arkisto:

tammikuu 2016

Kaikki asut vuodelta 2015

_MG_0384 kopio

Tammikuun viimeisen päivän kunniaksi pamautan linjoille kaikki viime vuoden asukuvat.

Blogi on muuttunut paljon sitten vuoden 2011, jolloin aloitin bloggaamisen lähinnä jakaakseni tyyli-inspiraatiota ja päivän asukuvia. Vaatteet ja tyyli ovat itselleni kuitenkin edelleen yksi intohimo ja tärkeä osa elämää. Blogiin päätyy enää vain muutaman kokonaisuudet, sillä nykyään käytän samaa kokonaisuutta useammin kuin kerran. Haha. Lisäksi vaatteiden rinnalle on tullut niin monta muutakin mielenkiinnonkohdetta, joista on kuvattavaa ja kirjoitettavaa.

Hihkaise, kun kaikista kivoimmat ja hirveimmät asut ja vaatteet ovat löytyneet.

TAMMIKUU

tammi1 _MG_0542 kopio _MG_0764 kopio _MG_2051 kopio OLYMPUS DIGITAL CAMERA _MG_0167 kopio

HELMIKUU

helmi2 Henriikka Simonjoki Aamukahvilla blogi_MG_0740 kopio _MG_1303 kopio _MG_0442 copy Henriikka Simonjoki Aamukahvilla blogi

MAALISKUU

_MG_0614 kopiomaalis1 _MG_0357 copy _MG_1086 copy Henriikka Simonjoki Aamukahvilla blogi

HUHTIKUU

_MG_1910 kopio _MG_1087 kopio _MG_1380 copy

TOUKOKUU

_MG_0216 kopio _MG_0030 kopio _MG_3821 kopio_MG_1588 kopio _MG_3297 kopio_MG_2947 kopio

KESÄKUU

_MG_0535 kopio_MG_0794 2 kopio _MG_0571 kopio  _MG_0734 kopio _MG_0191 kopio_MG_1636 kopio _MG_1177 kopio _MG_1188 2 kopio

HEINÄKUU

_MG_1804 kopio _MG_0236 2 _MG_0966 kopio _MG_0924 kopio _MG_1094 kopio

ELOKUU

_MG_0548 kopioelo1

SYYSKUU

_MG_0901 kopiosyys1

LOKAKUU

_MG_2560 kopio _MG_3236 kopio _MG_3146 kopio _MG_1605 kopio

MARRASKUU

_MG_0258 kopio _MG_4436 kopio

JOULUKUU

tunnelukkojoulu1_MG_0128 kopio _MG_0436 kopio

Itseäni naurattaa pahemman kerran tuo kesäkuu ja Siperian reissun vaatteet. Samat appiukon vanhat farkkusortsit (jotka sittemmin repesivät takapuolesta), juna-asemalta ostetut, liian suuret sandaalit ja kaikkea muuta yhtä reissu-hehkeää.

Asukuvien kautta muistaa mukavia hetkiä. Muistaa missä on ollut, kenen kanssa on ollut ja miltä on tuntunut. Miltä on tuoksunut, miltä on maistunut.

No, löytyikö lemppari?

-Henriikka

Asut vuodelta 2012: osa 1, osa 2, vuodelta 2013, vuodelta 2014

Kuvat 2, 8, 9, 13 ja 18: Dora Dalila

Vanhoja polkuja, uusia alkuja

_MG_1735 kopio

Tänään oli pitkä lauantaiaamu. Aloin raotella silmiäni vasta kahdeksan jälkeen ja puoli yhdeksältä könysin ylös. Puin aamutakin ja ilahduin verhot avatessani: ei ole enää lainkaan niin pimeä kuin joulun alla. Kahvit oli keitetty puolestani, ja mustikka-mustaherukkasmoothie lasissa odotti pitkiä kulauksia.

Eilen ja tänään on ollut vahvasti sellainen olo, että aina voi aloittaa uudestaan. Vaikka elämä on tämä vanha sama, niin aina on mahdollista ottaa uusi startti. Se voi tarkoittaa uutta alkua ruokavalioon, uutta alkua ihmissuhteeseen, uutta alkua ihan ylipäänsä: syvemmillä hengityksillä ja leveämmällä hymyllä. Ehkä rohkeammalla asenteella? Eikä aina tarvita puhdasta paperia, vaan joskus pienet muutoksetkin toimivat uudistaen sopivasti.

_MG_1765 kopio

Nappasin viimeviikkoiselta Viron reissultani mukaan hotellin kertakäyttötohvelit. Ne ovat tuntuneet minulle jollain tavalla uudelta alulta.

Kun muutimme uutena vuotena uuteen kotiin, puhkuin intoa. Halusin saada kaiken valmiiksi ja pian! Nyt arki on pakottanut laittamaan kaiken tärkeysjärjestykseen ja kodista puuttuu edelleen vaatekaapit, sänky, ruokapöytä, kirjoituspyötä, tv-taso ja vaikka mitä muuta. Ehdin jo eräs ilta paiskoa sydäntäni pitkin poikin nyyhkyttäen, ettei tästä mitään tule. Että kuka tällaisessa läävässä muka haluaa tai mahtuu asua. Joka paikka on kuorrutettu vaatepinoin, joille ei vielä ole paikkaa. Joka nurkka näyttää sotkuiselta, vaikka tästä muutosta piti tulla valkoinen, puhdas sivu. Ja nimenomaan kaunis sellainen.

Ja nyt tuntuu, kun pujautan valkoiset tohvelit jalkaani, että elämä sotkunkin keskellä on aika luksusta. Aika kivaa. Hiippailen tavarakasoja väistellen pehmein askelin kohti laitettua asuntoa ja kirkasta tulevaisuutta.

_MG_1771 kopio_MG_1751 kopio

Eilen kävin toisen ystävän kanssa juoksemassa, toisen ystävän kanssa pelaamassa racket ballia. Kummallakin ystävällä on mukava ote elämään. Toisen kanssa saunoimme yömyöhään, ja kuten aina, myös tällä kertaa täysin absurdit ja yli-idealistiset aivohyrrämme alkoivat hyrräämään vauhdilla. Syntyi ideoita, suunnitelmia, unelmia, tavoitteita.

Huomasin taas, miten paljon paremmin pysyy raiteillaan, kun antaa muidenkin vähän auttaa: Vähän tökkiä oikeaan suuntaan ja korjata omissa, vähän liian tiiviissä ajatuksissa kieroutuneet luulot.

Aina on uuden alun mahdollisuus. Elämässä ei ole sellaista hetkeä, joka ei olisi risteyspaikka.

-Henriikka

TEDx Youth: Puhumassa pelosta

_MG_1111 kopio

Istun juuri kaakaolla. Randomisti valikoitunut kahvila, mutta sillä ei ole merkitystä. Kaako on nimittän palkinto itselleni siitä, että olen itsestäni ylpeä. Tässä on kermaavahtoakin. Ja otan ehkä santsinkin.

Olin juuri puhumassa TEDx Youth -tapahtumassa. Tapahtuman aihe oli pelko ja rohkeus, joista minä valitsin pelon. Toisesta en ole oppinut vielä riittävästi.

Kirjoitin syyskuussa esiintymispelostani ja puheestani Markkinointiviestinnän viikoilla. Ikään kuin rangaistuksena siitä, että kirjoitin rohkeasti pelostani, sain kutsun puhumaan TED:iin. Reilua? No, olisin tietysti saanut kieltäytyä.

_MG_1062 kopio _MG_1070 kopio

Jännitin taas. Pelkäsin. Aivan kamalasti. Nukuin viime yönä huonosti enkä pystynyt syömään normaaliin, reippaaseen tahtiini tänään. Oli ensimmäinen kerta, kun pidän julkisen henkilökohtaisen puheen. Jossain vaiheessa meni niin tunteisiin, että mietin mielessäni: ”Viimeinen asia mitä nyt kannattaa tehdä on porata.” En sentään onneksi puhjennut kyyneliin.

Lohdullista oli kuitenkin, että olin puhumassa pelosta. Se antoi anteeksi pienen polvien tutinan. Sitä paitsi vakoilin Twitteristä, että kuulijoiden mielestä meni oivallisesti.

Sain niin paljon voimaa intensiivisistä, herkeämättömistä katseista yleisön joukossa. Kaikki tuntuivat kuuntelevan niin keskittyneesti. Puheen jälkeen saatu positiivinen palaute meni suoraan tallennettuihin ajatuksiin ja muistivihkoon.

Nyt hetken levähdys ja takaisin mukavuuslueelta pelkojen ääreen.

-Henriikka

Mádaralle pikkusisar: Mossa-luonnonkosmetiikka

yhteistyössä Asennemedia ja Natural Goods Company_MG_1612 kopio

Uusi, raikas ja laatuunsa nähden edullinen luonnonkosmetiikkasarja has landed. Suomen markkinoille on saatu uusi tulokas: Tervetuloa Mossa!

Samalta tehtaalta Mádaran kanssa saapuva oma kosmetiikkamerkki on vielä hippasen Mádaraa edullisempi.

Mossa luottaa pohjoisessa kasvaneista marjoista saataviin vitamiineihin ja aktiiviaineisiin. Tuotteissa käytetään uutteita sekä viljellyistä että villinä kasvavista marjoista kuten vadelmista ja tyrnimarjoista.

Ainakin itseeni vetoaa nuo selkeän yksinkertaiset pakkaukset herkullisilla marjojen ja hedelmien kuvilla. Lakka ja karhunvatukka ovat vastustamattomia.

_MG_1708 kopio _MG_1723 kopio

Mustikka, karhunvatukka, valkoherukka, vadelma, tyrni, lakka ja ruusunmarja. Aikamoinen tehokombo. Joskus tuntuu, että luonnonantimien kuvilla minulle voisi myydä miltei mitä vaan, mutta ehkä tällaisessa luonnollisessa tuotteessa ainesosien järkevään käyttöön luottaa astetta enemmän.

Sarja on ekosertifioitu eivätkä tuotteet sisällä keinotekoisia aineita. En valitettavasti ole sellainen turhantarkka kosmetiikansyynääjä vaan haluan että perusasiat ovat kunnossa. Syynäsin toki läpi lähipäivinä mediassa pyörineet myrkkylistat, mutta en ole kävelevä tietopaketti, joka osaa pitää tunnin luennon jokaisesta ainesosasta erikseen. Ihonhoidossa luotan luonnonkosmetiikkaan ja muutamiin valittuihin muihin.

_MG_1645 kopio

Tähänastiset suosikkini Mossa-sarjasta ovat:

-Mattapinnan iholle jättävä, sävyttävä BB-kosteusvoide kaikille ihotyypeille (yllä kuvassa)
-Aktiivisesti ihoa uudistava tiiviste. 10 tehokasta kasviöljyä sekä vadelman ja tyrnin ravitseva vitamiiniseos (alla kuvassa)
-Luonnollinen puhdistava misellivesi, joka sisältää vitamiineja vadelmasta
-Luonnollinen yövoide, joka sisältää karhunvatukan Omega 3-6 rasvahappoja

Rakastan itse, kun kosmetiikka tuoksuu. Tuoksusta saa sellaisen luksushetken päivän alkuun tai ennen nukkumaanmenoa. Enkä puhu mistään esanssituoksuista vaan sellaisista luonnollista tuoksuista. Myös vahvat tuoksut menevät, mutta muutamassa Mossan tuotteessa huomasin jonkun ominaistuoksun, joka ei omassa nenässäni toiminut. Samaan aikaan ystäväni hehkutti: tämä tuoksuu niin ihanalta. No, makuasioita. Kaupoissahan niitä saa usein nuuhkutella.

_MG_1665 kopio _MG_1664 kopio _MG_1574 kopio

Ja mistä Mossaa saa? Ruohonjuurista sekä suurimmista Sokoksista ja Emotioneista tammikuun lopusta lähtien.

Ruohonjuurissa on helmikuun ajan käynnissä Mossa-kampanja, jossa seuraavia tuotteita myydään tarjoushinnoin kaikissa liikkeissä: Puhdistusvaahto, Nutritive Antioxidant Day Cream, Youth Defence Restoring Night Cream (oma suosikki!).

Lisäksi suurimmissa Sokoksissa ja Emotioneissa on 26.1.–25.2. kaikki Mossa-tuotteet –10 %, ja Hyvän Olon viikolla (viikko 6) misellivesi (oma suosikki myös!) erikoistarjouksessa hintaan 8,90 €.

_MG_1600 kopio_MG_1595 kopio

Hei vielä: Idakin kirjoitti Mossasta. Lue siitä täällä. Hänen lähestymistapansa asiaan on super-pro, kun omani on enemmän sellainen: ”opetellaan hiljalleen ja parannetaan maailmaa askel askeleelta.” Molempia ryhmiä varmasti tarvitaan. Mutta jos olet kaltaiseni ikuinen amatööri, niin liity joukkoon iloiseen. Testaile rauhassa ja löydä luonnonkosmetiikan lempparisi.

Iloa torstaihin. Tänään olisi mulla luvassa jotain aivan superjännittävää: puhun TEDx Youth -tapahtumassa! Luultavasti kuolen. Toivottavasti en.

-Henriikka

Ps. Voin lämpimästi suositella aviomiestäni Jannea kosmetiikkakuvaajaksi kaikille. Anna kosmetiikkapurkit käteen ja kehota kissanpentukatseen kera ostamaan somisteet, asettelemaan ne ja nappaamaan kuvat. Aika hyviä, eikö?

Ravintolasuositus Tallinnaan: Ravintola MEKK

_MG_1522 kopio

Ravintolasuositus numero 2 tulee tässä: Kävimme Visit Tallinnan ehdotuksesta Ravintola MEKK:issä Tallinnan Vanhankaupungin laidalla, Suur-Karja-kadulla.

Kävimme Viron reissullamme kahdessa oikein hyvässä ravintolassa. Toisen esittelin eilen (F-Hoone), toisen tänään. Kävimme myös muutamassa ei-niin-ihmeellisessä, ja jotta te voisitte suunnistaa saman tien näihin verrattomiin, suositan lukemaan.

Ravintola MEKK on Savoy Boutique Hotellin ja Tallinnan Vanhankaupungin kyljessä majaileva ravintola. Tunnelma on lämmin ja sisustus pehmeä ja tummahko, mutta ei lainkaan tunkkainen. Moderni, mutta historiallinen.

_MG_1449 kopio_MG_1435 kopio _MG_1431 kopio

Koska kyseessä oli kansainvälisten bloggaajien matka (jota sain siis olla houstaamassa), halusi keittiöpäällikkö Rene Uusmees viettää koko illan seurueen kanssa esitellen ruokaa ja ravintolaa. Keittiöpäällikkö oli hienolla tavalla ylpeä työstään, ravintolastaan ja sen työntekijöistä. Puheista tuli läpi intohimo työtä kohtaan. Sellaista on ilo kuunnella ja illan aikana ravintolasta ja modernista, virolaisesta keittiöstä saikin oppia yhtä sun toista. Kaiken keskiössä oli herkullinen, riittävän yksinkertainen ruoka. Erityisesti jäi mieleen, kun keittiömestari kuvaili, että haluaa ruoan olevan tunnistettavissa lautaselta.

MEKK tituleeraa itseään ”uudeksi, nykyaikaisia virolaisia herkkuja tarjoaksi ravintolaksi”:

Virolaista keittiötä kuvailtaessa kannattaa muistaa, että virolaiset ovat keränneet keittiöönsä kaikkien niiden kansojen keittiöiden parhaimmiston, joiden kanssa virolaiset ovat vuosisatojen ajan eläneet rinnakkain. Ruotsalaisten rauhallisuus, tanskalaisten terve järki, saksalaisten määrätietoisuus ja venäläisten usko itseensä ovat jättäneet jälkensä jokaiseen virolaiseen.

Samaan tapaan myös virolainen keittiö on omaksunut muiden keittiöiden parhaimmisto, lisännyt siihen oman sävynsä sekä pyrkimyksen tasapainoon, ja lopputuloksena onkin todella jännittäviä ja monipuolisia makuelämyksiä tarjoava keittiö.”
_MG_1464 kopio _MG_1397 kopio_MG_1477 kopio _MG_1483 kopio

Kaikki modernissa virolaisessa keittiössä käytettävät raaka-aineet ovat tuoreita, ja mahdollisimman laajasti pyritään käyttämään myös virolaisia luomutuotteita. Ruokalista kertoo virolaisten juustojen, lihan sekä kalan käytöstä ja aterioiden kanssa tarjottu leipä leivotaan itse.

Söimme pitkän ja mielettömän menun. Ehdottomasti parhaita ateriakokonaisuuksia, joita olen koskaan syönyt. Alkudrinkeiksi saimme vihreän kurkkuviinimaljan, jonka rinnalla pieniä kala-perunacocktailpaloja. Alkuruoaksi oli lohta, toisena alkuruokana vuohenjuustovaahtoa punajuurilla ja kolmantena sienien päälle vaahdotettua maa-artisokkakeittoa, jonka sai koristella haluamillaan lisukkeilla.

Pääruokana oli pyreen lisäksi kaksi pihviä. Pihveiksi todella hyviä, mutta muistin taas, miten olen alkanut karsastaa punaista lihaa. Jostain syystä se ei ole maistunut aikoihin kunnolla. Maistuu suussa oudolta enkä kaipaa sitä. Tiedän kuitenkin, että lihaksi se oli erittäin hyvin valmistettu ja hyvänmakuista. Itsepä en tilannut kalaa tai kasvista!

Kaiken kukkuraksi jälkiruokajätski: tyrnijäätelöä suklaakakkupaloilla ja rinnalla hyvä jälkkäriviini. Jälkiruoka oli varmaan koko aterian paras osuus.

_MG_1489 kopio _MG_1516 kopio

Harvemmin ravintolassa tulee syötyä kokonaisuutta, jossa kaikki annokset toimivat erinomaisesti. Usein alkuruoat tapaavat olla pääruokaa parempia tai jälkiruokaan pettyyn muun ollessa kunnossa. Nyt sai kuitenkin nauttia eheän, laadukkaan annoksen. Eikä ole ollenkaan paha hinta, sillä neljän ruokalajin valmiin menun hinta on ravintolassa noin 40 euroa. Johan monista brunsseistakin saa maksaa nykyisin jo yli 20 euroa.

Viron tuntijat, kertokaa te. Pitääkö ravintolan nettisivuilta löytynyt sitaatti paikkansa?

”Virolainen keittiö on täynnä vastakohtia, mutta kuitenkin olemukseltaan rauhallinen ja tasapainoinen – aivan kuten virolaiset itsekin.”

-Henriikka

Ps. Ravintola ymmärsi hyvin gluteenittomuuden päälle. Pisteet!

Tallinna, Telliskivi: Ravintola F-Hoone

_MG_0731 kopio

Terviseks! Kippis! Skål! Hölökyn kölökyn! 

Voi kuinka sitä ollaankaan kippistelty viime viikon aikana. Monilla kielillä ja monilla juomilla. Tiedättehän millaisen riemunpurskauksen aiheuttaa, kun ymmärtää virolaisen huudahduksen, ”terviseks”, kuulostavan aivan kuin sanoisi dirty sex?

Ylläolevassa kuvassa kippistetään tyrnilimsaa suoraan pullosta Tallinnan Telliskiven alueen F-Hoone-ravintolassa. Limsaksi juoma oli vallan hyvää, kun en mikään limonadin ystävä ole. Tämän ravintolan ystävä minusta tuli heittämällä. Edullinen, laadukas, rento, hyväntuulinen.

_MG_0698 kopio_MG_0748 kopio_MG_0746 kopio

(kuvissa Matt & Becki)

F-Hoonesta on puhuttu paljon. Kun Tallinnan Telliskiven alue alkoi puolisen vuosikymmentä sitten kehittyä vauhdilla, oli F-Hoone luullakseni sen ensimmäinen ravintola. Suurikokoinen, valoisa ravintola tarjoilee rennolla, modernilla otteella 6–10 euron pääruokia ja alkupaloja, snäksejä, jälkkäreitä ja esimerkiksi keittoja.

Menua tutkaillessa kannattaa etsiä paikan spesiaaleja. Tyrnilimukin löytyi aivan sattumalta listaa plärätessä.

Varaus on hyvä tehdä etukäteen. Lauantaina vieraillessamme saimme todistaa, kun 15 hengen seurue yritti spontaanisti tulla syömään ilman pöytävarausta. Tuhoontuomittua.

_MG_0713 kopio_MG_0764 kopio_MG_0710 kopio

Otimme alkupalaksi jaetut snäksilautaset ja suurin osa seurueesta valitsi pääruoaksi furgerit (nimi tulee olettaakseni sanayhdistelmästä ”F-hoonen burgerit”).

Itse valitsin gluteenittoman naked furgerin, joka oli burgeri ilman sämpylää. Erittäin maistuva kahdeksan euron purilainen. Maksaisin Suomessa tuplasti. Yleisimmät allergiat ja erityisruokavaliot on muutenkin listalla selkeästi, mistä suuri plussa.

Myös muut kehuivat auliisti omia annoksiaan. Jälkiruoaksi otettu suklaajuustokakku ei ollut parasta ikinä, mutta oli sentään sekin gluteenitonta. Kokonaisuus nappi.

_MG_0721 kopio_MG_0753 kopio

Miinusta tuli, kun alkuruoat ja pääruoat tuotiin jostain kummallisesta väärinkäsityksestä pöytään samanaikaisesti. Jälkikäteen asiaa tultiin kuitenkin pahoittelemaan ja hyvä ruoka ja ystävällinen palvelu pyyhkivät miinuksen ainakin tällaisen ei-niin-kriittisen asiakkaan mielestä.

Hivenen haparoimista oli myös gluteenittoman ruokavalion kanssa.

”Is the cake really gluten free?”
”I can ask!”
”Thank you so much”

”It should be gluten free.”
”Yes, I know that it should be, but is it for sure?”
”Yes. I think so.”

Ja tämä oli siis ystävällista keskustelua, ei nenäkästä. Gluteenittomana asiakkaana en oleta saavani kaikkea listalta. Haluan kuitenkin tietää, mikä oikeasti on gluteenitonta. Mutta toistaen: erinomaista ruokaa, hyvää palvelua.

_MG_0712 kopio _MG_0780 kopio

Tallinna on huippu. Haluaisin heti uudestaan. Voisin hyvin mennä F-Hooneelle tilailemaan vähän sitä sun tätä ystävien kanssa. Voisimme ostaa kaikkia vähän eri juttuja ja jakaa annoksia yhdessä. Mums, mums, mums.

Järjetön nälkä. Munakas tulille. Ei ihan ravintolatasoa, mutta eiköhän sillä vatsan täytä.

Palaan huomenna toimistolle työpöydän ääreen ja alan käydä reissukuvia läpi. Siis kuulemme taas!

-Henriikka

The times we HAD

Kaupallinen yhteistyö, yhteistyössä SoneraTallinna 8 kopio

Näette kuvissa häämatkamme hetkiä vuodelta 2011. Tulee haikea, onnellinen olo kuvia katsellessa. Olimme neljän päivän honeymoonilla Virossa. Kaikki ihmettelivät, miksi haluamme sinne. Me ihmettelimme kyselijöitä: miksi emme tahtoisi?

Sonera valitsi matkamessujen yhteydessä matkabloggaajien joukosta minut yhdeksi lähettilääkseen kertomaan tarinani, jonka olisin halunnut jakaa samantien, mutta en voinut. Minun tarinani on häämatkamme Euroopan helmeen, Viroon.

Tallinna 5 kopio Tallinna 2 kopio

Neljä ja puoli vuotta sitten heinäkuussa kajahti tuplasti tahdon ja juhlien jälkeen odotti pitkän viikonlopun mittainen hääloma. Ystäväporukkame kaasoineen ja bestmaneineen odotti meiltä ehkä toista kohdemaata, ehkä jotain Afrikan valtiota, Siperian perukoita tai suurta Aasiaa. Päätimme kuitenkin lähteä Tallinnaan.

Miksi? Se on lähellä, se on helppo. Lisäksi kaupunki oli hirveässä nosteessa. Hihkuimme asiaa ystävillemme, mutta he eivät vielä silloin uskoneet piskuisen, vanhan Viron nousevan Tallinnan myötä Euroopan kiinnostavimpien matkakohteiden joukkoon. Kalamaja kehittyi, Telliskiven aluetta ahkeroitiin. Designkaupat ja -yrittäjät alkoivat heräillä. Ruoka oli 90-luvun tapaan edelleen edullista, mutta perinteimpään keittiöön oli tuotu yhä enemmän myös uusia, raikkaampia vaikutteita: sesonkikasviksia, marjoja ja vaikutteita ympäröivistä maista.

Majoituimme vanhan kaupunkin katveessa, mutta teimme retkiä ympäri kaupunkia. Löysimme juuri avattuja, kivoja vaatekauppoja, kävimme museoissa ja gallerioissa ja vietimme monta iltaa suosikiksi nousseessa suklaakahvilassa, joka oli kuin Pieni suklaapuoti -elokuvasta. Kaakao oli aidosta, tummasta suklaasta ja tuoreesta chilistä.

Muistan ajatelleeni monesta, jos vain voisin jakaa näitä hetkiä kohdemaatamme epäilleille! Silloin ei ollut vielä älypuhelimia ja wifiäkään ei vielä juuri missään. Kamerakin oli unohtunut kotiin ja nämä kuvissa olevat hetket on tallennettu kertakäyttökameralla. Jouduin odottamaan siis hetken jos toisenkin, ennen kuin pääsin kertomaan tilanteista perheelle ja ystävilleni.

Tallinna 1 kopio Tallinna 9 kopio Tallinna 11 kopio

Ai miksi Sonera haluaa kuulla tarinoita, joiden muistoja ei päässyt samantien jakamaan? Siksi, koska ajat ovat muuttuneet. The Times we had sopii kirjoitukseen prikulleen, sillä ajat ovat tosiaan toiset.

Olemme tällä hetkellä Virossa. Olen laittanut Snapchattia ja Instagramia siihen tahtiin tulemaan, että oksat pois. Miksikö? Koska mä voin.

En ennen tätä projektia todellakaan tiennyt, että Soneran liittymällä voi käyttää puhelinta Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa vapaasti ilman lisäkuluja. Kuukausimaksuun sisältyy kaikki puhelut, viestit ja netin käyttö sisältyvät liittymäsi kuukausimaksuun. Etu kuuluu automaattisesti Sonera Sopiva-liittymiin, jollainen minullakin on ollut nyt reissussa käytössä. Roamata voi vapaasti niin paljon kuin sielu sietää.

En usko olevani ainoa, joka ei tietänyt eikä tiedä tästä edusta. Keskustellessamme Soneran kanssa tästä yhteistyöstä he tiesivät sanoa, että moni jolla tämä etu on, ei ymmärrä käyttää sitä. Käyttäjät eivät yksinkertaisesti tiedä, että näin voi tehdä. Soneralla myös uskottiin lukijoitteni joukossa olevan suhteellisen monta seikkailijaa ja matkustajaa, joille tieto on erittäin tarpeellinen. Anyone?

Tallinna 6 kopio Tallinna 7 kopio Tallinna 3 kopio

Koska häämatka ja Viron ihmeellisyys jäi silloin vajaa viisi vuotta sitten vain meidän tietoomme, aion ottaa tästä Viron matkasta vaarin. Pistäkäähän vähintään Snapchat ja Instagram (molemmat: @aamukahvilla) tulille, niin pääsette livenä mukaan tämän reissun huippuhetkiin.

Eiliseen sisältyi esimerkiksi Seaplane Harbour, käppäilyä vanhassa kaupungissa ja lounas F-Hooneella. Myös snäpit autenttisesta vodkatastingista on nähtävissä iltaan saakka. Instagramiin kerään ne kruunut, kaikkein herkullisimmat hetket, niin kuin eilisen lounaan tyrnilimsan.

Tästä päivästä en vielä paljon tiedä. Pysyykää linjoilla, niin saatte tietää.
Matkakertomus coming, coming!

-Henriikka

#koskamävoin #roamyourstory

Vastaa kun ehdit. Kukkia työpöydälle.

Viimeisiä päiviä viedään. Terveisiä Virosta. Nordic Blogger Experience on pian ohi ja palaan maanantaina takaisin Helsinkiin. Olen niin väsynyt, etten lähestulkoon tunne raajojani. Viikko on ollut äärimmäisen pitkä ja erittäin onnellinen. Lähdin viikko sitten lauantaina Ahvenenmaalle ja tuntuu, että siitä olisi ikuisuus. Host-bloggaajan rooli on ollut sellainen kokemus, johon aion änkeä itseni tulevanakin vuonna, jos minut vain huolitaan.

Odotan, että pääsen kotiin siivoamaan ja töihin lepämään. Että kaipaankin työkavereitani! Yhteisiä lounaita ja arjen rutiineita. Haluaisin tyhjentää työpöytäni työtehtävistä, palata takaisin kartalle. Mutta nautin vielä maanantaihin asti, sillä olemme kartanokylässä keskellä Viron maaseutua ja hetket ovat hienoja. Pienestä pilkkimsestä huolimatta täysikuu näyttää kauniilta ja virolainen vodka-tasting naurattaa.

Nämä kuvat ovat eiliseltä. Olimme koko satapäisen NBE-jengin kanssa Nuuksiossa nauttimassa kuumasta glögistä laavulla, lumikenkäilystä, hiihdosta ja metsämeditaatiosta. Oli hienoa nähdä, miten monen ulkomaisen ystävän leuka loksahti luonnon hiljaisuudesta ja kauneudesta. En turhan paljon ole ollut hiljaa itsekään lähiaikoina. Aika opetella sitäkin.

Viikon hektisyydestä kertoo minun ja veljeni mieletön WhatsApp-keskustelu:

Keskiviikko, Oskari: ”Mikä on teidän osoite nykyään?”
Torstai, Oskari: ”?”
Torstai, Henriikka: ”Ok!”
Torstai, Oskari: ”Ei toi vastannut kysymykseen *nauruitku-emojeita. Oot vissiin aiika hektinen. Vastaa kun ehdit. Kukkia työpöydälle *kukka-emojeita.”
Perjantai, Oskari: ”Haloo… Taitaaa olla aika tiukka viikko menossa?
Perjantai, Henriikka: ”Meinaan pyörtyä. Noi kukat oli ihanimmat.”
Perjantai, Oskari: ”Pystyisitkö pyörtymiseltäsi kertoo sen osoitteen kuitenki?”

Kun pääsen maanantaina kotiin, olen hetken hiljaa. Istuin vain, juon ehkä inkivääriteetä. Olen vain hiljaa ja vedän niin syvään henkeä, ettei niin syvää pitäisi ollakaan.

Vedän sisälleni kaiken sen hyvän, minkä olen viikon aikana saanut. Puhallan ulos kaiken sen valituksen, huonosti nukutut yöunet ja tilanteet, jotka olisin voinut hoitaa paremmin.

Tiistaina olen valmis toimistopäiviin ilman kaunista, pehmeää talvivaloa, kymmeniä kameroita ja ihmisiä ympäri maailmaa. Yritän muistaa, miten kauniina kaikki näkivät arkiset asiat ja miten korvapuustin kaltainen asia voi olla jonkun toisen silmissä uskomaton.

-Henriikka

5 himotuinta matkakohdetta juuri nyt

matka2

Hello there! Terveisiä matkamessuilta.

On vähän hälinää, mutta kirjoitus-flow löytyy joskus yllättävästä paikasta. Vaikka koen olevani todella monissa tilanteissa myös yllättävän introvertti, voisin allekirjoittaa kyllä omalla kohdallani ”extroverttiuden” täysin sillä perusteella, että he pystyvät yleensä keskittymään täysin omiin tekemisiinsä miljöön häiriöistä huolimatta.

Olisi muutama himottu matkakohde jakaa. Nämä viisi ovat nousseet juuri nyt kiinnostavimpien kohteiden listalle.

1. Suomi/ Nuorgam

Kävin juuri juttelemassa lempeän naisen kanssa Nuorgamin lomakylän tiskillä. Näin kuvia aavasta, rauhallisesta pohjoisesta ja totesin, että sinne pitää päästä ensi kesänä. Ja syksynä. Ja talvena. Ja kaamosaikana. Ja juhannuksena.

Ehkä muutan sinne. Sinnekin.

matka6 matka4

2. Suomi / Kuhmo

Voi Kuhmo! Kainuu! Miksi olen viettänyt aikaa vain keskustassa ja kesämökin läheisyydessä? Aion myydä itseni uistimilla veljeni seuraksi kanoottiretkelle kalastamaan ja kelailemaan muutenkin (hehe).

3. Japani

Haluaisin tietää, onko Japani yhtä seesteisen toimiva ja rauhallinen kuin luulen. Haluaisin tietää, koenko yhtä vahvaa yhteyttä paikallisiin kuin koen täällä Helsingissä asuviin japanilaisiin. Haluaisin myös ehkä tuoda kotiin mukavan design-kipon ja -kupon.

matka7 matka3

4. Marokko

Tämä on joku yleinen villitys. Jostain syystä tietyt maat nousevat jostain mystisestä syystä kaikkien ajatuksiin. Sitä luulee olevansa ainoa uniikin kohteensa kanssa ja sitten kun kerrot suunnitelmistasi, huomaat kaikkien aikovan samaa. Kun kerroin Marokko-haaveestani ystäville, kaksi pariskuntaa heistä oli jo varannut lennot. Median aivopesu? Visuaaliset trendit? En tiedä, mistä moinen ilmiö johtuu.

5. Turkki

Voi Turkki, kuinka sinua kaipaan. Syksyllä jäi niin monta ystävällistä ihmistä tapaamatta ja monta asiaa tekemättä. Haluaisin sporttailla, vaeltaa, nähdä lisää merta. Syödä hyvin ja nukkua kauniin taivaan alla. Aktiivista, mutta samalla seesteistä Turkkia ikävöiden.

matka1

Voi tosin olla, että huomenna lista on taas täysin uusi. Ei pysy nyt pää ihan mukana tämän messumaailman menossa.

Sain kotoa viestin: Oon iloinen kun diggaat elää ja tehdä töitä. Ja kun suhun on purrut matkakärpänen!

Vastasin, että kohta on lopetettava kaikki työnteko, että ehdin vain matkustaa. Sain vastaukseksi niitä legendaarisia itku-nauru-emojeita.

Luotan siihen, että kotona jollain on järki tallella.

-Henriikka

Kuvat: Alina & Juuso / Gipsy Hearts

Messuhurmiossa: MATKA 2016

IMG_8462

Sori kaverit, on vähän kehnoja päiviä bloggaamisen suhteen. Ensi viikolla näyttää kirkkaalta, mutta nyt kuljen suuressa messuhurmiossa. Huulet maalattuina ja ajatukset matkoissa. Kainalossa mukava malesialainen (terveisiä kotiin, no ei sentään kuin pienen ohimenevän hetken).

Helsingissä on alkanut MATKA, suuret matkamessut. Matkakuume viilettää jossain miljoonalukemissa. Ei pysty keskittymään kunnolla yhteen kohteeseen, kun aidan takana jo vihertää vihreämpi nurmi. Turun saariston ständi kiinnostaa ja toisaalta lähellä siintävät Espanjan prosyyrit. Turkin matkailu esiintyy isosti ja kotikaupunki Kouvola kiinnostaa. ”Myydään meidän uusi asunto, muutetaan pakettiautoon ja kierretään maailmaa hamaan tappiin saakka!” Tuntuu kuin kulkisi minimatkan koko maailman halki, joskin tässä maassa Suomi on suhteessa suhteettoman suuri.

Messuilla minuun iskee aina sekoaminen. Olen työskennellyt messuilla monta vuotta tietääkseni mitä on sietämätön messukäyttäytyminen (julmettu karkin hamstraus vaivihkaisesti, puhuen samalla aiheesta muka kiinnostuneena, kuulakärkikynien anastaminen luvatta…), en sentään mene niin pitkälle. Mutta menen sellaiseen tilaan, että oikeasti osallistun moniin arvontoihin ja vieläpä uskon voittavani. Jokaisen. Kaikki ympärillä vaikuttaa kiinnostavalta ja keräilen infolehdyköitä, joita sitten kotimatkalla luen kuin romaania.

Onneksi en käy usein messuilla, eivät selkeästi tee hyvää sydämelleni.
Kuvan malesialainenkin hekotteli yhtä lailla: You crazy Finnish people.

-Henriikka

Talvinen Ahvenanmaa, check!

Voi katsokaa tuota abborre-maata! Siellä se pieni ja sitkeä saari sitkuttelee.

Mietin lähtiessäni, että Ahvenanmaa on kyllä omassa mielessäni jotenkin upea ja eksoottinen, kuitenkin tuttu ja lähellä. En ole edes tajunnut miten arkista nimeä se kantaa. On se onni, ettei meillä Hauenmaata, Siianmaata tai Kuhanmaata, vaikka olisihan niihinkin nimiin varmasti yhtä lailla tottunut. Ahvenanmaa kuulosta niin mukavalta suussa.

Palasimme tänään aamulla takaisin satamaan. Kymmenhenkinen, kansainvälinen ryhmämme vaikutti aika väsyneeltä. Osasyy voi olla kaksipäiväinen, pitkälti ulkona tapahtunut talviähellys. Toisena syynä nostaisin ehkä Viking Linen tanssilattian, jonka rytmit vei eilisyönä mennessään.

Kolme yötä reissussa tuntui pitkältä, kun tekemistä riitti aamusta iltaan. Eikä oikeastaan niinkään tekemistä vaan näkemistä ja kokemista. Yhdeksään uuteen ihmiseen tutustuminen ottaa aikansa. Omalta osaltaan haastetta tuo, että vain yksi joukosta puhuu natiivista englantia ja muut omalla, uniikilla tavallaan. Kaikki puhuivat tosin erittäin hyvin, joten sinänsä ongelmaa ei ollut, mutta äidinkieli on aina äidinkieli.

En ollut ennen hypännyt pois laivasta Maarianhaminassa aamuyöllä! Klo 04:25 riitti väsynyttä porukkaa silloinkin. Näiden väsyneiden hetkien väliin mahtuu nyt kuitenkin monta muistoa, joista laitan kuvia ja tekstiä satamaan myöhemmin.

Oli niin kaunista. Sellaista satumaailmaa, jota esittelee mielellään ulkomaisille vieraille. Seilasimme lautoilla ja kuuntelimme ratisevaa, nitisevää jäätä rannalla. Kaikki näytti kovin siniseltä ja vasta muiden ihmetellessä ymmärtää itsekin, miten vähän valoa Suomeen oikeasti joulu-tammikuussa tipahtaa.

Seikkailin kaikenkattavassa nuhassa koko kolme päivää. Aamulla kotiin palatessani peilistä katsoi kasvot, joiden keskellä, nenän ympärillä paistoi punainen alue. Loppuu niistetty naama on saanut nyt rasvaa viitisen tuntia putkeen, alkaa hiljalleen helpottaa. Voitte kuvitella millaista huumoriarvoa kerää suomalainen, joka aivastelee alvariinsa ja kiskoo nenäsumutetta salaa pöydän alla.

Vitsailivat, että olen niin tottunut 20 asteen pakkasiin, että leudompaan saaristoon mentäessä iskee vieroitusoireet päälle. Tämä tarina kuulostaa kivemmalta kuin liian pitkä flunssa. Olkoon siis niin.

-Henriikka

Termarikahvin lämpö

Yhteistyössä Asennemedia ja Paulig_MG_0273 kopio

Luisteluretket ja termarikahvit ovat maailman parhaimpien asioiden listalla. Tiedättehän sen itsekin, jos ymmärrätte hyvän päälle. Ja tiedänhän minä, että ymmärrätte.

Luisteluretkien mahtavuus ei millään tavalla korreloi niiden määrään. Useimpina talvina pääsen viilettämään luistinradalle toverien kanssa käsikynkässä ehkä kerran vuodessa. Tänä vuonna olen kuitenkin ottanut huikean startin ja saanut haalittua porukan kokoon jo peräti kahdesti. Tai ehkä he ovat haalineet minut. Ensimmäisen kerran Rautatientorin Jääpuistoon ja viime perjantaina Brahenkentälle.

_MG_0183 kopio_MG_0067 kopio_MG_0077 kopio_MG_0220 kopio

Luisteluretkien onnistuminen on kiinni kolmesta asiasta: hyvästä seurasta, lämpimistä vaatteista, terävistä luistimista ja hyvistä eväistä. Oho, niitä olikin neljä!

Hyvän seuran tunnistaa spontaaneista pirueteista ja hyvästä, sitkeästä yrityksestä. Perjantain jengiä ei voi ainakaan yrityksestä nuhdella. Kehitystä oli havaittavissa niin makkaraluistelussa kuin syväkyykyssä.

Hyvät eväät taas tunnistaa siitä, että ne ovat yksin syy lähteä luistelemaan. Ei ole termarikahvin voittanutta, mutta tällä kertaa ostin kyytipojaksi lähikahvilan croissantteja. Vegaanille ja keliaakikolle hunajatonta raakasuklaata: sosiaalisten ruokatilanteiden haastajan muistaa helposti, kun on itsekin sellainen.

_MG_0209 kopio_MG_0190 kopio_MG_0260 kopio_MG_0359 kopio

Kuinka valmistaa maailman parasta termarikahvia?

Retkellä kaikki maistuu hyvältä, mutta jos nautinnon haluaa maksimoida, on muutama tipsi tarpeen.

– Käytä hyvälaatuista, tuoretta kahvia, kylmää vettä ja puhtaita valmistuslaitteita.
– Valitse jauhatusmenetelmään jauhatukseltaan sopiva kahvi ja annostele oikein (tasamitat!).
– Lämmitä termospullo ennen juoman kaatoa (kuuma kraanavesi, kiehuva vesi).
– Sulje pullo samantien täytön jälkeen.
– Täytä termospullo juomallasi täyteen, vajaa pullo luovuttaa eniten lämpöä.
– Kaataessasi juomaa, avaa pullo rakoselleen, älä kierrä sitä kokonaan auki.
– Pese termospullo jokaisen käytön jälkeen.
– Kahvista ja teestä pinttynyt haju ja tumma sävy lähtee usein konetiskiaineella tai ruokasoodalla (tunnin liotus).
– Kanna kahvimaitoa ja muita maitotuotteita erillisessä pullossa.

Kahvi on parhaimmillaan 30 minuutin sisällä valmistuksesta. Kovin pitkään ei kivoimpienkaan luisteluretkien kahvitaukoa kannata siis odotuttaa. Retkillä säännöt ovat kuitenkin vähän niin ja näin. Luulen, että perjantain pakkasessa ei olisi haitannut, että kahvi olisi odotellut puolisen päivääkin termarissa. Maistui hyvältä joka tapauksessa.

Kahvi oli tällä kertaa Brazilin tummapaahtoista, äitini suosikkia. Pakkaus freshautui viime keväänä, mikä on mukavaa, sillä vaikka olenkin tummien kahvien ystävä, en pitänyt yhtään edellisen paketin ulkonäöstä. Samalla kauppoihin tuli myös kahvin tummempi versio.

_MG_0421 kopio_MG_0248 kopio_MG_0276 kopio_MG_0242 kopio_MG_0310 kopio

Vaadin luistelurevanssia. Jalkani olivat keskiviikon treenien jälkeen vielä perjantain lounasluisteluissa niin kipeät, ettei puisilla jaloillani paljon liidelty ja leijailtu jään pinnalla. Punaiset luistimet pikemminkin nykivät vaivoin ystävien perässä. Vanhempien innostuksen myötä myös retkiluistelu on alkanut kiinnostaa. Termospullot on putsattu seuraavaa settiä varten ja ajatukset ladattu harkitsemaan seuraavaa mukaan haalittavaa ystäväsakkia.

Aamukahvin aika!
Aurinkoista alkanutta viikkoa.

-Henriikka

Janne kertoo: Miehet ja sisustus

Jannejuttu2 kopio

Janne tässä moi. Oikein hyvää sunnuntai-iltaa.

Yhteinen ystävämme Henriikka vetosi minuun eilen kissanpentukatseellaan kysyen, jaksaisinko kirjoitaa sunnutaina blogiin jotain, hän kun on Ahvenanmaalla ja joutuu seuraamaan minuutintarkkaa aikataulua. Omaan vapaapäiväsuunnitelmaan kuului lähinnä sohvalla makaamista kalsareissa, joten mahdollisuus kerätä ”hyvä aviomies” -pisteitä tuli kuin tarjottimella. Suostuin.

Tämä lyhyt kirjoitus on ajatuksenvirtaa miessukupuolesta ja sen roolista yhteisen asunnon sisustamisessa. Aloin miettiä aihetta, kun eräs uros-ystävistäni kertoi yhtenä päivänä kieli poskella, että hänen hankkimansa NHL-teemainen koriste-esine ”on saanut olla jo kaksi viikkoa esillä”. Sisustaminen on myös minulle ja Henriikalle ajankohtainen aihe, koska uusi asunto on tuonut mahdollisuuden muovata sisustus uuteen uskoon – sellaiseen, jota opiskelija-asunto oksennuksenvärisine muovimattoineen ja reikäisine seinineen ei oikein koskaan mahdollistanut (Henriikka kirjoittikin jo aiheesta hieman täällä). Fakta on kuitenkin se, että vaikka rakastan uutta kotiamme, sisutuksellisesti projekti on enemmän Henriikan kuin minun.

Tilannetta on vaikea ymmärtää. Eivätkö naiset anna meidän miesten sisustaa vai onko kyse yksinkertaisesti siitä, ettei meitä kiinnosta? Rehellisesti sanottuna en oikein tiedä.

Jannejuttu1 kopio

Uskon oman ystäväpiirini perusteella, että sisustaminen kiinnostaa isoa osaa miehistä ainakin jossain mittakaavassa. Me miehet koemme, että meillä on varsin päteviä mielipiteitä siitä, mikä näyttää esteettisesti miellyttävältä ja mikä ei. Ajattelemme myös sisustavamme järkevästi, koska käytännöllisyys ja mukavuus ovat ulkonäön lisäksi tärkeitä arvoja asuntoa sisustettaessa – sohvan tärkein funktio on sen löhöttävyys, ei koristeena toimiminen.

Saman ystäväpiirin perusteella uskon myös, että suuressa osassa heteropariskuntia nainen on miestä kiinnostuneempi sisustuksesta. Koriste-esineet, taide, astiat, huonekalut ja seinien väritys saattavat näytellä ihmeellisen suurta roolia naisten henkisen hyvinvoinnin näyttämöllä. Tätä on joskus vaikea ymmärtää, mutta suurin osa miehistä sopeutuu tilanteeseen menettämättä yöuniaan. Puolison hyvinvointi on tärkeä osa omaakin jaksamista.

Minulla ja Henriikalla tilanne tuntuu olevan mukavan tasapainoinen: sisustus kiinnostaa molempia ainakin hieman ja päätöksiä tehdään (yleensä) yhdessä. Silti on pakko ihailla ja ihmetellä Henriikan taitoa muodostaa mielipide niin monesta asiasta, jotka ovat minulle melkolailla ihan sama. Vääntöä aiheuttavat eniten pienet koriste-esineet, joita Henriikka tykkää hamstrata, sekä minun lievä pakkomielteeni retroiluun: Turtlesit ja 8-bittinen Nintendo eivät aina istu Henriikan sisustukselliseen näkemykseen.

Jannejuttu3 kopio

(Olen todella ylpeä ylläolevasta kuvasta aiheen kuvittajana…)

Voi olla, että useille miehille se, mitä seinille ripustetaan on ihan yhdentekevää. Vetoan kuitenkin sinuun nainen:

Vaikka apupojan rooli on miehellesi ok, älä anna asian olla ihan niin yksinkertainen. Vaikka hän ei osaakaan aina perustella näkemyksiään, kysy miehen mielipidettä ja yritä ottaa niitä huomioon. Miehen saa usein melko helposti tyytyväiseksi pientenkin kompromissien kautta, mitä se sitten kenenkin kohdalla tarkoittaa: telkkari ja pleikkari saavat olla esillä eikä ihan kaikkien pehmolelujen tarvitse nököttää päiväpeitolla.

Samalla vetoan sinuun mies:

Pidä puolesi myös sisustukseen liittyvissä asioissa, vaikkei se herättäisikään sinussa aivan yhtä vahvoja tunteita kuin kumppanissasi. Sitä suuremmalla syyllä ne esineet ja tavarat joista pidät ovat myös oikeutettuja näkymään.

Myönnän, että tämä teksti oli melko yleistävä ja stereotypioihin taipuva – on selvää, että meitä miehiä ja teitä naisia on moneen junaan. Siksi olisikin kiinnostavaa kuulla ajatuksia aiheesta: kiinnostaako miestäsi sisustus, antaako naisesi sinun vaikuttaa?

Illanjatkoa!
– Janne

Mitä on matkustus?

IMG_8326 kopio

Olen Ruotsin laivalla. Silti tuntuu, että olen lähdössä reissuun, ”ihan oikealle matkalle”. Aion viipyä pois kotoa neljä yötä. Eikun kolme! Olen poissa kolme vaivaista yötä ja silti tuntuu, että nyt pakataan reppu ja lähdetään. Eihän niin lyhyellä matkalla edes tarvitse juuri mitään! Minulla on vain pieni reppu pakattuna täyteen asioita, joita en edes välttämättä tarvitsisi.

Ahvenanmaa on tuossa ihan kulman takana. Sinnehän polkisi vaikka pyörällä, jos sille päälle sattuisi. Mutta ehkä matkustamisessa onkin paljon enemmän kyse asenteesta ja kulttuureista kuin välimatkoista. Joskus tuntuu, että yhden yön telttaretki lähimetsään on uskomaton reissu. Toisaalta taas parin päivän työmatka Amsterdamiin ei välttämättä ole reissu eikä mikään.

Kun on lähdössä reissuun, kytkee usein löytöretkeilijän vaistot päälle ja tarkkailee kaikkea paljon tarkemmin. Pää pyörii kuin pöllöllä ja kotisuomen saaristokin muuttuu kiehtovaksi paikaksi jota tarkkailla. Ja olen monesti tänne kirjoittanut haaveesta hypätä joku kesäinen vapaapäivä Helsingin hop on hop off -bussin kyytiin viilettämään. Aivan varmasti tuntuisi matkustukselta, etenkin jos yöpyisi kodin ulkopuolella ja pakkaisi reppuun eväitä.

Videobloggaaja Timo Wilderness (ainoa videobloggaaja, jonka videoita oikeasti odotan innolla) teki videon inspiraationaan kysymys ”kuinka lähelle pystyy matkustamaan?”. Aivan mielettömän hyvä pätkä. Olen jo päättänyt toteuttaa videon naapurihaasteen jossain muodossa, mutta vielä en ole uskaltanut. Tarvitsen muutaman rohkaisun viikon ja uunista juuri tulleet korvapuustit.

Ehkä matkustus on mielentila. Ehkä matkustus on uuteen ympäristöön tai kulttuuriin astuminen. Tai vaihtoehtoisesti vanhaan ympäristöön tai kulttuuriin astuminen uudella asenteella.

Vanha kunnon Ahvenanmaa avautuu varmasti uusin, vähän vajain silmin huomenna, kun saavumme satamaan klo 04:25. Nyt nukkumaan.

-Henriikka

Nordic Blogger Experince // Welcome to Finland!

_MG_0003 kopio

Lumimyrskylle ei olisi voinut olla parempaa hetkeä. Ensi viikolla täällä Helsingissä järjestetään matkamessut, joiden yhteydessä Suomessa järjestetään myös iso, kansainvälinen matkablogitapahtuma, Nordic Blogger Experience. Olen itse mukana NBE:ssä suomalaisena host-bloggaajana ja mikä olisikaan parempi tapa toivottaa kaikki 55 bloggaajaa tervetulleeksi kuin tällainen määrä lunta.

NBE:n tavoitteena on saada kansainväliset matkabloggaajat ja sosiaalisen median vaikuttajat tapaamaan toisiaan ja kiinnostavia yhteistyökumppaneita ja kiinnostumaan Suomen matkailusta. Varsinainen ohjelma järjestetään MATKA-matkamessujen yhteydessä: on luentoja, workshopeja, erilaisia tapaamisia, saunomista ja illastamista. Messuja edeltävänä ja seuraavana viikonloppuina on kuitenkin erikseen järjestetyt teemalliset tutustumiskierrokset Suomen ja parin lähimaan eri elämyksiin ja paikkoihin.

_MG_0042 kopio _MG_0054 kopio

Itse suuntaan huomenna Ahvenanmaalle yhdeksän bloggaajan kanssa:

”Archipelago experience in the Åland Islands. We will explore the nature and meet locals during your pre tour to Åland. You will be able to try sauna, cross-country skiing, island hopping, nature life and good local food.

Jännittää. Olen ainoa suomenkielinen, vaikka host-bloggaajaparini Hendrik ymmärtää kyllä suomea. Mutta ennen kaikkea on äärimmäisen kivaa. Huomenna keikumme Ruotsin laivalla ja toivon sydämeni pohjassa, ettei kukaan nuku pommiin, kun aamuyöllä pitää hypätä maihin. Olen käynyt Ahvenanmaalla monia kertoja kesällä, mutta talvinen versio on jotain täysin uutta.

_MG_0031 kopio_MG_0040 kopio

Ensi viikko meneekin messujen hälinässä ja etätoimiston paikkaa vaihtaessa. Viikon päästä launtaina suuntaan esittelemään ylpeydellä naapurimaata, Viroa:

Come and allow yourself a little bit of luxury in the Estonian countryside. We offer you relaxation and spa treatments in a centuries old historic manor, delicious local organic gourmet food and memorable moments in beautiful Estonian nature. It is the best way to get an overview of the Estonian history, culture and life-style. Welcome!

Miten kivaa! Niin kivaa. Lupaan päivittää blogia, instaa ja snäppiä (@aamukahvilla) niin usein, että pääsette reissuille ja riennoille mukaan.

Rentoa viikonloppua ja welcome international social media influencers!

-Henriikka

Rehellisiä urheilukuulumisia

superson_1vsn-9844 kopio

Urheilija-minäni hävettää. Usein. Useimmiten onneksi naurattaa.

Aina sama laulu! Innostun, riehaannun, huudan koko maailmalle uutta lajiani, saliani, löytöäni, uutta urheilijaelämääni. Ajattelen, että nyt se on vihdoin täällä: HENRIIKKA 2.0.

Kelataanpa pari vuotta taaksepäin:

Kevät 2014. Innostun adidasheimon myötä juoksemisesta ja projektin päätteeksi päässäni rullaavat ajatukset: juoksu on niin mun laji. Siitä voi hyvin tulla mun koko elämä. Projekti loppuu kesäkuun alussa. Juoksen kesä–elokuussa yhteensä kaksi kertaa.

Syksy 2014: Aloitan salitreenauksen ensi kertaa elämässä. Ostan vuoden kortin ja varaan personal trainerilta viisi kertaa, jotta pääsen kunnolla alkuun. Alan haaveilla, miten atleettiseksi muutun, kuinka voittamattomaksi kehityn. Käyn vähintään kolmesti viikossa, jonka lisäksi käyn salilla aamuisin virtuaalispinningissä. Juoksen juoksumatolla ja tutustun salin väkeen. Olen se hullu, joka on lauantaisin seitsmältä siivojan kanssa salilla. Tätä jatkuu noin neljä kuukautta.

superson_1vsn-9879 kopio superson_1vsn-9794 kopio

Kevät 2015: Rantarunko! !! Löydän TFW Helsingin ja parhaan valmennuksen, jota olen koskaan saanut. Tiedän, että tässä tämä nyt on: elämäni sali, elämäni laji, elämäni valmentajat ja soturitoverit. Käyn kahden kuukauden intensiivikurssin niin lujalla meiningillä, että reisiini tulee raskausarpia lihasten kasvun myötä. Kehityn valtavasti ja opin uutta. Rantarunko it is!

Tulee touko- ja kesäkuu, jolloin en tee mitään. En yhtään mitään.

Jollain ihmeen kaupalla (kevään treenihöyryissä maksetun kausimaksun takia) sain itseni takaisin elokuussa ja jatkoinkin tasaisen tappavaan tahtiin lokakuun lopulle saakka. Vedän 10 leukaa, nautin jokaisesta treenistä. Sitten tulee marras- ja joulukuu: kiire ja pimeys. Muutto, jonka vuoksi päädyn suht kauaksi salista. Jään kyydistä.

superson_1vsn-9680 kopiosuperson_1vsn-0003 kopio

Viime marras-joulukuun aikana en tehnyt urheilun saralla juuri mitään. Jäin vain kelkasta. Enkä edes jäänyt vaan jättäydyn. Ei tällaiset asiat ole kenenkään muun kuin itsensä vastuulla. Minut saa urheilun pariin sellaisella innolla, ettei vastaanlaista usein näe. Rakastan tehdä suunilleen aivan kaikkea. Aivan täysillä.

Minut saa pois urheilun parista kuitenkin lähes yhtä helposti. Ei tarvita kuin pari epäaktiivisempaa viikkoa, jotta rutiininomainen urheilu katkeaa ja homma lässähtää. Ei tarvita kuin muutamat repsahdukset, niin niitä saattaa hyvinkin seurata kahden kuukauden hiljaiselo.

Arvatkaa mikä naurattaa aivan kamalasti? Kirjoitin vuosi sitten lähes identtisen kirjoituksen eikä mikään ole muuttunut. Sama jojoileva Henriikka 1.0 täällä hei.

superson_1vsn-9678 kopio superson_1vsn-9809 kopio superson_1vsn-9908 kopio

Vaikka tuntuu, että kuntotasoni palautuu aina lähtöpisteeseen heittäytyessäni pariksi kuukaudeksi breikille, onneksi jotain on muuttunut myös pysyvästi. Jokaisesta super-riemu-into-urheilupyrähdyksestäni saan aina mukaani kasan tietoa, toisen kasan taitoja. Vaikka välillä olisinkin totaalinen luuseri, en voi väittää ettei mitään olisi jäänyt käteen.

Tällä hetkellä tuntuu, että kaipaan urheilua, joka ei enää entisestään suurenna lihaksiani. Hauiksellani on tapana kasvaa päätäni suuremmaksi, jos yhtään intoudun voimatreenistä. Haluaisin olla osaavampi, tiiviimpi, ketterämpi ja nopeampi. Sellainen arjen ohjus. Haluaisin monipuolista, taitokeskeistä, sosiaalista ja viihdyttävää urheilua. Lisäksi kehonhuoltoon ja venyttelyyn, sekä ruokavalioon tulisi keskittyä aivan erityisesti.

Ja voin paljastaa, että muuttuneen asuinlokaation myötä olen löytänyt läheltä kaksi aivan uutta urheilujuttua: Ensimmäisenä Helsinki Core Trainers. Kävin eilen testitunnilla ja luulen, että Kanervan vetämässä bootcampissa saattaisin saada sopivasti kyytiä persuksiin. Takataskussa polttelee testikortti myös Esport Bristoliin, jonne aion suunnata vielä ennen tammikuun loppua. Lisäksi aloitimme eilen siskoni kanssa trampoliini- ja telinekurssin. Eilen alkeiskurssin ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin muun muassa puolivolttia permannolla ja voltteja trampoliinilla. Sydän hakaten, aivan fiiliksissä yritin pysyä vanhan liiton sirkusopettajan perässä. Huomenna olen menossa isoveljeni kanssa kiipeilemään.

Ja tiedättekö mitä? Nyt tuntuu, että olen vihdoin löytänyt lajini, salini, uuden urheilijaelämäni. Nyt se on vihdoin täällä: HENRIIKKA 2.0.

-Henriikka

Kuvat: onevision.fi
(kuvat otettu syksyllä 2014, elämäni oudoimmista treeneistä jäänmurtajalla)

Fabula – Kirjojen Netflix

_MG_0071 kopio

Sain viime syksynä testiin palvelun, johon olen koukuttunut täysin. Harvoin mikään digitaalinen tai tekninen asia saa minulta näin hyvän vastaanoton, kun kyseinen palvelu sai. Palvelun kehityspäällikkö kuvaili palvelua minulle sanoin ”kirjojen Netflix” ja se kuulosti kuin puuttuvalta palalta omaan arkeeni.

Kyseessä on Fabula, sovellus, jolla voi lukea rajattoman määrän mobiilikirjoja kuukausimaksua vastaan. Työryhmän tavoitteena on tehdä lukemisesta ja kirjojen löytämisestä mahdollisimman helppo kokemus. Ennenhän kyseisen tarpeen täytti kirjastot, mutta koko ajan kasvavan tahdin ja digitalisaation maailmassa monet ihmiset ovat vieraantuneet kirjastoista. Itsekin kuulun siihen porukkaan, joka kulutti kirjastonpalveluja aktiiviseen tahtiin lapsena ja nuorena, mutta opintojen loppumisen myötä myös kirjastovierailut vähenivät.

_MG_0003 kopio _MG_0083 kopio

Minulla on pahe ostaa matkoille pokkareita, sellaisia arviolta kympin maksavia. Sen lisäksi hankin kirjoja kierrätyssivuilta ja kirpputoreilta. Jonkun verran saan kirjoja lainaksi ja lahjaksi ystäviltä ja perheeltä. Materia on kuitenkin alkanut inhottaa. Kirjahylly notkui vielä kolminkertaisena ennen muuttoa, ja tarkoitus on typistää vielä tätä nykyistäkin yli puolella. Joskus haaveilin tikkailla varustetusta, valtavasta kirjastosalista, mutta nyt unelmani on lukunurkkaus ja nojatuoli. Luen kirjoja enemmän kuin innoissani, rakastan kirjoja, mutta en kaipaa fyysisiä kirjoja kotiini muutamaa rakasta enempää.

Vaikka ”oikeille” kirjoille onkin paikkansa, en rakasta kirjoja esineinä vaan sitä tekstiä ja sisältöä kansien välissä. Ja kuinka kauan menee, että kirja-sana tarkoittaakin juuri sitä tekstiä eikä sitä vihkomaista muotoa kirjailijan antamalle sisällölle?

_MG_0017 kopio _MG_0101 kopio

Olen hehkuttanut tätä palvelua kyllästymiseen asti jo ystävilleni. Toiset yhtyvät hehkutukseeni täysin, toiset tarttuvat fyysisiin kirjoihinsa kahta kovemmin. Ikään kuin toinen voisi joskus todella syrjäyttää toisen täysin. Toiset ovat ahkeria kirjastonkäyttäjiä, toiset eivät lue lainkaan. Minusta kymmenen euron kuukausihinta on edullinen, eräät kirjaorientoituneet ystäväni kuitenkin pitivät tätä rahantuhlauksena: kirjastoissahan käy ilmaiseksi!

Kaikille palveluille on kohderyhmänsä. Minä kuulun ilmeisesti Fabulan core-kohderyhmään. Sovellus on saatavilla iPhonelle, iPadille tai Androidille. Maksan mieluusti siitä, että kirjat ovat helposti puhelimellani, aina saatavilla. Minun ei tarvitse kuljettaa mitään fyysistä opusta ja kaiken lisäksi yhtäaikaa voi olla useampi kirja kesken. Voin valita olooni sopivan kirjan siinä hetkessä, kun nappaan puhelimen taskusta. Minun ei tarvitse lähteä varailemaan tai haalimaan kirjoja kirjastosta (vaikka luku-, ajanvietto- ja kohtaamispaikkoina ne ovat edelleen vertaansa vailla) eikä kävellä kauppaan ja maksaa pokkareista erikseen.

_MG_0120 kopio_MG_0022 kopio

Lisäksi haluaisin mieluusti haastaa itseäni sitä tavoitetta kohti, että puhelimen, läppärin tai tabletin selaamiseni olisi älyllisempää, tavoitteellisempaa ja kehittävämpää. En haluisi menettää malttiani ja keskittymiskykyäni häärivän maailmanmenon myötä. Samalla linjalla on Fabulan tiimi:

Haluamme tarjota ontolle selailulle todellisen vaihtoehdon. Me uskomme, että älypuhelimien käyttäjillä on yhä kapasiteettia myös siihen, mitä laitteiden nimi lupaa – älyyn.

Niinpä meillä onkin hullu ajatus. Entäpä jos edes murto-osa siitä ajasta, jonka kulutamme puhelinta tuijottaen kuluisikin ihka oikean kirjan parissa? Entä jos kirjan lukeminen olisi yhtä helppoa ja luontevaa kuin viimeisimmän viraalivideon avaaminen?

_MG_0026 kopio

Nyt vain pitäisi pysyä rauhallisesti nahoissaan, vaikka tuhannet kirjat ovat koko ajan saatavilla.

Ja kyllä, mekin rakastamme kirjoja. Huumaavan hyväntuoksuisia, koirankorville luettavia, paperille painettuja kirjoja. Emme halua syrjäyttää näitä, emmekä edes koe, että printtikirjat olisivat kilpailijoitamme. Aivoja käristävät click bait -artikkelit ja karkinmurskauspelit – nämä ovat meidän kilpailijoitamme.

Amen, brothers and sisters! Taistellaan älystä.

-Henriikka

Huom! Palvelu saatu blogin kautta testiin.

Toiveikasta natinaa

_MG_0623 kopio

Muistan, kun olin pieni, ja äiti tuli joskus talvella lumia puistellen sisälle ja totesi: ”ulkona oli niin uskomattoman kaunista, että minulla oli olo, että tähän voisi jäädä ja kuolla.” Katsoin järkyttyneenä, silmät lautasen kokoisina enkä ymmärtänyt.

Nyt ymmärrän. Tämä ympäröivä maailma on luminen paratiisi. Voi katsokaa mitä sinisen, harmaan ja valkoisen sävyjä! En välitä edes, että naamani on vitivalkoinen ja huutaa aurinkoa, sillä ihailen lumista luomakuntaa ja kylmästä hytiseviä puita.

Ennakkovaroituksena teille, jotka ette talvesta tykkää: Paratiisi voi hyvinkin olla juuri tällainen.

_MG_0596 kopio_MG_0524 kopio _MG_0546 kopio _MG_0578 kopio_MG_0597 kopio_MG_0560 kopio

Lumen vuoksi kenkien pohjien alla tapahtuva natina on lähes ainoaa natinaa, jota kestän. Se on sellaista toiveikaista pakkassään natinaa, joka takaa kauniit maisemat ja punaiset posket.

    Olisi niin paljon kerrottavaa ja kuitenkaan ei mitään. Haluaisin hehkuttaa kosmetologia, jolla olen käynyt nyt vuoden päivät. Hän on niin lempeä ja taitava. Mutta en ole saanut otettua vielä arvoistansa kuvitusmateriaalia. Haluaisin hehkuttaa myös sitä, että lähden lauantaina Ahvenanmaalle. Olen käynyt siellä varmaan kymmenenesti kesällä, mutta talvinen ja harmaa Åland kutkuttaa. Mitähän vielä? Voi kuulkaa, niin paljon kaikenlaista. Huomenna kirjoitan kirjojen Netflixistä, pysykääpä langoilla.

Nyt teetä ja sympatiaa.

-Henriikka

Uuden kodin ostoslista

sisustuskuva

Sisustussuunnitelmat kannattaa aina aloittaa mieluummin roihuavalla liekillä kuin vakan alle kätketyllä kynttilällä. Parhaat tulokset syntyy, kun antaa aivojen ensin käydä omat unelmakierroksensa. Sen jälkeen voi palata ruotuun, muistaa oman kotinsa vajavaisuudet ja perustaa suunnitelmat käytäntöön.

Pinterest on mieletön paikka juuri tällaiseen hurjasteluun. On tietenkin oltava valmiina ottamaan se riski, että eri inspiraatiokansioissa oleskelu saa haluamaan suurempaa asuntoa, johon voisi yhdistää kaikki universumin tyylit barokista skandinaaviseen minimalismiin. Joskus sitä on vain niin lukkiutunut omiin huonekaluihinsa, omiin pinttyneisiin tapoihin käyttää esineitä ja ratkaista tilaongelmia, että pieni tirkistely tekee hyvää.

sisustuskuva2

Olen viimeisen viikon aikana haaveillut valmiista sisustuksesta, mutta suurinta päänvaivaa tuottavat puuttuvat huonekalut. Emme halua ostaa hätäratkaisuja, joten etsintäkin kestää luonnollisesti kauemmin. Erittäin vahvasti vallitseva valintakriteeri on tilan koko: 43-neliöiseen asuntoon ei hevillä mahduteta 24 hengen ruokapöytää. Etenkään jos haluaa sinne yhtään mitään muuta. Fyffendaalia aka fyrkkaa ei myöskään asunnonoston jälkeen ole heitellä jokaiselle katusoittajalle, vaikka toki haluamme panostaa mahdollisimman paljon laatuun ja vastuullisuuteen.

Ostoslista näyttää tällä hetkellä tältä:

1. Sänky

Edellinen sänkymme oli surkea, käytettynä vuonna 2010 ostettu 120-senttinen jenkkisänky. Valuimme kuoppaan pakkolusikkaan sängyn keskelle. Voitte arvata, ettemme ottaneet tätä mukaan uuteen kotiin.

Nukumme tällä hetkellä kahdella vieraspatjalla makuuhuoneemme lattialla. Se on oikein välttävä ratkaisu, mutta uusi sänky on etsinnässä. Patjan leveys voisi olla 140 cm, mutta 120 cm riittää myös oikein hyvin, jos sänky on kaunis ja käytännöllinen. 140-senttisen patjan kanssa tilasta saattaa koitua ongelma: Luulen, että makuuhuoneeseen mahtuisi kauniisti maksimissaan 150-senttinen sänky (patja + sängyn reunat).

Tärkeä kriteeri on säilytystila: joko laatikollinen tai vuodesohvamaisesti nouseva sänky olisi passeli. Laatikot ei kuitenkaan saa olla rullattavat, koska en haluaisi jyystää kauniita lattioitamme pyörillä.

sisustuskuva3

2. Vaatekaapit

Tästä kirjoitin jo aiemmin. Tarvitsisimme vaatekaappeja/-komeroita. Luultavasti mattavalkoisia, mielellään ilman vetimiä. Monipuolisia: rekillisiä, mutta myös hyllyllisiä. Leveys 1,5–2 m. Syvyys maksimissaan 58cm. Korkeutta voi olla reilusti. Saranalliset ovet: ei peiliä, ei liukuovia. Haluaisin henkariputken olevan ”sivuttain”, niin että kaikki vaatteet näkee ovet avatessaan. Kolme-neljä kaappia esimerkiksi, tähän tyyliin ilman nuppeja.

Uskon, että tässä asiassa täytyy turvautua mittatilauksesta valmistettuihin kaappeihin.

3. Ruokapöytä

Sydämessämme olemme pyöreän pöydän väkeä, sillä rakastamme yhdenvertaista sosiaalista istumisasetelmaa ja pyöreän muodon luomaa tuntua. Nykyiseen keittiö-/olohuone-yhdistelmäämme sopii kuitenkin huomattavan paljon paremmin suorakulmiopöytä.

Jotain yksinkertaista, jotain selkeää. Ei liian tummaa, muttei välttämättä kokovalkoistakaan. Tuolipaikkoja 4–6. Ja haluaisin suorat pöydän jalat, sillä jostain syystä en välitä lainkaan pyödän keskeltä vinottain sivulle levittyvistä pöydänjaloista.

4. Nojatuoli

Entisessä kodissa meillä oli kaksi nojatuolia: retrokeltainen ja kukkakuvioinen, joka oli parillä kympillä hankittua hetken mummolahuumaa (vein sen työpaikalleni, hihi). Toinen on uuteen kotiin kuljetettu, valtava viininpunainen löhötuoli, jonka ostin 17-vuotiaana kirpputorilta Lahdesta. Tuoli on rakas, muistorikas ja ensimmäinen huonekaluni, mutta auttamattomasti liian suuri tähän lukaaliin. Vien sen mökille ja sijalle kaivataan jotain vähän kevyempää.

Intuitiona mielessä on kevytrakenteinen, konjakinvärinen nahkanojatuoli.

5. Kirjoituspöytä

Myimme juuri vanhan kirjoituspöytämme. Se oli liian raskasrakenteinen pieneen makuuhuoneeseemme. Uusi omistaja on uudesta pöydästä aivan innoissaan: paljon säilytystilaa taiteilijalle! Meni ainakin oikeaan osoitteeseen.

Tilalle toivoisimme jotain kevyempää (yllätys yllätys). Oikeastaan tämän suhteen on kaikki vielä auki ja unelmat löytämättä.

—-

Tässä olivat suurimmat hankintahaaveet. Eikun onhan niitä vielä muutama: sohvapöytä ja tv-taso. Ja yksi String-hylly sängynpäätyyn. Edellisellä omistajalla oli samassa kohtaa samanlainen, mikä helpottaa asentamista mukavasti.

Näiden lisäksi kaipaisimme nykyisen 40-tuumaisen telkkarin sijasta vaihtoa 32-tuumaiseen (anyone?), mattoja ja paria huonekasvia. Kuka tietää, mitä kaikkea vielä. Jos pitäisi paljastaa ääneen suurin sisustusunelma, niin se olisi uusi taidehankinta ensiasunnon kunniaksi. Vaikka taiteesta puhuttaessa ei voi mielestäni enää puhua sisustuksesta. Taide on jotain sisustusta suurempaa.

Mikäs tässä on kiire valmiissa maailmassa? Jos sinulla on kuitenkin vinkki hankintaan jos toiseen liittyen, niin en voi muuta kuin arvostaa. Ihanaa sunnuntai-iltaa!

-Henriikka

Kuvat: Lilyfield LifeNora Nordland & Remodelista

Why am I living where the air hurts my face?

_MG_0393 kopio

Se on vain vaatetuskysymys”, toistelee kaverini, joka on luuhannut kuluneen viikon jossain Levin tietämillä nenäkarvat jäätyneinä 40 asteen pakkasessa. Etelän kakskytviis tuntuu varmasti sen jälkeen kesältä.

Luin juuri nettiartikkelin, jossa kerrottiin maailman kylmimmästä kylästä. Silmälaseja ei kannata pihalla käyttää, kun ne jäätyvät -70 asteessa naamaan kiinni eivätkä puhelimet toimi kodin ulkopuolella. Siltikin kyläläisten harrastuksiin kuuluu uittaa itseään kylmässä joessa ihan huvin vuoksi.

Vaatetuskysymys varmasti mutta myös asennekysymys, paljastaa tuore tutkimuskin. Olen yrittänyt pitää mieleni palmujen katveessa, tuhannen auringon paisteessa. Kun ajatukset ovat lämpöiset, sulavat varpaatkin umpiroudasta.

_MG_0368 kopio _MG_0395 kopio

Naurattaa nämä pakkasen asukuvat. Kaikki näyttävät aika samalta. Kirsikan ”-20 OOTD” muistutti huvittavan läheisesti omia niskatukikuviani.

Jos tavallisessa kaulahuivissa paleltaa, kannattaa kääriä matto kaulaan. Kun ostin oman jättihuivini Mongoliasta kesällä parinkymmenen asteen lämmössä, toivoin tulevalle talvelle pakkasia. Ja niitähän saatiin. Onneksi.

_MG_0373 kopio

Kaverini jakoi Facebookissa kuvan seuraavalla tekstillä:
The air hurts my face. Why am I living where the air hurts my face?

Vastakysymykseni on, missä muualla pelkkä pakkasesta sisälle pääseminen tuottaa yhtä syvän onnen tunteen?

-Henriikka

  huivi/tuliainen Mongoliasta, pipo/Samsoe & Samsoe, takki/joutsen, rukkaset/Stadium, kassi/Vallila