Arkisto: 2016

Päiväkirjapaljastukset: 8-vuotias Euroopan matkalla

Tässä on matkakertomukseni perheemme matkasta Euroopan halki Itävaltaan vuonna 1999. Tämä on ensimmäinen koskaan kirjoittamani matkakertomus ja mielestäni muutamat kohdat ansaitsevat ihan erikseen esille nostettua huomiota. Ensinnäkin reissun toisena päivänä kerron menneeni heti herättyäni vessaan. Kyllä on varmaan ollut hienoa matka. Sekki on tietysti Tšekki, jonka oikeinkirjoitus ei ole helpottunut…

Kotona, kotona, oi kotona

Palasimme tänään kotiin. Isoveikka ajoi meidät silkasta ystävällisyydestä parin tunnin matkan kotiovelle saakka. Olin niin valmis kellahtamaan omalle sohvalle, hakemaan lähikuppilasta lounassalaatin. Sääli sinänsä, lähikuppila viettää vielä joululomaansa ja täten vuohenjuustosalaatti jäi saamatta. Kävelimme kuitenkin toiseen paikkaan ja haimme kahvit vielä kolmannesta. Myyjä hymyili tuttua, leveää hymyään ojentaessaan kahvin, ja…

Miksi pelkäisin?

Tiistai, vihdoin tiistai. Joulu tuntui kestäneen ikuisuuden. Huomenna suuntaan takaisin Helsinkiin ja mielessä on iätön kysymys, joka saapuu aina mieleen tapaninpäivän jälkeen: kuinka paketoida muutamassa päivässä ajatukset kuluneesta vuodesta ja orientoitua uuteen? Viime vuonna muutimme uuden vuoden aatonaattona uuteen kotimme (joka tuntuu edelleen uudelta), minkä vuoksi en ehtinyt kunnolla kerätä…

Kaikki asut vuodelta 2016

Vaatteet, oi vaatteet! Miten paljon pystyykään kertomaan vain päälle valituilla asuilla. Ja mikä tärkeintä: I’m nicer when I like my outfit. Mutta miten vähän olenkaan kuluneena vuonna panostanut vaatekokonaisuuksiini. Näin jälkeen päin vähän harmittaa, toisaalta ehtiihän sitä taas ensi vuonna. Muutamia kuvia löytyy kuitenkin arkistoista. Nyt teidän olisi taas aika…

Paketoituja ajatuksia joulusta

En löytänyt riisipuurosta mantelia. Tiedossa ei ole vauvoja, yllätyksiä, matkoja tai muuta mantelin tuomaa. Tosin kukaan ei saanut mantelia vielä tänä aamunakaan, kun söimme kattilanpohjia. Jäljelle jäi pieni valkoinen kasa, jossa mantelinmuotoinen onni oletettavasti piileskelee. Pitäköön tunkkinsa. Eilisessä jouluaatossa oli sellaista lapsuudentaikaa. Yhdessäolon riemua, hartaasti nautittua ruokaa ja vaihdettuja kuulumisia…

Joulurauha anoppilassa

Terveisiä kirjoittajalta, jonka silmät tipahtelevat kiinni ja mieli on lämmin. Terveisiä anoppilasta, jossa riittää iloa, vitsejä ja musiikkia. Blogihistoriani kattaa jo tämän tulevan lisäksi viisi joulua. Ne ovat olleet keskenään kovin samanlaisia: Toisen perheen luo vähän ennen aattoa, josta siirrytään toiseen perheen luo joulupäivänä. Molemmissa juhlintaa, rauhaa ja yhdessäoloa. Voisin…

Joululoman 2016 oletettavasti parhaat hemmottelutuotteet

Tiedättekö, kun aikakauslehdissä on aina vuoden lopuksi erilaisia koosteita: Vuoden parhaat kosmetiikkatuotteet, vuoden viinivoittajat, vuoden parhaat trendiruoat… Päätin, että minäkin haluan tehdä sellaisen listan. Tosin minun listani ei perustu kokemukseen, vaan oletuksiin ja yllätyksiin. Kuvastaa yleisestikin blogiani hyvin, hah. Olen kuluneen viikon aikana koonnut itselleni joululomaa varten hemmottelupakettia. Paketti sisältää…

Lempeä laskeutuminen lukulomalle

Yhteistyössä WSOY Lukuloma – miten ristiriitaisia tunteita herättävä sana. Ennen ylioppilaskirjoituksia sana aiheutti paineita ja pientä panikointia, kun nyt vuosien jälkeen en taas malttaisi odottaa pääseväni kirjojen kimppuun joulunajaksi. Lukulomia on moneksi, ja tämä tuleva on varsin ihana. Minulla on joskus lomien alussa vähän hankaluuksia päästä kirjojen makuun kiinni. Arjessa…

Sanattoman ylpeä Helsingistä

Tänään ja eilen minut on vallannut ihan uudenlainen ylpeys kotikaupungistani Helsingistä. Suomesta olen osannut olla aina ylpeä, mutta eilen ja tänään kaupunkia kiertäessäni ylpeyteni kohdistui nimenomaan Helsinkiin. Tuntuu, että niin moni asia on mennyt jättiaskeleilla eteenpäin. On kahvilaa, kauppoja aktiviteetteja ja nähtävyyksiä. On seuroja, kerhoja, iltamia ja aamuseminaareja. Ruokakulttuuri on…

Huippuresepti: Valkosipulinen kikherne-lehtikaalisalaatti

Miten ilahtunut olenkaan ollut, kun niin moni on kertonut tehneensä 15 minuutin kookos-karri-nuudelikeittoa ja vielä pitäneensäkin siitä. Muistuttelen, että keiton voi hyvin tehdä kanan sijasta vaikka tofulla, jos ei syö lihaa. Toivoisin, että kaikki pääsisivät maistamaan keittoa, sillä painoin silmät nauttien yhteen, kun Alina teki sitä meille kotonaan Turussa. Toinen…

Joululahjalistani 2016

En kaipaa joululahjoja. En tarvitse mitään. Korkkaamattomat shampoopullot odottavat kylppärin peilin päällä rivissä ja vaatteetkin ovat vielä ehjiä. Meillä on kaiken lisäksi käytössämme vain 43 neliöitä, joten kotiin ei yksinkertaisesti mahdu kaikki, mikä silmääni miellyttävää. Ilahdun kyllä lahjoista, niistä jokaisesta. Erityisen kivaa on, jos lahjan hankkiminen on ollut hankkijalle ilo….

Millainen olen mummona

Koko päivän on pyörinyt päässä Walt Whitmanin runonpätkä: ”Koskaan ei ole ollut enemmän alku kuin nyt, enemmän nuoruutta ja ikää kuin nyt.” … Nyt te voitte vielä hetken elää siinä luulossa, että minulle kävisi useinkin näin. Että mieleni on kertakaikkiaan niin runollinen ja kirjallisuutta täynnä, että pätkä sieltä täältä klassikkoa…

Kissamunakas (kyllä!)

”Kiva munakas”, totesin tänä aamuna unenpöpperössäni, kun kävelin keittiöön. Repesin kunnon nauruun heti kommentin jälkeen. Katsokaa nyt tuota! Siinä valkoisella lautasella se mulkosilmäinen munakissa nyt pötkötti. Smoothieta laseihin, kahvia kuppeihin. Suolaa kissan haavoihin. Munakas maistui mainiolta, vaikka tuntuikin oudolta sahata viatonta silmään. Nauraa hekotin koko aamiaisen ajan: kissamunakas on täydellinen…

Onnellisena äidin kainalossa

Lupaan, että nämä ovat viimeiset kruunupäiset kuvat. Mutta voi maailman söpöin äiti minkä teit. Löysin syntymäpäivän aamulta muutaman unohtuneen kuvan. Taisin olla vielä niin nukuksissa, etten edes kunnolla muista kuvanottohetkiä. Äiti opiskelee osa-aikaisesti Helsingissä, ja siksi saamme hänet vieraaksemme kerran kuussa. Nyt opiskelupäivät sattuivat syntymäpäivieni päälle, ja sain herätä siksi…

Hetki ennen tippiä ja tappia

Viikonloppu. Pitäisi olla jo kailottamassa tippiä ja tappia pikkujouluissa, mutta päätin tulla vielä kotiin ennen rientoja. Parasta vetää kymmenen syvää hengenvetoa, käydä suihkussa, lisätä kirkkaanoranssia huulipunaa ja lähteä vasta sitten liikkeelle. Luulenpa, että pikkujouluistakin tulee kivemmat, kun minulla on keuhkoissa hiilidioksidin lisäksi myös hippunen happea. Ylihuomenna on kolmas adventti. Yleensä…

Vaihtoehtoista itsenäisyyspäivän viettoa

Olen aina ennen katsonut Linnanjuhlia. En tiedä miksi. En pidä niiden katselusta yhtään. Se tuntuu turhalta, ajanhukalta. (Ja samalla äskeisen ääneen sanominen tuntuu suurelta synniltä. Kuin en kunnioittaisi isänmaatani, historiaamme, sotaveteraaneja, itsenäisyyttä tai muuta tuikitärkeää.) Tänä vuonna teimme toisin. Siskoni on Jyväskylästä käymässä, ja lähdimme kolmisin viettämään itsenäisyyspäivää illalliselle. Puin…

Mikä tuo meidän kotiimme joulun?

Yhteistyössä Kauniisti Kotimainen & Asennemedia Joulu on nurkan takana.  Jo  Vasta toinen joulu putkeen, kun en ole kirjoittanut joululahjalistaa, vaan keskityn rauhaan, tunnelmaan ja odottamiseen. Glögiä olemme juoneet jo siitä lähtien, kun lumet saapuivat ensimmäisen kerran. Nyt joulutunnelma alkaa kuitenkin valua kunnolla lahkeista, kauluksista ja hihansuista sisään. Joulukodin sisustus syntyy…

Minun Suomeni on meidän

Tuntuu aina omituiselta, kun joku kirjoittaa: ”Minun Suomeni on….” Tiedättehän lauseet? Minun Suomeni on suvaitsevainen, minun Suomeni on sinivalkoinen, minun Suomeni on kansainvälinen… Onpa Lauri Tähkä kirjoittanut otsikolla biisinkin. Ajatuksethan ovat tosi tärkeitä, mutta kuulostavat myös usein siltä, ettei sinne omaan Suomeen olla valmiita vastaanottamaan ketään, joka ajattelee toisin. ”Heei,…

Maailman kauneimpien kakkujen juhlat

Minun oli tarkoitus karata syntymäpäivikseni kauas Helsingistä, kauas Suomesta. Olin puntaroinut Ateenan, Dublinin ja Lissabonin välillä, selaillut jo monta tuntia lentoja ja majoituksia. Äiti ihmetteli, että tarvitseeko sitä aina lähteä. Vastasin, että lähtö on minulle välttämätön (ja erittäin mieluinen) paha, aina jos siihen on mahdollisuuksia. Lykkäsin kuitenkin lentojen ostoa useasti…

Kahvinystävien joululahjavinkkejä

Yhteistyössä Paulig & Asennemedia Jouluaattoon on tasan 20 päivää. Odotan aattoa ja muutamaa lomapäivää ihan kamalan paljon. Rauhaa, yhdessäoloa perheiden kanssa, pehmeää pyjamaa, lautapelejä, villasukkia ja riisipuuroa. Sitä, että koko maailma tuntuu olevan hetken täysin pysähtynyt. Olemme sopineet perheiden kanssa, että lahjoja saa ostaa maksimissaan yhden kullekin henkilölle. Lisäksi lahjaa…

Helsingin kruununprinsessan aamu-uinti

Täytin eilen vuosia. Päivä oli niin onnellinen, ja nyt kotimme on täpötäynnä kukkia. Olin ajatellut lähteä Ateenaan, mutta jäinkin kotiin. Eikä kaduttanut lainkaan. Olin kotona koko päivän, ja reilu 30 ystävää kävi päivän mittaan kakulla – eikä ihan tavallisella kakulla, vaan maailman kauneimmalla sellaisella. Ennen kakkukuvia kuitenkin muutama kuva tältä…

Syntymäpäiväjuttuja

Olisi niin monia kivoja tarinoita, mutta juuri nyt ei ehdi. On ollut vähän kiireitä. Syntymäpäiväjuttuja. Vielä pari tuntia synttärityttönä. Onneksi olen laajentanut tämän viikon mittaiseksi festivaaliksi. Rakkaudella, Henriikka

Mitä vakuuttaisin, jos voisin vakuuttaa ihan mitä vain?

Kaupallinen yhteistyö, yhteistyössä Fair Jos saisit vakuuttaa ihan mitä tahansa, mitä vakuuttaisit? Ottaisitko vakuutuksen epäonnistuneen loman varalle? Vakuuttaisitko ehkä huonot treffisi? Hankkisitko suojan hyville vitseillesi tai ehkä muistillesi, ettet unohda niitä? Ja tiedän totta kai, että todella monia asioita voi jo vakuuttaa, vaan ei kaikkea. Mitä itse vakuuttaisin, jos vain…

Oma kehityskeskusteluni syksystä 2016

Marraskuu on pian historiaa. Torstaina on joulukuun ensimmäinen! Siitä on enää noin 20 päivää vuoden sysimustimpaan päivään, jonka jälkeen voinkin ruveta allekirjoittamaan sähköpostiviestini: ”Onnellista kesänodotusta! Terveisin, Henriikka.” Olen ollut pahuksen onnellinen koko syksyn, mutta sellaista henkeäsalpauttavaa syksyä koin ehkä edellisvuotta vähemmän. Liekö johtunut siitä, että viime syksynä kuljin niin paljon…

Pikkujoulut, joissa käytiin yhdeksältä nukkumaan

Kroppani on niin kokonaisvaltaisesti rentoutunut, että tuntuu kuin pääni leijuisi yksikseen ilmassa ja näppäimillä pomppivat kädet olisivat jonkun toisen. Istun Kalevankadun Cafférino Obassa, suosikissani, ja silmäluomet tipahtelevat kiinni. Kirjoittamisen jälkeen aion kipittää kotiin, kierähtää kerälle sohvannurkkaan ja laittaa Gilmoren tytöt pyörimään. Miten vaikeaa onkaan vältellä uutuusjaksojen mielipiteitä: päätimme katsoa kaikki…

Kahden hengen pikkujoulut

Olen ennenkin todennut, että jos alkaa kutsua jotain jo ensimmäille kerralla ”perinteiseksi”, niin on suurempi mahdollisuus saada se toistumaan tulevaisuudessakin. Tänä viikonloppuna vietämme Idan kanssa perinteisiä kahden hengen pikkujouluja, joita vietimme ensi kerran viime vuonna. Nämä kuvat ovat viime vuodelta, kun kippistelimme ja söimme raakakakkua Halossa, illastimme The Cockissa ja…

Rakkautta Turkuun ja 15 minuutin kookos-karri-nuudelikeitto

Vietimme viime viikonlopun Turussa. Turussa aina pohtii, voisiko sinne joskus muuttaa. Kovin vahvaa visiota en ole vielä saanut, enkä keksinyt liiemmin argumenttejakaan. Silti vierailujen aikana ja jälkeen tulee olo, että saatan vielä joskus asua siellä. Keksin kyllä paikkoja ulkomailta, mistä voisin kuvitella löytäväni itseni. Mutta harvoin mietin vakavasti Helsingin ja…

Kuohuva pikkujoulubrunssi ystävien ympäröimänä

Yhteistyössä [ yellow tail ] ja Asennemedia Keep calm and have brunch. Eilisen kiukun jälkeen otetaan täyskäännös takaisin ihanien asioiden pariin: järjestin ystäville kuplivan joulubrunssin ja sain taas tutuksi tulleen lankkupöydän ympärille rakkaita ihmisiä ja herkkuruokaa. Sanoin viikonloppuna ääneen ystävilleni, että yksi elämäni tarkoituksista ja tavoitteista on järjestää mahdollisimman paljon…

Maanantai-itkut

Koko maanantaipäivä on ollut tummaruskea. En tarkoita pihalta näkyvää maisemaa, vaan mieltäni. Kaikki on tuntunut sakean ruskealta, ehkä vähän harmaalta, ja ennen kaikkea täysin mahdottomalta. Kirkkaankeltaisen mieleni tilalla on sellainen kakkaemoji – mutta tämä versio ei hymyile. (Ei edes tekisi mieli tuolla lailla vitsailla, mutta tuo tipahti vahingossa, joten menköön.)…

Vapaaehtoistöihin ulkomaille?

Yhteistyössä AIESEC Finland Vietin lukion jälkeen välivuotta. En edes tiedä mistä kipinä lähti, mutta jo lukion alkaessa tiesin, etten jatkaisi suoraan opiskelemaan. Vietin välivuottani vapaaehtoistyössä Etiopiassa sekä Ruotsissa, jonka jälkeen muutin Helsinkiin tekemään töitä laitoshuoltajana. Välivuoden päätteeksi lähdin kuukaudeksi ensimmäiselle interraililleni. Haluaisin rohkaista muitakin kansainvälisten välivuosien tai lyhyempien projektien pariin….

Write poems, not CVs.

Joskus joku vain kolahtaa. Se voi olla jotain maailmaa suurempaa, tunne tai vahvempi ymmärrys asiasta. Tai sitten se voi olla jotain ihan konkreettista, niin kuin korni ja kultainen koirapatsas, jonka löysin tänään Turun Kirppis-Center Manhattanilta. Tai täydellinen vihko, joka aiheutti kolahduksen viime viikolla. Olin jo kävelemässä Papershopista pihalle, kun huomasin…

Ikinälkäistä elämää

Sain pari viikkoa sitten aivan yllätyksenä viestin, johon oli liitetty biisi: ”Vitsit, että sä tuut mulle mieleen tästä biisistä. Sä ja tekstisi siis.” Harmitti, että olin liikenteessä ilman kuulokkeita, sillä en päässyt heti kuulemaan kappaletta. Nykyisin tässä materian täyteisessä maailmassa tuntuu usein kivemmalta saada tällainen ajatuslahja kuin mitään konkreettista ja…

Hyvää loskaa: Värikäs sieni-lohipiiras

Yhteistyössä Puhtaasti Kotimainen ja Asennemedia Joskus tuntuu, että rakastan sieniä enemmän kuin Super Mario. Niillä ei ole ehkä ihan samanlaista kasvattavaa vaikutusta minuun, mutta energiaa tunnun saavan yhtä paljon. Kun eilen tein syksyistä sienipiirasta, jäin useasti fiilistelemään herkkusienten rakennetta ja tuntua. Veitsi läpäisee tasaisen pinnan nätisti ja lapsuuden sieni-inho on…

Kun kamera ei rakasta (osa 7)

”Janne, voitko tulla sanomaan mikä on sun mielestä näistä kaikista hirvein kuva?” ”En mä kyllä pysty sanomaan.” ”No, miksi?” ”Koska mun mielestä sä näytät aina prinsessalta.” Tehtävä: Katso kuvat läpi ja löydä jokaisesta kuvasta ihkaoikea prinsessa. Avioliittomme saattaa päättyä siihen, ettei Janne tunnista naamaa pyllystä. Kyllä totuus taitaa olla, että…

Miksi en pidä keikoista ja konserteista

Meni kauan, että tajusin, etten juuri välitä live-keikoista. Sen jälkeen meni toinen hetki, että lopetin taistelun ajatusta vastaan – minunhan piti olla juuri sellainen irrotteleva keikkatyyppi. Kolmas pitkä hetki kului siinä, kun uskalsin kertoa sitä muille. ”Henriikka, lähtisitkö mun kanssa keikalle ensi perjantaina?” ”No, en mä taida lähteä.” ”Aijaa. Onko…

Pienen hiihtäjän isoin apu

Kello lähestyy kuutta, ja tuntuu puoliyöltä. Saavuin juuri bussiasemalta, rinkka on täynnä savulta haisevaa kudetta. Olimme viime yön Repoveden kansallispuistossa telttailemassa tutun, iloisen ystäväni kanssa. Elämäni ensimmäinen pakkasvaellus! Tänään ei kuitenkaan juhlita (pelkästään) sitä, että me jäimme henkiin, vaan isejä. Oma isäni oli kaukana maapallon toisella puolella reissussa, minkä vuoksi…

Miksi pidän siskostani niin kovasti?

Roosaliina täällä! Istun juuri bussissa matkalla Helsingistä takaisin kotiin. Olin viimeiset kuusi päivää kahden kuukauden tauon jälkeen pääkaupungin sykkeessä, ja residenssi-isäntänä ja –emäntänä toimivat rakkaat Henriikka ja Janne. Siitä on tovi, kun viimeksi olimme nähneet ja tahdoinkin saada kunnolla varastot täyteen, kunnes seuraavan kerran taas nähdään. Voi, kuinka pidänkään näistä…

#nofilter – Totuus täydellisen kuvan takana

Yhteistyössä Asennemedia ja Alko Väitän, että olen somessa aito oma itseni. En ole keksinyt blogia varten mielikuvitukseni tuottamaa rinnakkaistodellisuutta, jossa kaikki on hyvin ja aina kaunista, vaan pyrin kertomaan ja kuvaamaan asiat todenmukaisina. Julkaisen epäonnistuneitakin kuvia, kerron kun on huono päivä. Myönnän, etten nauttinutkaan niin kovasti blogigaalan punaisesta matosta ja…

Ethän ota rock-muusikoista mallia?

Hyvää syntymäpäivää rakas Janne. Saat lahjaksi sen jonkun lehtitilauksen, mistä olet jo pitkään puhunut. En muista mikä lehti se oli. Joku hienolla nimellä varustettu, kansainvälinen, arvostettu ja uskomattoman nopeasti lukijaansa sivistävä. Tilaa se itse, niin saat varmasti oikean. Voit sujauttaa laskun vaikka saappaaseeni, kun se joskus kolahtaa eteisen postiluukusta. Tunnistat…

Syksyn urheiluistani ja ravinnostani

Yhteistyössä Valio & Asennemedia En ole vielä ehtinyt laatia edes uuden vuoden lupauksia tälle vuodelle, kun kolkutellaan jo joulun ovella. Tuntuu, että kirjoitin silmänräpäys sitten lähtölaukauksesta syksyn urheilurutiineille. Todellisuudessa siitäkin on jo kaksi kuukautta. Miltä syksy on sitten urheilun puolesta näyttänyt? Noh, ihan hyvältä, muttei loisteliaalta. Olin vasta kaksi viikkoa…

Saavathan aikuisetkin yökyläillä?

Vuodet vierii ja elämäntilanteet muuttuu, vaan yhdestä en luovu: yökyläilystä kavereiden kanssa. Olen huomannut ystäväpiirissäni lähivuosina sellaisen selkeän muutoksen entiseen, että yön yli vierailun kynnys on noussut. Nuoruuden spontaanius on karannut, eikä makuupussi enää kelpaa. Aamupalaksi halutaan juuri sitä omaa lempicroissanttia ja kahvi on valmistettava omalla keittimellä, omalla myllyllä jauhetuista…

Kaikki mitä olet aina halunnut tietää minusta (osa 3)

Jos pitäisi valita matkustus tai omistuasunto niin kumman ottaisit? Super helppo! Ihan ehdottomasti matkustuksen. Vielä ei ole tarvinnut valita, mutta ehkä joskus tarvitsee, enkä usko sitten omistusasunnosta luopumisen olevan suuri ongelma. Mitkä on sun lempi kaupunginosat Helsingissä? Tykkään paljon esimerkiksi Jätkäsaaresta, Punavuori-Eira-Kaartinkaupunki-Ullanlinna-akselista, Mustikkamaasta, Vallilasta ja Puistolasta. Haluaisin kyllä tuntea eri…

Kaikki mitä olet halunnut tietää minusta! (osa 2)

Mikä on salainen paheesi? En tiedä kehtaanko edes kertoa tätä, sillä joku varmasti oksentaa päälleen. Jos näen kadulla hyvän ponnarin, joka on joltain tippunut, niin nostan sen ja otan omaan käyttööni. Mikä on nolostuttavin hyveesi? Haluan kohdella monia elottomia esineitä tasavertaisesti. En kestä, jos ostoskärryt on epätasaisesti jonoissa. Saatan ruveta…

Vuoden kosmetiikkakokeilun tulokset

Yhteistyössä Natural Goods Company & Asennemedia Olen käyttänyt pian vuoden Mossa-luonnonkosmetiikkasarjaa ihonhoidossani ja on aika kiteyttää omat käyttökokemukseni. Ensimmäinen huomioitava seikka on ollut, että uusiin tuotteisiin tutustuminen, totuttelu ja niiden käyttöönotto vie aikaa. Jo tammikuun ensimmäisen ja huhtikuun toisen kirjoituksen välillä oli ehtinyt tapahtua muutoksia suosikkituotteissani ja tuotteiden käytössä. On…

Kaikki mitä olet halunnut tietää minusta! (vastaukset kysymyksiinne)

Mikä määrä kommentteja tipahteli kommenttiboksiin, kun annoin retrosäännöin luvan kysyä ihan mitä huvittaa. Tässä tulisi ensimmäinen osa vastauksista. Tietäkää, että pidätän oikeuden vaihtaa mielipiteitäni. Usein. Lakkaamatta. Uskotko horoskooppeihin? Uskotko ennustajia? Ootko ikinä käynyt? En usko horoskooppeihin. Luen niitä toisinaan viihteeksi, jos sellainen lehti sattuu käteen. En oikein osaa uskoa ennustajiakaan,…

Tulkoon talvi!

Yhteistyössä Skiexpo Olen aina rakastanut lunta. Tiedättehän, kun lapsuuden lempikuukausi määräytyy usein syntymäpäivien mukaan? No, minun synttärini on joulukuussa. Lapsena joulukuun alussa oli jo usein lunta, enkä tiedä olisinko kasvanut niin suureksi lumen ja talven ystäväksi ilman kyseistä syntymäaikaa. Alla olevassa kuvassa olen ensi kertaa rinteessä. Hah. Istun turvallisesti isoveljen…

Kahvitalo ja olohuone Aleksanterinkadulla: Paulig-kulma

Yhteistyössä Paulig & Asennemedia Helsinkiä hellitään ihkauudella olohuoneella. Aleksanterinkadulle maanantaina avattu Paulig kulma tuo kaupungin keskelle niin kahvia, kahvidrinkkejä, lounassalaatteja, viiniä, raakakakkuja kuin päänkokoisia korvapuustejakin. Olen seurannut mielenkiinnolla kuluneiden kuukausien remonttia. Kluuvin kauppakeskuksen kahteen kerrokseen avattua kahvitaloa valmisteltiin pitkään. Kävelen katua pitkin melko usein ja olen näin pystynyt kuikuilemaan ikkunoista…

Kolme asiaa -blogihaaste

Nyt tulisi ystäväkirjasisältöä uteliaille. Sain Idalta kolme asiaa -blogihaasteen ja näitä saikin toden teolla pohtia. Sitä huomaa ymmärtävänsä itsestään uusia asioita, kun istuu alas miettimään tällaisia kevyitäkin kysymyksiä. Luulen, että lapsuuden slämärit ja ystäväkirjat olivatkin monen pikkutytön ja -pojan elämän ensimmäistä itsetutkiskelua ja terapiaa. 3 asiaa, joista pidän… Kun ulkona…

Saako näin onnellinen edes olla?

Lähiaikoina on tuntunut, että kaikki ovet avautuvat. Ne ovat avautuneet sepposen selälleen ja pysyneet auki. Mikään ovi ei tunnu sulkeutuvan, ja maailma on pelkkiä mahdollisuuksia täynnä. Ympärillä olevat ihmiset auttavat jo toteuttamaan unelmiani, kun en edes vielä tiedä niiden olevan olemassa. Kuljen harhaisen epäuskoisena enkä saa sanoiksi purettua miten ihmeissäni…