arkisto:

huhtikuu 2016

Offline-aika – Rajoja someriippuvaiselle

Yhteistyössä Asennemedia ja IF_MG_0113 kopio

Moi olen Henriikka, olen someriippuvainen. Se tuntuu tosi nololta. Tekee mieli selitellä, että lähes kaikki muutkin ovat, että oma häpeä tuntuisi kevyemmältä. Mutta minä olen vain omista teoistani vastuussa ja vähintään myönnän sen. Ja ei, en tärise tai natise liitoksissani, jos en pääse katsomaan uusia Instagram-tykkäyksiäni tai Facebookin inboxiin jätettyjä viestejä. Internetin ja sosiaalisen median käytön rajoittaminen on vain minulle hankalaa, lähes mahdotonta.

Siksi otin vastaan haasteen: Seuraavat kuusi viikkoa olen offlinessa joka päivä klo 22–07 välisen ajan. En katso puhelinta, en tietokonetta, en whatsappaa enkä lue sähköposteja. En kirjoita blogia, viestittele ystävien kanssa tai päivitä Instagram-feediä. En nukahda puhelin kädessä enkä vietä päivän viimeisiä hetkiä sinisen valon äärellä.

_MG_0162 kopio

Kaikki liittyy IF:in offline-aika-unikokeiluun, johon minut haastettiin mukaan. Mukana on myös muita someriippuvaisia: Mikko Leppilampi, Roope Tonteri ja meistä bloggaajista lisäkseni Jenni, Ida ja Jonna. Kokeilun keskiössä on univajeen ongelma. Univaje heikentää terveyttä ja aiheuttaa onnettomuuksia. Nukumme vähemmän kuin koskaan ja yksi syy on näyttöruutujen valo, joka häiritsee kehon luonnollisen unihormonin, melatoniinin, tuotantoa.

Kampanja on saatu liikkeelle näkyvästi: eilistä Hesaria koristi etusivun mainos, telkkari- ja Spotify-mainokset pyörii. Olen tästä todella innoissani, sillä ollaan erittäin tärkeän aiheen äärellä. Yhtäkkiä lähes kaikki ovat niin somekoukussa, että on ihan ok olla laittamatta rajoja. Siinä missä 90- ja 2000-luvulla vielä mietittiin päiväkohtaisia näyttöaikasuosituksia, on tällainen rajoittaminen nykyään vain ääri-ihmisten touhua. Saatan itsekin olla ruudun äärellä yli 10 tuntia päivässä. Ihan kamalaa.

_MG_0184 kopio_MG_0074 kopio

Tänään, keskiviikkona, on haasteen kolmas päivä. Hävettää kertoa, että tämä on paljon vaikeampaa kuin osasin koskaan kuvitella. Tunnen itseni niin tyhmäksi: juuri sellaiseksi tosi-tv-tähdeksi, joka kertoo julkisesti miten vaikeaa hänellä on, ja telkkarin ääressä olevan ihmiset nauravat, miten mitättömästä asiasta telkkarin sekopää on tehnyt itselleen ongelman.

Lähdin projektiin mukaan henkseleitä paukutellen. Kerroin muille, että eihän minulla ole tässä mitään ongelmaa. Käyn lähes aina viimeistään klo 23 nukkumaan ja otan puhelimen tosi harvoin iltaisin sänkyyn.

Kuinka väärässä olinkaan? Olen tajunnut, että juuri silloin kymmenen jälkeen vilkuilen puhelintani jatkuvasti. Teen kyllä jotain muutakin, syön iltapalaa tai juttelen päivän kuulumisista Jannen kanssa. Mutta olen koko ajan online. Viestitän ystäville, vastailen työmaileihin, katson snäpistä nopeasti muutaman videon. Maanantaina kävin nukkumaan jo klo 22, mutta miten vaikeaa olikaan eilen, kun vietin somettoman tunnin ennen unta. Käsi hakeutui luurille ja mieli kiemurteli levottomana.

Huolestuttavan ja usein täysin turhan ilta-somettamisen lisäksi tajusin herääväni joka aamu luuriin valon avulla. Käyn läpi yön aikana tulleet viestit ja vastaan välillä jo ensimmäisiin sähköposteihinkin, kun vielä pötkötän silmät sirrissä peiton alla. Luurin valo aktivoi aivot taas ajattelemaan. Mutta kai minä nyt haluan, että mieluummin luonnonvalo, vieressä pötköttävä mies tai vaikka musiikki on luurin sijasta ensimmäinen aivoni herättävä asia?

_MG_0051 kopio

Varmaan arvaattekin: Haastan teidät kaikki mukaan. Offline-aika klo 22–07. Itse aion olla kuusi viikkoa, mutta voit aloittaa vähemmällä, jos viikkomäärä kauhistuttaa.

Ja tiedän, että tekosyitä riittää. Tosi monelle se on se, että ”en minä ole lainkaan pahimmasta päästä. Joku tarvitsee tuota haastetta paljon minua enemmän”.

Minä luulin ihan samoin. Luulin, ettei tällainen aktiivinen ulkoilmaihminen ja kovissa tietokonerajoissa lapsuutensa viettänyt voisi olla näin onlinen orja. Olen kauhuissani miten väärässä olin.

-Henriikka

Onko nutturapäisestä miehestä hyötyä Marokossa?

mara5

Huomenna nousemme siiville. Ensin Helsingistä Madridiin ja siitä luoteis-Afrikkaan. Marokon kuningaskunnassa kellon pitäisi olla lähellä keskiyötä, ja kyyti hotellille onneksi jo odottamassa. Kyllä jännittää.

Marokko on maailman neljänneksi suurin arabimaa. Perinneruokia ovat kuskus ja tajinet, juomaksi on usein makeaa minttuteetä. Vuonna 2004 maan pohjoisosassa sattunut maanjäristys surmasi yli 600 henkeä ja jätti 15 000 kodittomiksi. Marokon pääkaupunki on Rabat ja suurin kaupunki Casablanca. Casablanca on Marokon taloudellinen keskus.

Me menemme sisämaahan, Marrakechiin. Siellä on yli 1,5 miljoonaa asukasta.

Marokko on osallistunut Eurovision laulukilpailuun kerran: vuonna 1980, jolloin maata edusti Samira Saïd kappaleellaan ”Bitakat Hob”

mara2 mara7

Mitä pidemmälle opaskirjaa selaan, sitä enemmän jännittää. Ja toisaalta samaa tahtia kasvaa myös reissukuume.

Maan pinta-ala on noin 446 550 km². Rantaviiva on yli 1 800 kilometriä pitkä, pohjoisessa Välimeren rannikko ja lännessä Atlantin valtameri. Suuri osa Marokosta on vuoristoista. Marokossa on tavattu 460 lintulajia ja ainakin 104 matelijalajia, kuten gekkoja, kobria ja espanjankilpikonnia. Nisäkkäisiin kuuluvat antiloopit, gasellit ja aavikkorotat. Vuoristossa elää myös makakeita.

Marokon virallinen kieli on arabia, puhekieli on marokonarabia eli darija ja 12 miljoonaa Marokon asukasta puhuu äidinkielenään berberikieliä. Marokon väkiluku on noin 32 miljoonaa, ja heistä 58 % asuu kaupungeissa.

mara3mara4

Millaisia vaatteita oikein pakkaan? Pitääkö paikkansa, että vanhan marokkolaisen uskomuksen mukaan kaikki vaalehiuksiset ovat prostituoituja? Onko vuoristo tosiaan niin kaunis kuin sanotaan? Onko aavikko yhtä henkeäsulpaava kuin on luvattu?

Kannattaako ratsastaa kamelilla jos on välilevynpullistuma? Onko nutturapäisestä miehestä enemmän haittaa vai hyötyä?

Maatalous työllistää 45 % marokkolaisista, mutta tuottaa vain 17 % sen bruttokansantuotteesta. Maatalouden tuotteita ovat ohra, sitrushedelmät, vihannekset, oliivit, viini ja karja. Maa on merkittävä kannabiksen ja hasiksen tuottaja. Viljely keskittyy maan pohjoisosaan Rifin vuoristoon.

Marokon merkittävimpiä vientituotteita ovat tekstiilit, kala, epäorgaaniset kemikaalit, transistorit, mineraalit, lannoitteet. öljytuotteet, hedelmät ja vihannekset.

mara6
Marokon ruokakulttuuri on tyypillisen pohjoisafrikkalainen, jossa käytetyimpiä mausteita ovat korianteri, juustokumina ja minttu. Erityisesti jälkiruokien maustamiseen käytetään usein ruusuvettä ja appelsiininkukkavettä.

Marokossa on rautateitä yhteensä 1 907 kilometriä ja valtateitä 57 625 km.

Nyt pakkaamaan. Woh.

-Henriikka

Kuvat: Mara Hoffman – A Maroccan dream
Lähde: No arvaapa!

Mossa-luonnonkosmetiikan kokeilukokemuksia

Yhteistyössä Asennemedia ja Natural Goods Company_MG_1641 kopio

Näissä kuvissani ihoni on ilman meikkiä, sellaisena kuin se on puhtaana ja puhdistettuna saunan jälkeen. Vähän punaisena, vähän ihonpintaa kiristävänä. Etenkin leuassa, poskissa ja nenässä on selkesti läiskikkään punertavaa. Silmäluomissa ja ohimoilla taas paistavat verisuonet, niin kuin aina superohuen ihoni alta. Nenä kesii lähes aina, kesästä talveen.

Parin tunnin päästä helposti rasvoittuva ihoni on jo kiiltelevä. Kuivasta ihosta tiedän vain atooppisesta ihosta kärsivän Jannen vuoksi, vaikka pintakuivuutta esiintyy minunkin ihollani toisinaan.

Olen nyt käyttänyt pari kuukautta Mossa-luonnonkosmetiikkasarjaa, jonka lanseerauksesta ja ensikäyttökokemuksistani kirjoitin alkuvuodesta. Mossa otettiin Suomen markkinoille aikamoisella ryminällä vastaan ja monesta myyntipaikasta tuotteet ehtivät loppua kovan kysynnän vuoksi. En ollut lainkaan ihmeissäni, että edullinen luonnonkosmetiikka kiinnostaa kuluttajia.

_MG_1705 kopio

Mossa on ollut toimivaa, ihanan yksinkertaista ja helppoa. Ei mikään 5+5+5-sarja, jossa kosmetiikkakerroksia pitää lisätä kerros kerrokselta aina välissä kuivatellen ja odotellen. Haluan helppoutta, raikkautta ja mielellään vielä ihania, selkeitä tuoksuja. En kestä vahvoja parfyymeja, mutta toivon käyttämäni kosmetiikan olevan kuitenkin tuoksuvaa ja tuovan tuoksulla käyttöhetkeen paremman mielen.

Tammikuussa listasin sen hetkiset suosikkini, mutta nyt pidemmän käytön jälkeen olen löytänyt listalle pari lisää. Toisaalta yksi on myös jäänyt lemppareista pois: en ole oppinut käyttämään öljyjä, vaikka kuinka yritän.

Puhdistava mousse

Valkoherukan AHA-hedelmähappoja sisältävä puhdistusvaato puhdistaa kasvot nopeasti ja tehokkaasti, mutta moniin puhdistusvaahtoihin verraten hellävaraisesti. Ainoa miinus siitä, että purkissa oleva valkoherukka näyttää mielestäni sipulilta ja ajaa ajatukset väkisinkin sipulikosmetiikkaan.

Misellivesi

Tätä on tunnuttu hehkuttavan joka paikassa ihan hirveästi. Hyvä, raikas perustuote ja ihana vadelmankuva kyljessä. Itselläni misellivesi on usein sellainen tasapainottaja ja viimeistelijä, jonka jätän huuhtelematta. Meikin poistan vaahdolla tai muulla puhdistusaineella.

_MG_1676 kopio

Korjaava yövoide

Täyteläinen yövoide ravitsee ja pehmentää. Karhunvatukkaöljy kosteuttaa ihoa unen aikana. En ole aivan varma olenko tuoksun suurin fani, se on juuri sellainen luonnonkosmeettinen tuoksu, josta en osaa sanoa varmaa mielipidettä. Tehoja voiteessa tuntuu ainakin olevan.

Korjaaava silmänympärysvoide

Olen ruvennut vihdoin käyttämään silmänympärysvoidetta! Hurraa. Onnea on ikääntyä mukavien kosmetiikkapurnukoiden kanssa. Karhunvatukkaöljy ilmeytyy nopeasti silmänympärysiholle ja freshaa mukaavasti.

_MG_1775 kopio

BB-kosteusvoide

Niin kuin tiedätte (ainakin oletan että tiedätte), meikkaan kovin vähän. Siitäkin huolimatta, että olen kovin vaalea, en jaksa tuhrata kovin vahvoja pakkeleita kasvoille. En pidä paksuista meikkivoiteista ja siksi käytänkin aina jotain ohutta ja suht läpikuultavaa. Mossan säväyttävä BB-voide on sopinut itselleni tosi hyvin.

Ylläolevassa kuvassa näkyy määrä, millaisen määrän voidetta iholleni laitan. Toisinaan laitan enemmänkin. Alemmassa kuvassa näkyy lopputulos. Kaikki ihon ”virheet” (en pidä sanasta, koska eiväthän ne mitään virheitä ole) eivät peity, mutten toisaalta koe, että kaiken pitäisikään peittyä.

Tuotteen luvataan tekevän ihosta mattapintaisen, mutta ainakin oma herkästi pintarasvoittuva ihoni jää kuultavaksi – en tosin kaipakaan mattaihoa. Näissä kuvissa BB-voiteen alla on kosteusvoide, mutta sen voisi myös jättää pois ihon kosteutustarpeesta riippuen.

_MG_1857 kopio

Joku ihoasiantuntija siellä ruudun toisella puolella osaisi varmaan analysoida jo kuvien perusteella, millaisia tuotteita ihoni kaipaan.

Sen verran tällainen amatöörikin osaa sanoa, että tälle kalpealle, punakukkaiselle iholle ei varmasti tee huonoa Marokon aurinko, jonka alle pääsen muutaman päivän päästä! Ohuen ihoni kanssa kannattaa kuitenkin olla tuplatarkka, etten mene polttamaan ja tuhoamaan sitä, mitä näin huolella olen koko talven puhdistanut ja kosteuttanut.

Oletteko te jo kokeilleet Mossaa? Mitkä tuotteet on nousseet suosikeiksi?

-Henriikka

Ps. Pari pientä vinkkiä: Hyvinvoinnin tavaratalossa on koko viikon ajan kaikki Mossa-tuotteet –25 %. Ja jos Mossaan haluaa tutustua tarkemmin, kannattaa muistaa ensi viikonlopun Luonnonkaunis-messut. Uskoisin messuilta löytyvän myös kivoja messutarjouksia Mossalta.

Pääsiäinen perheen kanssa puolijoukkueteltassa

_MG_1483 kopio

Pääsiäisyö perheen kesken puolijoukkueteltassa – uhka vai mahdollisuus?

Kun tulimme pääsiäisenä anoppilan rauhasta vanhempieni luo, oli meitä yllätys odottamassa. Olimme muistelleet lämmöllä viime pitkäperjantain yllätystä, kun surffasimme tekoaalloilla surffisimulaattorissa. Jotain yllättävää uumoilimme siis olevan tulossa, mutta isä ja äiti vetivät taas kunnialla maton alta:

Menemme ensi yöksi koko perhe Lappalanjärven rannalle telttailemaan!

Mikäs siinä sitten. Puolijoukkueteltta oli vuokrattu ja koko jengi valmiina kaminan lämmitykseen ja kipinävuoroihin. En ollut koskaan ennen ollut yötä kuin ihan perinteisissä telttaviritelmissä ja makuupussissa taivasalla. Lumihangen keskellä en ollut nukkunut vielä koskaan ja se oli ollut tavoitteeni ikävuodelle 25. Viimeiset hetket olivatkin tavoitteen toteuttamiseen kieltämättä käsillä.

_MG_1196 kopio_MG_1214 kopio _MG_1257 kopio_MG_1232 kopio_MG_1249 kopio

Isä oli tietysti retkikunnan johtaja, sillä me muut olemme kaikessa eräilyyn liittyvässä kovin untuvikkoja häneen verraten. Lapio viuhui ja telttapaikka tyhjeni lumesta. Vaikka lähtötilanteen maahan levitetty teltta kaikkine oransseine naruneineen näytti tuhoontuomitulta, pian saatiin tukipuut pystyyn ja narut viritettyä.

Laskeva ilta-auringo värjäsi kaislikon ihan kullanväriseksi ja selkävammaisena sain monesti muiden ahertaessa salaa ihailla maisemia, auringonlaskua ja ahkeraa perhekuntaani. Pakastuva ilta istutti telttakepit tukevasti lumiseen maahan ja lopuksi kohti taivasta nousi myös korkein tukipuu kera kaminan. Oli pakahduttavan kaunista ja sinistä.

_MG_1276 kopio_MG_1296 kopio_MG_1265 kopio _MG_1315 kopio_MG_1342 kopio _MG_1347 kopio _MG_1371 kopio _MG_1388 kopio _MG_1418 kopio _MG_1457 kopio

Iltapala lämpeni yllättävän nopeasti syttyneellä nuotiolla (sytytysnestettä mukana hihi hii) ja valvoimme tulen ääressä melkein keskiyöhön saakka.

Ihan uskomatonta, miten pimeää voi olla, kun ei ole kaupungin valot ympäröimässä. Tuohon meidänkin spottiin riitti kyllä vähän lähialueiden valoja, mutta silti tuli pilkkopimeää kun sammutti otsalamput. Yksin olisi saattanut pelottaa, kun välillä joku oksa rasahti tai kaislikko kävi suhisemaan.

Uni tuli nopeasti ja toisin kuin vaikka veljeni, nukuin ihanan sikeästi kymmeneen saakka. Janne herätti kympiltä huudellen, että isällä on jo munat ja pekonit muurikalla paistumassa. Kahvitkin oli jo valmiina. Ei hassumpaa retkeilyä.

_MG_1548 kopio_MG_1487 kopio _MG_1502 kopio _MG_1505 kopio _MG_1513 kopio _MG_1518 kopio _MG_1539 kopio _MG_1564 kopio _MG_1573 kopio _MG_1577 kopio_MG_1552 kopio _MG_1606 kopio _MG_1617 kopio _MG_1625 kopio_MG_1596 kopio

Juuri kerroin ystävälleni tänään tästä telttaretkestä ja totesin, että tämä oli sellainen kokemus, joka oikeasti tuntui yhtä hyvältä siinä itse hetkessä kuin jälkeenpäinkin. Usein eräilyhommissa tuntuu, että monesti aika kultaa muistoja ja hommaan kuuluu huonosti nukutut yöt ja hetkessä ränsistyminen. Tämä pikakeikka oli silkkaa luksusta. Istuin aamukahvini kanssa yli tunnin nuotin äärellä ja kurjet ujelsivat mukavasti. Kaukanahan tämä nyt olikin jostain extreme-outdoor-touhusta, mutta telttailua yhtä kaikki.

Mahdollisuus tämä oli ehdottomasti uhkaa enemmän. Suosittelen kokeilemaan.

-Henriikka

Kehtaavat kutsua kahvikupiksi tuota munakuppia

_MG_0230 kopio

Yökyläkaverin parhaita puolia on, että hän jättää jälkeensä sohvalle levitetyt vierasvuodevaatteet. Ylimääräinen sänky olohuoneessa kutsuu hyppäämään päiväunten maille. Melkein kuin retkelle lähtisi, kun punkkaakin tutun ja turvallisen tuplapeiton sijaan yksinäisen vieraspeiton alla.

Peittomajasta voi sitten huudella tutulle ja turvalliselle kämppikselle, että saisko tänne nyt sitä puolukkasmoothieta. Ja kahvia kans. Paljon ja mustana.

Vaikka juon kyllä määrällisesti nykyään melko vähän aamukahvia. Olen ostanut jopa muutaman 2 desilitraa vetävän mukin, vaikka pidin niitä ennen maailman suurimpana vitsinä. Purskahdin aina nauruun sellaisen nähdessäni. ”Kehtaavat kutsua kahvikupiksi tuota munakuppia!

_MG_0191 kopio _MG_0194 kopio_MG_0212 kopio_MG_0224 kopio

Jos yökyläkaveri on niin läheinen kuin sisko, ei peittomajan valtaamista tarvitse odottaa vieraan lähtöön. Sitä voi olla heti aamusta sopuisasti lusikassa ja tilata tarjoilijalta kahvit ja puolukkasmoothiet molemmille.

Tuntuu kuin olisi teille paljonkin kirjoitettavaa, mutta oikeastaan pää on viikonloppua vasten aika tyhjä. Tunteita kyllä on, mutta ei sanoja niitä kuvatakseen. Ja tarvitseeko sitä aina kaikkea sanoiksi purkaakaan?

Nyt vaihdan avaruustakin farkkuihin ja farkkupaitaan. Ystäväni antoi minulle joulukuussa synttärilahjaksi ”puuhapäivän”. En tiedä päivän sisällöstä muuta kuin, että tapaamme 11:55 tietyssä osoitteessa ja tarvitsen mukaani tyhjän vatsan ja iloista mieltä. Iik!

Nautitaan viikonlopusta, auringosta, aukikirjoittamattomista tunteista.

-Henriikka