Yhteistyössä Asennemedia ja Vallila Interior
Olen nukkunut kesällä niin autuaan hyvin. Välillä kaverin luona yökylässä, välillä teltassa, välillä hotellissa ja välillä motellissa. Lähes koko ajan Suomessa, välillä Norjassa, Ruotsissa ja Saksassakin. Kaikista rakkain nukkumapaikka on kuitenkin oman kodin pieni, valkoinen makuuhuone.
Kerroin ennen lomaani kollegalleni, etten koskaan näe unia. En vain näe, vaan nukun täysin pimennossa nukahtamisesta aamuun saakka. Hän kertoi, ettei liian vähän nukkuvat ihmiset näe unia.
Ja arvatkaa! Nyt olen nähnyt unia koko elokuun. Välillä potkulautailen metsässä ystävieni kanssa, välillä opettelen ajamaan automaattivaihteista autoa, välillä kietoudun suureen kaulaliinaan ja lähden kaupungille pelkästään se ylläni.
Puhumme edelleen nykyisestä kodistamme ”uutena kotina”. Järkytyimme tajutessamme viime viikolla, että olemme asuneet täällä jo kahdeksan kuukautta. Tämä pieni asuntomme on onnenkehto. Olen onnellinen täällä.
Toki oloon vaikuttaa moni muukin asia kuin koti, mutta tuntuu niin hyvältä, että koti on itselle mieluisa paikka palata. Arabianrannan asunto (tai sitä edellinen Haagan koti) oli minulle neutraali paikka, johon oli hyvä palata ja josta kertyi ihania, ihania muistoja. En kuitenkaan koskaan jäänyt oleskelemaan kotiimme, jos halusin viihtyä erityisesti. Nyt saatan maata pötköttää sohvalla tai sängyllä tuijottaen kaunista kattoa nauttien rauhasta ympärillä hälisevän Helsingin unohtuessa tyystin.
Olisikohan tämä ensimmäinen kerta, kun jaan kuvia ”uudesta” makuuhuoneestamme? Noin kymmenen neliön makuuhuone on pyhitetty hyville unille, iltaisille keskusteluille ja pussailulle.
Kuvissa näkyvät lakanat ovat Vallilan uutta Vaistot-mallistoa. Lumi-ilves-nimeä kantavat pussilakanat ovat samanaikaisesti uniset mutta iloiset. Lapsuuden lempielokuva ”Poika ja Ilves” näyttäytyy lakanoissa ihan uudella tavalla. Jos pitäisimme verhoja, voisin hyvin harkita kuosia siihenkin.
Makuuhuoneeseen ei paljon mahdu: sängyn lisäksi vaatekaapit, kirjahylly ja yksinäinen tuoli. Oikeanlainen työpöytä pitäisi vielä löytää ja kiikuttaa kirjahyllyn viereen. Tärkein on kuitenkin valkoinen sänkymme, jota kutsumme laivaksi. Miten kutsuva se onkaan!
Ainiin! Sängyn päälle heitetyt koristetyynyt ovat Luontopolku-kuosiset. Sulautuvat lakanoihin lähes yhtä hyvin kuin ilves.
Palasin viime yönä työmatkalta Saksasta. Olimme työporukan kanssa virkistäytymässä syksyn alun kunniaksi Traben-Trarbachissa, jokilaakson kauniissa maisemissa. Olin kotona yhden aikaan yöllä, eikä mikään ole tuntunut pitkään aikaan yhtä ihanalta kuin kaivautua suihkun jälkeen lakanoihin ja nukkua tutussa kainalossa pitkälle sunnuntaihin.
Aurinkoista sunnuntaita!
-Henriikka
Kun on vähän aikaa pois kotoa, niin kun palaa, voi mitenkä se koti on niin hieno ja rakas.
Niinpä juuri! Miten oman vuoteen täydellisyyden tajuaakin vasta, kun sinne ei pääse?
Oma koti ja sänky on parasta mitä tiedän reissujen jälkeen.
Ihanat petivaatteet, niin pirteät!
Musta noi on juuri sen takia ihanat, että pirteyden lisäksi ne on myös ihanan uniset. Reissujen jälkeen sujahtamista puhtaisiin lakanoihin ei voita kyllä moni asia.
Tyynyt sulautuvat tosiaan petiin hyvin :D Piti oikein palata kuvissa taaksepäin, että missä täällä muka oli jotain koristetyynyjä.
Ihana soppi teillä <3 Meillä kans minipieni makuuhuone uudessa kodissa. Hakee vielä hieman muotoaan. Se on niin pieni, että päätimme ottaa sängystä jalat kokonaan pois, että tulisi edes korkeussuunnassa tilaa. Ja päiväpeiton käyttämisen hylkäsin nyt kokonaan. Pitäisi vain vielä löytää kivoja lakanoita, jotta saisi tuosta pesästä vielä ihanemman :)
Hahaha niinpä. Kunnon sulautumista. Olen haaveillut tyynymerestä, että olisi monia, monia samanhenkisiä tyynyjä, jotka sulautuisivat lakanoihin. Mutta nyt vielä kaksi koristetyynyä kelpaavat.
Tsemppiä pesänrakennukseen. Kivoja lakanoita ainakin riittää, kunhan vähän jaksaa etsiskellä.
[…] Riittävän kova patja päälle ja unten maille. Laivastamme on tullut tärkeä rauhoittumisen paikka, ja niin kuin aiemmin kirjoitin, makuuhuoneestamme kauniiden unien makuuhuone. […]