Lapin roadtrip 2: Rovaniemeltä Nuorgamiin

Tervetuloa takaisin Nissen rattiin!

Lähdimme maanantaina Ranualta kohti Nuorgamia, tavoitteena päästä yöksi perille. Noin 600 kilometrin matka ei tuntunut pitkältä jaettavaksi koko päivälle, mutta lopulta ehdimme pysähdellä vielä paljon vähemmän kuin olimme aluksi ajatelleet.

Skippasimme Ranuan huoltoasema-aamiaisen, jotta voisimme käyttää enemmän aikaa Rovaniemellä ja nauttia siellä jonkun kehutun paikan herkkuja. Tunnen kuitenkin matkakaverini niin hyvin, että osasin kaataa aamukahvia koneistoon heti heräämisen jälkeen. Tämä gif kertoo aamu-Beasta kaiken. Suunnittelen ottavani ensi reissulle ruiskun mukaan, jolla kiskaisen kahvia suoneen samantien, kun silmät on avautuneet uuteen päivään.

Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin viettänyt matkalla yön tai useamman. Matkalla on niin monta paikkaa, jonka näkeminen vaatisi useita tunteja tai päiviä. Mutta paikkoja on hyvä tutkia retki kerrallaan. Nyt silmissä kiilsi Nuorgam, tuo Suomen savupiippu. Eikä sovi ymmärtää väärin, päivässäkin ehtii vaikka mitä!

Rovaniemi yllätti toden teolla. Olin käynyt siellä viimeksi ehkä 8-vuotiaana ja ainoat muistoni liittyvät jo silloin kummastuttaneeseen Joulupukki-vouhotukseen. Vaikka tiesin Rovaniemen suureksi kaupungiksi, sen konkreettinen näkeminen ja tutkiminen avasi kaupungin tunnelmaa paljon. Auto parkkihalliin ja kaupunkia tutkimaan!

Cafe & Bar 21:stä on ollut sen verran hälyä, että halusimme juoda viralliset, rauhalliset aamukahvimme siellä. Peeveli, paikka aukesi vasta lounasaikaan ja niinpä aamiaisemme vaihtui brunssiksi. Vallan hyvä vegaanivohveli ja tempeh-vuohenjuustosalaatti, kahvia sai kitata lounasaikaan niin paljon kuin tahtoi. Paikassa oli tekemisen meininkiä ja selkeästi pyrkimystä olla Rovaniemen paras.

Ennen turistirysää ja joulupukkijuttuja kävimme vielä Ounasvaaran päällä ihailemassa maisemia ja hipelöimässä Kajaanista kotoisin olevan R-Collectionin outlet-liikkeen vaatteita. Rovaniemen kirpputorikierros kiinnosti, mutta toinen netin ehdottamista kirpputoreista oli maanantaisin kiinni, ja toinen olisi sijaintinsa vuoksi syönyt matkapäivästämme liian suuren ajan.

Vajaa 10 kilometriä Rovaniemen keskustasta sijaitsevasta Joulupukin pajakylästä jäi suoraan sanoen vähän oksettava fiilis. En tajua punaisen Coca Cola -pukin, glitterin ja värivalojen hohtoa. Tiedän (tai oletan), että paikka on pääosin ulkomaisia turisteja varten, mutta miksei heille tarjota maagista satuelämystä vaan kertakäyttökrääsää ja ylihinnoiteltuja valokuvia heidän istuessa pukin polvella? Haluvatko turistit todella juuri tällaista muovi-ilottelua?

Voi olla, että nämä traumani johtuvat siitä, että pukki kyllästyi meihin muutamassa lyhyessä hetkessä. Vaikka kukaan ei edes jonottanut hänen luokseen, työnsi hän meidät kevyesti selistä ulos ovesta. Nauroimme vedet silmissä. Onneksi seuraavassa rakennuksessa oli toinen pukki! ”Santa is here!”

Kaiken hälinän keskellä oli kyllä kivojakin juttuja: Iittalan ja Marimekon outlet-myymälät olivat ihania ja joissain rakennuksissa sai melkein kiinni oikeasti joulutunnelmasta. Jos tämä etappi jää kuitenkin ensi kerralla välistä, en itke perään.

Turistiähkyn jälkeen täytenä kontrastina kurvasimme Arboretum Apukkaan, joka on pukinkylän jälkeen pian tien vieressä oikealla. Vartin happihyppely on paikalla auttamatta liian vähän, mutta näimme ainakin kauniin koivikon, siististi rakennetun kävelyreitin ja järven, jonka pieleen voi ensi kerralla hyvin pystyttää teltan.

Apukassa on kehitetty pitkään pohjoisten ääriolosuhteiden kasvintuotantoa. Siellä esitellään Pohjois-Suomessa menestyviä, viljelyssä olevia koristekasvilajeja, -lajikkeita ja -alkuperiä sekä luonnon hyötykasveja. Täälläkin kävelee helposti vaikka yön yli, mutta myös vain lyhyttä ajopaussia kaipaavalle Apukka tarjoaa mukavan levähdyspaikan.

Reitillä kannatti pitää silmät auki: matkalle sattui kulttuurikohteita, muistomerkkejä, nähtävyyksiä, suloisia kahviloita ja lähes koko matkan pituudelta erilaisia ulkoilualueita. Pidempää reissua suunnittelevan kannattaa lukea Maaritin postaus kyseisen nelostien roadtripistä.

Me pysähdyimme sympaattisella kirpputorilla, joka henki todellista kylätunnelmaa. Jos edes yrittäisin muistaa sijaintia, niin luultavasti valehtelisin. Sen lisäksi Kakslauttasen igluhotelli on ollut jo usean vuoden niin aktiivisesti mukana puheissa, joten halusimme mennä kurkkimaan ikkunoista sisälle.

Totesimme, että lempimiseen huoneet eivät ole ideaaleja, ellei pidä katsojista, mutta tähtitaivaan alla nukkuminen voisi olla romanttista ilmankin.

Illallista nautimme Ivalon Pubi.fi:ssä. Yritimme olla ruoan suhteen mahdollisimman helppoja, vaikka kaksikkomme saattaa ainakin ensikuulemalta nostattaa kulmakarvoja ilmaan: toisella on keliakia, toinen on vegaani. Ivalossa otettiin kuitenkin hymyllä vastaan tilaus kanasalaatista ilman leipää ja kasvispitsasta ilman juustoa.

Henkeäsalpaavimmat maisemat oli ainakin autosta katseltuna Inarin ja Karhunpesäkiven lähettyvillä. Uskomattomat järvi- ja kivikkomaisemat saivat silmät selälleen, vaikka silmissä alkoi jo painaa ajetut kilometrit. Inarin alueen järville on pakko päästä joskus tulevaisuudessa melomaan. Tyyni järvi huusi Nisseä pysähtymään, mutta kaasujalka painoi kohti Nuorgamia.

Toinen paikka, johon palaan varmasti, on Pyhä-Nattanen. Patikkaretki, palovartijan maja ja Suomen kauneimmaksi paikaksi kehuttu Nattanen jää nyt ensi kertaan, sillä olisi vaatinut vähintään muutaman tunnin stopin.

Utsjoen kohdalla alkoi jo silmät valua. Onneksi vaihdoimme ajovuoroa ja pidimme toinen toisillemme seuraa. Bea vaati minua laulamaan iltalauluja ratin takaa ja minä taas kehotin häntä tarjoilemaan pelkääjän paikalta retkieväitä: pussiluumuja, kirsikkatomaatteja ja pähkinöitä.

Perillä Nuorgamissa väsytti ja hymyilytti. Ihana Nuorgamin lomakylän väki toivotti tervetulleeksi ja pystytimme telttamme. Täytynee myöntää, että mökki olisi siinä hytinässä kelvannut, mutta vieressä tönöttävistä mökeistä huolimatta olimme päättäneet telttailla. Lämpöasteet huitelivat alle kympissä, mutta autossa oli vielä lämpöä jäljellä: kaivoin salassa mukana kannetun valkoviinitetran takakontista ja kippistimme emalimukeista määränpään kunniaksi.

Sitten möyrimme telttaamme, sujahdimme makuupusseihimme ja nukahdimme illan viimeisen iltalaulun tahtiin.

-Henriikka

Ps. Freedom! Auto korjattiin eilen valmiiksi Näätämössä, ja pääsin ilta-seitsemältä matkaan. Viime yö meni Rovaniemellä telttaillen ja nyt olen saapunut turvaan Kuhmon kesämökille perheen suojaan. Iltasauna houkutti niin paljon, että jatkan vasta huomenna Helsinkiin. Ja Nisse on kuin uusi!

Lapin roadtrip 2: Rovaniemeltä Nuorgamiin

6 kommenttia

  • annadele sanoo:

    Tuntuu hassulta lukea rovaniemeläisenä fiilistelyä ”turistin silmin”! Jotenkin sitä aina herää Lapin ihanuudelle aina uudestaan, kun joku ulkopuolinen osaa tuoda hyvät puolet esiin. Ja onhan tää Lappi oikeasti aika ihana paikka ♥

    Seuraavaa Lapin reissua ajatellen voin luvata, että Rovaniemeltä löytyy yöpaikka niin kauan kuin mie täällä asun ennen yliopistoelämää! Ens kerralla kannattaa pysähtyä myös Kahvila Kauppayhtiölle. :)

    • Henriikka sanoo:

      Hihhhii, kiitos paljon ja aivan huippua, että mulla on lukijoita (tai ainakin yksi sellainen) Rovaniemellä asti. Ja ole iloinen, että saat asua siellä ainakin vielä hetkosen. Mä huikkailen, kun oon taas tulossa roadtripille :-)

  • Tehän ehitte ihan hulluna tehä! Myönnetään, pajakylä on aika hirveä paikka, mutta talvella siellä osaa kyllä olla tunnelmaakin. Ainakin britit on fiiliksissä :D Kiitos muuten linkkauksesta! Toivottavasti postauksesta oli hyötyjä. Sinne Pyhä-Nattasellekin kannattaa vielä keretä. :)

  • Vilona sanoo:

    Kahvila Kauppayhtiötä suosittelen minäkin. Söin siellä viikolla parasta pitsaa pitkään aikaan ja pohjan saa myös gluteenittomana. Varastotien kirppis ja tuhat-tori Kauppayhtiön alakerrassa kannattaa kiertää seuraavalla kerralla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *