Elämänohje lapsilleni

_MG_0121 kopio

Olen miettinyt elämänohjeita eteenpäin esitettäväksi siltä varalta, että meillä on joskus tulevaisuudessa lapsia. Ohjeita elämänpolulle voi tietysti jakaa muillekin kuin jälkipolvelleen, mutta vähintään omia lapsia olisi suotavaa ohjailla hyväksi havaittuun suuntaan (tai vaihtoehtoisesti pyrkiä pitämään pois kehnoksi todetulta).

Olen varma, että yksi tärkeimmistä elämänohjeistani kuuluu: älä ota itseäsi liian vakavasti.

Naura itsellesi, myönnä tyhmyytesi, myönnä vajavaisuutesi. Hulluttele, jos olet hulluttelevaa sorttia. Ole hulluttelematta, jos siltä tuntuu. Anna mennä! Älä välitä liiaksi muiden mielipiteistä, sillä harvaa kiinnostaa mitä teet, missä tai miksi.

_MG_0124 kopio

Otin torstaina kuvaa lounaastani The Cockissa. Mietin hetken pienesti häpeissäni, miltähän moinen ähertäminen kulhon ympärillä näyttää. Olinhan kaiken lisäksi yksin. Sitten siirsin ajatuksen sivuun, sillä ketään ympärillä olevaa ei varmasti kiinnostanut pätkääkään.

Samana iltana istuin eräässä töölöläisessä puistossa, vihreällä penkillä. Minulla oli sattumalta hirveät tavararöykkiöt mukanani ja istuin läppäri sylissäni töitä tekemässä, vaikka oli kaiken lisäksi kylmä ilmakin. Mietin muutaman sekuntin verran ennen alas istahtamista, että tohtiiko näin nyt tehdä: Istua nyt vehreään puistoon yksin datailemaan. Mitä vielä! Ketään ei varmasti hetkauttanut istumiseni pisaraakaan.

_MG_0126 kopio

Eilen olimme siskon kanssa istumassa iltaa. Ruokalistat käteen saatuamme mietimme mitä on ”Forelli”. Molemmista tuntui vähän sivistymättömältä, emmekä tohtineet kysyä tarjoilijalta. Forellihan saattaa olla jotain, mikä kaikkien pitäisi tietää. Googlasin asian salaa pöydän alla.

Googlettelu oli älyttömän naurettavaa ja niin turhaa. Mitä olisi voinut pahimmillaan käydä? Tarjoilija olisi voinut pitää meitä sivistymättöminä, ehkä nauranut partaansa? Viereisen pöydän turistit olisivt rykäisseet merkityksellisesti?

Joten lapset, tämän minä vain sanon: älkää ottako itseänne liian vakavasti, uskaltakaa altistua tyhmyydelle.

-Henriikka

Ps. Ainiin, Forelli on purotaimen.

Kategoriat: elämä, random 4 kommenttia

Elämänohje lapsilleni

4 kommenttia

  • Heini R sanoo:

    Henriikka! Viime kirjoituksesi ovat herättäneet paljon ajatuksia. Ja tämä postaus teki taas saman! Sanon vain, että aamen tälle elämänohjeelle. On niin vapauttavaa ymmärtää, että loppujen lopuksi ihmiset miettivät enemmän itseään kuin muita. Ja vaikka saattaisikin tuntua, että jokin asia on ”nolo” tai muuten vain yleisesti paheksuttavaa, oikeasti ihmiset kiinnittivät huomiota juuri sinuun sen takia, että he itse toivoisivat uskaltavansa tehdä saman. Ja nimenomaan itsensä haastaminen, tyhmien kysymysten kysyminen ja omalta mukavuusalueelta poistuminen ovat juurikin niitä juttuja, mistä ihminen kasvaa. Eli ehdottomasti mielessä pitämisen arvoista.

    Kiitos loistavasta asenteestasi!

  • Lilli sanoo:

    Tosi osuvia ajatuksia taas! Se, että ei ota itseään liian vakavasti on kyllä oikeasti yksi tärkeimpiä asioita muistaa jotta voi olla oma itsensä eikä vaivaa päätään turhilla asioilla.

    Ihanaa loppukesää ja alkusyksyä! :-)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *