Arkisto: heinäkuu 2016

Yksin jäi

Kahdet auringonlaskukuvat peräkkäin, miksi ei? Istun Vuokatissa, asunnossa, jossa kuluivat viimeiset kolme yötä. Nukuin sievästi sohvalla, joka oli niin lyhyt, että nilkat jäivät roikkumaan ulkopuolelle. Juuri äsken typeristä vitseistä ja paljosta puheesta ja naurusta täytetty kolmio onkin täynnä vain minun kamppeita ja läsnäoloani. Ja omaa syvissä vesissä uivaa meta-analyysiani. Perjantaina…

Lentäisin yli tän kapisen kylän

Jos lintu oisin, lentäisin yli tän kapisen kylän, pois täältä kiitäisin. Tuuli tarttuis siipiin, siinä lepäisin vaan. Heräisin siniseen. Vain minä ja tuuli, jos lintu oisin. Voisimme olla, vain minä ja tuuli. Kun täällä kukaan ei nää, ei nää eikä kuule. Jos päästä vois pois, jos lentää vois. Tän melun…

Muurikka kuumenee rauhan tyyssijassa

Terveisiä rauhan tyyssijasta, Kainuun korvesta, Kuhmon perukasta. Kohta pitää lähteä ongelle, mutta ennen sitä pienet terveiset teille muurikan ääreltä. Meitä on täällä mökillä koko sisaruskatras: minä, sisko, veljet ja yksi kälykokelaskin. Janne lähti eilen junalla takaisin Helsingin sykkeeseen ja työntekoon. Kun puhutaan loma- ja mökkiruoasta, laadusta ei tarvitse suotta tinkiä….

Suosikkituote kierrätettynä versiona: Re-Kånken

Yhteistyössä Partioaitta Minut tunnettiin pitkään Kånkeneistani. Kulunut ruskea ja tummansininen reppu kulkivat kaikkialle. Ruskean sain kulutettua vuosien varrella puhki, myös keltaista ja vaaleanpunaista olen kantanut paljon. Thaimaan reissulla ompelija korjasi yli viisi vuotta vanhaa reppua pohjasta ja matka jatkui taas. Fjellikseksi minä olen aina selässäni kulkevaa kutsunut. Ostimme kummitytölle toukokuussa 2-vuotislahjaksi…

Kesän toka ja vika häätyyli

Eiliset yökuvat olivat tunnelmaltaan huippuja, mutta valoisuusasteeltaan niin hämyisiä, että laitan muutamat päiväsajan kuvat jakoon. Selvisin tämänkin kesän ostamatta uutta mekkoa, hurraa sille! Pitkä, vaaleanpunainen leopardimekkoni ajoi kesän toisen ja viimeisen häätyylin virkaa. Elokuulle tupsahti vielä rakkaan ystävän hääkutsu, mutta samalla viikonlopulle on jo lennot ja majoitukset Frankfurtiin hankittuna, joten…

Kesän kaunein yö

Saimme uuden serkun sukuun, kun eilen tahdottiin taas tuplasti. Nostalgista oli, että vihkiminen tapahtui meidän hääkirkossamme ja juhlia tanssittiin samassa paikassa kuin meidänkin. Valtavasta suvusta oli sopivan kokoinen siivu paikalla: ehti tervehtää melkein jokaista. Alkuun ujostutti (ja vähän sen jälkeenkin), mutta loppujen lopuksi kaikki tuntuivat niin tutuilta. Yö oli yksi…

Äiti ja isä, tulossa ollaan!

Tänään on kesälomani ensimmäinen päivä. Neljä viikkoa silkkaa ilonpitoa tiedossa, etten sanoisi. Istun jo junassa, pitäähän loma saada kunnolla käyntiin samantien. Huomenna tanssitaan serkun häitä lapsuudenkodin liepeillä, sunnuntaina suuntaamme sisarusparvella Kuhmon mökille. Siitä hurruuttelen vakiolaina-autollani Vuokattiin, jonka jälkeen nappaan ystäväni Bean Kajaanin juna-asemalta. Viimeiseksi koittaa Nuorgamin kierros, jota ehdinkin jo…

Nostalgiset 5-vuotisjuhlat!

Tänään on juhlapäivä, sillä armas Aamukahvilla-blogini täyttää viisi vuotta. Tämähän on taas hieno syy juhlille, totesi herkästi juhlatuulelle pyrkivä mieleni viime viikolla. Maanantai sopi päiväksi ja niinpä kutsuin muutaman olennaisen henkilön pöydän ympärille ilakoimaan. Olimme tietysti pari päivää etuajassa, mutta eihän syntymäpäiviä vietetäkään aina oikeana päivänä. Tällä kertaa pitäydyin simppeleissä…

Voiko elää hetkessä, jos bloggaa?

Muutama päivä sitten sain mielenkiintoisen, ajatuksia herättävän kommentin tänne blogiin: ”Elätkö hetkessä? Sinulla on kauniita kuvia blogissa. Ihanaa seurata. Mutta samalla kaikkia näitä postauksia lukiessani mietin, ehditkö elää nämä kaikki hetket, vai meneekö elämä miettiessä, miten ne saisi parhaiten linssin läpi tallennettua? Älä käsitä tätä pahalla. Oletko ajatellut, millainen jokin…

Seikkailukerho suuntaa Nuorgamiin

Asioita on vain pakko sanoa ääneen ja alkaa toteuttaa. Talvella sanoin ystävälleni Bealle, että Nuorgamiin olisi kyllä päästävä. Se oli enemmänkin sellainen tuulesta temmattu ajatus kuin todellinen hinku ja haave. Koko ajatus tuntui minusta enemmänkin anime-elokuvan kohtaukselta, jonka pystyn kuvitella visuaalisesti mielessäni, kuin miltään mikä voisi oikeasti tapahtua. Matkamessuilla juttelin…

Kesän viimeiset pionihäät

Kuulemma kesän viimeiset pionihäät. En yhtään ihmettele, että juuri eilen häitä viettäneet ystäväni olivat saaneet haalittua vikat pionit itselleen. Minä katsoin heitä, katsoin häitä ja juhlaväkeä: kaikki oli niin viimeisen päälle mietittyä ja onnistunutta. Ja mikä tärkeintä: rakkaus oli kaiken keskiössä. Lähdin juhliin uhkarohkeasti kampauksessa, jonka olin vääntänyt itse. Aamuriitahan…

En malta odottaa syyskuuhun

Kesälomani alkaa tasan viikon päästä, mutta minä kaipaan jo syksyä. Kaipaan lempeää syyskuuta, nopeasti juoksevaa lokakuuta ja aina yhtä ankeaa marraskuuta. Haluaisin vilttikaupoille ja sopivankokoisen nuhan. Tahtoisin täyttää kotini kurpitsapiirailla ja soittaa syksyistä swingiä. Yritin löytää muutamia uusia vaatteita Tukholmasta. Ei tullut mitään. Kaikki kesävaatteet näyttävät rintaliivien olkaimilta: eihän niissä…

Kiireetön miniloma Tukholman helteeseen

Yhteistyössä Asennemedia & Tallink Silja Ylläoleva kuva on yksi arkiston historian parhaimmistoa. Todellinen photobomb! Mikä ajoitus, mikä huomioinhakuinen syöksy! Kuva on otettu laivan kannelta. Olimme Jannen kanssa viettämässä pitkän viikonlopun mittaista minilomaa Tukholmassa ja fiilistelimme menomatkalla taakse jäävää, kaunista Helsinkiä, kunnes lokki syöksyi kuvaan. Lomamme oli ihana. Paljon, paljon rentoutumista…

Porilaista filosofiaa

Terveiset Porista! Olen täällä SuomiAreena-tapahtumassa työmatkalla. Aurinko helottaa ja on ihanan lämmin. Istuimme äsken työporukan kanssa illastamassa terassilla, eikä olisi millään tehnyt mieli lähteä. Työt on kuitenkin tehtävä ja tänään ne ovat valitettavasti jääneet iltaan. Majoitumme Airbnb-tyylillä jonkun paikallisen perheen kodissa. Jos valokuvia ja sisustuksen merkkejä on uskominen, kodissa asuu…

Terveisiä taivaan valloille!

Viiletin viikonlopun Tukholmassa. Niin kliseistä kuin se onkin, niin Ruotsissa paistoi aurinko täydeltä terältä, kun taas aamulla palatessamme Helsinkiin oli viluista ja pelkkää pilveä. Äsken pyöräilin treeneistä kotiin ja sään herra ampui ilmakiväärillä pilviin reikiä niin, että vettä valui rei’istä putouksina päälleni. Optimistinen sisimpäni rallatti ja pyöräili iloisesti, todellinen luontoni…

Toiset hääkuvat

Kun menimme viisi vuotta sitten naimisiin, ei ollut häähashtageja eikä Pinterest-painetta. Juhlissamme vallitsi rento meininki: tanssimme paljon ja paljain varpain. Emme olleet ymmärtäneet ajatella kaikkia pieniä yksityiskohtia. Oikeastaan olen vasta somen myötä ymmärtänyt, mitä kaikkea olisi voinut ottaa huomioon: kaikille vieraille kankaiset nenäliinat, pöytiin esittelylehtiset kaikista vieraista, sinkuille kukat rintapieleen,…

Vaimona puoli vuosikymmentä

Jos olisin lintu ja sinä olisit tuuli, voisin levittää siivet, antaa kantaa. Sinä olet tuuli ja minä olen lintu, toivon puuskia ja puhurituulta. Olisin puuta ja sinä olisit tuli antaisin polttaa, korventaa kaiken. Sinä olet tuli ja minä olen puuta, toivon liekkimme palavan kauan. Kaunista puuhääpäivää rakas nuttura. -Henriikka Kuva: Camilla Bloom Photography…

Samoissa kuteissa metsään ja kaupungille

Yhteistyössä Sasta Miten onnellinen olenkaan kesästä, kesäsateesta, tästä kaikesta valosta. Dorit onnistui ottamaan minusta ylläolevan kuvan, josta välittyy juuri se tunne, mikä minulla on sisälläni. En usko, että Sasta on teiltä parissa viikossa mihinkään unohtunut. Kirjoitin kotimaisesta yrityksestä viimeksi, kun kuvina oli otoksia metsästä, järveltä ja nuotion ääreltä. Ettei Sastan…

Mikä oli Norjassa parasta?

Parasta oli kaikki kauniit laivat, jotka tööttäsivät lähtiessään satamasta. Parasta oli, kun kömpi telttaan nukkumaan, eikä tarvinnut laittaa herätyskelloa päälle. Ja kun sade hakkasi täysillä teltan kattoon, mutta ei kastellut yhtään. Parasta oli, kun pitkän ajomatkan jälkeen oli vihdoin edessä valmis illallinen ja kaikki ruoka tuntui maistuvan taivaalliselta. Parasta oli,…

Miksi sillä on se valtava Leviksen T-paita?

Ostin keväällä samanlaisen paidan, jollainen minulla oli L-koossa vuonna 2009. Aloimme sinä keväänä seurustella Jannen kanssa, ja hän piti tyylistäni yhtä vaatekappaletta lukuun ottamatta: ”Miksi sillä on se valtava Leviksen T-paita?” Olin aivan järkyttynyt, kun kuulin asiasta vasta muutama vuosi sen jälkeen. Sehän oli voimapaitani, joka kului lopulta puhki kaikesta…

Kun kamera ei rakasta (osa 6)

Löysinpä kadonneen kansion tietokoneeltani: kuinka olen saattanut unohtaa epäonnistuneiden kuvien kokoelman? Herttaisia kaksoisleukoja, silmiä ja housuja puolitangossa, maanisia vaanimisia… Tämähän on valokuvien aatelistoa. Siitä on jo yli puoli vuotta, kun viimeksi julkaisin epäonnistuneita otoksia. Voin vakuuttaa, että kauniimmaksi en ole muuttunut. Filtterit, kuvankäsittelyohjelmat ja barbien näköiseksi tekevät appit lisääntyvät, vaan…

Ulkona. Perillä.

Yhteistyössä Partioaitta Telttani on linnani. En tarvitse mitään Downton Abbeyta, kun voin kantaa parin kilon kotia mukanani. Partioaitan kevään ja kesän mainoskampanja teltoista on nerokas: kuvissa komeilee teltta ja tekstinä on: ”Merinäköala. Alkaen 113€/neliömetri.” Vetoaa ainakin omaan ulkoilmamieleeni täysin. Aloin mainoksen johdosta pohtia virallisen kotimme ja telttakotimme neliöhinnan eroa ja…

Munakokkelia ja kirsikoita

Oijoijoi. Pitkästä aikaa päivä, kun ei aamulla herätessä vielä tiennyt yhtään, mitä päivä tuo tullessaan. Ei suunnitelmia, ei huolia, ei murheita. Kello herätti yhdeksältä, mutta nukuimme antaumuksella aamupäivän ohi. Peiton alla oli niin kuuma, että oli helppo hahmottaa päivän säätilan olevan helle. Vanhat kiviseinät olivat keränneet koko viikon auringon itseensä…