Kansa kaipaa selfieitä, reissuja ja rakkautta

IMG_8132

Naurattaa tämä uusi vuosi ja kun ihmiset laittavat vuodenvaihteessa elämiään uuteen uskoon. Sitä paketoidaan mennyttä vuotta, unohdetaan harmihetket ja hehkutetaan onnistumisia. Tulevaan ladataan kovia odotuksia, luetellaan lupauksia ja toivotaan parasta. Eikä ainoastaan toivota, vaan uskotaan parasta.

Olen itsekin ihan samanlainen. Jotkut kokevat kesän päätöksen sellaisena mentaalisena puhdistushetkenä, minulle se saletin varmasti uskollinen uusi vuosi. Aloitan jo ennen joulua kuluneen vuoden rullailun mielessäni. Tuntuu, että 365 päivää pitää paketoida mielessä jonkunlaiseksi käsiteltäväksi paketiksi, jotta voi siirtyä uuteen ympyrään. Tai jonoon, riviin, soikioon, liukuhihnaan. Tiedän, että ihmiset hahmottavat viikot, kuukaudet ja vuodet visuaalisesti kukin omalla tavallaan.

Tässä kollaasissa on yhdeksän vuoden 2015 suosituinta Instagram-kuvaani. Vaikka on vähän koomista, että olen itse kaikissa, niin myös ympärillä olevan tilanteet olivat unohtumattomia:

Valmis kulttuurituottaja. Onnen viikonloppu. Kuva: @muutakinkuintanssia
– Valmistujaispäivä toukokuussa. Anni Porrasmäki ikuisti onnellisen hymyn vesisateessa.

”Happy Happy Christmas ! :*”
Jouluaatto. Perheen syleilyssä joulukuusen edessä. Koko riemuvuosi jo melkein selätetty.

Se olisi kotimatka. Kolmen viikon Transsiperian reissu päättyi Pekingiin, jossa Instagram kuului sensuurin piiriin. Huomenna alkaa matkakuvien selaus ja blogitykitys, mutta ennen sitä kiitos paras matkaseura @mahtijanne @alinatsehov ja Juuso-Jesperi. Olipa elämän reissu! Maailma on sitten hieno.”
Kesäkuinen Transsiperian reissu kulki Helsingistä Moskovaan ja Siperian halki Mongoliaan ja Kiinaan. Kolmen viikon reissu on unohtumaton.

Lake Baikal.
– Baikal-järvi oli henkeäsalpaava.

Onnellinen tyyppi hakusessa? Täältä löytyisi.”
– Pääsin kovan odotuksen jälkeen joulukuussa luistelemaan punaisilla luistimillani kera ystävien.

”Sillä junat, jannet ja naiset on luotuja kulkemaan. Matka jatkuu Mongoliaan.”
– Love. Just love.

”Damdidam. Dam.”
– Kahden hengen pikkujoulut Idan kanssa. Yövyimme Lilla Robertsissa, jonka ikkunalaudalta aamutuiman kuva on.

Järjetön ikävä kesäkuun seikkailuja.”
Muistelin kertakaikkisen uskomatonta seikkailukesää.

Lempeää lauantaita tyypeille.
– Selfie neljänneltä hääpäivältä. Hymy kertoo paljon, jos ei kaikkea.

Millaisia johtopäätöksiä voi näiden tykätyimpien kuvien perusteella tehdä? Selfiet, matkustus ja rakkaus on pop. Näihin pitää panostaa siis tulevana vuonnakin. Sitä paitsi nämä taitavat olla niitä harvoja kuvia, joissa useassa minulla on kivasti laitetut hiukset. Olkoon se sitten neljäs.

Minusta on ihanaa, että vuoden vaihteessa uskotaan niin kirkasilmäisesti parasta. Sillä usein tuntuu, ettei sellaista toivoa ja valoa ole enää ihmissieluissa jäljellä.

-Henriikka

Ps. Haluan tehdä vielä tällaisen tilinpäätöksenkin! Ja koota kollaasiksi vuoden vaatteet. Mutta nyt en ehdi, sillä laturipiuha on vielä kadoksissa muuttolaatikoissa ja akku loppuu än-yy-tee..

Kategoriat: elämä Avainsanat: , 6 kommenttia

Kansa kaipaa selfieitä, reissuja ja rakkautta

6 kommenttia

  • Anni sanoo:

    Moi! Mainitsit merkinnässä kulttuurituottajaksi valmistumisesta. Meinasin jo aiemmin kysyä, mutten uskaltanut, joten tämä tulee nyt vähän puun takaa, mutta:
    Olen vähän salaa suunnitellut kulttuurituottajan opintoja, ja ankaran googlaamisen tuloksena saanut jonkinlaisen kuvan opinnoista ja työmahdollisuuksista. Olisi kuitenkin huippua kuulla ihan oikealta ihmiseltä kokemuksia ja mainitsemisen arvoisia juttuja. Olisin tosi otettu jos viitsisit vähän valottaa! Hyvää uutta vuotta sulle ja ihanalle blogille!

    • Henriikka sanoo:

      Moimoi Anni ja kiitos viestistä. Ei todellakaan kannata kahdesti miettiä uskaltaako multa kysyä jotain. Oon ehkä tän maailman antipelottavin ihminen :-D

      Kiitos vinkistä, kirjoitan tästä mielelläni. Mun on pitänyt jo pitkään, mutta jotenkin tämä on vähän jäänyt. Nyt skarppaan uuden vuoden kunniaksi.

      Sitä samaa sinulle!

  • Tottavie sulla on tukka hyvin noissa otoksissa, heräs itsellekin ihan pitkän fledan kaipuu kun ihastelin lettikruunuasi ? <3

  • Anu sanoo:

    Moi Henriikka!
    Löysin sun blogin vasta ihan vähän aikaa sitten ja ihastuin siihen samantien! Kirjoitat jotenkin tosi omaperäisesti ja kauniisti ja inspiroidun sun jokaisesta postauksesta aina ihan valtavasti!
    Täällä olis myös yks kulttuurituotannon opinnoista haaveileva lukija. Luin sun postauksen , jonka olit kirjottanut aiheesta pari vuotta takaperin, mutta olis ihan mahtavaa kuulla sun ajatuksia opinnoista myös näin jälkeenpäin jo valmistuneena kulttuurituottajana. Lisäks mua arveluttaa sellainen pikkuseikka, että kuinka iso painoarvo matikalla on, itse kun en ole edes kirjoittanut matikkaa…
    Kiitos jo etukäteen sulle ja sun ihanalle blogille, joka piristää mun arkea!

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos Anu. Olipa aivan ihana viesti. Tuntuu aina yhtä kivalta, kun joku uusi kasvo tupsahtaa tänne blogiin ja vieläpä kommentoi. Vaikka tietysti se on aina vielä kivempaa, jos se uusi vielä jää lukijaksi muutaman hetken jälkeenkin.

      Ja hei joo, minä toteutan tuon kirjoitustoiveen tässä uuden vuoden ja kesän välissä. Matikkaa ei ainakaan kannata pelätä, sen voin sanoa jo nyt. Ihanaa uutta vuotta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *