Miksi pidän siskostani niin kovasti?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Roosaliina täällä! Istun juuri bussissa matkalla Helsingistä takaisin kotiin. Olin viimeiset kuusi päivää kahden kuukauden tauon jälkeen pääkaupungin sykkeessä, ja residenssi-isäntänä ja –emäntänä toimivat rakkaat Henriikka ja Janne. Siitä on tovi, kun viimeksi olimme nähneet ja tahdoinkin saada kunnolla varastot täyteen, kunnes seuraavan kerran taas nähdään. Voi, kuinka pidänkään näistä tyypeistä.

Vaikka Janne pitää tiukasti parhaan lankomiehen paikkaa, keskityn tällä kertaa kuitenkin Henriikkaan, ja ajattelin kirjoittaa vähän siitä, miten minä näen Henriikan siskona ja parhaana ystävänä. Olen joskus kirjoittanut minun ja siskoni eroavaisuuksista ja samanlaisuuksista ja nyt tahtoisin kertoa muutamasta asiasta, jotka ovat mielestäni Henriikassa timanttia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Henriikka on valtavan huolehtivainen. Kun minulla on surua, sisko on aina lohduttamassa, auttamassa ja pitämässä huolta. Tiedän aina, että hänelle voin puhua ja hän pitää puoliani. Huolehtivaisuudesta kertoo hyvin muun muassa muisto ajalta, kun minä olin ehkä kolmannella luokalla. Tulimme yhdessä kotiin ja minä avasin oven. Henriikka pujahti ensimmäisenä sisään ja sekös minua ärsytti (kirjoittamaton sääntö oli, että avaaja saa mennä ensin sisään.) Linkasin avainnauhassa olevan avaimeni häntä kohti ja se osuikin yllätyksekseni suoraan häntä otsaan. Haavasta alkoi vuotaa purona verta ja minä pelästyin niin, että purskahdin itkuun. Lopulta istuimme yhdessä keittiössä, Henriikka otsa veressä minua lohduttaen.

Jos pitäisi valita lähipiiristä paras yllätysten tekijä, niin se olisi ehdottomasti sisareni. Hänellä on erityinen taito nähdä maailma yllätysten ja yllättämisen kautta. Elokuun hotelliyö on hyvä esimerkki tästä. Lisäksi Henriikka on erittäin hyvä antamaan lahjoja, ja tiedän, että hän myös nauttii siitä aivan eri tavalla kuin moni muu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siskoni on uskomattoman hauska tyyppi. Tietysti saatan olla hieman puolueellinen, sillä samanlaisessa ympäristössä kasvaneena minua naurattaa usein samanlaiset jutut. Uskallan kuitenkin väittää, että ihan objektiivisestikin tarkasteltuna Henriikka on melko huumorintajuinen kaveri.

Henriikka on oma itsensä ja antaa myös ympärillään olevien tehdä samoin. Hän ei ota itseään liian vakavasti ja osaa nauraa arjen noloille kommelluksille. Henriikka ei esitä olevansa viisaampi kuin on. Jos hän on innostunut, hän pomppii ja tanssii eikä pysy housuissaan. Hän ei rakenna itselleen suojaa muilta ihmisiltä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeisenä ja varmastikin tärkeimpänä – Henriikka näkee ihmisissä hyvää. Hänellä on hyvä sydän. Hän ei koe muiden onnistumista kolahduksena itseään vastaan. Kuinka monta kertaa sisko onkaan muistuttanut minua: ”Eihän se ole sulta pois, kun toisella menee hyvin.”

Koen olevani erityisen onnekas saadessani olla Henriikan sisko. Ja koen myös, että me ollaan kaikki erityisen onnekkaita, kun saadaan olla Henriikan lukijoita.

Iloa teidän päiviinne!
Roosaliina

Ps. Henriikka ei suinkaan ollut tilannut tätä kirjoitusta, vaan ajatus lähti itsestäni (naurattaa ajatus: satanen maineenpuhdistamisesta!) Jotta ei menisi aivan siirapiksi koko homma, niin voin lisätä vielä pari juttua, jotka eivät ole omassa ranking-listassa ihan niitä siskoni parhaita puolia. Henriikka nukahtaa lähes aina kesken elokuvien. Miten raivostuttavaa! Lisäksi hän on aika ajoin melko oikukas ja ennalta-arvaamaton, myös huonolla tavalla. Ja viimeisenä: hän käyttää sinisilmäisyyttäni ja läheistä sukulaisuuttani törkeäksi hyödykseen ja laittaa minut siivoamaan niin, etten itsekään tajua tulleeni höynäytetyksi.

Kategoriat: sisko 9 kommenttia

Miksi pidän siskostani niin kovasti?

9 kommenttia

  • Nannana sanoo:

    Ihana kirjoitus! Vähän aikaa blogia, instagramia ja snapchattia seuranneena tuo on kuvaus jonka olen myös saanut:) Aito ja piristävä ihminen, voisin ottaa oppia ja päästää tuntee enemmän esiin.

    Millä otat kuvat blogiin?

    • roosaliina sanoo:

      Hei kiitos kovasti :-) Mulla on aivan huikea sisko.

      • Henriikka sanoo:

        Hello there! ihana kun oot löytänyt mun juttujen pariin.

        Meillä on kotona useampi kamera. Lähes kaikki kuvat ottaa Janne ja hän käyttää Canonin 70D:tä ja muutamaa erilaista putkea: yleensä Sigman 18–35, 1.8 putkea tai välillä Sigman 50 millistä, 1.4.

        Minulla itselläni on Olympuksen PEN E PL7, jossa on yllättävän usein sen kittiputki kiinni. Sen lisäksi minulla on ollut pari kuukautta lainassa Olympuksen PEN F, joka on sen maailman kauneimman ulkonäön lisäksi osoittautunut myös superhyväksi kameraksi itselleni. Esimerkiksi kaikki Hawaijin reissun kuvani on otettu sillä. En tykkää itse kantaa sellaisia järkälekameroita mukanani, etenkään reissussa.

        Muokkaan Photoshopilla kuvani, vaikka omaan kuvanmuokkaukseeni riittäisi varmasti Lightroom oikein hyvin.

  • sari sanoo:

    Ihana :)

  • Sella sanoo:

    Ihana teksti tykäsin kovasti ☺

  • Emilia sanoo:

    Aivan ihana teksti. Tekstin lopussahan se todellinen sisarrakkaus tulee esille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *