Vanhoja polkuja, uusia alkuja

_MG_1735 kopio

Tänään oli pitkä lauantaiaamu. Aloin raotella silmiäni vasta kahdeksan jälkeen ja puoli yhdeksältä könysin ylös. Puin aamutakin ja ilahduin verhot avatessani: ei ole enää lainkaan niin pimeä kuin joulun alla. Kahvit oli keitetty puolestani, ja mustikka-mustaherukkasmoothie lasissa odotti pitkiä kulauksia.

Eilen ja tänään on ollut vahvasti sellainen olo, että aina voi aloittaa uudestaan. Vaikka elämä on tämä vanha sama, niin aina on mahdollista ottaa uusi startti. Se voi tarkoittaa uutta alkua ruokavalioon, uutta alkua ihmissuhteeseen, uutta alkua ihan ylipäänsä: syvemmillä hengityksillä ja leveämmällä hymyllä. Ehkä rohkeammalla asenteella? Eikä aina tarvita puhdasta paperia, vaan joskus pienet muutoksetkin toimivat uudistaen sopivasti.

_MG_1765 kopio

Nappasin viimeviikkoiselta Viron reissultani mukaan hotellin kertakäyttötohvelit. Ne ovat tuntuneet minulle jollain tavalla uudelta alulta.

Kun muutimme uutena vuotena uuteen kotiin, puhkuin intoa. Halusin saada kaiken valmiiksi ja pian! Nyt arki on pakottanut laittamaan kaiken tärkeysjärjestykseen ja kodista puuttuu edelleen vaatekaapit, sänky, ruokapöytä, kirjoituspyötä, tv-taso ja vaikka mitä muuta. Ehdin jo eräs ilta paiskoa sydäntäni pitkin poikin nyyhkyttäen, ettei tästä mitään tule. Että kuka tällaisessa läävässä muka haluaa tai mahtuu asua. Joka paikka on kuorrutettu vaatepinoin, joille ei vielä ole paikkaa. Joka nurkka näyttää sotkuiselta, vaikka tästä muutosta piti tulla valkoinen, puhdas sivu. Ja nimenomaan kaunis sellainen.

Ja nyt tuntuu, kun pujautan valkoiset tohvelit jalkaani, että elämä sotkunkin keskellä on aika luksusta. Aika kivaa. Hiippailen tavarakasoja väistellen pehmein askelin kohti laitettua asuntoa ja kirkasta tulevaisuutta.

_MG_1771 kopio_MG_1751 kopio

Eilen kävin toisen ystävän kanssa juoksemassa, toisen ystävän kanssa pelaamassa racket ballia. Kummallakin ystävällä on mukava ote elämään. Toisen kanssa saunoimme yömyöhään, ja kuten aina, myös tällä kertaa täysin absurdit ja yli-idealistiset aivohyrrämme alkoivat hyrräämään vauhdilla. Syntyi ideoita, suunnitelmia, unelmia, tavoitteita.

Huomasin taas, miten paljon paremmin pysyy raiteillaan, kun antaa muidenkin vähän auttaa: Vähän tökkiä oikeaan suuntaan ja korjata omissa, vähän liian tiiviissä ajatuksissa kieroutuneet luulot.

Aina on uuden alun mahdollisuus. Elämässä ei ole sellaista hetkeä, joka ei olisi risteyspaikka.

-Henriikka

10 kommenttia

  1. Ellu-Kana 30.1.2016

    Ihania ajatuksia! Allekirjoitan.

    Vastaa
    • Henriikka 24.2.2016

      Kiitos. Vähän jokaiselle tietysti omasta elämäntilanteesta riippuen vähän erilaisia ajatuksia. Mutta sehän blogeissa on ehkä parastakin, että niiden antia voi soveltaa.

      Vastaa
  2. Ihana teksti! :) Ja tuon oon kyllä itsekin oppinut, että kannattaa antaa muiden vähän auttaa. Kun kertoo omista ongelmistaan ystävälle tai muulle läheiselle, niin saa vähän uutta näkökulmaa kaikkeen ja ajatuksetkin kirkastuu. Ihanaa viikonloppua sulle! :)

    Vastaa
    • Henriikka 24.2.2016

      Sitä oppii paljon, kun tajuaa, ettei omassa päässä tai navassa olekaan koko maailmankaikkeus. Ihanaa kevättä!

      Vastaa
  3. Hilla 31.1.2016

    Olipas ihana ja inspiroiva teksti! Kiitos ajatuksista ja kauniista tavastasi kirjoittaa. :)

    Vastaa
    • Henriikka 24.2.2016

      Kiitos itsellesi, kun jaksat lueskella. Jos voin tuoda edes pienen valonhippusen jonkun päivään, niin nukahdan tyytyväisenä.

      Vastaa
  4. Tohtori S. 31.1.2016

    Missä on tykkäysnappi?

    Vastaa
  5. Amanda 4.2.2016

    ”Elämässä ei ole sellaista hetkeä, joka ei olisi risteyspaikka.” WAU! Keksitkö sä näitä ihan ite? (Ei sanottu sarkastisesti, vaan aidosti ihaillen.)

    Vastaa
    • Henriikka 24.2.2016

      MINÄ! Kyllä :–D Hahaha mikä kommentti. Pitäiskö mun alkaa myymään huoneentauluja?

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Tohtori S. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.