Marrakech auringon noustessa

_MG_1058 kopio

Miltä tuntuu kulkea ennen seitsemää Marrakechin kaduilla? Väsyneeltä, absurdilta, lempeältä.

Samalla tavalla ne asiat pyörivät Marokossakin: roskat lakaistaan muiden nukkuessa, kauppojen ovia ei avata aamuvirkkujen vuoksi. Katukissoja on satakertainen määrä, mutta katit ovat rauhallisia ja hymyileviä, eivät sellaisia pelättävän päällekäyviä.

Roskankerääjä tervehtii ranskaksi. Moottoripyöräilijä tervehtii ranskaksi. Kaikki ne puhuvat meille vain ranskaa, ja harmittaa vietävästi, etten osaa enempää kuin ”päivää-kiitos-kyllä”. Päätän harmitella samalla, etten osaa myöskään kiinaa, venäjää tai espanjaa. Harmitus kestää noin kolme sekuntia, kunnes siirrän sen sivuun.

_MG_1067 kopio_MG_1095 kopio_MG_1059 kopio _MG_1063 kopio _MG_1100 kopio_MG_1074 kopio

Eilinen aamuhetki oli tähänastisen reissun paras. Vauhdilla taivaalle itsensä kiskova aurinko ja lähes tyhjät kadut. Kukaan ei pyydä putiikkiinsa, kaupittele tuoreita taateleita tai toistele iloisesti: ”my friend, my friend!” Niin paljon kuin hälinästä pidänkin, sopii tällaiset hetken sen kaiken sulatteluun.

En ole ainakaan vielä saanut lainahatustani täitä ja kaikki muukin on sujunut mutkitta. Anopille terveisiä: täällä voidaan hyvin! Esimiehelle terveisiä: palaan kyllä!

-Henriikka

Kategoriat: janne, matkustus, oma tyyli Avainsanat: , , 6 kommenttia

Marrakech auringon noustessa

6 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *