Ravintola Pennyn lounas

_MG_1988 kopio

Luen aina innoissani Helsingin uusista ravintolatulokkaista. Illallispaikkojen lisäksi Punavuori-Keskusta-Kamppi-akselille avatut uudet ravintolat tarkoittavat uusia lounasvaihtoehtoja tuttujen ja hyväksitodettujen paikkojen rinnalle. Kollegoitteni minulle viime kesänä langettama tehtävä lähilounaspaikkojen excelistä on vielä tekemättä, mutta ehkä heinäkuussa tartun taulukointityöhön.

Olen käynyt viimeisen kuukauden sisään kokeilemassa sekä kovasti hehkutetun Ravintola OX:in, että Uudenmaankadun sievän ja sympaattisen Pennyn. Molemmat vastasivat odotuksia ja äänestän molempien suhteen jaloillani ja palaan niihin. Tämä kirjoitus on kuitenkin vain Pennystä.

_MG_2003 kopio_MG_1995 kopio

Penny on monessa suhteessa tarkkaan harkittu: vain 25 istumapaikkaa, vain yksi lounasvaihtoehto. Raaka-aineisiin on ammennettu inspiraatiota Amerikan itärannikolta, ja New York -henkeä on jonkun verran havaittavissa. Pelkistettyä, selkeää, nopeaa ja helppoa.

Lounas maksaa paikan päällä syötynä kympin, mukaan otettuna yhdeksän. Jos on muistanut napata oman lounasboksin mukaan, hinta tippuu kahdeksaan ja puoleen. Nerokasta. Iltaisin kolmen ruokalajin menun saa 35 euron hinnalla, ei hassumpi sekään.

Pidän tällaisesta selkeydestä: tykkään 98 tai 99 kertaa sadasta kaikesta eteenkannetustani ruoasta. En tarvitse mielettömän pitkiä listoja, jotka vain pistävät pääni pyörälle.

Ja mitä vielä! Halpaa ja hyvää lounasviiniä ja -olutta. Kakkosen pieni olutlasillinen, kolmella sopivan vähän viiniä. Perjantaihetkiä mukavan edullisesti.

_MG_2025 kopio _MG_2006 kopio_MG_1990 kopio

Olimme Jannen kanssa Pennyssä eräs keskiviikkopäivä ja silloin listalla oli lammasta valkosipulibulgurilla. Minä en toki vehnäsuurimoita pysty syömään, mutta sain saman annoksen gluteenittomana: bulgurin sijasta salaattia ja avokadoa.

Joku fanaattinen keliaakikko olisi varmasti vetänyt herneet nenäänsä, mutta mielestäni annos toimi tosi hyvin. En ylipäänsä näe, että ravintoloiden tarvitsisi toteuttaa annoksiaan gluteenittomasti, ja olin tosi onnellinen, että pyyntöön suhtauduttiin oikein hyvin.

Lammas oli tosi hyvää, Janne kehui bulguriaan. Annos ei näyttänyt mitenkään erityisen ihmeelliseltä, mutta siinä lienee koko Pennyn viehätys: kaikki on tasapainosen hienoa ja kämästä. Ei liian ihmeellistä.

_MG_1980 kopio_MG_2017 kopio_MG_2028 kopio

Listajälkiruokien suhteen odotin enemmän: niin hyvää kuin Jymyn jätskit ovatkin, en halua tilata niitä ravintolassa.

Sokerina pohjalla (kirjaimellisesti) odotti kuitenkin yllätys: Pala rocky roadia kaikille lounasasiakkaille. Toivottavasti tästä pidetään kiinni! Voisin tulla syömään vain leivinpaperikääreeseen piilotetun herkun vuoksi.

-Henriikka

 

Ravintola Pennyn lounas

Ei kommentteja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *