Unelmia niin että pää räjähtää

Minulla on meneillään vuotuiset. Kerron niistä nyt vähän lisää.

Tämä on juuri sellainen ”usko itseesi, usko unelmiisi” -kirjoitus. Rakastan sellaisia, jos niissä on joku tolkku. Voi kuitenkin olla, ettet saa tästä kirjoituksesta mitään. Sori siitä.

Mutta voi myös hyvin olla, että ajattelet juuri samoin kuin minä nyt. Että et ole ihan vielä siellä, missä haluaisit olla. Tai että päässäsi surraa niin paljon ideoita, että se on vähällä räjähtää tuhannen pirstaleiksi. Että unelmasi tuntuvat paljon koko ihmisruhoasi suuremmalta – potenssiin tuhat.

Tunne ei tule siitä, ettäkö unelmat olisivat tavoittamattomia tai valtavia. Tunne tulee siitä, että mieli ei meinaa vastaanottaa tosiasiaa, mihin kaikkeen ihminen oikeasti pystyy ja miten suuriakin haaveita voi ihan oikeasti tavoittaa.

Minulla on meneillään vuotuiset. Vähintään kerran vuodessa myllään elämäni ja olemassaoloni tarkoitusta läpikotaisesti. Prosessi tuntuu mullistavalta, ja minulla on olo, että nyt saavutetaan suuria.

Kun vuotuiset sitten tulevat päätökseen, tulokset yllättävät. Saan rauhan sydämeen asioilla, jotka ovat lopulta kaiken rinnalla kovin, kovin pieniä. Syksyllä 2013 ymmärsin, että elämäni tarkoitus on saada ihmiset huomamaan ympärillä olevan maailman kauneus. Syksyllä 2014 ymmärsin, että olen onnellisempi, kun olen enemmän ulkona. Vuonna 2015 tulokset olivat poikkeuksellisen suuria, kun tajusin muuttaa urapolkuni suuntaa.

Viime vuoden vuotuisten tulokset, eivät ole vielä kirjoitettavassa muodossa. Mieleni on täynnä ajatuksia, ideoita, haaveita ja suurta sekasortoa. Olen nyt siinä vaiheessa, jossa kaikki tuntuu vielä suurelta.

Luultavasti lopullinen ymmärrys on kiteytettävissä johonkin yhtä yksinkertaiseen kuin ”haluaisin maalata enemmän väsiväreillä” tai ”Minun on uskallettava irrottaa kalastamani ahven koukusta.” 

Mutta siihen asti myllään pääkoppaani ylös, alas, ympäri ja mossaan hiuskasaani niin vinhaan, että tolkuttoman ajatustunnelin päässä näkyisi vihdoin vähän valoa.

-Henriikka

Kategoriat: elämä, mökki, random Avainsanat: , 5 kommenttia

Unelmia niin että pää räjähtää

5 kommenttia

  • Minu sanoo:

    Hellstenin Tomppa on heittänyt tällasen helmen: ” Haaveet ovat syntymätöntä minuutta, joka tahtoo tulla näkyväksi.”

    • Henriikka sanoo:

      No helmi tosiaan. Viisas kaveri tuo Hellstenin Tomppa. Ja kiitos sulle, kun jaoit tämän Tompan ajatuksen mun kanssa.

  • Tuo ”Minun on uskallettava irrottaa kalastamani ahven koukusta” on ehkä maailman ihanin lausahdus tähän aiheeseen!! Eikä vähiten siksi, etten itsekään uskalla sitä tehdä… :)

  • Sanna sanoo:

    Hei mutta kas! Mulla on myös kerran, joskus 2 kertaa vuodessa vuotuiset! En ollut osannut antaa niille nimeä, mutta juuri kuvaamasi kaltaiset ne ovat! Ajanjakso, jonka aikana menee koko elämä syyniin, keikutaan toivottomuuden ja mahtipontisen innostuksen välillä ja tehdään korjausliikkeitä tarvittavissa kohdissa.
    Oon itse ajatellut, että vuotuisten isoin päämäärä on vastaus kysymykseen: ”kuinka olisin onnellisempi? Mistä mun pitää luopua, ollakseni tyytväisempi? Minkä asian olen unohtanut, joka on aina tuottanut mulle suurta iloa?”

    Ja usein, lähes aina, tuon syynin jälkeen saavuttaa rauhan. Tietää taas mihin suuntaan kävellä hetken aikaa.

    Kiitos sun blogista! Oon hiljaisesti seuraillut ja oivallellut salaa :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *