Tunteita

_04A8484 kopio

Ylläoleva kuva on pysäyttävä. Dorit tallensi hetken, kun olin Suomenlinnassa hänen luonaan.

Ties mitä puhuttiin: varmaan rahasta, aviokriiseistä, lihomisesta, lapsista ja hyvästä kahvista. Emme vielä tunne kovin kummoisesti toisiamme, mutta kaikilla muutamilla tapaamiskerroillamme on ollut tapana mennä suoraan asiaan. Joidenkin ihmisten kanssa ei tarvitse kierrellä ja kaarrella löytääkseen tavan olla.

Olin kesän ensimmäistä kertaa Suomenlinnassa, elämän ensimmäistä kertaa Doritin luona. Sormet ristissä toivoin, että talon muu väki pitäisi minua mukavana, ja etteivät pihan koirat huomaisi, etten oikein kunnolla tiedä kuinka koiraa kuuluu rapsuttaa.

_04A8526 kopio_04A8444 kopio

Tästä kesälauantaista on nyt reilu kaksi viikkoa, mutta muistan sen päivän tunteet hyvin. Kuljin lautalla yksin, katsoin ympärillä olevia ihmisiä ja ajattelin kuuluvani lautalle enemmän kuin kaikki turistit. Vaikka niinhän seikkailijaluontoiset aina luulevat, vaikka ovat todellisuudessa aivan yhtä turisteja kuin kaikki muutkin. Aivan yhtä ulapalla itsensä ja ympäristönsä kanssa. Aivan yhtä innoissaan, kun lokki liihottaa yli, tai kun ohi lipuu vanha, puinen purjevene.

Pitelin kaksin käsin repustani kiinni, olin innoissani kesä-Suomesta ja tulevista kuukausista, jotka nostavat ihon kananlihalle niin herkästi. Yksinolo tuntuu minusta harvoin yksinäiseltä, eikä niin tapahtunut tällöinkään.

_04A8515 kopio_04A8496 kopio

Takaisintulomatkalla sain seuraa vieressä istuvasta pikkupojasta. Hänen isänsä kertoi pojalle maailman suurimmasta saunasta, jonka teekkarit rakensivat vappuna Otaniemeen. Poika nauroi ja ihmetteli, miten niin pienessä maassa kuin Suomi voi olla mitään maailman suurinta.

He yrittivät yhdessä pohtia onko Suomessa muuta maailman isokokoisinta. Minun oli pakko sanoa sivusta, että maailman suurin puukirkko taitaa löytyä Suomesta. Pohdimme kolmisin, missä se onkaan, kunnes vieressäni oleva mummo liittyi keskusteluun: ”Eikös se ole Kerimäellä?

Hyviä hetkiä elämässä. Ihan sellaisia tavallisia.

-Henriikka

Kuvat: Dorit Salutskij

10 kommenttia

  1. Emilia 18.5.2016

    Ihana teksti ja ihania juttuja

    Vastaa
    • Henriikka 19.5.2016

      Voi kiitos. Tämä teksti syntyi ihan parissa minuutissa. Ehkä se kertoo siitä, että näitä juttuja oli oikeasti kiva kirjoittaa.

      Vastaa
  2. Kaukokaipuun Nella 19.5.2016

    Doritin kuvat ovat kyllä aina yhtä upeita <3 Kuten te molemmat!

    Vastaa
    • Henriikka 19.5.2016

      No niin on. Miten se nappaakin talteen kaikki hyvät hetket. IHANA nainen, niin kuin olet sinäkin.

      Vastaa
  3. ida 19.5.2016

    olipa ihana postaus. awww. itsellä tulee tuollaisia tilanteita monesti töissä, olen maahanmuuttajalasten luokalla avustajan hommissa. parhaita juttuja mitä olen ikinä tehnyt ja kaksi viikkoa enää jäljellä, YHYY.

    Vastaa
    • Henriikka 20.5.2016

      Kuulostaa mielenkiintoiselta ja antoisalta työltä. Ehkä löydät itsesi myöhemmin samankaltaisiin töihin?

      Ja paljon kiitoksia :)

      Vastaa
  4. Tiia 23.5.2016

    Henriikka, miten oot noin ihana?

    Vastaa
    • Henriikka 24.5.2016

      No mitähän kummaa! Kiitos *tähän sellainen kikattava apinaemoji

      Vastaa
  5. Katsku 24.5.2016

    Ihanasti kirjoitettu Henriikka :) Oot niin symppis!!

    Vastaa
    • Henriikka 16.8.2016

      Voi kiitos. Oon niin symppis ja NIIN hidas. Kolme kk! Ääääää!

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle ida Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.