Arkisto: marraskuu 2016

Mitä vakuuttaisin, jos voisin vakuuttaa ihan mitä vain?

Kaupallinen yhteistyö, yhteistyössä Fair Jos saisit vakuuttaa ihan mitä tahansa, mitä vakuuttaisit? Ottaisitko vakuutuksen epäonnistuneen loman varalle? Vakuuttaisitko ehkä huonot treffisi? Hankkisitko suojan hyville vitseillesi tai ehkä muistillesi, ettet unohda niitä? Ja tiedän totta kai, että todella monia asioita voi jo vakuuttaa, vaan ei kaikkea. Mitä itse vakuuttaisin, jos vain…

Oma kehityskeskusteluni syksystä 2016

Marraskuu on pian historiaa. Torstaina on joulukuun ensimmäinen! Siitä on enää noin 20 päivää vuoden sysimustimpaan päivään, jonka jälkeen voinkin ruveta allekirjoittamaan sähköpostiviestini: ”Onnellista kesänodotusta! Terveisin, Henriikka.” Olen ollut pahuksen onnellinen koko syksyn, mutta sellaista henkeäsalpauttavaa syksyä koin ehkä edellisvuotta vähemmän. Liekö johtunut siitä, että viime syksynä kuljin niin paljon…

Pikkujoulut, joissa käytiin yhdeksältä nukkumaan

Kroppani on niin kokonaisvaltaisesti rentoutunut, että tuntuu kuin pääni leijuisi yksikseen ilmassa ja näppäimillä pomppivat kädet olisivat jonkun toisen. Istun Kalevankadun Cafférino Obassa, suosikissani, ja silmäluomet tipahtelevat kiinni. Kirjoittamisen jälkeen aion kipittää kotiin, kierähtää kerälle sohvannurkkaan ja laittaa Gilmoren tytöt pyörimään. Miten vaikeaa onkaan vältellä uutuusjaksojen mielipiteitä: päätimme katsoa kaikki…

Kahden hengen pikkujoulut

Olen ennenkin todennut, että jos alkaa kutsua jotain jo ensimmäille kerralla ”perinteiseksi”, niin on suurempi mahdollisuus saada se toistumaan tulevaisuudessakin. Tänä viikonloppuna vietämme Idan kanssa perinteisiä kahden hengen pikkujouluja, joita vietimme ensi kerran viime vuonna. Nämä kuvat ovat viime vuodelta, kun kippistelimme ja söimme raakakakkua Halossa, illastimme The Cockissa ja…

Rakkautta Turkuun ja 15 minuutin kookos-karri-nuudelikeitto

Vietimme viime viikonlopun Turussa. Turussa aina pohtii, voisiko sinne joskus muuttaa. Kovin vahvaa visiota en ole vielä saanut, enkä keksinyt liiemmin argumenttejakaan. Silti vierailujen aikana ja jälkeen tulee olo, että saatan vielä joskus asua siellä. Keksin kyllä paikkoja ulkomailta, mistä voisin kuvitella löytäväni itseni. Mutta harvoin mietin vakavasti Helsingin ja…

Kuohuva pikkujoulubrunssi ystävien ympäröimänä

Yhteistyössä [ yellow tail ] ja Asennemedia Keep calm and have brunch. Eilisen kiukun jälkeen otetaan täyskäännös takaisin ihanien asioiden pariin: järjestin ystäville kuplivan joulubrunssin ja sain taas tutuksi tulleen lankkupöydän ympärille rakkaita ihmisiä ja herkkuruokaa. Sanoin viikonloppuna ääneen ystävilleni, että yksi elämäni tarkoituksista ja tavoitteista on järjestää mahdollisimman paljon…

Maanantai-itkut

Koko maanantaipäivä on ollut tummaruskea. En tarkoita pihalta näkyvää maisemaa, vaan mieltäni. Kaikki on tuntunut sakean ruskealta, ehkä vähän harmaalta, ja ennen kaikkea täysin mahdottomalta. Kirkkaankeltaisen mieleni tilalla on sellainen kakkaemoji – mutta tämä versio ei hymyile. (Ei edes tekisi mieli tuolla lailla vitsailla, mutta tuo tipahti vahingossa, joten menköön.)…

Vapaaehtoistöihin ulkomaille?

Yhteistyössä AIESEC Finland Vietin lukion jälkeen välivuotta. En edes tiedä mistä kipinä lähti, mutta jo lukion alkaessa tiesin, etten jatkaisi suoraan opiskelemaan. Vietin välivuottani vapaaehtoistyössä Etiopiassa sekä Ruotsissa, jonka jälkeen muutin Helsinkiin tekemään töitä laitoshuoltajana. Välivuoden päätteeksi lähdin kuukaudeksi ensimmäiselle interraililleni. Haluaisin rohkaista muitakin kansainvälisten välivuosien tai lyhyempien projektien pariin….

Write poems, not CVs.

Joskus joku vain kolahtaa. Se voi olla jotain maailmaa suurempaa, tunne tai vahvempi ymmärrys asiasta. Tai sitten se voi olla jotain ihan konkreettista, niin kuin korni ja kultainen koirapatsas, jonka löysin tänään Turun Kirppis-Center Manhattanilta. Tai täydellinen vihko, joka aiheutti kolahduksen viime viikolla. Olin jo kävelemässä Papershopista pihalle, kun huomasin…

Ikinälkäistä elämää

Sain pari viikkoa sitten aivan yllätyksenä viestin, johon oli liitetty biisi: ”Vitsit, että sä tuut mulle mieleen tästä biisistä. Sä ja tekstisi siis.” Harmitti, että olin liikenteessä ilman kuulokkeita, sillä en päässyt heti kuulemaan kappaletta. Nykyisin tässä materian täyteisessä maailmassa tuntuu usein kivemmalta saada tällainen ajatuslahja kuin mitään konkreettista ja…

Hyvää loskaa: Värikäs sieni-lohipiiras

Yhteistyössä Puhtaasti Kotimainen ja Asennemedia Joskus tuntuu, että rakastan sieniä enemmän kuin Super Mario. Niillä ei ole ehkä ihan samanlaista kasvattavaa vaikutusta minuun, mutta energiaa tunnun saavan yhtä paljon. Kun eilen tein syksyistä sienipiirasta, jäin useasti fiilistelemään herkkusienten rakennetta ja tuntua. Veitsi läpäisee tasaisen pinnan nätisti ja lapsuuden sieni-inho on…

Kun kamera ei rakasta (osa 7)

”Janne, voitko tulla sanomaan mikä on sun mielestä näistä kaikista hirvein kuva?” ”En mä kyllä pysty sanomaan.” ”No, miksi?” ”Koska mun mielestä sä näytät aina prinsessalta.” Tehtävä: Katso kuvat läpi ja löydä jokaisesta kuvasta ihkaoikea prinsessa. Avioliittomme saattaa päättyä siihen, ettei Janne tunnista naamaa pyllystä. Kyllä totuus taitaa olla, että…

Miksi en pidä keikoista ja konserteista

Meni kauan, että tajusin, etten juuri välitä live-keikoista. Sen jälkeen meni toinen hetki, että lopetin taistelun ajatusta vastaan – minunhan piti olla juuri sellainen irrotteleva keikkatyyppi. Kolmas pitkä hetki kului siinä, kun uskalsin kertoa sitä muille. ”Henriikka, lähtisitkö mun kanssa keikalle ensi perjantaina?” ”No, en mä taida lähteä.” ”Aijaa. Onko…

Pienen hiihtäjän isoin apu

Kello lähestyy kuutta, ja tuntuu puoliyöltä. Saavuin juuri bussiasemalta, rinkka on täynnä savulta haisevaa kudetta. Olimme viime yön Repoveden kansallispuistossa telttailemassa tutun, iloisen ystäväni kanssa. Elämäni ensimmäinen pakkasvaellus! Tänään ei kuitenkaan juhlita (pelkästään) sitä, että me jäimme henkiin, vaan isejä. Oma isäni oli kaukana maapallon toisella puolella reissussa, minkä vuoksi…

Miksi pidän siskostani niin kovasti?

Roosaliina täällä! Istun juuri bussissa matkalla Helsingistä takaisin kotiin. Olin viimeiset kuusi päivää kahden kuukauden tauon jälkeen pääkaupungin sykkeessä, ja residenssi-isäntänä ja –emäntänä toimivat rakkaat Henriikka ja Janne. Siitä on tovi, kun viimeksi olimme nähneet ja tahdoinkin saada kunnolla varastot täyteen, kunnes seuraavan kerran taas nähdään. Voi, kuinka pidänkään näistä…

#nofilter – Totuus täydellisen kuvan takana

Yhteistyössä Asennemedia ja Alko Väitän, että olen somessa aito oma itseni. En ole keksinyt blogia varten mielikuvitukseni tuottamaa rinnakkaistodellisuutta, jossa kaikki on hyvin ja aina kaunista, vaan pyrin kertomaan ja kuvaamaan asiat todenmukaisina. Julkaisen epäonnistuneitakin kuvia, kerron kun on huono päivä. Myönnän, etten nauttinutkaan niin kovasti blogigaalan punaisesta matosta ja…

Ethän ota rock-muusikoista mallia?

Hyvää syntymäpäivää rakas Janne. Saat lahjaksi sen jonkun lehtitilauksen, mistä olet jo pitkään puhunut. En muista mikä lehti se oli. Joku hienolla nimellä varustettu, kansainvälinen, arvostettu ja uskomattoman nopeasti lukijaansa sivistävä. Tilaa se itse, niin saat varmasti oikean. Voit sujauttaa laskun vaikka saappaaseeni, kun se joskus kolahtaa eteisen postiluukusta. Tunnistat…

Syksyn urheiluistani ja ravinnostani

Yhteistyössä Valio & Asennemedia En ole vielä ehtinyt laatia edes uuden vuoden lupauksia tälle vuodelle, kun kolkutellaan jo joulun ovella. Tuntuu, että kirjoitin silmänräpäys sitten lähtölaukauksesta syksyn urheilurutiineille. Todellisuudessa siitäkin on jo kaksi kuukautta. Miltä syksy on sitten urheilun puolesta näyttänyt? Noh, ihan hyvältä, muttei loisteliaalta. Olin vasta kaksi viikkoa…

Saavathan aikuisetkin yökyläillä?

Vuodet vierii ja elämäntilanteet muuttuu, vaan yhdestä en luovu: yökyläilystä kavereiden kanssa. Olen huomannut ystäväpiirissäni lähivuosina sellaisen selkeän muutoksen entiseen, että yön yli vierailun kynnys on noussut. Nuoruuden spontaanius on karannut, eikä makuupussi enää kelpaa. Aamupalaksi halutaan juuri sitä omaa lempicroissanttia ja kahvi on valmistettava omalla keittimellä, omalla myllyllä jauhetuista…

Kaikki mitä olet aina halunnut tietää minusta (osa 3)

Jos pitäisi valita matkustus tai omistuasunto niin kumman ottaisit? Super helppo! Ihan ehdottomasti matkustuksen. Vielä ei ole tarvinnut valita, mutta ehkä joskus tarvitsee, enkä usko sitten omistusasunnosta luopumisen olevan suuri ongelma. Mitkä on sun lempi kaupunginosat Helsingissä? Tykkään paljon esimerkiksi Jätkäsaaresta, Punavuori-Eira-Kaartinkaupunki-Ullanlinna-akselista, Mustikkamaasta, Vallilasta ja Puistolasta. Haluaisin kyllä tuntea eri…

Kaikki mitä olet halunnut tietää minusta! (osa 2)

Mikä on salainen paheesi? En tiedä kehtaanko edes kertoa tätä, sillä joku varmasti oksentaa päälleen. Jos näen kadulla hyvän ponnarin, joka on joltain tippunut, niin nostan sen ja otan omaan käyttööni. Mikä on nolostuttavin hyveesi? Haluan kohdella monia elottomia esineitä tasavertaisesti. En kestä, jos ostoskärryt on epätasaisesti jonoissa. Saatan ruveta…

Vuoden kosmetiikkakokeilun tulokset

Yhteistyössä Natural Goods Company & Asennemedia Olen käyttänyt pian vuoden Mossa-luonnonkosmetiikkasarjaa ihonhoidossani ja on aika kiteyttää omat käyttökokemukseni. Ensimmäinen huomioitava seikka on ollut, että uusiin tuotteisiin tutustuminen, totuttelu ja niiden käyttöönotto vie aikaa. Jo tammikuun ensimmäisen ja huhtikuun toisen kirjoituksen välillä oli ehtinyt tapahtua muutoksia suosikkituotteissani ja tuotteiden käytössä. On…

Kaikki mitä olet halunnut tietää minusta! (vastaukset kysymyksiinne)

Mikä määrä kommentteja tipahteli kommenttiboksiin, kun annoin retrosäännöin luvan kysyä ihan mitä huvittaa. Tässä tulisi ensimmäinen osa vastauksista. Tietäkää, että pidätän oikeuden vaihtaa mielipiteitäni. Usein. Lakkaamatta. Uskotko horoskooppeihin? Uskotko ennustajia? Ootko ikinä käynyt? En usko horoskooppeihin. Luen niitä toisinaan viihteeksi, jos sellainen lehti sattuu käteen. En oikein osaa uskoa ennustajiakaan,…