arkisto:

lokakuu 2016

Tulkoon talvi!

Yhteistyössä SkiexpoOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen aina rakastanut lunta. Tiedättehän, kun lapsuuden lempikuukausi määräytyy usein syntymäpäivien mukaan? No, minun synttärini on joulukuussa. Lapsena joulukuun alussa oli jo usein lunta, enkä tiedä olisinko kasvanut niin suureksi lumen ja talven ystäväksi ilman kyseistä syntymäaikaa.

Alla olevassa kuvassa olen ensi kertaa rinteessä. Hah. Istun turvallisesti isoveljen sylissä Himoksella. Tuolloin en saanut vielä suksia tai lumilautaa jalkaani, vaan kuljin turvallisesti pulkassa. Ei mennyt kuitenkaan kuin vuosi tai pari, kun olin ensi kertaa suksilla. Taisin olla kolmen vanha.

Mutta kun 7-vuotiaana sain ensi kerran lumilaudan jalkaan, niin suksiin ei ollut paluuta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen ollut tänään ja viikonloppuna ihan lumitunnelmissa, sillä tiedän pääseväni viikonloppuna Messukeskukseen Skiexpo- ja Boardexpo-messuille. Tapahtuma on ollut viime vuosina sellainen henkinen rinnekauden avaus, vaikka etelän hiihtokeskusten avautumista saakin odottaa sen jälkeen vielä pari kuukautta.

Viime vuonna ostin messuilta pipon, joka tuntui koko talven korkkaukselta. Ehkä löydän tänä vuonna kintaat.

Muistan Skiexpon lapsuudesta hyvin. Eri Suomen hiihtokeskuksissa hiihtoa, laskettelua ja lautailua opettavana isäni lähti aina messuille joko töihin tai vierailijaksi. Odotin jännityksellä kotona, kun isä palasi Helsingistä, sillä hän toi aina tuliaisia. Ollessani nuorempi, saatoin saada jollain hiihtokeskuksen logolla varustetun karkkiaskin tai merinovillaiset sukat. Vähän vanhempana sain aina jonkun lumilautailulehden. Selasin kuvia silmät pyöreinä ja toivoin, että oppisin maailman, tai vähintään Kouvolan, parhaaksi lumilautailijaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Noh, minusta ei sitten tullut ammattilumilautailijaa, enkä sitä koskaan lopulta halunnutkaan. Sen sijaan olin lukioikäisenä kolme talvikautta töissä Mielakan hiihtokeskuksessa, josta on huippumuistoja.

Lumilautailusta jäi lisäksi erittäin rakas harrastus, joka on kantanut tänne saakka. Viime vuonna lähdin Kampista ski-bussilla Messilään lapsuuden riemulla. Pahin temppuilu jäi teini-ikään; nyt odotan pitkiä rinteitä ja kaikista eniten kaikkea, mikä on rinteen ulkopuolella.

En malta odottaa talven alkavan, sillä etelän nöyrien hiihtokeskusten lisäksi suuntaan ainakin Ylläkselle. Olin siellä viimeksi noin kymmenen vuotta sitten ja tiedän alueen kehittyneen. Toivon lautailun ja hiihtokeskuksen lisäksi löytävän vielä muitakin aktiviteetteja, joihin ei lapsena laskemiselta ennättänyt. Ei haittaisi yhtään päästä esimerkiksi lumikenkäilemään tai viettämään yötä jollain autiotuvalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikonlopun messuille suuntaan ainakin perjantaina. Odotan inspiraatiota, uutta tietoja, reissuideoita ja muutamien täsmätuotteiden löytymistä. Luulen, että Skiexpon muotinäytös voisi myös sopia minulle – toppaa, kenkää, pipoja ja kalsareita! Kuka muu meinaa messuille? Iloitsen siitäkin, että siskoni ja veljeni tulevat Helsinkiin messuille ja yöpyvät meillä.

Lisäksi toivon, että jostain kesäunilta kaivautuisi esiin myös tuo lapsuuden laskija: väliäkö sillä, onko veljen vanha ja kulahtanut haalari päällä ja kypärämyssy päässä, jos on älyttömän kivaa?

Täksi viikoksi on luvattu lunta. Ei haittaa.

-Henriikka

Ps. Voitteko pliis keskittyä alimman kuvan vasemmasta alareunasta löytyvään pikkusiskooni. Mikä mini-ihminen! Lego-ukko!

Kahvitalo ja olohuone Aleksanterinkadulla: Paulig-kulma

Yhteistyössä Paulig & Asennemediaimg_3176-kopio

Helsinkiä hellitään ihkauudella olohuoneella. Aleksanterinkadulle maanantaina avattu Paulig kulma tuo kaupungin keskelle niin kahvia, kahvidrinkkejä, lounassalaatteja, viiniä, raakakakkuja kuin päänkokoisia korvapuustejakin.

Olen seurannut mielenkiinnolla kuluneiden kuukausien remonttia. Kluuvin kauppakeskuksen kahteen kerrokseen avattua kahvitaloa valmisteltiin pitkään. Kävelen katua pitkin melko usein ja olen näin pystynyt kuikuilemaan ikkunoista sisälle.

Kuikuilu vaihtui eilen vierailuksi, kun kävin kahvilassa nauttimassa brunssista ja keinumassa yläkerran kiikuissa valtava pulla sylissäni.

img_3022-kopioimg_3040-kopio

On todettava, että en osannut arvata kuinka raikkaan lippulaivan Paulig pistäisi pystyyn. Odotin kyllä, että jotain kivaa on tulossa, mutten tajunnut että näin kivaa. Paulig kulma on oikea kahvinystävien kohtaamispaikka.

Kun kävelin sisään, huomio kiinnittyi heti huonekaluihin, tilasuunnitteluun ja erityisesti kuparisiin yksityiskohtiin sekä yläkerran keinuviin korituoleihin. Uskallan ennustaa niissä otettavan melko monta Instagram-kuvaa tulevaisuudessa.

img_3130-kopio img_3067-kopio

Paulig Kulmassa kaiken keskiössä on kahvi. It’s good. Kahvilassa tarjoillaan paikan päällä paahdettua ja käsityönä valmistettua kahvia. Kahvilan lisäksi tiloissa toimii siis myös oma pienpaahtimo. Kyselin lähiaikojen uutisoinnin valossa hivenen huolissani kahvien alkuperästä, mutta sain kuulla, että kaikki Kulman kahvi on jäljitettävissä ja peräisin vastuullisiksi varmennetuilta tiloilta.

Paahtaja Sampo Latvakangas paahtaa Paulig Kulman omat kahvit, jotka ostetaan pienerissä vain kahvitalon tarpeisiin. Paahto tapahtuu Bertha-paahtokoneella, joka toimii puhtaasti biokaasulla eli 100-prosenttisesti uusiutuvalla ja kotimaisella energialla.

img_3031-kopioimg_3086-kopio

Luulen, että paikasta muodostuu myös yleinen kohtaamispaikka. Meidän sohvaryhmässämme riitti juttua, kun istuimme eilen keskipäivää Nooran H:n, Ullan, Natan, Eevan, Jennan ja Pauligin väen kanssa. Asiakaspaikkoja onkin keksittävä pian lisää, jotta kaikki halukkaat saadaan sisätiloihin.

Kulmassa toimii myös Paulig Barista -instituutti, jossa on mahdollisuus perehtyä kahvinvalmistuksen saloihin ja makuelämyksiin kurssein ja koulutuksin. Polttari-idea? Lahjavinkki ystävälle, äidille tai kummisedälle?

img_3230-kopioimg_2973-kopio

Olen usein ihmetellyt, miksei Aleksanterinkadulla ole juurikaan hyviä kahviloita. Siihen en edelleenkään tiedä vastausta, mutta iloitsen nyt tästä uutuudesta. Luulen, että itselleni Paulig Kulma antaa mahdollisuudet erityisesti etätyönteolle ja työpalavereille mökkiloosseissa, joihin voi myös tehdä varauksia.

Kahvitalo aukeaa arkisin puoli kahdeksalta ja silloin on saatavilla aamupalaa. Lounaalla on tarjolla useita lounasvaihtoehtoja, ja after work -kahvikattaus sopii työpäivän jälkeen nautittavaksi. Viikonloppuisin kahvilassa voi herkutella ruokaisilla brunsseilla ja viettää iltaa aina klo 23 asti.

M-Barin sulkemisen jälkeen olenkin kaivannut lisää myöhäisiltojen kahvipaikkoja.

img_2984-kopio

Mitähän muuta? Ainiin! Kahvilayrittäjänä toimii turkulainen Pure Hero, joka on tunnettu muun muassa terveellisistä raakakakuistaan. Ilokseni valikoimista löytyi paljon gluteenitonta ja sokerittomia herkkujakin. Korvapuustin kohdalla tyydyin ihailuun.

Jatkan kuikuilujani ja vierailujani. On kiinnostavaa nähdä, joudutaanko Kluuvin seiniä alkaa purkaa, jotta kaikki pääsevät kahville.

-Henriikka

Ps. Kirjoitan tiistaina vastaukset kysymyksiin. Jätä kysymyksesi siis viimeistään huomenna, maanantaina.

Kolme asiaa -blogihaaste

_mg_2741-kopio

Nyt tulisi ystäväkirjasisältöä uteliaille. Sain Idalta kolme asiaa -blogihaasteen ja näitä saikin toden teolla pohtia.

Sitä huomaa ymmärtävänsä itsestään uusia asioita, kun istuu alas miettimään tällaisia kevyitäkin kysymyksiä. Luulen, että lapsuuden slämärit ja ystäväkirjat olivatkin monen pikkutytön ja -pojan elämän ensimmäistä itsetutkiskelua ja terapiaa.

3 asiaa, joista pidän…

Kun ulkona on niin raikas ilma, että kun vetää nenällä ilmaa sisään, niin nenää kipristää.

Kun näkee sisaruksia pitkästä aikaa ja näkee heissä aidon ilahtumisen näkemisestä.

Matkustaa. Kaikkialle. Lähimetsään tai kaukomaille.

_mg_2694-kopio

3 asiaa, joista en pidä…

Feidaamisesta. Kun joku yksinkertaisesti lopettaa vastaamaan puheluihin, viesteihin tai ei peruuta tapaamista, ja joudut itse odottamaan.

Kun löytää käytetyn nuuskamällin, purkan tai kondomin tahtomattaan paikasta, johon se ei kuuluisi.

Tiskaamisesta. Onneksi on tiskikone.

3 asiaa, joita tein viikonloppuna…

Hyvästelin rakkaan ihmisen haudan lepoon.

Vietin kaksi yötä hotellissa.

Vietin ihanan paljon aikaa toisen sukuni kanssa.

_mg_2777-kopio

3 asiaa, jotka osaan…

Olettaakseni osaan puhua melko hyvin. Löydän sanat ja tavat kertoa tarkoittamani.

Olettaakseni osaan myös kirjoittaa melko hyvin. Löydän sanat ja tavat kertoa tarinani.

Olen hyvä löytämään ongelmia ja ratkaisuja niihin. Mieleni kela pyörii koko ajan vinhaa.

3 asiaa, joita en osaa…

Kuunnella tai havannoida mitään, mitä ympärilläni tapahtuu, jos keskityn.

Avata skumppapulloa ilman, että pulssini on vähän normaalia korkeampi.

Piilottaa tunteitani tai mielipiteitäni ja olla diplomaattinen kaikissa hetkissä, joissa se ehkä olisi tarpeen.

_mg_2765-kopio

3 asiaa, jotka haluaisin osata…

Takaperinvoltin niin, että voisin heittää sen koska vain missä vain.

Olisi hienoa, jos osaisi jättää epäolennaisia asioita sikseen, jos ne vievät liikaa energiaa ja aikaa.

Haluaisin osata kuunnella ymmärtääkseni, en vastatakseni.

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä…

Siivota koti. Nostaa lattialla lojuvat vaatteet kaappiin, pestä pyykit, laittaa astiat astianpesukoneeseen…

Sisustaa koti. Löytää vihdoin puuttuvat huonekalut ja panostaa ajan kanssa.

Nähdä rakasta kummityttöäni. Ei pitäisi, mutta haluaisin!

_mg_2775-kopio

3 asiaa, joista stressaan…

Etten vietä riittävästi aikaa perheeni ja ystävieni kanssa, vaikka he ovat niitä elämäni ihmisiä.

Liiasta kiireestä, jota pyrin välttämään.

Vastaamattomista sähköposteista, viesteistä sekä asioista, joita en muista, mutta jotka olen ehkä unohtanut tehdä.

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan…

Sylissä olo, jos saan itse valita, milloin kömmin sinne.

Tehdyt asiat, jonka jälkeen voi keittää kahvit ja olla rauhassa.

ASMR-videot.

_mg_2783-kopio

3 asiaa, joista puhun usein…

Blogista. Bloggaamisesta. Kirjoittamisesta. Kuvaamisesta. Somesta. Viestinnästä. Markkinoinnista. Vaikuttajamarkkinoinnista. Koko kentästä.

Janne.

Sä puhut herkuista, koska sä et saa syödä niitä.” –Ulla

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle…

Kissaemojikuvioiset yöhousut, koska ne tarkoittavat rentoilua.

Retki- tai urheiluvaatteet, joiden ei tarvitse pelätä likaantuvan.

Kunnon juhla-asu, johon saa panostaa hiuksia ja meikkiä myöten.

_mg_2794-kopio

3 asiaa, joita en pue päälleni…

Korkkarisniikkerit.

Kireä haalariasu.

Mitään liian läpinäkyvää.

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia…

Siivoojan, mutta en ole vielä koskaan edes harkinnut.

Lentoliput.

Muutaman sellaisen heijastimen lisää, jotka rullautuvat käden ympärille, kun ne iskee käsivartta vasten.

3 asiaa, joista unelmoin…

Turvallisuuden ja vapauden hyvästä tasapainosta.

Elinikäisestä parisuhteesta, jota kaikki eivät kaipaa, mutta joka on kyllä itselleni iso unelma.

Rakkaudesta. Toivosta. Hyväksynnästä. Suvaitsevaisuudesta. Rauhasta.

_mg_2706-kopio

3 asiaa, joita pelkään…

Hyvällä hetkellä en pelkää mitään, mutta huonoina hetkinä:

Järkeni menettämistä.

Liikunta- tai toimintakykyni menettämistä.

Läheisteni menettämistä.

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa…

Saisin nukuttua pitkiä, pitkiä, pitkiä yöunia. Siinä olikikin kolme pitkää toivetta.

Sellaista tänään.
Nautitaan viikonlopusta.

Terveisin,
Henriikka

Jenni, Uusi Muusa ja Hanne, otatteko blogihaasteen vastaan? Kertokaahan:

3 asiaa, joista pidän…3 asiaa, joista en pidä…3 asiaa, joita tein viikonloppuna…3 asiaa, jotka osaan…3 asiaa, joita en osaa…3 asiaa, jotka haluaisin osata…3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä…3 asiaa, joista stressaan…3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan…3 asiaa, joista puhun usein…3 asiaa, jotka puen mielelläni päälle…3 asiaa, joita en pue päälleni…3 asiaa, jotka haluaisin hankkia…3 asiaa, joista unelmoin…3 asiaa, joita pelkään…3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa…

2

Saako näin onnellinen edes olla?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lähiaikoina on tuntunut, että kaikki ovet avautuvat. Ne ovat avautuneet sepposen selälleen ja pysyneet auki. Mikään ovi ei tunnu sulkeutuvan, ja maailma on pelkkiä mahdollisuuksia täynnä. Ympärillä olevat ihmiset auttavat jo toteuttamaan unelmiani, kun en edes vielä tiedä niiden olevan olemassa. Kuljen harhaisen epäuskoisena enkä saa sanoiksi purettua miten ihmeissäni olen.

Piti kirjoittaa jotain ihan muuta, mutta olen tänä iltana niin epäilyttävän onnellinen, että halusinkin keskittyä vain siihen. Sillä keskittymällä johonkin tunteeseen, saa sen helposti voimistumaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen sellainen, että hyvien asioiden tapahtuessa rytäkällä, alan huolestua. Vaikka en todellakaan usko, että kaikille olisi kiintiö sontaa varastossa, niin alitajuntaisesti alan odottaa paluuta maan päälle.

Iloitsen kyllä, voi miten paljon iloitsenkaan, mutta yritän myös antaa omaan otsaani luunappeja pilvien keskellä: ”Nyt kyllä rauhoitut, kyllä sinunkin kohdallesi vielä onnettomuus osuu.

Niin kuin muka heikkoon elämänhetkeen voisi koskaan kunnolla valmistautua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitäisi oppia siitä eroon. Onnellisuus ja kiitollisuus voivat rauhassa nousta päähäni.

Esimerkiksi tänään kroppaani sattuu fyysisesti, kun olen niin täynnä syvää intoa elämää kohtaan. Moni haaveilemani asia on toteutunut, jonka lisäksi on tapahtunut hienoja asioita, joita en ole ehtinyt vielä edes ajatella ennen niiden tapahtumista.

Olen saanut tehdä syksyn nelipäiväistä viikkoa, olen saanut tehdä innostavia työtehtäviä, saan toteuttaa tulevaisuudessa useita blogiyhteistöitä hyväntekeväisyyttä harjoittavien tai muuten inspiroivien tahojen kanssa. Tänään sain kuulla, että minut on hakuvideoni perusteella valittu erääseen projektiin, joka saa sydämen hakkamaan innosta ja pelosta samanaikaisesti, vaikkei se olekaan mitään elämää suurempaa.

Sekin on toisinaan konstikasta. Että innostuu yhtä suurella volyymilla jostain aivan pienestä kuin elämänkokoisesta asiasta. On ihana tietää, että saan huomenna nousta syysväsymyksestä huolimatta sängystä ja juoda valtava aamutakki päällä rauhassa kahvia. Saako näin onnellinen edes olla?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toivon, ettei kukaan koskaan kuvaa minua ylipirteäksi tai teennäisen iloiseksi, sillä sellaistan ihmisten kanssa on raskas olla. Hermostun itsekin yltiöoptimistisuudesta tai päälleliimatusta positiivisuudesta. Synkistelyllekin on aikansa.

Mutta ehkä marraskuun tulo saa minut palaamaan näihin aiheisiin. Huomasin nimittäin, että olen uinut samanhenkisissä vesissä viimekin vuonna. Keskityn edelleen vuosi sitten ylös kirjoittamiini ystävän sanoihin:

On onnellisuutta, joka tulee ulkoa päin ja muuttuu itsekkyydeksi.
Sitten on onnellisuutta, joka tulee sisältä päin ja muuttuu kiitollisuudeksi.

-Henriikka

15

Stressikössi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen niin puhki. Istun ystävän luona, keittiön pöydän ääressä, ja odotan saunan lämpenevän. Bea pilkkoo juuri hedelmiä iltapalaksi; hunajamelonia, banaania, päärynää ja sen sellaista. Toivon, että on avokadojakin.

Pian sauna on lämmin. Aion pötköttää lauteilla ikuisuuden ja laittaa suihkumyssyn alle hiusnaamion. Sitten syömme yhdessä, keitämme kahvit ja haemme halpalentoja, jos onni kävisi.

Tämä on todellista keskiviikko-illan hyrinää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olimme juuri pelaamassa kössiä. Huijasin! Tänäänhän pelasimme squashin henkistä racket ballia, sillä oikkuillut selkäni ei olisi ehkä kestänyt kössipallon lyömistä. Saimme varattua vain 30 minuutin vuoron, mutta ilman juomataukoja se oli ihan riittävästi.

Palloilu teki niin hyvää. Unohtaa urheilevansa, kun on niin kivaa. Töissä oli aivan yllättäen erittäin kiire päivä, ja löin kaiken stressin ja paineen kumiseen palloon.

Kerran vahingossa naapurinkin puolelle, mikä nolotti vähän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lapsena ja teininä nauratti, kun vanhemmat lähtivät palloiluhallille pelaamaan kössiä. Jo sana ”kössi” toivat mielikuvat retroista hikipannoista ja 80-luvun mailoista mieleeni. Ajattelin, että äiti ja isä saavat toki nauttia vanhusten lajistaan, mutta itse en moiseen hommaan aio kajota.

Ja mitä on tapahtunut? Hikoilen työpäivän päätteeksi palloiluhallilla, joka on täynnä hikipantaisia miehiä ja jonka kioskilla myydään suolapähkinöitä ja itsekoottuja euron irtokarkkipusseja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Stressikössi. 

Suosittelen kaikille.

Nyt saunaan.

-Henriikka

Viimeiset muistot valtamerten takaa

oahu-island-hawaii

Viikonloppuna sukulaismieheni katsoi kartalta, missä Honolulu sijaitsee. Hän kyllä tiesi, missä olin ollut, mutta yllättyi silti: ”Sehän on aivan keskellä ei yhtään mitään!

Siltä sinne lentäminen tosiaan tuntuikin. Kun USA:sta lähdettiin meren yli, ei mannerta näkynyt kuin vasta perillä. Kuinka kukaan on ikinä voinut löytää kyseiset aarresaaret?

Nämä ovat viimeiset Honolulun reissukuvani. Kamoon, tsekatkaa nyt millaisessa maailmassa elämme! Kolmas kuva saa edelleen silmät suuriksi, vaikka kyseessä on livenäkemisen sijaan pelkkä valokuva.

oahu-island-hawaiioahu-island-hawaiioahu-island-hawaiioahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaiioahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaiioahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaiioahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaii oahu-island-hawaiioahu-island-hawaii oahu-island-hawaiioahu-island-hawaii oahu-island-hawaii

Viimeinen kuva ei ole mikään taiteellinen riemuvoitto, mutta säästin sen silti. Arvatkaa miksi? Kun katsotte rantaviivaa, löydätte auringosta nauttivan hylkeen. Hawaiin Monk Seal oli sellainen näky, että piti hieroa hetken silmiään, että uskoi sen todeksi. Mikä pötkö!

Matkailu on juuri sitä, että löytää jotain mitä ei tiennyt edes etsivänsä.

Ensi seikkailua odottaen:
Henriikka

Huom! Olin kurssilla ja matkalla EF:n kutsumana, enkä vastannut kustannuksista itse. Lue lisätietoa ja tilaa maksuton esite EF:n kielikursseista täältä. Lauantaina 26.11. EF:n Helsigin toimistolla vietetään ”Gap Year” -päivää. Jos et tiedä miten käyttäisit välivuotesi, mene ihmeessä paikalle.

Kultahetkiä Havaijilta

hawaii-oahu-island

Kelloa ei voi pysäyttää: Reilun viikon päästä on jo marraskuu ja tänään Honolulun matkastani on jo kaksi viikkoa. Matka oli upea ja pysyy ajatuksissani pitkään, vaikka rusketus on jo kadonnut muuttolintujen ja merituulen mukana etelään.

Havaijisaarten kahdeksan tuliperäistä, koralliriuttojen reunustamaa pääsaarta ovat Havaiji (Big Island), Maui, Kahoolawe, Lanai, Molokai, Oahu, Kauai ja Niihau. Vietin itse koko loman Oahulla, mutta siellä seikkailimmekin ristiinrastiin vuokra-auton avulla useamman päivän ajan. Saaren ajaa ympäri helposti vuorokaudessa, joten mistään suuresta paikasta ei ollut kyse.

Kävin perjantaina pitkällä junamatkalla kuvia läpi ja valitsin 65 parasta kuvaa ja hetkeä. Tässä tulevat niistä puolet.

hawaii-oahu-islandturtle-hawaiihawaii-oahu-islandhawaii-oahu-islandhawaii-oahu-islandhawaii-oahu-island hawaii-oahu-island hawaii-oahu-island hawaii-oahu-island hawaii-oahu-island hawaii-oahu-island hawaii-oahu-island hawaii-oahu-islandhawaii-oahu-island hawaii-oahu-island hawaii-oahu-island hawaii-oahu-island hawaii-oahu-island hawaii-oahu-island hawaii-oahu-island hawaii-oahu-island hawaii-oahu-island hawaii-oahu-island hawaii-oahu-island hawaii-oahu-island hawaii-oahu-island hawaii-oahu-islandhawaii-oahu-island hawaii-oahu-island hawaii-oahu-island hawaii-oahu-islandhawaii-oahu-island hawaii-oahu-island

Nyyttäripiknik rannalla auringon laskiessa, SUP-lautailu keskellä yötä, buddhalainen temppeli puutarhassaan musta joutsen. Kymmenet aasialaiset hääparit poseeraamassa potrettikuviinsa,  snorklausretket ja metrin mittaiset sateenkaarikalat, delfiiniperhe hyppimässä ja sukeltelemassa muutaman metrin päässä omasta happinaamaristani, kilpikonna, johon ei saanut koskea. Uudet ystävät, erilaiset elämäntarinat. Loppumattomat rannat, upeat auringonlaskut ja valtava, turkoosi meri.

Päätimme Jannen kanssa palata muutaman vuoden sisään uudestaan ja tutkia sitten kaikki seitsemän muutakin saarta.

-Henriikka

Huom! Olin kurssilla ja matkalla EF:n kutsumana, enkä vastannut kustannuksista itse. Lue lisätietoa ja tilaa maksuton esite EF:n kielikursseista täältä. EF tarjoaa vähintään 4 viikon mittaisen kurssin varaajille lennot kaupan päälle Euroopan kohteisiin ja puoleen hintaan Euroopan ulkopuolelle, kun varaus tehdään viimeistään 28. lokakuuta.

Ajasta ikuisuuteen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ota hänet vastaan.
Tuuli hiljaa puhaltaa.
Ota hänet vastaan.
Virta kantaa kulkijaa.
Ota hänet vastaan
rantaan suuren rauhan maan.
Ota hänet vastaan
kotisatamaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään ajatukset pyörivät totuttuun verraten erilaisissa tunnelmissa. Lähden pian hautajaisiin toivottamaan tärkeälle ihmisille hyvää matkaa.

Ajasta ikuisuuteen. Sanat tekevät hiljaiseksi ja niiden edessä tuntee itsensä kovin pieneksi. Jokaisella meillä on matkamme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En ole vielä koskaan ollut hautajaisissa, jossa ikävöivillä läheisillä olisi ollut olo, että elämänmatka loppui aivan liian aikaisin. Tänäänkin sanotaan jäähyväiset läheiselle, joka eli pitkän ja hyvän elämän.

Nämä kuvat tuntuvat lohdullisilta surullisena, haikeana päivänä. Reitti on tuntematon, mutta kaunis.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ota hänet vastaan.
Meillä on niin ikävä.
Ota hänet vastaan,
murheellisten ystävä.
Ota hänet vastaan,
silta yli pimeyden.
Ota hänet vastaan,
syli rakkauden.

Levollisuutta viikonloppuun.
-Henriikka

Sanat: Petri Laaksonen

Digimimmin tunnustukset

Yhteistyössä Moi_mg_0671-kopio

Olin koko lapsuuteni reipas urheilijatyttö ja nuoruuteni mustavalkoinen tanssija-runotyttö. Aikuisiällä minusta on kasvanut digimimmi.

Sosiaalinen ja digitaalinen media eivät koskaan olleet lähtökohtaisia kiinnostuksenkohteitani, vaan kanava tehdä jotain muuta – kirjoittaa, laajentaa visuaalista ymmärrystä tai kommunikoida. Yhtäkkiä vain tajusin koko digisomemaailman olevan kuin luotu minua varten, ja tästä alkoi ikään kuin uusi aikakausi omassa elämässäni.

Ei ole digiä ilman välineitä. Käytän päivittäin läppäriä ja puhelinta. Läppäri on kotona käytössä sellaisenaan ja töissä yhdistän sen näppiksiin, suurempaan näyttöön ja old school -hiireen, joka pötköttelee hiirimatolla. Vaaleanpunainen puhelin kulkee mukana kaikkialle ja pitkiä päiviä varten nappaan mukaani vara-akunkin. Satunnaisempia mobiilihommia hoidan iPadilta.

_mg_0736-kopio

Moi, uusi suomalainen mobiilioperaattori, halusi kuulla digimimmin tunnuksia omasta mobiilikäyttäytymisestäni ja -käytöstäni. Totuushan on, että arjessani olen mobiilin äärellä lähes koko valveillaoloaikani. Urheiluhetket, rajatun parisuhdeajan, omat rauhoittumisen hetket ja ajan ystävien kanssa pyhitän, mutta silloinkin olen lähes aina vaivaisen puhelun päässä.

Mielestäni ei olekaan olennaista, kuinka paljon mobiilia käyttää vaan kuinka järkevästi.

_mg_0720-kopio

Suurin osa digipäivystyksestäni on nimenomaan puhelinlähtöistä. Hoidan työtehtävistäni 95 prosenttia läppärinkansi tai puhelin auki, eikä niitä hommia voisi mitenkään muuten voisi tehdäkään. Desktopinkin kanssa porhallan vielä useita tunteja päivässä, mutta mobiili syö koko ajan läppärihommien kakusta.

Teen päivätöissäni todella vähän taittoa, kuvamuokkausta tai muuta selkeästi visuaalisuuteen keskittyvää työtä ja vastaavasti huomattavan paljon kirjoitushommia. Näin ollen suuret näytöt ja tietokoneen käyttö ei ole itselleni usein välttämätöntä.

Lähetän viestin asiakkaalle bussista tai kommentoin tiedotetta kollegalle matkalla töistä treeneihin. Selaan puhelimennäytöltä Twitteriä ja luen uutisia padilta. Moni asia, itse asiassa suurin osa työtehtävistäni, on nopeatempoista ja lähes aina hitusen kiireellistä. Työvälineet kulkevat mukana kaikkialle, ja usein teen töitä myös kotoa käsin.

_mg_0721-kopio

Digimimmin tunnuksia kysellyt Moi on uusi suomalainen mobiilioperaattori, jonka toiminta perustuu siihen, että koko perheen kaikki liittymät puhelimiin ja tabletteihin saa kasattua yhteen paikkaan. Hernesaaressa pääkallopaikkaansa pitävä startup-yritys on ollut lähikuukaudet kovassa huudossa. Tuntuu, että Moi-logo on pomppinut esille joka paikasta.

Meidän miniperheessämme on vain kaksi henkilöä. Mobiililaitteita on kuitenkin enemmän. Tällä hetkellä määrä on vielä kohtuullinen, mutta tulevaisuuden robotti-imurit ja palovaroittimet tarvitsevat nekin omat sim-korttinsa, ja voin vain veikata kuinka nopeasti mobiililaitteiden määrä tulee kasvamaan meidänkin taloudessa. Haluan kasvaa kehityksen mukana, en polkea jarrupoljilta.

_mg_0748-kopio

Jokaiselle laitteelle pitää aina tehdä oma liittymä ja sopimus – Moissa riittää yksi soppari ja laskujakin tulee vain yksi. Sim-kortteja saa tilattua halutun määrän ja kaikki puheluminuutit, tekstarit ja datansiirto jaetaan eri laitteiden kesken. Eri simmit saa kytkettyä niin puhelimiin, tabletteihin tai vaikka kodin hälytysjärjestelmään. Moin puhelin-appin kautta pystyy valvomaan ja jakamaan esimeriksi datan määrää eri laitteiden kesken. Se olisikin hyvä, kun voisin katkaista Jannen mobiiliverkon kesken NHL-highlightsien.

Itsellemme muksut eivät ole ajankohtainen asia, mutta esimerkiksi Dorit ja Liisa ovat kirjoittaneet ajatuksiaan perhe-elämästä Moi-sopparin kanssa. Auta armias, miten paljon pitää ajatella, jos huolehtii itsensä lisäksi vielä lapsistaankin!

Yksi 4G sim maksaa 6€/kk ja siihen saa lisättyä oman tarpeen mukaan simmejä 6€/kpl. Esimerkiksi meille kahden hengen taloudessa puhelinlasku olisi yhteensä minimissään 6 + 6= 12€. Rajaton data yhteen simmiin on 12 €/kk, mikä ei ole hassumpi hinta ja joillekin varmasti se ainoa vaihtoehto.  Rajattomalla datalla meidän laskumme olisi 6 + 6 + 12 + 12 = 36€.

_mg_0796-kopio

Moi lupaa olla positiivinen anarkisti, itse lupaan samaa. Olen viihtynyt niin nuorena urheilijana, vähän vanhempana runotyttönä kuin nyt digitaalisen maailman muikkunakin.

Ja sitten kun lähden reissuun tai metsään, niin mobiililaitteet pysyvät visusti taskun pohjalla siihen saakka, kun olen eksynyt tai katkaissut jalkani. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Mutta kaiken mobiilikäytön pohjana on halu siitä, että digi ja some olisivat elämääni ilahduttavia ja helpottavia tekijöitä, eivät sen sisällön kuihduttajia.

-Henriikka

Kysy minulta mitä haluat!

kysy

Tiedän, että tämä on blogimaailman retroa, mutta olisi taas aika vanhalle kunnon Kysy!-postaukselle.

Kysy minulta mitä haluat tai mikä on mietityttänyt mieltäsi. Saat kysyä ihan mitä haluat, pidätän oikeuden vastata mihin haluan.

Miksi, mitä, koska? Anna palaa. Vastaan ensi viikon loppuun mennessä.

-Henriikka

Ps. Tulevista sadonkorjuujuhista tulee uskomattomat. Kiitos vapaaehtoisille, minulla on jo kolme kynttilänsytyttäjää ja yksi nokkahuilisti.

Kuva: Dorit Salutskij

22

Onko kaamosmasennus sama kuin kaamoshämmennys?

_mg_2762-kopio

On just sellainen olo, ettei pysty itse sanoittamaan, mitkä ovat meneillään olevat tunteet ja tuoksut. Tarvitsisin sellaisen henkilökohtaisen muusikon, joka sanoittaisi aina tunnetilat ja fiilikset samantien helposti kerrottavaan ja esitettävään muotoon.

Tänään olin töissä toimistolla jo ennen kahdeksaa, tarkalleen kello 07:51. Olin käynyt hakemassa viereisestä kahvilasta jugurttiannoksen pähkinöillä (kello 07:43). Jouduin kieltäytymään karvaasti, mutta kohteliaasti mansikkasoseesta, koska sekaan laitetaan kuulemma hivenen sokeria.

Mitä pidemmälle syksy kulkee, sitä hatarammaksi käy sokerilakkolujuuteni. Mutta olen pitänyt pintani.

_mg_2674-kopio_mg_2692-kopio

Lämmin syksy ehti mennä menojaan sillä aikaa, kun olin Havaijilla. Trenssikelitkin alkavat olla historiaa, enkä ehtinyt edes nahkatakki-ilonpitoon. Koko mieleni huutaa kyllästymiseen saakka pelkkää villaa, villaa ja villaa.

Tämän viikon olen viilettänyt Sastan vihreässä Sara-takissani. Kierrätetystä villasta valmistettu takki on pitänyt minut vähintään lämpöisenä, vaikka epämääräisia fiiliksiäni sekään ei ole minulle selvittänyt. Alle vielä villatakki, niin hyvä tulee.

Mutta tiedättekö tuon tunteen, mistä puhun? Syksy tulee. Toisaalta pimeys on ihanaa, toisaalta sen alle meinaa lyyhistyä. Tunnetilat eivät oikeastaan edes vuorottele, vaan ne ovat päälletysten koko ajan. Päässä surraa muistutus siitä, että vasta kahden kuukauden päästä on vuoden pimein aika.

_mg_2742-kopio _mg_2671-kopio

Löysin kaupasta sokeritonta glögiä. Se auttaa syksyn ensihämmennykseen. Sen rinnalle pari kiloa mandariineja ja suurensuuri juustotarjotin. Entä olisikohan olemassa sokerittomia pipareita? Aurajuusto odottaa jääkaapissa, että pääsisi joulupiparien päälle.

Tällaista kaamoshämmennystä täällä. Toivottavasti lähitulevaisuudessa on selkeämpää.

-Henriikka

takki/Sasta (saatu), turbaani/KN Collection (saatu), huivi/Samsoe & Samsoe, housut/Tiger of Sweden, kengät/second hand

4

Haaveitteni sadonkorjuujuhlat kutistuivat lounaaksi

_mg_2627-kopio

Alkusyksystä minulla oli mielessäni massiivinen tapahtumatuotanto: sadonkorjuujuhlat.

Kutsuisin tuvan täyteen tuttuja ja tuntemattomia, paikka olisi koristeltu viljantähkin ja kurpitsoin. Haalisin kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista eriparisia, mutta samanhenkisiä lautasia, violetteja ja smaragdinvihreitä viinilaseja ja ajanpatinoimia kuparilusikoita.

Kaikki olisi käsinkosketeltavan rustiikkista ja huolettoman viimeistelemätöntä.

_mg_2589-kopio_mg_2594-kopio_mg_2603-kopio

Laseja kohoteltaisiin ja kilisteltäisiin, vieraat pitäisivät nauruhermoja koettelevia ja loppumattoman liikuttavia puheita syksystä, onnellisuudesta ja selviytymisestä. Pöytä notkuisi satokausikalenterin mukaisia ja kesältä talteen kerättyjä herkkuja: sienisalaatit olisi aseteltu pieniin, sieviin kulhoihin ja keskellä pöytää kohoaisi vallaton kotimaisten marjojen vuori.

Pöytäpaikat olisi tietysti nimikoitu ja mukaan saisi onnenlausahduksella varustetun hillopurkin:

”You attract the right things when you have a sense of who you are.” – Amy Poehler

Viimeiset vieraat viipyisivät aamuyöhön, kun kynttilät palaisivat sisäpihalla ja viltin alla lämmössä olisi haikea onni.

_mg_2631-kopio_mg_2591-kopio_mg_2635-kopio_mg_2630-kopio _mg_2616-kopio

Mutta kuinka kävi? Kapasiteettini ei riittänyt. Jaksamiseni, aikani eivätkä rahani riittäneet. Päivämäärä oli jo kalenterissa, paikkakin varattu. Kaikesta huolimatta oli pakko todeta, nyt en pysty, nyt en jaksa. Ja toivoa, että joku ympärillä elävistäni kutsuisi minut joihonkin syksyisin juhliin, joilla ei ole kunnollista syytä, mutta joita muistellaan pitkään.

Sen sijaan kutsuimme Jannen kanssa kaksi tärkeää ystävää meille viettämään sunnuntaipäivää. Teimme ruokaa suppilovahveroista, joiden vuoksi samat ystävät joutuivat odottamaan meitä eräs syyskuinen ilta Nuuksiossa. Häärimme jokaisen mättään kohdalla, ja viiden kilometrin lenkkimme kesti monta tuntia.

Lupasimme silloin, että palkitsemme kärsivällisen odotuksen myöhemmin sieniaterialla ja siihen sopivalla viinillä.

_mg_2600-kopio_mg_2612-kopio _mg_2619-kopio

Päivä oli ihana. Tosi ihana. Meillä oli omat pienet sadonkorjuujuhlat ja ne riittivät tällä kertaa oikein hyvin.

Joskus on hyvä myöntää, että oma ideaveturi puksuttaa jo täyttä vauhtia silmän kantamattomissa, kun itse istuu veturista irronneessa viimeisessä vaunussa kapasiteettinsa kanssa, jota luuli kymmenkertaiseksi.

Mutta ne juhlat! Kyllä minä ne vielä pidän. Niistä saattaa tulla kolmipäiväiset festivaalit. Huikkaa, jos haluat esiintyjäksi, valosuunnittelijaksi, roudaajaksi tai bajamaja-vapaaehtoiseksi. Lisäksi tarvitsisin muutamia vapaaehtoisia sytyttämään kanssani kaikki kolmetuhattakolmesataa kynttilää.

-Henriikka

Kuinka pestä urheiluvaatteita oikein?

Yhteistyössä LV & Asennemedialv-sport-pyykinpesuneste

Urheiluvaatteet ovat ihania. Ne voivat olla miten hulluja, kokeilevia ja värikkäitä tahansa, kunhan ne ovat toimivia. Arkiurheilussa käytän paljon teknisiä materiaaleja, vaelluksilla ja pidempikestoisessa urheilussa suosin myös luonnonmateriaaleja. Merinovillalle on vaikea löytää voittajaa vaelluksella, mutta salille en sitä pukisi.

Kun laatuun panostaa, uusia ei tarvitse hankkia usein. Haluan kuitenkin, että minulla on juoksulenkille laitettavaksi useampi kuin yksi paita, pari kun tuppaa aina odottamaan pyykkikorissa. Ja siinä missä lenkille tarvitsee omanlaisensa kuteet, saattaa joogatunnille tarvita vähän erilaiset vermeet.

Ja entä ulkoilu? Vaellukselle merinovillakerrastot, hiihtolenkille tuulipuku ja lumilautailureissulle kevyttoppis kuoritakin alle. Enkä vielä edes huomioinut vuodenaikoja: en todellakaan laita heinäkuun minisortsejani talvipakkasille tai vuorattuja talvitrikoitani kesällä kiipeilypuistoon.

lv-sport-pyykinpesuneste

Entä sitten urheiluvaatteiden pyykkäys?

Se onkin ihan oma vitsauksensa, niin kuin pyykinpesu ylipäänsä. Vinkkejä kyllä löytyy! Mutta rakastan puhtaita, raikkaita vaatepinoja ja tyhjää pyykkikoria, enkä siksi voi väittää, etteikö pyykkäämisessäkin olisi puolensa. Oikeastaan pidän pyykinpesusta paljon, mutta inhoan likaisita pyykkiä. Urheiluvaatteiden pesussa on lisäksi käytettävä ihan omia, juuri siihen hommaan sopivia kikkoja.

Kaiken a ja o on vaatteiden tuuletus. Jos hikiset urheilukamppeet sulkee märkinä hengittämättömään pyykkikoppaan tai treenikassin pohjalle muhimaan, hiki syöpyy varmasti syvemmälle. Myös nopeus on valttia: en odota kolmea viikkoa, että laitan polyesteri-aluskerrastoni pesuun.

lv-sport-pyykinpesuneste

Urheiluvaatehuollossa on monia koulukuntia. Itse pyrin miettimään tuotteen käyttöikää, mutten halua tehdä hommasta liian hankalaa ja yksityiskohtaista.

Ihoa vasten olleet paidat ja urheilurintsikat pesen jokaisen hikisen käyttökerran jälkeen, trikoot vähän harvemmin. Rauhallisemman urheilusuorituksen jälkeen ihan konkreettisesti haistelen vaatteitani ja punnitsen, riittääkö tuuletus.

Tuulipukua ja muita päällysvaatteita pyrin tuulettamaan ja pitämään pesukerrat harvoina. Erityisesti pinnoitetut vaatteet kannattaa pestä vasta, kun niissä alkaa näkyä tahroja tai rasvajälkiä. Sen lisäksi niiden huoltoa helpottavat erilaiset niitä varten suunnitellut suojakäsittelyt (esim. vahapintaiset kankaat ja Gore-Tex). Hieltä haisevia vaatteita en kuitenkaan halua käyttää, eikä hien pinttäminen vaatteisiin ole vaatteiden käyttöikääkään ajatellen järkevää.

lv-sport-pyykinpesuneste

Pyykinpesuaineista käytössä on LV Sport, jonka koostumus sopii erityisen hyvin ulkoilu- ja urheiluvaatteiden pesuun alhaisissakin lämpötiloissa. Nestämäinen pyykinpesuaine on urheiluvaatteille ehdoton, sillä pulveri voi tukkia kuidun ja haitata tuotteen hengittävyyttä. Pesuaine on suunniteltu erityisesti teknisille tekstiileille ja herkille erikoismateriaaleille, ja tuotteen säännöllisen käytön kerrotaan pidentävän urheilu- ja ulkoiluvaatteiden sekä työvaatteiden käyttöikää. Tuotteella on Joutsenmerkki.

Moni pesee urheiluvaatteitaan hurjissa lämpötiloissa, mutta olen itse yrittänyt energiaa säästäen pestä vaatteet mieluummin pienemmissä lämpötiloissa. Kuuma vesi myös haalistaa ja kuluttaa vaatetta ahkerasti, enkä halua päästä ihanista neonväreistä eroon.

En ole myöskään mikään pyykinpesuaineen lotraaja, enkä lievänä hajuallergikkona välitä vahvasti tuoksuvista pyykinpesuaineista. Nurmi-, muta- ja muut satunnaisten luontopainien tuottamat tahrat olen saattanut paikallispestä kevyesti ennen konepesua.

lv-sport-pyykinpesuneste

Ja vielä pari sääntöä teknisille urheiluvaatteille! Ei kuivuria: kuumuus tuhoaa elastaaniset vaatteet. Ei huuhteluainetta: hengittävyys, huokoisuus ja elastaanisuus kärsii.

Meillä on ollut pari vuotta Jannen kanssa sellainen sopimus, että koska käyn itse töissä, niin hän tekee suunnilleen kaikki kotityöt. Mutta toukokuusta lähtien tilanteemme on muuttunut, sillä Janne on tehnyt opiskelujen ohella täyspäiväisesti töitä. Kotityöt ja pyykkipäivät odottavat siis myös minua ainakin seuraavat pari kuukautta.

Voisin yrittää neuvotella sopimuksen, että jos minä pesen kaikki pyykit, niin Janne imuroi, pyyhkii pölyt, laittaa ruoan, tyhjentää viemärikaivot, pesee ikkunat, vaihtaa lakanat, käy kaupassa, tamppaa matot, tuulettaa petivaatteet ja täyttää sekä tyhjentää astianpesukoneen. *sormet ristissä

-Henriikka

Palkintosaldosta sanattomana

_mg_1031-kopio

Olin eilen juhlimassa The Blog Awards Finland -gaalassa. En ollut tänä vuonna edes ehdolla, mutta koska olen ylpeä työstäni, ajattelin antaa itse itselleni seuraavat palkinnot:

Vuoden veturinkuljettajan tytär, vuoden kyykyillä kasvatettu hauis, vuoden metsästä gaalavalmiiksi tunnissa, vuoden aviomiehen kuvauskykyjen häikäilemätön hyväksikäyttäjä ja vuoden kouvolalaislähtöinen bloggaaja. Erityismaininnan annan itselleni korkeimmasta määrästä repeilykuvia kuluneena vuonna ja siitä, että minulla on jo 25-vuotiaana syviä otsaryppyjä, koska ihmettelen aina ja kaikkea.

Onneksi olkoon! Kiitos, kiitos!

_mg_1014-kopio _mg_1099-kopio

Koska palkintoja ropisi niin suuresti, kannatti tyyliinkin panostaa.

Laitoin päälleni kuusi vuotta sitten ensimmäiseltä interraililtani ostamani harmaanvihertävän mekon. Muistan edelleen kirkkaasti, kun olimme Roomassa, ja vastaan käveli kaunis linnunluinen nainen päällään upea kukkamekko. Sanoin Jannelle ääneen, että mekko on täydellinen.

Nainen meni menojaan, ja jäin luuloon, että mekko on monien satojen eurojen panostus, kunnes törmäsin samaan mekkoon paikallisessa Zarassa. Ostin mekon ja kannoin sitä läpi Euroopan. Kiitos avoselän ja lyhen mitan, taakka ei ollut raskas kantaa.

Näytän mekko päälläni täysin eriltä, kuin se 180-senttinen roomalaiskaunotar. Mutta eikö se ole vain hyvä, ettemme ole kaikki samasta muotista?

_mg_1075-kopio_mg_1153-kopio

Hiukset taikoi taas kerran ystäväni Elina, NAPS Elieliltä. Pelasin kortit hyvin ja varasin normikampaajan eiliselle. Sain Honolulun kellastamat ja kullastamat hiukset takaisin hopeanhohtoisiksi ja kaiken päälle upean kampauksen.

Hykertelin useamman tuntin kampaamonpenkissä ja mietin, mitä palkintoja itselleni jakaisin. Ja ennen kaikkea mitkä ovat runsaat palkinnot!

_mg_1139-kopio _mg_1023-kopio

Jos totta puhutaan, niin en jaksanut juhlia kovin kauan. Sujautin narikassa farkut jalkaan, vaihdoin korkkarit herrainkenkiin ja kävelin Kulosaaren metroasemalle oranssia kyytiä odottamaan. Kymmenen maissa olin jo kotona kahvinkeitossa.

Ilta oli siitäkin huolimatta mukava, ja kävin sanattomana nukkumaan, sillä on tälläisen palkintosaldon eteen tehty töitäkin. Onneksi olkoon vielä! Kiitos, kiitos.

-Henriikka

Ps. Suurkiitos kaikista jaoista, tuesta ja keskustelusta eilisen postauksen ympärillä. En edes kuvitella, millaisen huomion kirjoitus ja aihe saavuttaisi päivän aikana. Teille ojennan kollektiivisesti palkinnon ”vuoden välittävin ja sydämellisin seuraajajoukko.”

Naisilla on oikeus päättää omasta kehostaan

Yhteistyössä Solidaarisuus & Asennemedia

Ylläolevassa kuvassa on Elizabeth, joka tulee Masai-heimosta. Hänet oli määrä ympärileikata 9-vuotiaana ja naittaa 11-vuotiaana 65-vuotiaalle miehelle. Hän karkasi. Suurin osa ei karkaa.

Joka minuutti kuusi tyttöä on vaarassa joutua sukupuolielinten silpomisen uhriksi. Kun edes yritän ajatella tätä faktaa, pääni meinaa seota. En voi käsittää, miten paljon vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta naisten ympärileikkaukseen kuuluu. Olen vihainen, neuvoton ja pohjattoman surullinen. Olen ollut kyyneleet silmissä asian kanssa monta kertaa, sillä aihe on liian rankka ja käsittämätön.

Asuin 18-vuotiaana muutaman kuukauden Etiopiassa ja osa tämän kirjoituksen kuvistakin on otettu silloin. Sinne työskentelemään saapuneesta suomenruotsalaisesta kätilöstä tuli silloinen paras ystäväni. Hän itki lähes joka ilta kaikkea sitä kauheutta, jonka hän joutui kohtaamaan työssään. Synnytykset olivat hengenvaarallisia sekä äidille että lapselle, ja koko kauheus konkretisoitui synnytyssaleissa. Aihe oli silloin vaikea ja se on sitä edelleen.

Tiedän tiedän, olen tähän maailmaan verrattuna pumpulissa kasvanut nainen. Mutta kai mekin voimme yrittää auttaa jotenkin?

img_8233-kopio

Huom! Seuraava teksti sisältää paikoitellen karua ja yksityiskohtaista kuvausta naisten ympärileikkauksesta.

Mitä silpominen on?

Silpomisen äärimmäisessä muodossa naiselta poistetaan kaikki ulkoiset sukupuolielimet: klitoriksen huppu, klitoris sekä pienet ja suuret häpyhuulet limakalvojen puolelta, ja alue ommellaan umpeen. Ommeltava avohaava saattaa olla nyrkinkokoinen. Virtsalle ja kuukautisverelle jätetään pieni ulostuloaukko.

Naisen sukupuolielimissä on paljon hermopäätteitä ja verisuonia, mikä tekee toimenpiteestä äärimmäisen kivuliaan ja verenvuodosta runsasta. Kivunlievityksenä on usein pelkkä kylmä vesi ja välineenä epähygieninen veitsi, lasinsiru tai partakoneen terä.

Keniassa kiisiläisten keskuudessa silpominen tehtiin aiemmin murrosikään tulleille 12–14-vuotiaille tytöille avoimessa seremoniassa, jossa silpoja oli perinteinen ympärileikkaaja. Nykyään silpominen tehdään yhä useammin klinikoilla ja jo alle 9-vuotiaille tytöille, jotka eivät osaa vielä vastustaa toimenpidettä. Välineet ovat usein likaisia ja tyttöjä silvotaan useampi kerralla. Silpomisen kieltämisen jälkeen toimenpidettä suoritetaan myös entistä enemmän salaa kodeissa.

img_7264-kopioimg_8336-kopio

Kenian kisii-yhteisössä tyttöjen sukupuolielinten silpominen on pitkään elänyt perinne. Siellä jopa 96% tytöistä silvotaan, vaikka se on Kenian laissa kiellettyä. Somalimaassa 98% 6–9-vuotiaista tytöistä joutuu silpomisen uhriksi.

UNICEF:in mukaan maailmassa on tällä hetkellä noin 200 miljoonaa silvottua tyttöä ja naista, yli 30 maassa. Näistä 200 miljoonasta yli puolet asuvat Indonesiassa, Egyptissä ja Etiopiassa. 44 miljoonaa silvotuista on alle 15-vuotiaita ja nuorimmat ovat alle viiden vanhoja.

En pysty käsittelemään surua ja vihaa, joka sisälläni on, kun luen faktoja aiheesta. Tämä on oikeasti totta.

Ylläoleva kuva: Seitsemäsluokkalainen Mercy oli määrä ympärileikata ja naittaa eräälle vanhalle miehelle. Hän oli nähnyt, miten hänen isosiskonsa oli leikattu ja joutunut naimisiin. Mercyn äiti sopi pastorien kanssa, että Mercy karkaisi. Äiti auttoi tytärtään, vaikka tiesi joutuvansa kotikylässä suuriin vaikeuksiin, jos tytär katoaa. Äidille oli kuitenkin tärkeintä, että Mercy pääsee kouluun. Ympärileikatut tytöt joutuvat naimisiin eivätkä voi jatkaa koulunkäyntiä.”

Miksi tyttöjä ympärileikataan?

Luulin ennen syvempää perehtymistä asiaan, että silpomisen juuret johtavat uskontoon. Näin ei kuitenkaan ole. Ikivanha perinne on ollut olemassa jo kauan ennen islamia ja kristinuskoa, eikä sille ole lääketieteellistä eikä uskonnollista perustetta. Jo Egyptin faaraoiden ajan muumioista on löytynyt todisteita silpomisesta.

Kyseessä on syvälle kulttuuriin juurtuneesta perinteestä. Silpomista pidetään normina niillä alueilla, joilla sitä tehdään. Perinnettä on vaikea verrata mihinkään kulttuurissamme olevaan asiaan. Vaikka harjoittaminen olisi lain vastaista, siitä ei raportoida poliisille, sillä se tehdään kaikille.

Näin oli Etiopiassakin. Tiesin prosenttien valossa, että kaikki ympärilläni olivat silvottuja. Kaikki paikalliset ystäväni olivat silvottuja, ja vain minä olin silpomaton, joka tuossa kulttuurissa on haukkumasana. Silpomattomien tyttöjen uskotaan olevan moraalittomia ja ajautuvan kunniattomaan elämään kuten prostituoiduiksi.

Silpomisen uskotaan olevan tytölle hyväksi ja sen uskotaan vahvistavan. Kunniallinen ja siveellinen tyttö on aina ympärileikattu, eikä terveyshaittoja yhdistetä silpomiseen.

img_0733-kopio

Ylläoleva kuva: 13-vuotias Serina pakeni kylästään kolme vuotta sitten, ettei häntä ympärileikattaisi. Hän unelmoi lentäjän ammatista.

Kuinka äidit voivat alistaa tyttärensä julmalle toimenpiteelle?

Vaikka sitä on vaikea käsittää, niin äidit antavat tyttärensä ympärileikattaviksi, koska haluavat heille parasta ja parhaan mahdollisen elämän. Varmasti monilla tätä tekstiä lukevillakin on lapsia, ja voin vain kuvitella, miten pahaa tämän tekstin lukeminen tekee.

Köyhissä yhteisöissä naiset ja tytöt ovat usein heikomassa asemassa, ja vain avioliitto voi taata hyvän elämän. Avioliiton varmistamiseksi tytöt silvotaan, sillä leikkaamaton tyttö voi jäädä yhteisön ulkopuolelle ja häntä voidaan pitää naimakelvottomana, siveettömänä ja epäkunniallisena. Leikkaamaton nainen voidaan raiskata.

Kun kätilöystäväni keskusteli Etiopiassa paikallisen ystävänsä kanssa asiasta toivoen, että tämä voisi muuttaa mieltään asiasta oman tyttärensä suhteen, vastaus oli selkeä: totta kai tytär silvotaan. Koska muuten hän ei saa elämässään mitään.

Ylläoleva kuva: Maasai-heimon Isina ja Naserian päivää ennen heidän ympärileikkaustaan.

Silpomisen terveysvaikutukset

Voin pahoin, kun vain ajattelenkin itse toimenpidettä. Kuvitella, että äidit katsovat vierestä ja mahdollisesti pitävät väkisin kiinni, kun omaa tytärtä ympärileikataan.

Itse silpomisesta johtuneen tuskan ja välittömien komplikaatioiden, kuten verenhukan, verenmyrkytyksen ja kipushokin lisäksi toimenpiteestä seuraa pysyvät henkiset ja psyykkiset traumat sekä lukuisia muita terveyshaittoja.

Likaiset välineet levittävät HIV-tartuntaa ja tulevista synnytyksistä tulee hengenvaarallisia sekä äidille että vauvalle. Sisäsynnytintulehdukset ovat yleisiä, samoin krooniset virtsatieinfektiot. Virtsa voi pakkautua niin sanotuiksi vaginakiviksi ja kuukautisveri voi pakkautua ja aiheuttaa tulehduksia ja kovia kipuja.

Seksuaalisen nautinnon saaminen on vaikeaa, usein mahdotonta. Äärimmäisen muodon läpikäynneillä virtsaaminen on hidasta ja yhdynnät äärimmäisen vaikeita.

img_0944-kopio

Miksi kirjoitan aiheesta?

Siksi, että mikään ei ole pitkään aikaan tuntunut näin tärkeältä.

Kun olin osallistunut Solidaarisuus-järjestön aiheesta informoivaan tapahtumaan, tiesin heti että haluan käyttää omaa blogiani aiheen esilletuomiseen. Haluan yrittää autttaa, jotta perinteen kierre saadaan katkaistuksi.

Solidaarisuus on tehnyt silpomisen vastaista työtä Somalimaassa kymmenen vuotta ja tänä vuonna he ovat siirtyneet myös Keniaan. Vuodet ovat näyttäneet, että perinne voidaan katkaista lisäämällä yhteisöissä tietoa silpomisen haitoista ja vaikuttamalla asenteisiin. Somalimaassa 86 % koulutuksiin osallistuneista koululaisista kertoi, että he puhuvat nyt silpomisperinnettä vastaan. Keniassa vasta alkanut työ on tuottanut jo tulosta: paikalliset opettajat haluavat silpomisen vastaisen teeman koulujen viralliseen opetussuunnitelmaan.

Kaiken keskiössä ovat yhteisöt. Pelko huonosta elämästä ja yhteisön ulkopuolelle jäämisestä on valtava. Perinteen hylkääminen vaatii yhteistä päätöstä luopua siitä, jotta jokainen perhe voi luottaa muidenkin luopuvan tavasta. Yhteisön asennemuutos luo hiljalleen uuden normin, jossa silpomattomalla on yhtä vahva sosiaalinen status kuin silvotuilla.

img_8229-kopio

Miten silpomisen vastaista työtä tehdään?

En usko siihen, että perinne katkaistaan sillä, että me yksin menemme paikalle kertomaan asioista, joissa emme itse ole sisällä. Eikä usko Solidaarisuuskaan.

Ensiksi sopivat kumppanijärjestöt koulutetaan silpomisen vastaiseen työhön. Olennaisina tekijöinä muutoksessa toimivat kuitenkin kumppanien kouluttamat vapaaehtoiset, jotka ovat paikallisia aktiiveja. He kiertävät kylissä ja kouluissa levittämässä tietoa silpomisen haitoista ja toimivat kuten ensimmäisen kuvan Elizabeth: he puhuvat aktiivisesti silpomista vastaan erilaisissa tilaisuuksissa.Vapaaehtoisten pitämissä keskustelutilaisuuksissa ihmiset oppivat puhumaan tabusta, kun taas samaan aikaan kumppanit järjestävät koulutuksia päättäjille ja viranomaisille.

Yllättäväkin seikka oli, kun Solidaarisuus-järjestön yhteyshenkilöni kertoi monen aktiivin olevan nimenomaan miehiä. Kun tietoisuus siitä on levinnyt, että silpomaton nainen voi oikeasti nauttia seksistä ja että naiset ovat terveempiä ja onnellisempia ympärileikkaaamattomina, myös miehet ovat alkaneet nousta vastarintaan silpomista vastaan.

Myös moni uskonnollinen päättäjä puhuu nyt silpomista vastaan. Heidän vaikutuksensa ja mielipiteensä ovat tietysti moninkertaisesti vahvempia taistelussa vanhaa perinnettä vastaan. Vaikka Solidaarisuus tarjoaa kumppaneille tukea, rahoitusta ja asiantuntemusta, pysyvään muutokseen tarvitaan nimenomaan yhteisön sisällä tapahtuvaa vaikuttamista ja keskustelua.

Työ on äärimmäisen raskasta ja vaikeaa, mutta sukupolvi sukupolvelta ollaan lähempänä tilannetta, jolloin silpominen ei enää määritä tyttöjen asemaa eikä vastaavanlaista väkivallantekoa tarvitse enää suorittaa yhdellekään tytölle.

"Isoäitini ja äitini olivat molemmat ympärileikkaajia. Äitini kuitenkin säästi minut silpomiselta, mistä olen hänelle kiitollinen. En aio ympärileikata omia lapsiani. Tunnun itseni vahvaksi ja ylpeäksi lasteni takia. Minulle vapaus tarkoittaa valinnan- ja sananvapautta." Doreen Cheptoyek lapsensa Amos Kiprotichin kanssa.

Ylläoleva kuva: Doreenin isoäiti ja äiti olivat molemmat ympärileikkaajia. Hänen äitinsä säästi hänet kuitenkin silpomiselta eikä hän aio nyt ympärileikata omia lapsiaan. ”Tunnen itseni vahvaksi ja ylpeäksi lasteni takia. Minulle vapaus tarkoittaa valinnan- ja sananvapautta”

Tarkoitukseni ei ole pelotella, tarkoitus ei ole moralisoida. Tarkoitukseni on kertoa faktoja vallitsevasta todellisuudesta ja levittää tietoutta asiasta. Olen keskustellut asiasta niin perheeni, ystävieni kuin tuntemattomienkin ihmisten kanssa ja tuntuu, että tämä työ on todella sellaista, jossa haluan olla pitkäjänteisesti mukana. Tuntuu, että oma sydämeni palaa juuri tälle aiheelle. Haluan olla mukana auttamassa näitä naisia ja näitä tyttöjä.

Solidaarisuus-järjestöllä on käynnissä #silpomaton-kampanja, ja kampanjasivulta löytyy lisätietoa aiheesta. Bloggaajista aiheesta on kertomassa minä ja Jenni, ja muita vaikuttajia ovat muun muassa Meeri Koutaniemi, Iina Kuustonen ja Tarja Halonen. Aloitin tänään itse kuukausilahjoittajana ja toivon mahdollisimman monen tekevän samoin. Myös kertalahjoituksia otetaan kiitollisena vastaan.

Jutellessani Solidaarisuus-järjestöllä kampanjasta, yhteyshenkilö kertoi vaipuvansa joskus hetkellisesti masennukseen. Tuntuu, ettei mitään ole tehtävissä. Mutta sitten hän kertoi, että huomio on siirrettävä kaikesta siitä tapahtuvasta julmuudesta siihen muutokseen, joka on jo tapahtunut. Tämän postauksen kuvatekstillisissä kuvissa on selviytymistarinoita ja häivähdyksiä kirkkaammasta tulevaisuudesta, jolloin tyttöjä ei enää yritetä kontrolloida väkivallan teoin.

Kertokaa ihmeessä kommentein, millaisia ajatuksia aihe teissä herättää.

-Henriikka

Kuvat 1, 5, 7, 8, 11: Meeri Koutaniemi
Muut kuvat: Etiopian matkaltani vuonna 2009

Mikä minulle on elämässä tärkeää?

henska

Luin eilen päiväkirjaani kesältä. Kirjoitin harvakseltaan ja epäsäännöllisesti, mutta hyvin syvästi omista tunnoistani koko kesän ajan. Kun kirjoitan, en juuri ajattele mitään muuta. Uppoudun kirjoittamiseen ja oivallan sen kautta uusia ajatuksia maailmastani ja itsestäni. Ymmärrän usein mitä mieltä olen.

Olin kesäkuun alussa yksin lomalla Tampereella. Muistan kyllä, että kirjoitin silloin lähes taukoamatta. Päiväkirjaani ilmestyi useita kymmeniä kirjoitettuja sivuja. Muistan myös, että laitoin löydetyn neliapilan prässiin vihkon sivujen väliin.

En kuitenkaan muistanut, että kirjoitin listan minulle tärkeistä asioista. Eilen löysin kohdan ja luin sen Jannelle. Hän kuunteli tarkkaavaisesti, oli hetken hiljaa ja totesi, että hänestä olisi kiva, jos jakaisin ajatukset blogissani. Että olisi hienoa, että lukijat voisivat hahmottaa, millaiselta pohjalta kirjoittaja ponnistaa ja voisivat toisaalta ymmärtää kirjoituksia paremmin sen kautta.

henska2

Vaikka ajatus lauseiden jakamisesta tuntuu jännittävältä, niin tässä ne nyt tulisivat:

”Mulle on tärkeää vapaus. Rohkeus. Turva. Toivo. Nauru. Huumori ja sen eri tasot. Usko hyvyyteen. Yrittäminen. Lahjakkuuden löytäminen. Heikomman puolustaminen, oikeudenmukaisuus. Anteeksianto. Että saa toisen mahdollisuuden. Luonto. Armollisuus itseä ja muita kohtaan. Lempeys, lujuus, sinnikkyys. Into, inspiroituminen ja aito pakahtuminen. Tunteet, intuitio. Vaistot, joita ei muka ole. Elämän ihmeellisyys. Usko siihen, että asiat – ja rakkaus – voivat kestää ikuisesti.”

Rakkaudella,
Henriikka

Ps. Filmikamerakuvat ovat 19-vuotiaasta Henriikasta, joka asui Jyväskylässä toivoen, että löytäisi selkeämmän suunnan elämälleen, mutta jonka arvot olivat silloinkin samat.

6

Kolme vinkkiä proteiinipitoiseen välipalaan

Yhteistyössä Valio ja Asennemediavalio-profeel-proteiinijauhe

En voi käsittää, kuinka pimeää täällä on! Heräsin viideltä jetlagin vahvistamana ja kotimme oli pilkkopimeä. Nyt kello lähestyy kahdeksaa ja tekovalo en edelleen ainoa valonlähde. Ei auta kuin mennä tulta päin, arkea päin!

Kirjoitin kuukausi sitten syksyn startanneesta liikuntakaudesta ja tulevista tavoitteista liikkumiseen liittyen. Kulunut kuukausi on mennyt tosi hyvin. Jaksoin pysyä aktiivisena jopa reissussa, vaikka ruokavalio saattoikin toisinaan heitellä laittoman puolelle (söin viidesti nachoja, ei kaduta). Nyt pimeän saavuttua vähän jännittää, miten saan itseni motivoitua lenkille, salille ja urheilun pariin. Myös ruokavalion on vaara lähteä muokkautumaan glögin, punaviinin ja juustotarjottimien suuntaan. Enkä sano ettei niitäkin tarvittaisi!

Kerroin samassa kirjoituksessa ottaaneni testiin Valion uudet kotimaiset ja laktoosittomat PROfeel-proteiinijauheet. Nyt heitän kehiin kolme helppoa esimerkkiä, kuinka olen tuotteita käyttänyt.

valio-profeel-proteiinijauhevalio-profeel-proteiinijauhe

Suklaiset proteiinibanaaniletut

3 kananmunaa
1 banaani
1 dl PROfeel-heraproteiinijauhe (suklainen)
0,5 tl leivinjauhetta

Sekoita kaikki aineet keskenään esimerkiksi blenderissä. Paista paistinpannulla pieniä, sieviä lettuja. Älä paista liian suurella lämmöllä, jotta letut eivät pala pannuun kiinni. Syö esimerkiksi banaaniviipaleiden ja hunajan kanssa.

Näillä aloitin eilisen päivän ja voi jummi, miten hyviä.

valio-profeel-proteiinijauhevalio-profeel-proteiinijauhe

Proteiinituorepuuro

5dl piimää
1/2 dl chiasiemeniä
3 dl puurohiutaleita tai puurohiutalesekoitusta
2 dl Valio PROfel-proteiinivälipalajauhetta (mansikkainen)
(1/4 tl vaniljajauhetta)

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna tekeytyä jääkaapissa peitettynä vähintään 2 h tai yön yli. Nauti aamu- tai välipalana.

Täytyy myöntää, että ennen tätä Valion ohjetta, en ollut koskaan ennen tehnyt tuorepuuroa. Nyt puuro on ollut nappi välipala ennen tai jälkeen treenien, kun ei ole ollut aikaa tai halua alkaa kokkailla. Välipala on odottanut valmiina jääkaapissa ja päälle olen heittänyt marjoja ja siemeniä. Vaaleansinisissä pusseissa myytävät proteiinivälipalajauheet ovatkin tarkoitettu käytettäväksi erityisesti ennen tai jälkeen urheilusuorituksen.

valio-profeel-proteiinijauhevalio-profeel-proteiinijauhe

Puolukkaproteiinismoothie

2 dl tuoreita tai pakastepuolukoita
1 banaani
1 dl Valio PROfeel-heraproteiinilisä (maustamaton)
2 dl mantelimaitoa tai muuta nestettä

Sekoita aineksia blenderissä niin kauan, että smoothie on kuohkeaa ja tasaista. Kaada lasiin, nauti!

Ei ole epäilystäkään, mikä PROfeel-tuotteista jää omaan vakiokäyttööni parin kuukauden testijakson jälkeen: Maustamaton heraproteiinilisä. Tiedän toisten kaipaavan makeutusta ja makuja, mutta itselleni maustamaton toimii kaikista parhaiten. Olen tehnyt kaikki nämä kirjoituksen ohjeet myös maustamattomalla jauheella onnistuneesti.

valio-profeel-proteiinijauhe

      Ja älkää ymmärtäkö väärin: proteiinia ei todellakaan tarvitse lisäillä sinne sun tänne ja kaikkeen mahdolliseen. Mutta erityisesti runsaasti liikkuvat, aktiiviset ihmiset elävät usein sellaisella vauhdilla, että proteiinitasot jäävät ravinnon kautta saavuttamatta. Syön itse nykyisin enää harvoin lihaa, enkä aina muista huolehtia, mistä proteiinini saan.

Lopulta kaikessa on kuitenkin kyse siitä, että kuuntelee kroppaa ja oppii ymmärtämään, mitä se kaipaa. Omani kaipaa tällä hetkellä lisää unta, runsasta ja ravinteikasta aamiaista ja kahvia. Vaikka voi olla, että viimeistä tarvitsee vain mieleni, ei niinkään kroppani. Hah.

Energistä päivää!

-Henriikka

Aikuisena kielikurssilla

ef kielikurssi honolulu

Voivatko aikuisetkin lähteä kielikurssille? Järjestetäänkö sellaisia?” Olen kuullut nämä kysymykset viimeisen kuukauden aikana niin useasti ja niin monen positiivisesti yllätyneen ihmisen suusta, että ajattelin kertoa teille vähän tarkemmin kielikoulustani Honolulussa.

En ollut lukioikäisenä kielikurssilla enkä koskaan osannut kaivatakaan sellaista. Nyt myöhemmin olen ihmetellyt, miksen mennyt tai miksi en lähtenyt lukioikäisenä vaihto-oppilaaksi. Ehkä näiden ammottavien kokemusaukkojen johdosta olin jo vuoden päivät harvakseltaan etsinyt tietoa aikuisten kielikursseista ulkomailla. Halusin tietää, onko sellaisia edes olemassa.

Kun EF sitten kysyi halukkuuttani osallistua kielikurssille, ei tarvinnut kahdesti miettiä. Kohdemaana oli USA, sijaintina tarkemmin Havaijin suurkaupunki, Honolulu.

ef kielikurssi honolulu

Honolulun kielikoulu (ja tietääkseni kaikki muutkin kielikoulut) palvelee ympäri vuoden. Kesäaika on luonnollisesti kaikista suosituinta, mutta nyt syys-lokakuun vaihteessa oli jo paljon rauhallisempaa ja koululla opiskeli noin 200 oppilasta.

Kielikurssini kesto oli kaksi viikkoa. Lähes kaikki tulevat pidemmäksi aikaa: toiset 3 viikoksi, toiset 9 kuukaudeksi. Lyhyempiäkään pätkiä ei kannata kuitenkaan vähätellä, sillä jos on valmis vaihtamaan suomen opiskeltavaan kieleen ja käyttämään sitä, saa parissa viikossakin tosi hyvin aktivoitua omaa osaamista ja kielenkäyttöä.

Toiset majoittuvat host-perheiden luona, toiset koulun asuntolassa, missä suurimmalla osalla oli huonekaveri tai useampi. Toki jokainen saa järjestää asumisensa myös aivan itse ja nukkua vaikka teltassa. Itselläni oli huone koulun asuntolassa pienellä keittokomerolla ja kylpyhuoneella. Pärjäsin ja viihdyin hyvin.

ef kielikurssi honoluluef kielikurssi honoluluef kielikurssi honolulu

Koulumatkassa ei ainakaan ollut valittamista: puolisen tuntia kanaalin vartta palmujen huojuessa, sinisen taivaan alla. Nautin koulumatkakävelyistä ja sen tuottamasta hyötyliikunnasta suuresti.

Itse koulurakennus aiheutti itselleni aluksi suurta hämmennystä. Kampus-sanasta tulee itselleni mieleen jotain aivan muuta kuin ylläolevan kuvan toimistotalo. Mutta kyllä vain, kuvassa on koulumme! Hissillä 7.kerrokseen ja siinä se. Aloha!

ef kielikurssi honoluluef kielikurssi honoluluef kielikurssi honolulu

Koulutilat ja -miljöö olivat tosi hyvät ja innostavat. Modernit luokkahuoneet ja upea ikkunanäkymä saivat minut tulemaan paikalle aina varttia ennen. Hörpin kahviani ja ilahduin ympärillä pyörivistä ihmisistä. Ison aulatilan lisäksi tiloissa oli noin kymmenisen luokkahuonetta, tietokonehuone ja henkilökunnan tilat. Miljöössä oli sellaista mukavaa kodintuntua uudesta ulkonäöstä huolimatta.

Koululla oli oppilaita kaikkialta maailmasta, ja ikähaarukka oli laaja: samoilla luokilla opiskelivat niin 16- kuin 50-vuotiaatkin. Kautta aikain vanhin oppilas on kuulema ollut yli 80-vuotias.

Luokat määräytyivät tason mukaan. Ennen reissuunlähtöä tehtiin tasotesti, jonka lisäksi ensimmäisenä päivänä arvioitiin myös suullista osaamista. Luokkia oli yli kymmenen ja jokaisessa maksimissaan parikymmentä oppilasta. Meidän luokallamme oli noin kymmenen.

ef kielikurssi honolulu ef kielikurssi honolulu

Opintovuosiopiskelijat tulevat opiskelemaan 6–11 kuukaudeksi. Suurin osa tulee kuitenkin lyhyemmälle kurssille. Kurssille tulija saa valita kurssinsa muutamista vaihtoehdoista. Olin itse yleiskurssilla, johon kuului 26 oppituntia viikossa. Yhden oppitunnin mitta on 40 minuuttia. Harkitsin myös 32 oppitunnin intensiivikurssia, mutta päätin haluavani myös reilusti vapaa-aikaa.

Kalenteri rakentuu niin, että joka toinen päivä opiskellaan aamuisin, joka toinen päivä iltapäivisin. Tasoltaan korkeammalla olevat opiskelevat ma, ke ja to aamuisin, sekä ti- ja to-iltapäivisin, kun taas tasoltaan vielä vähän matalammalla olevat käyvät koulua päinvastaisessa järjestyksessä.

Järjestelmä oli oikeastaan tosi kiva. Välillä saattoi valvoa pidempään, hengailla ulkona aikatauluista välittämättä, ja toisinaan pystyi tekemään vielä vaikka mitä koulun jälkeen.

ef kielikurssi honolulu ef kielikurssi honolulu

Yritin saada kahdesta viikostani kaiken irti. Viittasin, kyselin, tein extrakotiläksyjä ja nörtteilin ylpeänä. On kuitenkin vaikea pukea sanoiksi, mitä viikkojen aikana oppi.

Kielikylpy vaahtosi minut vähintään hyvin, siitä ei ole epäilystäkään. Kun ei ole suomalaisia turvana, eikä soittele Skype-puheluita, oppii aika nopeasti kommunikoimaan pelkästään englanniksi. Kuunteleminen ei vaadi enää lisäenergiaa, suu tottuu ääntämään ja ajattelu vaihtuu englanninkieliseksi.

Oppitunneilla käytiin läpi sanastoa, kielioppia, ääntämistä ja monenlaisia asioita. Koko systeemi toimii varmasti parhaiten niille, jotka ovat koululla pidempään, sillä viikot rakentuvat teemojen ympärille. Keskustelu oli tunneilla tosi vahvasti läsnä. Aina toisinaan keskustelu tuppasi lähtemään vähän väärille raiteille, mutta onneksi useimmiten pyörittiin hyödyllisten asioiden äärellä, kuten paljon puhuttaneissa presidentinvaaleissa.

ef kielikurssi honoluluef kielikurssi honolulu

Paikalliset ihmettelivät välillä, miksi tulimme Honoluluun oppimaan englantia. Siellähän puhutaan englannista väännettyä kieltä, ja harva kommunikoi vahvasti perinteisellä englannilla.

Ja tuskin matkustaisin itsekään Havaijille, jos haluaisin oppia englannin mahdollisimman nopeasti ja jäisin koko vuodeksi. Mutta kahden viikon reissuuni paikka oli mieletön. Aurinko, ihmiset, tunnelma, kaikki! Loma ja opiskelu samassa paketissa. Olisin voinut jatkaa samoilla höyryillä vielä pari kuukautta.

ef kielikurssi honoluluef kielikurssi honolulu

Varsinaisten tuntien lisäksi koulu järjesti myös todella paljon erilaista vapaa-ajan tekemistä. Olin ukulele-tunnilla, lei-workshopissa, SUP-boardaamassa, uimassa delfiinien kanssa, nyyttäri-illallisella rannalla auringon laskiessa, pelaamassa beach volleytä, kiertämässä bussilla saarta… Näistä ehdin kirjoittaa vasta myöhemmin.

Mutta  aktiviteettienkin rinnalla koulu tuntui tosi kivalta. Olin taannoin koulussa se, joka ei uskaltanut viitata englannin tunnilla, kun pelkäsin kaikkien nauravan vastauksilleni. Nyt oikein odotin, että pääsen puhumaan ääneen ja oppimaan koko ajan lisää.

Mutta hei! Tuskin osaan kertoa kaikkea olennaista, joten osaisitteko te kysyä tarkentavia?

Kauniita unia!

Terveisin,
Jetlag-Henriikka

Huom! Olin kurssilla EF:n kutsumana, enkä vastannut kustannuksista itse. Lue lisätietoa ja tilaa maksuton esite EF:n kielikursseista täältä.

Kuulun sinne minne kylmäkin

_mg_0412-kopio

Heräsin tänään herätyskellon soittoon. Kysyin Jannelta englanniksi, onko kello seitsemän. Hän vastasi nauraen, että kotona voi puhua suomeakin. Pää oli sopivasti 13 tunnin aikaerosta sekaisin ja minua vilutti. 1890-luvulta kotoisin olevan talomme rakenteet olivat imeneet alkusyksyn viimat. Pian tarvitaan pattereita.

Aamiaiseksi munakasta, puolukkasmoothieta ja kahvia kissamukista. Töihin lähtiessäni painoin keltaisen pipon päähän ja heitin sinisen trenssin päälle. Koitin ensin muutamaa lyhyttä takkia, mutta totesin, että paljastelijamallissa minusta tuntuu parhaalta.

_mg_0395-kopio_mg_0414-kopio

Kadulla vilutti, töissä vilutti ja nyt kotona viluttaa taas. Mutta vilu tuntuu mukavalta. Tutulta, turvalliselta ja kotoisalta. On ihana, kun voi lisätä kerroksia. Honolulussa tuntui toisinaan, että nakuna huiteleminenkin olisi liikaa. Siihen ei ollut ratkaisua, mutta tähän on.

Pääni ja kroppani on ollut koko päivän aivan pihalla siitä, mitä tuleman pitää. Nyt minun pitäisi olla jo nukkumassa täyttä päätä, aamuyössä asti. Sen sijaan odotan ystävää kahville ja yritän valvoa vähintään yhdeksään saakka.

On hyvä olla kotona. On mukava olla kylmien säiden tyttö.

_mg_0464-kopio _mg_0453-kopio

  Ovikello soi! Se on varmasti Bea. Kahvinkeittimen nappi pohjaan ja niin leveä hymy naamalle kuin vain tästä väsyneestä naamasta lähtee.

-Henriikka

pipo/Myssyfarmi (saatu), kengät/second hand, takki/Minimum (saatu), pusero/Zara, farkut/Tiger of Sweden, reppu/Lumi Accessories (saatu), korvis/Urban Outfitters, kaulakoru/Helge, Nudge

6

Äiti, kotona ollaan!

helsinki-vantaa-lentokenttä

Kikattelen aina itsekseni lentokentällä, kun vihdoin pääsen Suomeen suuntaavan koneen lähtöportille. Suloiset, suomalaiset perunanenät kyllä tunnistaa (itseni mukaan lukien). Joukossa on aina yksi reppureissaaja, yksi kiintiögootti tai mustiinpukeutuva metalli-ihminen ja pari rehellistä ernua. Sitten on yksi perhe, joka vauhkoaa kuin viimeistä päivää ja juoksee jonottamaan jo silloin, kun bisnesmatkustajia vasta päästetään sisälle koneeseen.

Saavuin juuri kotiin. En tiedä miksi, mutta jostain syystä joudun aina niille lennoille, jotka ovat myöhässä. Eilen illalla Los Angelesista lähtenyt kone oli tunnin myöhässä, jonka vuoksi myöhästyin Lontoon jatkolennolta. Loppu hyvin jne, sillä pääsin heti muutaman tunnin päästä lähtevälle Helsingin lennolle. Sain marhustaa pari tuntia turhanpanttina Tax freessä, etsiä kunnollista kaajalikynää ja kokeilla käteeni MAC:in kaikkia kirkkaita mattahuulipunia. Lontoo Heathrow on aina yhtä ankea. Se tuntuu välttämättömyydeltä, ei mahdollisuudelta. Lentokenttien tulee olla tarinoita täynnä.

Huomenna menen töihin. Tuntuu etten ollut siellä ikuisuuksiin. Siinä missä kaksi viikkoa menee kotona hujauksessa, tuntuu se reissussa viidesti pidemmältä. Palaan kuitenkin ilolla töiden pariin, sillä tiedän edessä olevan tosi kiinnostavia projekteja. Jetlag saattaa pitää minua otteessaan vähintään tämän viikon, mutta olen nyt yrittänyt minimoida vahingot valvomalla putkeen yli 30 tuntia. Kohta kellahdan petiin ja hykertelen rakkaalle laivasängyllemme.

Silmäni ovat kuivan lentokoneilman johdosta punaiset kuin särjellä. Herttaista, kun Janne odotti vaimoaan kotiin, ja tuloportista saapui nuhjuinen, reissussa räkääntynyt kalasilmä.

Verkkokalvoilla vilistää Havaijin maisemat ja ystävät, suusta pääsi englantia vielä Finnairin koneessakin. Pitänee maksimoida rauha ja rakkaus siihen saakka, kunnes väsymys ja jetlag hellittävät.

Hyvä olla kotona: tarinoita tiedossa!

-Henriikka