Tiiviissä mytyssä makuupussissani

_MG_2649 kopio

Rakastan reissulettejä: letitetyt hiukset vähän merivedestä ja telttaöistä takkuisena, auringosta haalistuneena. En osaa itse tehdä ranskalaisia lettejä, hädin tuskin normaaliakaan, ja siksi on ilo, kun reissuseuraan kuuluu joku joka osaa. Olen yrittänyt maanitella Jannea opettelemaan, mutta nopeampi tie taitaa olla, kun harjoittelen itse. Ehkä merkitsen lettitreenit kalenteriin ja letitän jo loppuvuodesta kuin aina olisin.

Olemme kotimatkalla Geirangerista kotiin. Auto puksuttaa jo Ruotsissa, mutta viime yön vietimme vielä Norjan puolella telttaillen. Kuvat on otettu auringonlaskun hetkellä, kun illallinen lämmitti vatsassa, ja reissukokoonpano odotti tulevaa, rauhallista unta.

_MG_2639 kopio_MG_2652 kopio

Hammaspesuhetkissä on oma hohtonsa, kun tietää pian kömpivänsä telttaan. Teltasta on tullut nopeasti koti, levon tyyssija, jonne kipuaa mielellään. Muutamana yönä on satanut, yhtenä rankasti. Olen nukkunut hyvin, tiiviissä mytyssä makuupussissani. Viisi yötä takana, vielä yksi edessä. Menisi helposti vielä vaikka useampi viikko, mutta ylihuomenna on aika palata takaisin töihin.

Leirintäalueen nurmi ja viereinen joki hohtivat eilen punaisena, kun aurinko laski mailleen. Uskomatonta miten pienen hetken se viipyy poissa. Menee vartti ja taas on kuin päiväsaikaan. Valoa riittää niin paljon, että luulee pärjäävänsä ilman unta. Vaikka teltassa silmät alkavat nopeasti painaa, ei malttaisi painaa päätä tyynyyn.

_MG_2656 kopio

Hykertelen, kun valoa riittää vielä pari kuukautta. Voitte olla varmoja, että kauhon sitä takataskuihini, telttaani ja soluihini aivan täysillä.

-Henriikka

Kategoriat: matkustus Avainsanat: , , , 6 kommenttia

Tiiviissä mytyssä makuupussissani

6 kommenttia

  • Tuija Rajala sanoo:

    Onpa toi taivas kaunis. Kaunista on toi luonto myöskin.

  • Peevee sanoo:

    Tommosille tämmönen tietty, sillä suunnalla kun kert.

    https://www.media.volvocars.com/global/en-gb/models/pv-445/1949

    Robin Williams (elokuvassa Yhdeksän kuukautta) Amerikassa venäläisenä maahanmuuttajagynekologina potilaalleen: ”Let’s go take a look at your volvo.”

  • Juulia sanoo:

    Hei Henriikka.
    Olin Nuuksiossa telttailemassa juhannuksena ja olin hetken näkevinäni sinut ja miehesi ja ystäviäsi siellä. Tai heti seuraavassa sekunnissa tajusin vain teidän oloisiksi, mutta ennätin silti jatkaa ajatusta, että olisinko vahingossa moikannut, että ”Hei Aamukahvilla”, kuin vanhan tutun, jollen olisi a) hokannut, ettette olleetkaan Nuuksiossa tai b) tajunnut, ettethän sinä minua tunne, vaikka minä blogiasi olenkin seurannut.

    En kuitenkaan hiljattain, jotta olisin tiennyt sinun olleen Norjassa. Mutten viitsinyt olla kommentoimatta, kun telttailemassa olit ollut silti. Ja vielä lettikin! Kas ihan samoja ajatuksia retkileteistä mietin taas Nuuksiossa itsekin.
    Ja koska haluan kannustaa, että letittämään oppii kyllä. Koska minäkin opin. Vanhemmiten ajantaju katoaa, meinasin sanoa että ihan just en vielä osannut lainkaan, mutta on siitä jo useampi vuosi, kun opettelin. Ranskalaisen letin. Ja nyt osaan jo ties miten moneen suuntaan sitä kääntääkiin, ite itelleni, tehdä mutkittelevan letin.
    Olen kyllä harjoitellut myös töissä. Päiväkodissa. Aamu- ja/tai välipalaa syövät lapset on oivia letitettäviä.

    Että näin tärkeitä kesäterveisiä päätin lähetellä. Hyvää kesää leteillä ja ilman!

    • Henriikka sanoo:

      Moikka Juulia.

      Ja aivan ensiksikin kiitos ihan mahtavasta kommentista ja tärkeistä kesäterveisistä. Ne ilahdutti.

      Harmillista, ettei oltu Nuuksiossa samaan aikaan. Olisit voinut tehdä mulle vaikka jonkun hienon reissuletin! Jos törmätään tulevaisuudessa, niin ”Hei Aamukahvilla” on vallan mainio keskustelun aloitus. Ilahtuisin varmasti kovasti tästä kohtaamisesta.

      Ihanaa syksyä sinulle :-)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *