Pahuksen vuodenaikaikävä

Vihoviimeistä hommaa ruveta haikailemaan kesää, kun laahustaa tiistai-illalla töistä kotiin. Kotikatu hohkaa harmaan eri sävyissä. Ei tule kuulonkaan, että 50 eri harmaan astetta riittäisi. Loskaa on vähintään puoleen sääreen saakka ja osa sataa samanaikaisesti niskaan.

Mutta niin minä vain haikailin. Kotiin tultuani otin tietokoneelta esiin kansion, jonka nimi on ”Vuokatti heinäkuu 2016” ja aloin selata kuvia. Kuvat palauttivat muutamassa sekunnissa sup-lautailemaan, väsäämään lumpeenkukista koruja ja ihailemaan laskevaa auringonlaskua.

Pahuksen vuodenaikaikävä.

Arvatkaa mikä on iloista? Pääsin kuin pääsinkin siinä Rajala Ambassador -kilpailussa top kymppiin.

Sen lisäksi ilahduttaa, että palaan takaisin Vuokattiin parin viikon päästä. Pitkän viikonlopun mittainen reissu ei varmasti ole aivan yhtä lämmin kuin viime kesänä, mutta uskon hetkistä tulevan yhtä muistettavia. Pääsemme Jannen kanssa kokeilemaan rinteitä – ja toivottavasti lunta riittää niiden ulkopuolellekin. Ehkä pääsemme huskyjen kyytiin tai rentoilemaan porealtaassa.

Maaliskuussa kutsuu vielä Ylläs, joten ihania Suomi-matkoja on tiedossa pitkälle kevääseen saakka. Niiden voimalla jaksaa jos ei kesään, niin ainakin vappuun saakka.

Olisko jollain toisellakin ehkä vähän vuodenaikaikävää?

-Henriikka

Kuvat 2, 7, 9, 11, 12, 14 : Joel Siren
Kuvat 1, 3–6, 8, 10, 13, 15–17 : Viena K.

Huom! Olimme kesällä Vuokatissa VuokattiSportin kutsumina, emmekä vastanneet kustannuksista itse.

6 kommenttia

  1. OK 31.1.2017

    On! Juuri nyt seuraavat pari kuukautta vaikuttaisi olevan yhdet raskaimmista hetkeen, enkä malta odottaa kevään ja kesän mukanaan tuomaa kepeyttä.

    Vastaa
    • Henriikka 1.2.2017

      Jessss, en ole ainoa vuodenaikaikävöijä. On tämä vaan ihan hölmöä hommaa, kun ei osaa nauttia, vaikka ihan oikeasti talvestakin tykkään kovasti. Ehkäpä se onkin juuri se, kun Helsingissä ainakaan talvi ei oo ollut tullakseen vielä ollenkaan.

      Tsemppiä sulle kaikkiin tällä hetkellä meneviin ja tuleviin hommiin. Kyllä se kevät ja aurinko sieltä jossain vaiheessa taas onneksi tulee.

      Vastaa
  2. Johanna 1.2.2017

    Uuuu, tervetuloa Vuokattiin! Eilen käytiin viimeksi laskemassa ja vaikka enimmäkseen lentelinkin lumilaudallani voltteja, oli meillä hurjan kivaa. Eihän se mikään maailman isoin paikka ole mutta tosi toimiva ja mukava paikka :)

    Vastaa
    • Henriikka 1.2.2017

      No mutta kiitos kovasti. Odotan jo innolla! Viime vuonna laskemiset jäi Messilän mäkeen, että kyllä Vuokatti siihen nähden on melkoinen menomesta.

      Toihan kuulostaa muuten erittäin prolta, että oot vaan voltteja heitellyt menemään. Toivottavasti Vuokatti opettaa mullekin nää volttien salat.

      Vastaa
      • Johanna 1.2.2017

        Haha, toivottavasti et ihan samanlaisia voltteja opi kuin minä eilen. Melkosen mustelmilla on keho nimittäin… :D

        Vastaa
  3. […] Kesällä ohjelmassa oli kiipeilypuistoa, mäkiautoilua ja wakeboardausta, tällä kertaa vuorossa oli kunnon lumiloma: vuoden ensimmäistä kertaa laudan päälle ja vauhdilla alamäkeen. Parasta. […]

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Johanna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.