Riidan jälkeen

Kyllä totuuden huomaa näistä kuvista: olen turhautunut, ärsyyntynyt ja väsynyt. Joskus, valitettavan usein, sellaisiakin hetkiä vain on. On mukavaa vaihtelua, että kamera on mukana niissäkin.

Pidän kuitenkin vaatteistani, sillä raitakuvioisesta paidasta tulee mieleen veturinkuljettaja-isäni työvaatteet. Siniset farkut ovat nostalgiset, mutten ehtinyt kiireessä laittaa lainkaan sukkia.

C’est la vie, sanoisi kieltä osaava. Oikeastaan läpitunkeva huono mieli tekee kuvien tunnelmista aidomman. Arkisen. Muistettavan.

Olin lähdössä eilen aamupäivällä töihin, kun kuvat otettiin. Olimme syöneet tavalliseen tapaan aamiaista, katsoneet Gilmoren tyttöjä, olin juonut santsikupinkin. Aamun tunnit teimme molemmat töitä etänä.

Koko aamupäivä oli silti kaiken kaikkiaan nihkeä. Tiedättekö, kun joku vastoinkäyminen, joku ikävä kommentti tai muu vastaava, jää kalvamaan mieleen? Ettei oikeastaan enää muista, mistä huono fiilis tuli, tai olisiko se edes murehtimisen arvoista. Minulla oli juuri sellainen aamu.

Olin kasannut mieleeni koko viikon ärsyttävät asiat. Sen päälle olin vielä turha, ruma, lihava, merkityksetön ja itsekäs. Kinastelimme ja olin sietämätön. Hyvä soppa.

Das ist leben. Sånt är livet. Así es la vida. Such is life.

Sellaista elämä on. Onneksi vain toisinaan.

-Henriikka

raitapaita/H&M, kengät/Vagabond, farkut/Monki, kello/DW (saatu)

Kategoriat: elämä, muoti, oma tyyli Avainsanat: , 3 kommenttia

Riidan jälkeen

3 kommenttia

  • Maria sanoo:

    Voi, mullakin oli vähän tuollainen päivä tänään ja laitoin sen vaan väsymyksen piikkiin. Sit istuin pari tuntia lounaalla hyvien tyyppien kanssa ja mieli parani. Mut joskus kiukut pitää vaan kokea. Toivottavasti ikävät jutut paina sulla mieltä enää kauan, sanotaan vastapainoksi että oot aivan hurmaavan oloinen tyyppi näin blogin kautta. Kaikkee hyvää ja kaunista sun viikonloppuun!

    • Henriikka sanoo:

      Mainiota kuulla, etten oo ainoa kiukkuilija. Oot kyllä ihan oikeassa, että joskus on ihan ok kiukutella. Kunhan vaan ei tuu tavaksi.

      Ja voi kiitos – tulin niin iloiselle mielelle sun sanoista. Viikonloppu oli myös hyvä ja kaunis, toivottavasti sinunkin!

  • Karkki sanoo:

    Et varmaan arvaakaan, miten piristävä tää postaus oli! (Vaikka se syntyikin ärsytyksestä ja turhautumisesta.) Mullakin on viime aikoina ollut liikaa tuommoisia päiviä ja se pistää miettimään, mikä menee mönkään. Täytyy kuitenkin olla vähän armollinen itselleen ja ajatella just niin kuin sanoit- sellaista elämä on. Välillä kiukuttaa. Onneks vastapainoksi kikatuttaa.
    Kivaa alkavaa viikkoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *