Tänään on juhlapäivä, sillä armas Aamukahvilla-blogini täyttää viisi vuotta.
Tämähän on taas hieno syy juhlille, totesi herkästi juhlatuulelle pyrkivä mieleni viime viikolla. Maanantai sopi päiväksi ja niinpä kutsuin muutaman olennaisen henkilön pöydän ympärille ilakoimaan. Olimme tietysti pari päivää etuajassa, mutta eihän syntymäpäiviä vietetäkään aina oikeana päivänä.
Tällä kertaa pitäydyin simppeleissä tarjoiluissa. Pöydällä oli suuri salaatti, jossa oli salaatti-pinaattipohjan lisäksi kurkkua, vuohenjuustoa, pinjansiemeniä, pensasmustikoita ja karhunvatukoita. Ihanan sininen salaatti!
Jälkiruoan olin jättänyt viime tinkaan ja käynyt ostamassa Stockan herkkutiskiltä raakakakkupaloja. Olisi ollut ehkä fiinimpää ottaa kaikki samaa makua, mutta halusin maistaa kaikkea. Synttäreinä saa tehdä mitä lystää.
Bea toi vielä ison kulhon kirsikoita, suosikkejani.
Se on kyllä iso onni, kun saa ystäviä kylään. Kuuntelimme pitkään ranskalaista soittolistaa, mutta sen loputtua vaihdoimme blogin alkutaipaleen kunniaksi vuoden 2011 hittilistaan. Luin myös ääneen kirjaa ”12 000 syytä olla onnellinen”, sillä se oli kovaa valuuttaa tuolloin viisi vuotta sitten.
Yllättävän harva asia ehtii muuttua viidessä vuodessa, toisaalta niin moni. Kun ajattelen itseäni vuonna 2011, ajattelen olleeni suht samanlainen kuin nytkin. Mutta kun luen ajatuksiani tai katson asukuviani niiltä ajoilta (tsekkaa myös tämä. Tai tämä!), saattaa välillä naurattaa. Jotain muutosta on mahdollisesti tapahtunut.
Bea toi minulle kahvipensaan lahjaksi teeman mukaisesti. Kuinka kauan meni, että edes hoksasin yhteyden? Liian kauan. Molemmat miehet kantoivat kukkia tupaan: neilikoita molemmat, olenhan hehkuttanut niitä vähintään sen viisi vuotta.
Pisimmän korren veti kuitenkin Mira. Voitteko uskoa, että mimmi oli pukeutunut kiireestä kantapäähän Aamukahvilla-nostalgisiin kledjuihin! Asukokonaisuus oli todellakin univormuni muutaman vuoden takaa.
Päällä oli mitäs muuta kuin 2011–2012-suurin hitti: matonkudepaita. Voi jummi kuinka oli hieno! Jalassa 501:set, joita oli metsästetty kirppiksiltä useamman päivän ajan. Ranteessa DW:n kello, hiuksissa donitsi. Korvissa roikkuivat viininpullokorkkikorvikset, joiden DIY-ohje on edelleen blogihistorian suosituimpia kirjoituksia.
Kengät olivat tuottaneet hankaluuksia, kun valkoisia Air Maxeja ei meinannut löytyä keneltäkään lainaan. Onneksi ajatus kulki valonnopeudella ja jalassa kimalsivat Mira omat kultakengät, joiden kateudesta jouduin tänä keväänä kimaltavien kenkien kierteeseen.
Kirsikkana kakun päällä sanomalehtikynnet, joiden tekoon opetin marraskuussa 2011. Hullu panostus! Ainiin, hän toi myös kettukarkkeja mukanaan. Kaikkea oli ajateltu.
On outoa sanoa ääneen, että blogin aloittaminen ja kirjoittaminen on ollut suurena syynä, että olen ajautunut ja pyrkinyt nykyiseen elämäntilanteeseeni. Työni viestintäalalla on suureksi osaksi blogin syytä ja ansiota, ja bloggaamisesta itsestään on tullut minulle tonen ammatti. Kaikkein tärkeimpänä pidän sitä, että blogin kautta olen taas ymmärtänyt lapsuuden ja teini-iän päiväkirjavuosien jälkeen, että ymmärrän asioita parhaiten kirjoittamalla. Kirjoittaminen on minun juttuni.
Onko siellä joitain, jotka ovat lukeneet jo vuodesta 2011 lähtien? Jos on, niin laittakaahan maililla postiosoitteenne. Laitan teille mieluusti postikortit tulevan syksyn aikana tulemaan. Kiitokseksi siitä, että olette, ehkä keskustelette ja opetatte.
-Henriikka
Onnea synttäreiden johdosta. Mä oon pian blogannut kymmenen vuotta.
Kyllä se aika rientää. Teillä oli herkullista tarjottavaa.
Toi pusero on musta aivan ihana, se suorastaan pomppas mun silmille :) :)
Kiitos kiitos. Näitä juhlia muistelen ilolla!
No jopas on, kymmenen vuotta on kyllä kova saavutus. Mulla on vielä sinne jonkun verran matkaa.
Onnittelut! Täällä ollaan oltu alusta alkaen, mutta silti linkkaamasi asukuvat pääsivät vähän yllättämään :-D Ja sun ystävä, mikä panostus! Hatunnosto. Kuulostaa siltä, että saadaan sun juttuja lukea vielä tulevaisuudessakin, ihanaa!
Hihhii, kiitos kovasti. Ja aivan huippua, että oot ollut mukana koko matkan ajan. Propsit sulle.
Ja uskon kyllä, että saatte lukea mun juttuja vielä ainakin jokusen tovin, jos se minusta on kiinni.
Oi onnea! Vaikutti mukavilta pirskeiltä :) Ja hei mistä saa noin upeita karhu-lautasia!? Ne on upeita!!
Nää pirskeet oli ihan vertaansa vailla. Huippuja muistoja kesältä.
Karhulautaset on ikisuosikki Donna Wilsonin. Suosittelen lämpimästä hihhii.
Mää en kestä miten ihana koti teillä on!
Ei mekään oikein kestetä <3!!
Siistii!!! Ihanat lautaset,mistä?!?!
Donna Wilson, ikuinen suosikkini <3
Täällä yksi blogia alkuajoista asti lukenut! On ollut ilo keikkua mukana, vaikka harvemmin (jos koskaan??? Voi sentään…) on tullut kommentoitua. Kiitos raikkaista teksteistä ja kuvista, tänne palaa mielellään aina vain uudestaan.
Oijoi, mikä konkari. Onnittelut sullekin siitä. Ei mikään hullumpi saavutus, jos minulta kysytään.
Kiitos sinulle ihanasta kommentista ja siitä, että oot pysynyt matkassa koko ajan.
Onnea viisivuotiaalle blogille! Ihanat noi asukuvat :D
Kiitos kiitos kiitos. Asukuvat on aikamoisia. Huhhuh…
tää on ehkä vähän hassu kysymys, mut tiedätkö mistä saisi hankittua sellasia söpön pikkuisia korviksia mitä sulla on tapana käyttää monissa korvarei’issäsi? :D Tuntuu että kaikki nykyiset timangit loistaa mulla kadun toiselle puolelle, isoja kun ovat ja en oo pieniin törmännyt toistaiseksi..
Moi! Mä olen kyllä ostanut omani ihan normaaleista koruliikkeistä. Kaikki ei kyllä myy ihan niitä pienimpiä, mutta kyllä niitä aika monista löytyy. Kullattuja ja hopeita, eivät todellakaan ole kalliita. Hopeiset muutaman euron.
Onnea viisivuotiaalle! Olen uskollinen lukijasi, mukana on oltu alusta lähtien. En muista, miten löysin blogisi mutta muistan, että huomioni kiinnittyi siihen, että olitte juuri menneet naimisiin (muistanko oikein?!). Olin itsekin mennyt edellisenä vuonna ja myöskin nuorena, joten kiinnostus heräsi. Aamukahvilla on edelleen lemppari blogini. Osaat kirjoittaa niin ihanasti. Ja Janne kuvata! Myös kiinnostuksen kohteet mätsäävät… matkustelu, urheilu, muoti, ekokosmetiikka yms. En juuri koskaan kommentoi koska olen laiska, mutta lähes jokainen kirjoitus tulee luettua :)
Oi, niin ihanasti kirjoitettu. Kiitos hirmuisen paljon.
Ja aivan oikein muistelet. Samana kesänä oltiin menty naimisiin, kun aloitin tämän homman. Ihan huippua, että oot ollut mukana siitä asti.
Hei,
Kiva kun olet jaksanut vuosien saatossa aktiivisesti ja säännöllisesti pittää blogia yllä – se on varmasti vienyt aikaa ja joskus energiaakin (?). Mutta me lukijat tykätään. Värikkäät, iloset kuvat, pirskahteleva tekstisi ja elämän ilonen asenne on tuonut minulle lukijana iloa kun itellä on ollut joskus väsy ja mieli maassa. Terveisin lukija jo 5 vuotta. ?
Moi Jennie,
kiitos aivan ihanasta kommentista. Tällaisten palautteiden jälkeen saa aina uutta intoa kirjoittamiseen. Mä yritän pitää lippua korkealla tästäkin eteenpäin.
Taas kerran niin ihana teksti. Samaistuin tähän:
”Kaikkein tärkeimpänä pidän sitä, että blogin kautta olen taas ymmärtänyt lapsuuden ja teini-iän päiväkirjavuosien jälkeen, että ymmärrän asioita parhaiten kirjoittamalla. Kirjoittaminen on minun juttuni.”
Olen huomannut saman itsestäni. Ajatukset selkenevät kummasti, kun vain pysähtyy kirjoittamaan.
Onnittelut viisivuotiaalle! Itse aloitin blogisi seuraamisen vasta noin vuosi sitten. Ihastuin sen helpostilähestyttävyyteen. Kuin kotiin tulisi.
Oijoijoi, kiitos Selina. Mainiota kuulla, että siellä on toinen kirjoittajasisar.
Ja ehkä paras kehu, mitä ikinä olen saanut – kuin kotiin tulisi. Mulla meinaa tulla itku :’-)
Aivan ihana sinä ja kuvat ja kaikki! Ja sulla on niiiin kauniita ystäviä :)! <3<3
Mulla on kyllä aivan superkauniita ystäviä, myönnettäköön. Ja aivan uskomattomia tyyppejä muutenkin.
Kiitos mainiosta kommentista.