arkisto:

joulukuu 2016

Päiväkirjapaljastukset: 8-vuotias Euroopan matkalla

7-kopio

Tässä on matkakertomukseni perheemme matkasta Euroopan halki Itävaltaan vuonna 1999. Tämä on ensimmäinen koskaan kirjoittamani matkakertomus ja mielestäni muutamat kohdat ansaitsevat ihan erikseen esille nostettua huomiota.

Ensinnäkin reissun toisena päivänä kerron menneeni heti herättyäni vessaan. Kyllä on varmaan ollut hienoa matka. Sekki on tietysti Tšekki, jonka oikeinkirjoitus ei ole helpottunut 20 vuodessa lainkaan.

6-kopio

Miksi olen värittänyt veljeni kasvot mustaksi, mutta jättänyt kädet ja varpaat vaaleiksi?

Vessakäynnin lisäksi toinen huippuhetki on ollut tietysti Mäkkäri ja Snoopy-lelu. Hurraa!

5-kopio

Ongalossa oli elämäni seikkailu.

Ps. Huomaa taiteellinen kirjoitustyyli: ISO ja pieni.

4-kopio3-kopio

”Nimikorun ja yhden korun” Hahaaha. Vessa, mäkki, suklaa tötterö – voiko ihminen muuta tarvita?

1-kopio 2-kopio

Puhti loppuu ja reissun viimeiset päivät jäävät raportoimatta. Kolmen kuukauden kirjoitustauon jälkeen olen palannut taas linjoille kertoen leikistä sisareni kanssa.

Miksi, oi miksi olen valinnut kaikista elokuvista juuri Punahilkan?

-Henriikka

Kotona, kotona, oi kotona

_mg_1276-kopio

Palasimme tänään kotiin. Isoveikka ajoi meidät silkasta ystävällisyydestä parin tunnin matkan kotiovelle saakka. Olin niin valmis kellahtamaan omalle sohvalle, hakemaan lähikuppilasta lounassalaatin.

Sääli sinänsä, lähikuppila viettää vielä joululomaansa ja täten vuohenjuustosalaatti jäi saamatta. Kävelimme kuitenkin toiseen paikkaan ja haimme kahvit vielä kolmannesta. Myyjä hymyili tuttua, leveää hymyään ojentaessaan kahvin, ja tunsin olevani taas kotona. Miten paljon pidänkään kotikadustani ja kaikista sen lähikortteleista.

Harkitsimme karkaavamme illasta alennusmyynteihin, mutta emme keksineet mitään, mitä tarvitsisimme.

_mg_1291-kopio

Pitkässä neulemekossa, eilisissä leteissä ja lähes meikittömässä naamassa tuntui turvalliselta. Juuri siltä kuin joulun jälkeen soisi tuntuvan. Nivelissä ja jäsenissä on pitkästä aikaa kunnolla unta ja lepoa.

Tosin huomasin juurikasvuni venähtäneen muutaman sentin mittaiseksi. Ja tajuan hyvin, että nämä ovat juuri niitä kuvia, joita katsoo heinäkuussa kauhulla: ”Miksi ihoni on kalmeanvalkea? Missä on elämäniloni?”

Totean varmasti silloin samoin kuin nytkin: musta-väri ei sovi minulle yhtään.

_mg_1263-kopio _mg_1274-kopio

Tänään minulla oli yksi hassu työpäivä, joka toi kyllä mukavasti ryhtiä lomanjälkeiseen elämään. Mutta työntekoon ei tarvitse vielä tottua, sillä lomailen taas tiistaihin saakka. Silloin aukeaa jo kantapaikkanikin, joten voimme aloittaa sitten arjen yhdessä.

Nyt kotitontun luontoni (jota en tiennyt olevan olemassa) syyhyää jo pyykinpesulle, viherkukkien kastelulle, imuroimiselle ja musiikintahtiselle tavaroiden järjestelylle.

Niin kiva palata kotiin.

-Henriikka

Miksi pelkäisin?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiistai, vihdoin tiistai. Joulu tuntui kestäneen ikuisuuden. Huomenna suuntaan takaisin Helsinkiin ja mielessä on iätön kysymys, joka saapuu aina mieleen tapaninpäivän jälkeen: kuinka paketoida muutamassa päivässä ajatukset kuluneesta vuodesta ja orientoitua uuteen?

Viime vuonna muutimme uuden vuoden aatonaattona uuteen kotimme (joka tuntuu edelleen uudelta), minkä vuoksi en ehtinyt kunnolla kerätä ajatuksiani vuodesta 2015. Ja siksi minulla oli tänä vuonna koko ajan vähän sellainen olo kuin riippuisin vielä väkisin kiinni edellisessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

On tunneihmisiä, on järki-ihmisiä. On menneisyys-orientoituneita ja tulevaisuus-orientoituneita ihmisiä. Suurin osa ihmisistä sijoittuu turvallisesti näille kahdella janalle jonnekin ääripäiden väliin.

En ole tehnyt virallista tutkimusta asiasta, mutta oletan kuuluvani tunne- ja tulevaisuusihmisiin. Riittäväksi todisteeksi riittänee se, että testin tehnyt äitini oli saanut samat vastaukset. Vaikka kauhoisin täysillä eteenpäin, huomaan yleensä vastavirran tuovan minut äitini luokse.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saimme joululahjaksi Viitasen Piian levyn – Kyllä, meillä on vielä levysoitin, sillä siinä missä minulla on katse tulevaisuuteen, elämänystävälläni on toinen jalka vielä historiassa.

Olen kuunnellut levyä ja katsonut Miksi pelkäisin -biisin musiikkivideota. Luulen, että saan istutettua lyriikoihin paljon tuntojani vuoden vaihteesta. Tänä vuonna ei tarvitse muuttaa, eikä tarvitse lähteä. Saa vain pysyä, saa vain jäädä. Juuri niin kuin kesällä, kun olin saapunut perille kesämökille. Sauna oli kuuma ja soutuvene soutuvalmis.

Minä kuuntelen
hiljaisuutta  
kuuntelen

Minä kuulen sen
syksy tekee tuloaan

Miksi pelkäisin
lumi sataa pian
ja antaa valonsa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Minä kuuntelen
hiljaisuuttasi kuuntelen

Minä suutelen
surun poskiltas suutelen

Miksi pelkäisin
kyllä huominen taas antaa valonsa

Miksi pelkäisin
kyllä huominen taas antaa armonsa

Miksi pelkoa
kannat mukana
matkalla

Miksi murhetta
pieni lintuni kannat mukana

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miksi pelkäisin
kevät tekee taas tuloaan

Miksi pelkäisin
kyllä huominen taas antaa valonsa

Kuka tietää, jos aloittaisin tänä vuonna sellaisen paperisen päiväkirjan, johon kirjoitan salaisuuksia, joita ei sovi koko maailmalle kuiskutella.

-Henriikka

Kaikki asut vuodelta 2016

_04A8588 kopio

Vaatteet, oi vaatteet! Miten paljon pystyykään kertomaan vain päälle valituilla asuilla. Ja mikä tärkeintä: I’m nicer when I like my outfit.

Mutta miten vähän olenkaan kuluneena vuonna panostanut vaatekokonaisuuksiini. Näin jälkeen päin vähän harmittaa, toisaalta ehtiihän sitä taas ensi vuonna.

Muutamia kuvia löytyy kuitenkin arkistoista. Nyt teidän olisi taas aika valita suosikkinne ja inhokkinne ja kertoa ne kommenttiboksissa.  Saa  pitää olla rehellinen.

TAMMIKUU

_MG_0003 kopioHELMIKUU_MG_0008 kopiohenriikka11 henriikka10 _MG_1483 kopio MAALISKUU_MG_0570 kopio_MG_1939 kopio_MG_0195 kopiohenriikka9_MG_0965 kopio HUHTIKUU_MG_0229 kopio_MG_0212 kopiohenriikka3 henriikka2 henriikka1TOUKOKUU_MG_1936 kopio_MG_1170 kopio_MG_0724 kopiohenriikka7 KESÄKUU DSC_2278 kopioHEINÄKUU_MG_0042 kopiohenriikka8fjällräven abisko view 2 -teltta _04A2136 kopio _MG_1915 3 kopio _MG_2396 kopio _04A2316 kopio fjällräven abisko view 2 -telttaELOKUUmuok1 kopio_MG_0043 kopioOLYMPUS DIGITAL CAMERA SYYSKUUhonolulu-army beach _MG_2992 kopio _mg_0889-kopio_MG_2837 kopio_mg_3293-kopio_mg_0410-kopio _MG_0660 kopio LOKAKUU henriikka6 henriikka5 henriikka4_mg_2765-kopio _mg_0395-kopio ef honolulu graduationMARRASKUUrepovesi national park JOULUKUU_mg_5260-kopio _mg_1088-kopio

Omat valintani ovat helpot. Inhoan tuota huhtikuun asua, missä hiukset on käkerretty symmetrisesti, ja koko asukokonaisuus on omituinen. En näytä yhtään itseltäni. Lempparit ovat helmikuun ensimmäinen, toukokuun neljäs, kesäkuun ensimmäinen ja elokuun neljäs (jos pelkkää paitaa voi edes asuksi kutsua). Ja tietenkin tuo vaaleanpunainen pyjama.

Oikeastaan kuvia selatessani tajusin pitäneeni melko monesta. Ehkä vaatevuoteni ei olekaan ollut niin surkea. Ensi vuodeksi toivon mukaan kuitenkin nousukausi. Luottovaatteita, enemmän huulipunaa arkipäivinäkin ja vähemmän salaa rikkiolevia sukkahousuja.

Nyt tiskiin niitä teidän mielipiteitä.

-Henriikka

Asut vuodelta 2012: osa 1, osa 2, vuodelta 2013, vuodelta 2014, vuodelta 2015
Kuvat 1, 27 & 30: Dorit Salutskij, kuva 23: Joonas Linkola

Paketoituja ajatuksia joulusta

_mg_0787-kopio

En löytänyt riisipuurosta mantelia. Tiedossa ei ole vauvoja, yllätyksiä, matkoja tai muuta mantelin tuomaa. Tosin kukaan ei saanut mantelia vielä tänä aamunakaan, kun söimme kattilanpohjia. Jäljelle jäi pieni valkoinen kasa, jossa mantelinmuotoinen onni oletettavasti piileskelee. Pitäköön tunkkinsa.

Eilisessä jouluaatossa oli sellaista lapsuudentaikaa. Yhdessäolon riemua, hartaasti nautittua ruokaa ja vaihdettuja kuulumisia sekä paketoituja ajatuksia läheisiltä läheisille.

Totuus tunnelmasta ei tietenkään ole nähtävissä kuvista (ettehän pääse näkemään edes sohvalla ylväästi istuvaa koiraa tai didgeridoo-sooloa), mutta tuntuu kivalta, että jokaiselta joululta löytyy muutama kuvattu muisto; takapihan tilhet, puolukkakiisseli tai villiksi käynyt Heinillä härkien kaukalon.

_mg_0681-kopio_mg_0896-kopio_mg_0836-kopio_mg_0913-kopio

En tiedä, kuinka monia oikeastaan kiinnostaa muiden joulut. Voi olla, että kirjoitan tässä ihan itselleni vain. Kaikilla tuntuu riittävän niin paljon perinteitä, tapoja ja tottumuksia, ettei muiden notkuville tai notkumattomille joulupöydille riitä kiinnostusta.

Muistan hyvin, miten kertasimme erään lapsuudenystäväni kanssa lokakuusta lähtien toisillemme omien perheittemme jouluaattorytmiä. Se tuntui niin supertärkeältä. Ja oma aattoaikataulu oli tietysti se oikea.

Enää en ole kovin ehdoton, mutta nautin lounaspuurosta, päivähartaudesta, joulusaunasta ja illan juhlaillallisesta. Saunassa saa tuoksua terva tai havupuut. Lahjat avaisin mieluusti niin, että kaikki näkevät, mitä toiset saavat. Tänä vuonna oli ensimmäinen kerta pitkään, pitkään aikaan, kun en mennyt jouluyön kirkkoon. Oli kiva istua pöydän ääressä, pelata Trivial Puirsuitia ja jutella.

_mg_0906-kopio _mg_0865-kopio _mg_0912-kopio_mg_0818-kopio

Kyllähän sitä väkisinkin miettii, kun on matkalla ihanasta aatonvietosta toisen rakkaan suurperheensä luokse, ettei joulu ole kaikille samanlaista rakkautta ja iloa. Olen miettinyt, tulisiko perheonni rajata ulos blogista, ettei pahoittaisi niiden mieltä, jotka sellaista myös kaipaisivat.

Toisaalta jos tunne pysyy kiitollisena, eikä perhesiunauksia ota itsestäänselvyytenä, niin kai sitä voi hyvin omatunnoin iloita. Ja voi, miten todella iloitsenkaan molemmista perheistäni ja joulunajasta heidän kanssaan. Mikä onni tietää, että molemmat perheet seisovat tukena sataprosenttisesti. Ja minä heidän.

_mg_0808-kopio_mg_0650-kopio _mg_0796-kopio _mg_0656-kopio

Arvatkaapa vain, mikä tuttu auto kuljettaa meitä juuri omien vanhempieni luo?
No, tietysti Nisse.

Sauna lämpiää, toinen joulujuhla odottaa. Onneksi minulla oli varattuna kaksi mekkoa joulunviettoon, että juhlatunnelman saa vikkelästi kattoon muutaman tunnin ajomatkan jälkeen. Ruokapöytään lämmitetään eilisen pyhäinjäännökset ja pian on koko kööri koolla.

Edelleen toivotan: rakkautta vain.

-Henriikka

Taivaan valoa ja rauhaa

2-kopio 1-kopio3-kopio

En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan;
ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan
Se joulu suo, mi onnen tuo ja mielet nostaa Luojan luo
Ei valtaa eikä kultaakaan, vaan rauhaa päälle maan.

Onnellista joulua.
Rakkaudella Henriikka

flanellipaita/Sasta Clothing (saatu)

Joulurauha anoppilassa

_mg_0627-kopio

Terveisiä kirjoittajalta, jonka silmät tipahtelevat kiinni ja mieli on lämmin. Terveisiä anoppilasta, jossa riittää iloa, vitsejä ja musiikkia.

Blogihistoriani kattaa jo tämän tulevan lisäksi viisi joulua. Ne ovat olleet keskenään kovin samanlaisia: Toisen perheen luo vähän ennen aattoa, josta siirrytään toiseen perheen luo joulupäivänä. Molemmissa juhlintaa, rauhaa ja yhdessäoloa.

Voisin kopioida tähän minkä tahansa vuoden kuvat, sillä meininki on säilynyt ihanan muuttumattomana.

_mg_0575-kopio _mg_0580-kopio_mg_0564-kopio _mg_0593-kopio

Joulukuusi oli ilmestynyt olohuoneeseen sillä aikaa, kun olin aamulenkillä. Tai no, arjessani en kutsuisi sitä aamulenkiksi, vaan lounasajan lenkiksi.

Sitten koristeltiin, tai no minä katsoin, ja sisarukset koristelivat. Pöydälle rakentuu tuhannen palan palapeli, jota minä en tosin ole kokoamassa. Istun vain ja ihmettelen, olen vain. Makaan isolla, punaisella matolla ja mietin, miten ihanalta joulu tuntuu joka vuosi. Ja miltä pitkä talvi tuntuisikaan ilman joulua.

Musta Jedi tietää jo, ettei minun naamaani saa tulla nuolemaan, vaikka pötköttäisinkin maassa.

_mg_0589-kopio _mg_0597-kopio_mg_0558-kopio

Janne on vielä jouluostoksilla Tampereella. Tajusi varmaan viimen hetken paniikissa, ettei ole ehtinyt hankkia lahjaksi kenellekään yhtään mitään. Kun on töissä Jouluradiolla, ei jouluksi pysty ottamaan kovin montaa vapaapäivää.

Tämän illan ohjelmaan kuuluu vielä piparien koristelu, rocky roadin teko, lahjojen paketentointi ja mahdollisesti joku ihana, koko perheen animaatio. Keskiyöllä palkitsen loppuneen sokerilakon vihreällä kuulalla, kettukarkilla tai parilla Pandan konvehdilla. Ehkä niillä kaikilla.

_mg_0639-kopio_mg_0618-kopio

Appiukko purkittaa omatekemiään vadelmahilloja, yöksi laitetaan juustokakku hyytymään ja kälyjen miehet soittavat kitaroita. Nyt avaan kirjan. Anoppilan katon alla kaikki hyvin.

Rauhallista joulunaikaa kaikille.
Muistakaa olla hetken ihan rauhassa, tekemättä mitään.

-Henriikka

Joululoman 2016 oletettavasti parhaat hemmottelutuotteet

_mg_0147-kopio

Tiedättekö, kun aikakauslehdissä on aina vuoden lopuksi erilaisia koosteita: Vuoden parhaat kosmetiikkatuotteet, vuoden viinivoittajat, vuoden parhaat trendiruoat… Päätin, että minäkin haluan tehdä sellaisen listan. Tosin minun listani ei perustu kokemukseen, vaan oletuksiin ja yllätyksiin. Kuvastaa yleisestikin blogiani hyvin, hah.

Olen kuluneen viikon aikana koonnut itselleni joululomaa varten hemmottelupakettia. Paketti sisältää herkkuja, kosmetiikkaa, terveystuotteita ja kirjoja, joiden ajattelin rentouttavan ja toisaalta virkistävän minua tulevalla lomallani.

Olen kerännyt kaiken kivan paperikassiin, jonka otan matkaani, kun huristamme kohti perheitä ja lapsuudenkoteja. Nyt, vuoden pimeimpänä päivänä, on kiva jakaa lista joulun 2016 oletettavasti parhaista hemmottelutuotteista.

_mg_0184-kopio

1.kuva:

Lapin Marja Revontuli-glögi, vanilja-mustikka
The Coffee Shop -punaviini
Lakrids-suklaalakritsapallot (jotka sain Idalta joululahjaksi)
Chocolate & Love orgaaniset ja reilut suklaat

2.kuva:

Nord-T Moose on the Loose -teetä (huom! tämän kauniimpaa teedesignia en ole vielä nähnyt)
Malmö Chokoladfabrik vadelma-lakritsisuklaat

_mg_0193-kopio

A.Vogel VegOmega-3-pellavansiemenmerileväöljykapseli
Ulla Grace Stress free lotion (tuotteelle on niin suuria lupauksia, että odotan testausta innolla)
Wild Nutrition B Complex plus -purkillinen (tähän samat sanat)

Ystäväni toi minulle tämän kolmen tuotteen superpaketin viikko sitten. Hän tietää hyvin, että lauseeni ja muistini on alkanut katkeilemaan, olen väsynyt ja ruumiinlämpö saattaa hyvin nousta iltaisin 37 asteeseen. Rauhallisia päiviä ja normaalia ajatustoimintaa odotellen.

_mg_0199-kopio

Evolve Organic Beauty seerumi, vartalokuorinta ja käsi-ja vartalosaippua (en kestä, miten kauniita nämä pakkaukset ovat!)
Frantsila ruusukasvoöljy
Ulla Grace tasapainottava päivävoide

_mg_0164-kopio

Ruokosokerilla makeutetut Urtekramin Inkiväärikuutiot

Sokerilakon loppuminen jännittää kyllä. Makeaa ei ole juuri tehnyt lähikuukausina enää mieli. Kirjoitan teille erikseen sokeristopista myöhemmin, mutta haluaisin ehdottomasti säilyttää jonkun tolkun makean kanssa.

_mg_0141-kopio

Emma Seppälä – Elä onnellisemmin
Mia Kankimäki – Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Anna-Kaari Hakkarainen – Kristallipalatsi
Katja Kettu – Kätilö
Katja Frange – Intuitiolla

_mg_0133-kopio

Miltä vaikutti oletettavasti vuoden toimivimmat hemmottelutuotteet? Jos nyt saisit viidessä sekunnissa käsiisi jonkun näistä tuotteista, niin minkä valitsisit? Olisi myös ilo kuulla kuuluuko teidän mahdollisiin lomiinne rentoilua ja hemmottelua vai kenties päinvastoin päätöntä menoa ja riekkumista.

Minulla on huomenna vielä työpäivä, jonka jälkeen loma, loma, loma. Aloitamme ennakkoon menemällä tänään etiopialaiseen syömään pitkästä aikaa, jonka jälkeen Evan ja Manun joulukonserttiin. En miltei edes muista, että on vuoden pimein päivä.

-Henriikka

Huom! Osa tuotteista saatu blogin kautta

Lempeä laskeutuminen lukulomalle

Yhteistyössä WSOY_mg_0100-kopio

Lukuloma – miten ristiriitaisia tunteita herättävä sana. Ennen ylioppilaskirjoituksia sana aiheutti paineita ja pientä panikointia, kun nyt vuosien jälkeen en taas malttaisi odottaa pääseväni kirjojen kimppuun joulunajaksi. Lukulomia on moneksi, ja tämä tuleva on varsin ihana.

Minulla on joskus lomien alussa vähän hankaluuksia päästä kirjojen makuun kiinni. Arjessa en välttämättä lue päivittäin, enkä viikottainkaan, ja sellaiseen superlukemiseen kiinni pääseminen vie aina hetken. Aluksi lukeminen tuntuu kankealta, kuin lumilautailu uuden talvikauden alussa. Päätä pitää kääntää rivien ja sivun mukaan, sanoja joutuu tuijottamaan pitkään ja kokonaisuuksien mieleenpainaminen ei meinaa heti onnistua.

Siksi loman ensimmäinen kirja ei missään nimessä voi olla liian raskas, yksityiskohtaisen kuvaileva tai uiskennella syvissä, tummissa vesissä.

_mg_0093-kopio

Luin tämän vuoden joululomakirjoista ensimmäisen viime viikolla. John Greenin, Maureen Johnsonin ja Lauren Myraclen yhteisteos Let it snow on sellainen kirjojen Love Actually: romanttisia tarinoita, erilaisia henkilöhahmoja ja jouluntaikaa nivottuna useaan toisiinsa liittyvään tarinaan. Juuri sopivan kepeä aloitus, jotta silmät ja mieli tottuu taas sanojen maailmaan ilman kuvia, joita ei itse tarvitse keksiä.

Let it snow löytyi ainakin Suomalaisesta kirjakaupasta nuorten osastolta ja keskittyykin nuorten elämään. Olen kuitenkin lähivuosina halunnut silkasta kiinnostuksesta lukea myös nuortenkirjoja. Esimerkiksi Tähtiin kirjoitettu virhe ja Arvoitus nimeltä Margo ovat avanneet kiinnostavasti sitä kirjakulttuuria, joka puree nuoriin tällä hetkellä.

Samalla voi samaistua kirjan hahmojen dramatiikkaan ja kokea myötähäpeää nuoren itsensä puolesta. Hih hih hii. Ja mites tuo englanninkielinen nimi suomalaisella teoksella? Voi nykynuorten viisautta. 

_mg_0110-kopio

Luin kirjan tänään loppuun matkalla aamun ensimmäiseen työpalaveriin. Viikossa luettu kirja tuntui pitkään odotetulta suoritukselta: sain vietyä kirjaprojektin päätökseen!

Kirja on aina niin upea mahdollisuus päästä matkalle uusiin paikkoihin, uusiin ympäristöihin ja toisaalta myös uusien ihmisten ajatuksiin. Jos lukee monenlaisille kohderyhmille tehtyjä teoksia, oppii vielä laajemmin ja muutamankin kirjan jälkeen mielessä pyörii jo niin paljon uusia mietteitä.

_mg_0130-kopio

Joululoman varalle olen pinonnut niin tietokirjat onnellisuudesta ja intuitiosta, kuin useat erilaiset romaanitkin. Kätilöä olen yrittänyt lukea noin kymmenesti, mutta sen kieli on ollut liian kaunista kiireiseen lukemiseen. Ehkä olisi vihdoin sen aika.

Kannan varmaan siskolleni luettavaksi tämän vaaleansinisen Let it snown, niin hänkin pääsee laskeutumaan kirjojen valtakuntaan ja muistelemaan miltä ihastusperhoset tuntuivat 16-vuotiaana.

Tulkoon lukuloman rauha.

-Henriikka

1

Sanattoman ylpeä Helsingistä

_mg_0039-kopio

Tänään ja eilen minut on vallannut ihan uudenlainen ylpeys kotikaupungistani Helsingistä. Suomesta olen osannut olla aina ylpeä, mutta eilen ja tänään kaupunkia kiertäessäni ylpeyteni kohdistui nimenomaan Helsinkiin.

Tuntuu, että niin moni asia on mennyt jättiaskeleilla eteenpäin. On kahvilaa, kauppoja aktiviteetteja ja nähtävyyksiä. On seuroja, kerhoja, iltamia ja aamuseminaareja. Ruokakulttuuri on täysin eri luokkaa kuin 2010 Helsinkiin muuttaessani, ja kaikille löytyy jotakin.

Istuin tänään lounaalla Paulig Kulmassa ja mietin miten hyvää kahvia Helsingistä saa.  Omani oli mangoinen ja tummasuklainen suodatinkahvi. Aleksanterinkadulla kulki lukemattomasti turisteja ja he vaikuttivat kuraisesta loskasäästä huolimatta melko onnellisilta.

_mg_0030-kopio_mg_0014-kopio _mg_0023-kopio

En ollut ennättänyt Tuomaan Markkinoille vielä ennen eilistä. Heitin toissapäivänä onneksi pieniä vihjeitä ilmaan:

”Kukaan ei ole vielä vienyt minua tänä vuonna joulumarkkinoille…”
”Hmm.. no pitäisiköhän minun ehkä sitten viedä sinut huomenna?”
”No, sehän sopisi.”

Kuljimme iltatreffeillämme iltamyöhällä. Joimme glögiä – tai no minä join kaksi. Ensimmäinen oli ihan tavallinen, toinen oli Ravintola Grönin mäntyglögi. Niin hyvää ja kummallista. Maksoi vain kaksi euroa. Janne söi nälkäänsä Rootsin nyhtökaura-käristystä samalla kun minä ihailin paikallisten toimijoiden taidetta, käsitöitä, herkkuja ja kaikkea, mitä en edes osannut kategorisoida (tonttuasiat, suolaiset hillojutut ja muu mystiikan puolelle kallistuva.)

_mg_0016-kopio_mg_0053-kopio

Markkinoiden ahkerasti kuvatusta karusellista varasin itselleni paikan tietäen, etten ole edes menossa kyytiin. Mutta jos menette käymään markkinoilla, niin älkää unohtako tuon pienen, turkoosin Jopon olevan minua varten.

Luikahdin myös Torikortteleihin Katariinankadulle, jonne Lumoan Stories on avannut kivijalkaliikkeensä. Heidän täysvillaiset madeinfinland-uutuutensa ovat sykähdyttäviä. Odottakaas vain, kun esittelen uuden, harmaan villatakkini.

Markkinahumu loppuu harmittavasti jo seitsemältä, mikä on kyllä surullisen aikaisin. Aleksia kotiin päin kulkiessani teki mieli nykiä hihasta turisteja, jotka olivat suuntaamassa silmät tuikkien vielä myöhäisillan glögeille torille päin: ”Anteeksi, kun meillä on Suomessa näitä kaiken maailman sääntöjä, niin varmaan siksi sulkevat jo ennen otollisinta alkuillan hämyä.

_mg_0018-kopio _mg_0006-kopio

Tänään kahlasin Punavuorta, Kamppia ja keskusta-aluetta läpi valoisan aikaan. Vein ystävälle joulukortin, kävin hakemassa yhden Facebook-kirpputorilta hankitun mekon, minkä jälkeen kuljeskelin ilman suunnitelmia muutaman tunnin.

Voi Helsinki, minkä teit. Suomalainen design on saanut kaksi valtavaa joulukauppaa samaan kortteliin: My o My:n Xmas Garage ja TRE Christmas Market ovat täynnä kauniita, käytännöllisiä ja vieläpä eettisiä ja ekologisia lahjoja. Itse ostin tosin vain arkin lahjapaperia ja kerällisen lahjanarua, mutta Helsinki-ylpeys ei ottanut laantuakseen.

Pullomies soitteli onnellisesti ohikulkijoiden tuijottaessa haltioissaan. Senaatintorilta kuului etäisesti Jouluradio. Joulumekko löytyi ensimmäisestä kaupasta, jonka kynnyksen ylitin.

Onnittelut Helsinki. Olet yksi parhaista joulukaupungeista – ja kaupungeista muutenkin.

-Henriikka

Huippuresepti: Valkosipulinen kikherne-lehtikaalisalaatti

_mg_0677-kopio

Miten ilahtunut olenkaan ollut, kun niin moni on kertonut tehneensä 15 minuutin kookos-karri-nuudelikeittoa ja vielä pitäneensäkin siitä. Muistuttelen, että keiton voi hyvin tehdä kanan sijasta vaikka tofulla, jos ei syö lihaa. Toivoisin, että kaikki pääsisivät maistamaan keittoa, sillä painoin silmät nauttien yhteen, kun Alina teki sitä meille kotonaan Turussa.

Toinen marraskuussa tajuntaani iskenyt huippuresepti on kikhernesalaatti, jossa on niin paljon niin hyviä makuja. Nam nam nam. Ajattelin jakaa sen näin viikonlopun kynnyksellä, jos joku on helppoa, nopeaa ja hyväksitodettua ruokaohjetta vailla.

Valkosipulinen kikherne-lehtikaalisalaatti

valmistusaika noin 3o min
gluteeniton, vegaani
2–3 hlölle

Ainekset

Noin 15 dl rennosti hienonnettua tai revittyä lehtikaalia

Kikherneet

Noin 500 g kikherneitä (liotettuja, huuhdeltuja, kuivattuja)
1,5 rkl oliiviöljyä (tai muuta vastaavaa kasviöljyä)
2,5–3 rkl tandoori-masala-mausteseosta*

Kastike

Valkosipuli
Noin 0,5dl tahinia
2 rkl oliiviöjyä (+ lisää valkosipulin päälle pellille)
2 sitruunan mehu (noin 3/4 dl)
1–2 rkl vaahtesiirappia (tai hunajaa, jos ei ole vegaani)
Ripaus suolaa ja pippuria
Kuumaa vettä ohentamiseen

* seosta voi ostaa sellaisenaankin joistain paikoista, mutta sen voi tehdä myös itse: 3 rlk juustokuminaa, 2 rkl valkosipulijauhetta, 2 rkl paprikajauhetta, 3 rkl inkivääriä, 2 rkl korianteria ja 2 rkl kaardemummaa.

Ohjeet

1. Irrota valkosipulinkynnet toisistaan, mutta jätä kuoret. Lämmitä uuni 200 asteeseen.

2. Laita valmistellut kikherneet kulhoon. Sekoita niihin öljy ja mausteet.

3. Laita maustetut kikherneet ja valkosipulinkynnet uunipellille. Pirskottele valkosipulien päälle vähän oliiviöljyä. Paista uunissa 20–23 minuuttia tai kunnes kikherneet ovat hieman rapeita ja kullanruskeita, ja valkosipuli on tuoksuvaa ja saanut väriä.

4. Purista valkosipulinkynnet pois kuoristaan ja lisää kulhoon. Lisää kaikki loput kastikeainekset ja sekoita hyvin valkosipulia muussaten. Maista ja mausta makusi mukaan; sitruunalla saat raikkautta, vaahterasiirapilla tai hunajalla makeutta.

5. Lisää lehtikaali suureen kulhoon. Ennen kastikkeen lisäämistä lisää joukkoon ruokalusikallinen sitruunanmehua ja ruokalusikallinen oliiviöljyä pehmentämään rakennetta ja hapanta makua. Lisää sitten kastiketta mielesi mukaan ja sekoita lusikalla.

6. Asettele paistetut kikherneet salaatin päälle ja tarjoile. Lautasella voi lisäksi nostaa esim. melonia ja avokadoa. Salaatti on parasta tuoreena, vaikka ylijäänyttä voi hyvin syödä pari päivää.

En kestä miten hyvää tämä salaatti on. Jos en olisi lähdössä ystävän luokse peli-iltaan, alkaisin heti kokata. Hmmm… ehkä skippaankin pelit ja jään kotiin hellan ääreen?

Hurjaa, että viikon päästä on jouluaatto. Täytyy syödä ennakkoon kaikkea tällaista kokeilevaa, jotta jouluruoan ääressä jaksaa sitten helposti kelliä päivän jos toisenkin.

-Henriikka

Alkuperäinen resepti: Minimalist Baker

Joululahjalistani 2016

joululahja2

En kaipaa joululahjoja. En tarvitse mitään. Korkkaamattomat shampoopullot odottavat kylppärin peilin päällä rivissä ja vaatteetkin ovat vielä ehjiä. Meillä on kaiken lisäksi käytössämme vain 43 neliöitä, joten kotiin ei yksinkertaisesti mahdu kaikki, mikä silmääni miellyttävää.

Ilahdun kyllä lahjoista, niistä jokaisesta. Erityisen kivaa on, jos lahjan hankkiminen on ollut hankkijalle ilo. Jos kuningaslahjaa ei satu vastaan, eikä ideaa ole valmiiksi mielessä, suosittelen lämmintä jouluhalausta. Jos on kuitenkin päästävä väkisin lahjomaan, tässä olisi muutama ilahduttava toive:

Joululahjalistani


Soittolistat

Eikö olisi ihan huippua saada joululahjaksi juuri itselle ajatuksella tehty soittolista? Joskus kultaisella kakstusarilla poltettiin CD:itä lahjaksi – tulostettiin kannet ja kaikki. Ne olivat parhaita lahjoja.

Tarvisin yhden, noin tunnin mittaisen soittolistan pitkille juoksulenkeille. Toinen, nopeatempoisempi soittolista olisi kovaan hikitreeniin. Kolmas toivomuslista on illoille, kun olen yksin kotona, juon roseeta villasukat jalassa ja nautin seurastani.

Muisto, runo, valokuva, kirje

On aina ihana saada jotain itsekirjoitettua tai yhteinen muisto vaikka valokuvan muodossa. Rauhassa, vastaanottajaa ajatellen kirjoitettu kirje tuntuu  joskus  aina niin paljon suuremmalta kuin rahalla ostettu lahja.

Palvelus

Tervetuloa siivoamaan meidän vessa tai pesemään keväällä ikkunat! Ottaisin mielelläni seuraa parin tunnin juoksulenkille. Lainaisitko autosi joskus? Heittäisitkö aamuvarhaisella lentoasemalle?

Ruokalahjat

Rakastan Lakrids-lakusuklaita. Syön lähes päivittäin Jenkin Mintmix -purkkaa. Hyvä viini ilahduttaa aina.

Sain syntymäpäivälahjaksi ystäviltäni juustoja, glögiä, tummaa kirsikkahilloa, itsetehtyjä marmeladeja ja leivoksia. Olin ikionnellinen.

Jotain todelliseen tarpeeseen

Led-lamppu, biojätepusseja, kennollinen lähitilan kananmunia, pussillinen avokadoja tai tertullinen banaaneja, kruununkynttilöitä, suodatinpusseja, kahvipaketti, D-vitamiinia, B12-vitamiinia, paketillinen tampooneja, käsirasvaa, deodorantti, vessanraikastin tai vaikka arvoa bussikorttiin.

Tiedättehän ne tylsän arkiset asiat, jotka kuitenkin pitää hankkia? Niistä tulee yhtäkkiä ihania, kun ne saa lahjaksi. Tai jos ne ovat edelleen tappavan tylsiä, niin ainakin ne tulevat tarpeeseen.

Tule kahville, tule tapaamaan

Tiedän, että lähes kaikkien aika on kortilla. Niin minunkin. Kiva, jos joululahjaksi järjestät itsellesi aikaa tai vaikka Onnibussi-liput ja tulet kyläilemään. Keitän kahvia ja ostan leivoksetkin.

Joulurauhaa jouluostoksille toivotellen:
Henriikka

Kuva: Jo Headington

Millainen olen mummona

_mg_5342-kopio

Koko päivän on pyörinyt päässä Walt Whitmanin runonpätkä: ”Koskaan ei ole ollut enemmän alku kuin nyt, enemmän nuoruutta ja ikää kuin nyt.”

Nyt te voitte vielä hetken elää siinä luulossa, että minulle kävisi useinkin näin. Että mieleni on kertakaikkiaan niin runollinen ja kirjallisuutta täynnä, että pätkä sieltä täältä klassikkoa tai vähemmän tunnettua teosta seikkailee ajatuksissani vähän väliä.

Ei, ei. Tämä pyöri mielessäni varmaan sen vuoksi, että se on joskus ollut Facebook-profiilikuvassani kuvatekstinä.

_mg_5292-kopio_mg_5260-kopio

Olen ollut nyt jokusen päivän 26-vuotias. Minusta tuntuukin juuri sen ikäiseltä, jos joku ikä pitää valita. Mutta enemmän minusta tuntuu, ettei minulla olisi ikää lainkaan. Että jos voisi vain päättää olla iätön, niin varmaankin olisin.

Tosin ystäväni muistutti minua joulukuun alussa, että uusi ikäni on siitä hyvä, että siitä on kirjoitettu oma biisikin. Tuomo Prättälän ”26” on kyllä kuunneltava biisi. Ja on hyvä saada taas ikäbiisi siitäkin syystä, että Olavi Uusivirran tuotantoa kuunnellessa tulee sellainen olo, että kaikkea saattoi tehdä siihen saakka kunnes täytti 25.

Minä en ehtinyt olla puoliksikaan valmis siihen mennessä – en edes kunnon murto-osaa valmis.

_mg_5359-kopio_mg_5305-kopio

Välillä kuvittelen, millainen olen mummona. Minulla on kaksi aika vahvaa visiota.

Vaihtoehto yksi on Helsingissä asuva mummeli, jolla on kirkkaanvihreä takki, isot korvikset ja edelleen Marc Jacobsonia ihollaan. On kirjapiiri, taidepiiri ja keskiviikkokävelyt. Kantakuppilassa osataan kaataa kahvia isoon kuppiin, ja lähitienoo tietää, että nauran kovaa ja kummallisesti. Viikonloppuisin lähden veneellä saaristoon termari mukanani ja sunnuntaisin laulan virsiä kirkonpenkissä, jos virsiä vielä silloin lauletaan.

Vaihtoehto kaksi on erämaan maire, jolla on päällään ikuinen Sastan anorakki ja mukaviksi kuluneet huopikkaat. On kirjapiiri, laulupiiri ja keskiviikkosaunat. Lähikuppilaan on monta kymmentä kilometria, mutta lähikaupassa tiedetään, että nauran kovaa ja kummallisesti. Kerran kuussa lähden kaupunginsykkeeseen ostamaan tummaa chilisuklaata sekä tyrnimarmeladia ja ja sunnuntaisin laulan virsiä kirkonpenkissä, jos virsiä vielä silloin lauletaan.

_mg_5297-kopio_mg_5325-kopio

Koskaan ei ole ollut enemmän alku kuin nyt, enemmän nuoruutta ja ikää kuin nyt.

Terveisin,
Henriikka

pipo/Villawool, takki/Samsoe&Samsoe (saatu), kengät/Vagabond

Kissamunakas (kyllä!)

_mg_0055-kopio

”Kiva munakas”, totesin tänä aamuna unenpöpperössäni, kun kävelin keittiöön. Repesin kunnon nauruun heti kommentin jälkeen. Katsokaa nyt tuota! Siinä valkoisella lautasella se mulkosilmäinen munakissa nyt pötkötti.

Smoothieta laseihin, kahvia kuppeihin. Suolaa kissan haavoihin. Munakas maistui mainiolta, vaikka tuntuikin oudolta sahata viatonta silmään. Nauraa hekotin koko aamiaisen ajan: kissamunakas on täydellinen maanantaiaamiainen!

_mg_0058-kopio

Mistä moinen kissa sitten? Munakkaan muotti saapui meille perjantaina postissa. Janne ihmetteli, että mitä ihmettä hän on muka tilannut Jenkeistä. Hän epäili jo tilanneensa jonkun retrokonsolipelin yön hämärinä hetkinä, joita ei enää muistanut.

Totuus kuitenkin paljastui kuoresta ja muistikin virkistyi, kun paketti saatiin auki:

Minä: ”Onko se mulle joululahja?”
Janne: ”No itse asiassa on… mutta viime joululta.”

_mg_0063-kopio

Janne oli tilannut yhdysvaltalaisen yhteisörahoituspalvelun (vrt. Suomen Mesenaatti) kautta minulle munakasmuotin syksyllä 2015 luullen, että saa sen minulle samaksi jouluksi. Nyt puolentoista vuoden päästä rahoitus oli saatu kokoon ja muotti postitettiin. Mikä yllätys!

Vaatii vielä vähän harjoitusta, että kissasta tulee fiini, tasainen rotukissa. Tämänaamuinen versio on sellainen ronski kulkukissa, jonka rankkuri nappaisi kadulta turviinsa.

Tiedän ainakin mitä syödä, jos kiukuttaa.

-Henriikka

Onnellisena äidin kainalossa

_mg_4818-kopio

Lupaan, että nämä ovat viimeiset kruunupäiset kuvat. Mutta voi maailman söpöin äiti minkä teit. Löysin syntymäpäivän aamulta muutaman unohtuneen kuvan. Taisin olla vielä niin nukuksissa, etten edes kunnolla muista kuvanottohetkiä.

Äiti opiskelee osa-aikaisesti Helsingissä, ja siksi saamme hänet vieraaksemme kerran kuussa. Nyt opiskelupäivät sattuivat syntymäpäivieni päälle, ja sain herätä siksi kahden henkilön lauluun. Pöydälle oli puhallettu ilmapalloja, joissa luki ”Henri”. Henriikkoja ei kuulema myydä.

_mg_4839-kopio _mg_4826-kopio

Kun remusin ja sotkin teininä lapsuudenkotiani, äiti ja isä uhkailivat tulla tulevaisuudessa minun kotiini sikailemaan. He uhkailivat haukkuvansa, arvostelevansa ja tuhoavansa kotini, tuikkaavan sen tuleen ja polttavan poroksi. Sylkevän näyttävästi kattoon. (Edit: Saattaa sisältää pientä liioittelua, haha.)

Sanoista ei ole kuitenkaan tullut tekoja. Vanhempani ovat lähinnä auttaneet muutoissa, pienremonteissa, huonekalujen kuljetuksissa ja siivoamisessa. Tällä kertaa siivosimme äidin kanssa koko kodin: äiti pesi ilta-yhdeltätoista vessamme lattiaa ja tuuletimme vielä puolenyön jälkeen petivaatteita.

Ja silti aamuseitsemältä pöydässä odotti valmis aamupala ja iloinen äiti. Kiitos.

_mg_4823-kopio _mg_4853-kopio

Näistä kuvista tulee olo, että haluaisin joulun olevan jo täällä. Haluan jouluaaton ja isän syliin istumaan. Haluan keittää kahvia äidin kanssa joka välissä ja syödä Da Capo-konvehteja sokerilakon lopun kunniaksi. Haluan kettuilla isoveljilleni, kurittaa pikkusiskoani ja hymyillä konvehdinruskeaa, onnellista hammashymyä.

-Henriikka

Hetki ennen tippiä ja tappia

_mg_1057-kopio

Viikonloppu. Pitäisi olla jo kailottamassa tippiä ja tappia pikkujouluissa, mutta päätin tulla vielä kotiin ennen rientoja. Parasta vetää kymmenen syvää hengenvetoa, käydä suihkussa, lisätä kirkkaanoranssia huulipunaa ja lähteä vasta sitten liikkeelle. Luulenpa, että pikkujouluistakin tulee kivemmat, kun minulla on keuhkoissa hiilidioksidin lisäksi myös hippunen happea.

Ylihuomenna on kolmas adventti. Yleensä silloin tuntuu kuin jouluun olisi enää pieni hetki. Nyt kun jouluaatto on lauantaina, neljännen adventin ja jouluaaton väli on maksimaalinen. Joudun odottamaan vielä niin pitkän tovin!

_mg_1088-kopio_mg_0962-kopio

Tänään vietettävät pikkujoulut ovat Asennemedian. Ihana mennä lösöttämään tutun porukan keskelle. Tänään paljastettiin, että meidän huippujengiin liittyvät vuoden alusta myös Mari ja Arttu. Welcome, welcome!

Huomenna pidämme Seikkailukerhon pikkujoulut: suuntaamme joulumarkkinoille ja trampoliinipuistoon, jonka jälkeen syömme ja saunomme. Olemme myös uhitelleet valmistavamme joulun kunniaksi yhdet GT:t, mutta näen jo huomisillan silmissäni: ”Ei nyt jaksa. Jos laitetaan vaikka kahvi tippumaan. Vai jaksaako laittaa?”

_mg_1029-kopio _mg_0997-kopio

Mummojen suosikkitakki on palvellut pikkupakkasten päivinä. Siitä tulikin mieleeni, että tämä onkin ollut hyvä houkutin tulevaa mummoystävääni ajatellen. Kevään SPR:n yhteistyön yhteydessä lupasin hankkia mummoystävän tämän vuoden puolella. Myönnän, etten ole sitä ehtinyt tekemään. Ystäväkurssien aikataulut ovat vain menneet omieni kanssa ristiin. Mutta vuosi 2017 tulee olemaan mummokaverin vuosi.

Ranteessa kulkee uusi musta, kultareunainen kello. Daniel Wellingtonin valkotauluiset miestenkellot ovat olleet jo viitisen vuotta käytössä, joten helposti kyllästyvä hurrasi uusille mustille näytöille.

_mg_1100-kopio

Turhaa puhetta riittäisi liukuhihnalta. Siitä tulikin mieleeni, että kävin tänään Fazerin leipomossa, jossa joulutortut rullailivat nätteinä riveinä liukuhihnalla. Hypnoottista. Toisella liukuhihnalla omenamuffinssit kulkiva rinta rinnan sovussa; ilmeisesti joulumielellä.

Nyt pikkujouluihin! Kuulemme taas.

-Henriikka

Joululahjaksi minulta ja DW:ltä:
Käytä Daniel Wellingtonin nettikaupassa koodia ”aamukahvilla”, niin saat 15 % alennusta tilauksestasi. www.danielwellington.com

kello/DW (saatu), takki/second hand, kengät/Vagabond

4

Vaihtoehtoista itsenäisyyspäivän viettoa

_mg_1104-kopio

Olen aina ennen katsonut Linnanjuhlia. En tiedä miksi. En pidä niiden katselusta yhtään. Se tuntuu turhalta, ajanhukalta.

(Ja samalla äskeisen ääneen sanominen tuntuu suurelta synniltä. Kuin en kunnioittaisi isänmaatani, historiaamme, sotaveteraaneja, itsenäisyyttä tai muuta tuikitärkeää.)

Tänä vuonna teimme toisin. Siskoni on Jyväskylästä käymässä, ja lähdimme kolmisin viettämään itsenäisyyspäivää illalliselle. Puin valkoisen mekon Suomen kunniaksi.

_mg_1163-kopio_mg_1124-kopio_mg_1143-kopio

Saimme lähes koko Ravintola BRO:n itsellemme. Olimme työntekijöiden kanssa ravintolan ainoat suomalaiset. Luulen, että moni muukin istui kotonaan telkkarin edessä vain tavan vuoksi ja olisi mieluummin istunut meidän pöydässämme. Ei puhelimia, ei telkkaria, ei muita häriötekijöitä.

Muutama turistiryhmä kävi pyörimässä ja ihmettelemässä hiljennyttä Helsinkiä. Tuntui tosiaan, ettei Hakaniemessäkään olisi enää ainuttakaan asukasta.

Me juhlimme Suomea, kun naapuripöydässä kolkattiin reippaasti jo toiset kaljat vastakkain. Heillä ei ollut hajuakaan siitä, että presidentinlinnassa jonotellaan.

_mg_1161-kopio_mg_1111-kopio

Pohdimme pöydässä, millaisia perinteitä itsenäisyyspäivälle voisi keksiä. Janne pohti, että itsenäisyyspäivänähän syödään aina perunasalaattia ja nakkeja, kunnes pitkän hiljaisuuden jälkeen kerroimme hänelle, että se juhla on kyllä uusi vuosi.

Itse ehdotin, että itsenäisyyspäivän aamuna tai päivänä olisi aina kiva ulkoilla: käydä perheen tai ystävien kanssa metsäretkellä, kävelyllä merenrannassa tai vaikka Lammassaaren pitkospuilla. Illaksi hiljennyttäisiin kotiin juhlaruoan ääreen. Levitettäisiin valkoinen pöytäliina, katettaisiin kauniisti, syötäisiin hartaasti ja kumarrettaisiin kiitokseksi.

(Pssst! Alla olevan kuvan valkkarille viinisuositus – Uusi-Seelantilainen Savignon Blanc.)

_mg_1148-kopio_mg_1181-kopio

Onko teillä itsenäisyyspäivän perinteitä? Eikö olisi ihana keksiä siihen jotain muuta kuin television katsomista?

Korvapuustin leipomista? Jotain perinneruokaa? Mitä, mitä, mitä?

Jos kaikki mainostajatkin tekevät jo parodioita kättelyjonosta, niin ehkä uskallan kertoa, ettei se ole kaikkien aikojen lempiohjelmani. Ei nänneillä, eikä ilman.

-Henriikka

Mikä tuo meidän kotiimme joulun?

Yhteistyössä Kauniisti Kotimainen & Asennemedia_mg_0629-kopio

Joulu on nurkan takana.  Jo  Vasta toinen joulu putkeen, kun en ole kirjoittanut joululahjalistaa, vaan keskityn rauhaan, tunnelmaan ja odottamiseen. Glögiä olemme juoneet jo siitä lähtien, kun lumet saapuivat ensimmäisen kerran. Nyt joulutunnelma alkaa kuitenkin valua kunnolla lahkeista, kauluksista ja hihansuista sisään.

Joulukodin sisustus syntyy kolmen elementin voimin: joulukukilla, jouluvaloilla ja Jouluradiolla.

Olenko muistanut kertoa, että Janne on Jouluradiolla töissä? Aika söpönkuuloinen duuni, vaikka tähän aikaan vuodesta melko vauhdikasta työtä onkin.

_mg_0545-kopio_mg_0639-kopio

Meillä on kanahäkissä pieni laatikko, johon olemme säästäneet muutaman joulukoristeen: olkipukin, yhden mintunvihreän joulupallon, kaksi ihanan rumaa ja retroa joulucollegea ja pienen olkiseimen. Muuta emme ole koskaan kokeneet tarvitsevamme. Tänä vuonna seulan läpi pääsi pelkästään minttu joulupallo, joka nyt kantaa joulukoristepaineita yksin harteillaan.

Koristeiden sijaan olemme hankkineet kotiimme joulukukkia: menin kukkakauppaan hakemaan nöyrää, valkoista joulutähteä. Mutta kuinka kävikään: palasin kotiin ylvään, suuren ja tulenpunaisen joulutähden kanssa. Miten kaunis se onkaan.

Sattumalta sain myös ystävältä syntymäpäivälahjaksi minijoulutähden. Maailman söpöin joulukukka on toimittanut pöytäkoristeen virkaa muki ruukkunaan. Aion viedä itsekin jouluisia ruukkukukkia ystäville joulunajan tuliaisiksi.

_mg_0602-kopio

Bongasin kukkakaupasta vain kotimaisia kukkia. Varmistelin asiaa myyjältä fanaattisena ja hymisin tyytyväisenä, kun hän kertoi kaikkien heidän joulutähtiensä olevan Suomesta. Mutta esimerkiksi leikko-hyasintit ja -ritarinkukat olivat ulkomaisia, joten ne olisi pitänyt ostaa ruukkuversioina, jos kaipaa kotimaista.

Miten ihanalta punaiset kukat näyttävätkään muuten niin valkoisessa kodissamme. Haluan jylhien joulutähtieni säilyvän mahdollisimman pitkään.

Kotimaiset kukat tulevat kauppoihin läheltä eivätkä kärsi pitkistä kuljetusmatkoista. Sen vuoksi lähikukat ovat usein kestävämpiä ja laadukkaampia. Enkä varsinaisesti valita, että saan tukea ja työllistää suomalaisia.

_mg_0624-kopio _mg_0573-kopio

Työpaikallamme on kauniisti kortisteltu joulukuusi, ja odotan tietysti molempien perheiden joulukuusien ääreen istahtamista. Mutta meidän kotiimme ei tarvita tämän ihmeellisempää. Kuuma höyryävä glögikuppi, joulukukat ja synttärilahjaksi saatu Anna-Kaari Hakkaraisen kirja riittävät pitkälle.

Miten teillä laitetaan joulukoti valmiiksi? Mikä tuo kotiin juhlatunnelman?

-Henriikka

Minun Suomeni on meidän

_mg_5102-kopio

Tuntuu aina omituiselta, kun joku kirjoittaa: ”Minun Suomeni on….” Tiedättehän lauseet? Minun Suomeni on suvaitsevainen, minun Suomeni on sinivalkoinen, minun Suomeni on kansainvälinen… Onpa Lauri Tähkä kirjoittanut otsikolla biisinkin.

Ajatuksethan ovat tosi tärkeitä, mutta kuulostavat myös usein siltä, ettei sinne omaan Suomeen olla valmiita vastaanottamaan ketään, joka ajattelee toisin.

Heei, kuuleeks mua kukaan? Kuuleeks mua kukaan vai oonks mä yksin, oonks mä yksin? Mä tulin tänne huuteleen, kai joku mua kuuntelee.”

_mg_5108-kopio

Minun Suomeni on vapaa, minun Suomeni nauraa. Minun Suomeni on puhdas, metsänvihreä ja taivaansininen. Minun Suomessani aurinko nousee ylväästi ja laskee kauniisti. Minun Suomessani naapuri tervehtii ja kadunmiestä autetaan. Minun Suomeni on totta tosiaan myös kansainvälinen, suvaitsevainen ja täynnä toivoa. Minun Suomessani kirkkojen ovet ovat auki maahanmuuttajille.

Mutta millainen on meidän Suomemme?

_mg_5113-kopio

”Minun Suomeni on” -ajattelu on vähän niin kuin vaalikoneet. Niissä saa vastaukseksi aina jonkun, joka ajattelee samoin kuin itse ajattelee. Mutta minä en ainakaan halua äänestää sellaista, joka on samanlainen kuin minä itse. Minähän tiedän aivan liian vähän, eikä katseeni ole riittävän avara. Haluan äänestää jotain itseäni viisaampaa.

Luulen, että joku voi oppia minun Suomestani jotakin. Ja minä taas tarvitsen ehdottomasti jonkun toisen ajatuksia hänen Suomestaan. Meidän Suomemme on luultavasti paljon parempi kuin meidän kummankaan yksin. Etenkin, jos yritämme ymmärtää tai vähintään kunnioittaa sitä toisen ajatusta ja ajatuksia.

_mg_5106-kopio

Meidän 99-vuotias Suomemme juhlii tänään. Se ei ole täydellinen, mutta se on hyvä. Ja siinä on eritoten potentiaalia: toivoa tulevasta ja valoa tunnelin päässä. Meidän Suomemme historia on tärkeä, mutta tulevaisuus on vielä tärkeämpi.

Suomi liputtaa ristilippuaan tulevana juhlavuonna ensimmäisenä maailmassa luonnon vuoksi. Suomen luonnon päivä elokuun lopussa on hyvä esimerkki siitä, mitä meidän Suomemme on.

Tunnelmallista itsenäisyyspäivää.

Ylpeänä,
Henriikka

Maailman kauneimpien kakkujen juhlat

img_4972-kopio

Minun oli tarkoitus karata syntymäpäivikseni kauas Helsingistä, kauas Suomesta. Olin puntaroinut Ateenan, Dublinin ja Lissabonin välillä, selaillut jo monta tuntia lentoja ja majoituksia. Äiti ihmetteli, että tarvitseeko sitä aina lähteä. Vastasin, että lähtö on minulle välttämätön (ja erittäin mieluinen) paha, aina jos siihen on mahdollisuuksia.

Lykkäsin kuitenkin lentojen ostoa useasti ja yhtäkkiä tuli olo, etten halua mitään niin paljon kuin jäädä. Etten kaipaa mitään niin kuin ystävien ympäroimänä olemista.

Niinpä jäin ja laitoin avoimen kutsun syntymäpäivävastaanotolleni.

img_5034-kopioimg_5003-kopio_mg_5052-kopio

Moi. Mulla on huomenna, perjantaina syntymäpäivä ja oon kotona koko päivän kymmenestä lähtien. Jos haluat tulla kakulle ja skumpalle, niin oot tervetullut. Odotan maailman kauneimpien kakkujen kanssa.

Mietin kyllä, että tuleekohan kukaan. Onneksi muutama luottoystävä lupasi varmuudella ilmestyä paikalle.

Ja arvatkaa? Lopulta vieraita oli päivän aikana yli 30. Ensimmäinen tuli jo ennen virallista vastaanottoa ja lauloi onnittelulaulua eteisessämme, kun olin vielä aamutakissani, unihiekat silmissä.

img_4967-kopio img_5039-kopioimg_4910-kopio

Ja miksi lähes kaikissa kuvissa on kakkua? Koska ne ovat yksinkertaisesti maailman kauneimpia.

Olin jo pitkään ihaillut Kakkumuijan kakkuja (Say It with a Cake), mutten vielä koskaan tilannut omaa. Nyt tuntui sopivalta hetkeltä. Laitoin sähköpostia, jossa kyselin nöyrästi synttärikakkujen perään: ”Olenkohan auttamattomasti myöhässä…?”

Vaan en ollut! Sain ehdotuksen kahdesta kakusta, jotta toinen voi aina nököttää jääkaapissa toisen ollessa töissä.

Päädyimme sisaruskakkuihin, joista toinen oli inspiroitunut kotimme katosta ja toinen lempiväristäni keltaisesta sekä minusta. Vihreä oli minttusuklaa, keltainen sitruuna-lakritsi. Kakut olivat gluteenittomia, laktoosittomia ja valmistettu ilman valkoista sokeria. Ruskean sokerin luvan annoin itselleni sokerilakon keskellä syntymäpäiväni ajaksi.

En ole koskaan nähnyt yhtä kauniita ja vieläpä maistuvia kakkuja.

img_5017-kopio _mg_5079-kopio _mg_5121-kopio_mg_5155-kopio

Pidän niin siitä, kun eri ihmisporukat törmäytyvät tahattomasti. Synttärivastaanottoni kesti noin 15 tuntia, aina yli keskiyöhön saakka, ja seuranani oli aina joku yhtä vartin taukoa lukuunottamatta (ehdin tauolla haukata vähän leipää). Melkoinen sosiaalisen kapasiteetin puserrus, mutta varmasti sen arvoinen.

Kotonamme kävi niin lapsuudenystävät, työkaverit, äiti opiskelukavereineen kuin ystävät, joiden kanssa hengasi ennen alvariinsa, mutta joiden kanssa on nykyisin aika kortilla. Samalla sohvalla nökötti sulassa sovussa niin uudet kuin vanhat ystävät, ja niin monista eri tilanteista itselleni tutut.

_mg_5160-kopio_mg_5170-kopio

Tarjolla oli vain skumppaa, kakkua ja mandariineja, joten tarjoiluistakaan ei tarvinnut stressata. Riitti, että oli läsnä.

Ja mikä parasta, kaikkien kanssa ehti oikeasti vaihtaa kuuulumisia ja katsoa kunnolla silmiin. Joku tuli aamupäivällä, toinen lounastauolla, kolmas töiden jälkeen ja neljäs vasta iltamyöhällä. Päivällä nautittiin päivänvalosta, illalla sytytettiin kynttilät.

Oli ihan oikea päätös jäädä.

-Henriikka