Mitä kaikkea täällä sataa?

Helsinki on ollut jo muutaman viikon pois raiteiltaan. Taivaalta saattaa sataa aivan mitä vaan, ja toisaalta yhtäkkiä saatat huomata isona ammottavan auringon. Talvi kesti kolme viikkoa, onneksi ehdin olla ulkona useamman päivän. Kaukana on sinisyys ja hohtava hanki, tilalla on epämääräisiä sääolosuhteita, jotka jollain selittämättömällä tavalla ohjaavat kaupunkilaisten tunne-elämää käsi kädessä.

Jos aamulla on kirkasta, mieleni tuntuu kirkkaalta. Jos alkava päivä on harmaa, valun itsekin kokovartalokaamokseen. Otin nämä kuvat työmatkaltani. Kovin on ankean näköistä. Joskus katson taivaalle ihmetellen, mitä kaikkea taivaalta oikein voi sataa?

Helsinki on kaunis, kirkkaana ja harmaana. Tänään heräsin poikkeuksellisen myöhään, vasta seitsemän maissa ja pihalla oli jo kirkasta. Toisin kuin edellisessä kodissamme, täällä meillä on tien toisella puolella naapureita, jonka vuoksi meillä on myös verhot. Arabianrannassa asuimme urheilupuiston vieressä emmekä vaivautuneet ostamaan lainkaan verhoja olohuoneen ikkunoita peittämään. Saimme nähdä heti heräämisestä lähtien, kuinka aurinko kipuaa ylös ja valo saapuu.

Tänään olohuoneen rullaverhojen alta kajasti valoa ja tuntui, etten saa happea, ennen kuin olen avannut verhot ja päästänyt aamuvalon huoneeseen. Vähän kuin olisi jano ja olisi pakko päästä juomaan vettä samantien. Inhoan verhoja. Haluaisin kaiken mahdollisen valon kotiini ja sisälle talven harmauttamaan mieleeni.

Talvi saa aina unohtamaan, miten upealta kevät tuntuu. Blogiarkisto on siitä inhimillinen, että vanhoja kevätkuukausia kurkkiessaan huomaa, että samat ajatukset kiertävät kehää vuodenaikojen mukaan joka vuosi. Ei kuitenkaan vielä nuolasta ennen kuin tipahtaa! Tämä mitään kevättä vielä ole, helmikuun loppu.

Mutta voi kuulkaa, miten tekisi jo mieli suunnitella kesää ja aikaa, kun ei muuta olekaan kuin valoa. En aio nukkua minuuttiakaan, vaan juosta pitkiä juoksulenkkejä ja juoda kylmää valkoviiniä. Pötköttää ystävien pihalla riippukeinussa ja grillata suklaabanaaneja. Pelata pitkästä aikaa pesäpalloa, kiertää ukin vanhalla autolla Suomea ja kirota, kun C-kasetit eivät toimi ja ilmastointia ei ole olemassakaan.

Oh.

-Henriikka

Kategoriat: elämä Avainsanat: Ei kommentteja. Kommentoi!

Mitä kaikkea täällä sataa?

Ei kommentteja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *