Yrittäjä täällä moi. Ensimmäinen kokonainen viikko käynnissä ilman totuttua työrytmiä.
Mikä on erilaista? Olen nukkunut vähän enemmän kuin tavallisesti. Tänä aamuna lähdin aamulenkille vasta puoli kahdeksalta, vaikka ennen olisin lähtenyt jo tuntia aiemmin. Eilen aamulla minulla oli aikaa lakata kynteni ja jättää hiuksiin vaikuttamaan sekä syväpuhdistava shampoo että syvähoitava hoitoaine. Olen voinut vastata huomattavan paljon enemmän myöntävästi tulevaisuutta koskeviin pyyntöihin ja kysymyksiin. Olen ollut enemmän hiljaa ja hiljaisuudessa.
Mikä on tuttua? Suunnilleen kaikki muu. Aamupala tuntuu edelleen spesiaalilta, maileihin on vastattava. Astiat pyörivät koneessa ja pyykit linkoavat tutulla tempolla. Parin päivän yrittäjäkokemuksella ei huudella vielä mitään syvällä rintaäänellä.
Olen päättänyt, että tämä viikko on orientaatioviikko. Totuttelen uuteen, lomailen vähän. Laiskottelen pitkästä aikaa. Siivoan kotia ja samalla mieltäni. Perehdyn uuteen työhön ja työnantajaan. Tämä esimies onkin kaikista kimurantein; ajatukset ja mielipiteet vaihtuvat yhtä nopeasti kuin liikennevalot.
Jollekin yrittäjyys ei ole mikään hyppy tai iso askel. Tai askel ollenkaan. Kaikki eivät edes totu tiettyyn rytmiin, vakituiseen työhön tai ajatukseen tietyllä kaavalla kulkevasta arjesta. Minulle tämä on kuitenkin unelmien konkretisoitumista, suuren tuntuista. Ajattelin pitkään odottavani, että Janne olisi töissä. Vaan en sitten odottanut. Kun eihän elämässä voi aina vain odottaa.
Joku oli kirjoittanut torstain kirjoitukseen, että on pitänyt blogissani siitä, että täällä näkyy vielä tavallinen, työssäkäyvän ihmisen arki ja että pelkää blogini vieraantuvan sellaisesta. Totta kai pelkään sitä itsekin, hyväosaisten kuplaa ja kuplia ylipäänsä. Toisaalta tavallisen elämän määrittelykin on haastavaa (tarpeetonta?) ja työpaikan luominen ”tyhjästä” ylpeyden aihe.
Niin kuin tuo ruukkukasvi aamiaisen viekussa: valoa kohti, alati kasvaen. Välillä vähän vinoon ja epäloogisesti, mutta kasvaen kuitenkin.
-Henriikka
Ihana päästä elämään tätä orientoitumista ja yrittäjäksi hyppäämistä kanssasi, vaikkakin täältä ruudun takaa. Tykkään blogisi tunnelmasta ja tyylistä tosi paljon! Haluaisin itsekin oppia nauttimaan luonnosta ja viettämään aikaa siellä, kuten sinä teet. Ja ylipäätään oppia nauttimaan elämän pienistä iloista. :)
Hei Anna-Kaisa, ihan mahtavaa, että oot mukana siellä ruudun takana. Teitä totisesti tarvitaan.
Kiitos ihanasta kommentista. Mä toivon sulle monenmonta ihanaa retkeä ja seikkailua sekä luonnossa että arjessa.
Kuulostaa mielestäni juuri oikealta tavalta aloittaa uusi vaihe (työ)elämässä. Hetken laiskottelu, entisen nollailu ja totuttelu uuteen, sitten taas mennään. Paljon tsemppiä tulevaan!
Pakko takertua yhteen pikku seikkaan postauksessasi: olet tasan toinen ihminen lisäkseni, joka sanoo astioiden PYÖRIVÄN koneessa. Itse sanon aina niin ja olen useammaltakin taholta saanut kuulla, kuinka vaatteet pyörivät pesukoneessa, astiat eivät. Saattaisi kuulemma tulla vähän kalliiksi jokainen pesukerta… :D Mutta hei. mennään me tällä tyylillä!
Oon myös itse tullut siihen tulokseen, että tää on ainoa oikea tapa mulle aloittaa uusi elämänvaihe. Kiitos kovasti tsempeistä.
Haahahhaa, astiat todellakin pyörii siellä koneessa ja astianpesukone laitetaan pyörimään samalla tavalla kuin pyykkikonekin. Jatketaan siis näin!
Moikka Henriikka, tänään rohkaistuin sanomaan sen, mitä mietin joka kerta kun luen blogiasi. Ensimmäisestä kerrasta on jo tovi ja silti aina vaan palaan, vaikka on vierähtänyt vuosia. Someöverin keskellä tämä on mulle paikka, jossa voi rauhoittua ja fiilistellä rauhassa, uppoutua sanoihin ja kuviin, ihan niin hitaasti kuin haluaa. Tämä on yksi niistä harvinaisista paikoista, joissa aika seisoo, vaikka ympärillä juostaan take away-kahvit läikkyen. En usko, että sellaista tunnetta voi isokaan elämänmuutos helposti hetkauttaa.
HUUUUH, mitä tähän voi edes vastata. En pysy housuissani, kun oon niin iloinen ja innoissani tästä kommentista. You made my day. KIITOS.
Mukava lukea tästä elämänmuutoksesta :) Jään seuraamaan innolla kirjoituksia aiheesta!
Kivaa, kun oot mukana. Yritän aina välillä muistaa päivitellä tästäkin aiheesta :-)
Heh, niin vaan se yrittäjäkin on ”tavallinen työssäkäyvä ihminen” :) Ehkä tulevaisuudessa se tavallisin.
Tavallinen ja normaali elämä on niin pöhköjä määritelmiä muutenkin. Ei kai sellaista olekaan / kai kaikki on omalla tavallaan normaalia ja tavallista.
Niinpä, hyvin sanottu. Ihminen tottuu siihen, mitä tekee ja se muuttuu sille normaaliksi, vaikka toisen mielestä se ei oliskaan yhtään tavallista. Mä ainakin näen hyvänä sen, että tavallinen voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita.