Mummonmökin suojassa

Lettuaamiainen syötiin viime lauantaina mökillä, mutta teimme kyllä muutakin. Yhden yön mökkireissua varten ostetut ruokavarannot olivat valtavat: kaksi 160-senttistä ei loppujen lopuksi syökään ihan niin paljon kuin itse luulevat.

Jos päättää järjestää viikonloppumenoa, viikonlopun täyttää usein kokonaan. Oli hauska huomata, miten täyteen mökkifiilikseen pääsee jo yhdessä yössä. Lähdin perjantaina junalla vanhempien luo, josta nappasimme rakkaan Nissanin, jolla huristimme mökille.

Kaikkialla oli absurdin vihreää! Ihan oikeasti, käsittämättömän vihreää. Sisimpääni hiipi vihertävän lähiön kaipuu, kun ympärillä oli neonvihreää ja lapsuudesta tuttuja kasveja, joiden nimet olen jo unohtanut. Piharatamon osaisin sentään vielä heittää vuotavan haavan päälle.

Laitoimme ensitöiksemme mökin takan ja saunan puukiukaan tulille. Kohta piipuista jo tuprutteli. Heitimme lenkkarit jalkaan ja lähdimme parin kilsan rennolle kiekalle sillä aikaa, kun yösija ja sauna lämpenivät. Vaikka mökki on lähellä kaupunkia ja sijainniltaan melkoinen citymökki, järveä ja mummonmökin tunnelmaa ei voi hevillä viedä.

Roosaliina heitti talviturkin! Grattis! Ärsyttävän rohkea siskoni (olisi kiva olla aina se urheampi). Sauna oli niin ihanan lämpöinen, ettei olisi yhtään tehnyt mieli juosta järveen. Kävelin laiturille toistellen: ”en todellakaan mene uimaan.” Menin kuitenkin. Kolmesti.

Perjantaiolo meinasi vallata – tarkoittaa sitä, että meinaan nukahtaa klo 21 – mutta tsemppasin! Teimme takkaan vartaita ja herkkusieniä, jälkiruoaksi notskibanaania. Jaksoin hereillä (toinen silmä auki) yli puolenyön, kuka olisi uskonut?

Yöllä satoi kaatamalla vettä, mutta en kuullut mitään, kun koisin formulalakanoissa. Märkä nurmi jalkojen alla paljasti, että taivaalta oli kaadettu vettä ämpäreittäin.

Terveisiä mökkiseuduille Suomeen! Toivottavasti pääsen pian uudestaan. Täällä viiletetään autolla jo pian Norjassa saakka. Vuoria näkyvissä!

-Henriikka

Ps. Olin saanut kommentin toissapäiväiseen kirjoitukseen nimimerkiltä ”turhautunut”: ”En kestä tätä, ettei kuulumisia tule aikajanan mukaisesti..”

Valitettavasti tämä kesä taitaapi olla sellaista aikaa, että olen milloin missäkin ja välillä vähemmän tavoitettavissa. Tällä hetkellä istun Ruotsin ja Norjan rajalla jonkun kauppakeskuksen aulassa kirjoittelemassa. Toivon mukaan kirjoitukset ilahduttavat, vaikka eivät kronologisesti aina tipukaan. Ja ajantasaisia kuulumisia haikailevien kannattaa suunnata seuraamaan Snapchatiin tutulla nimimerkillä ”aamukahvilla”.

Kategoriat: elämä, mökki, perhe, sisko Avainsanat: 8 kommenttia

Mummonmökin suojassa

8 kommenttia

  • Liisukka sanoo:

    Ihana mökkitunnelma! Kiitos kun jaoit sen täällä.

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos ihanasta kommentista Liisukka. Tällaisia mökkihetkiä kaipaisi katkaisemaan arjen puurtamista hieman useamminkin.

  • Kata sanoo:

    Noi formulalakanat!! Legendaarista :D <3

  • Nuttu sanoo:

    Tästä tuli aivan ihana seesteinen mieli ja kaipuu mökille… MUTTA onneksi enää tämä yksi sateinen työpäivä ja huomenna se koittaa! Saaristo ja mökki, siellä ei ees haittaa vaikka sataisi.

    Ihanaa kesää!

    p.s. Mun veljellä oli noi tismalleen samat F1-lakanat joskus kultaisella ysärillä! Mahtaakohan ne olla enää tallella…

    • Henriikka sanoo:

      Mökillä on mukavaa vaikka sataisikin! Vaikka tietysti rajansa kaikella.

      Voi, näihin kuviin palatessa tuli itselläkin kesämökkikaipuu. Onneksi syksylläkin on kuitenkin niin paljon ihanaa tekemistä ja aika kulkee vauhdilla, että pianhan tässä saa jo lähteä lämmittämään kesämökin saunaa.

      Ihanaa syksyä sinulle :-)

      Ps. Aijai, suuri on menetys, jos eivät ole enää tallella! Toivotaan parasta.

  • TW sanoo:

    Ihana Suomi-postaus sieltä Norjasta käsin, ah. Mökin tunnelmaa parhaimmillaan. Kiitos Snapchat-vinkistä.

    • Henriikka sanoo:

      Hei kiitos sulle aivan mainiosta kommentista.

      Ja ole hyvä vain, mielelläni jakelen snäppivinkkejä, kun sille on aihetta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *