Ajatuksia unesta ja väsymyksestä

Heräisinpä joka aamu virkeänä ja innostuneena. Vaan en herää. Yleensä herään tosi väsyneenä ja useamman torkun jälkeen. Silmiä on vaikea saada auki ja mieltä orientoitua tulevaan päivään. Tänään oli pahin aamu pitkään aikaan. Makasin kuin lyöty lahna sydän sykkien, silmät ummessa.

Herättyäni ei mene koskaan montaa minuuttia, kun olen täydessä valmiudessa, uudesta päivästä innoissaan. Pari kertaa vuodessa on huonoja aamuja, jolloin kaikki tuntuu yksinkertaisen ikävältä, mutta noin 360 aamua vuodesta nautin alkaneesta päivästä.

Kuinka siis saisin skipattua tuon laahustavan, raastavan alun? Miksi herään väsyneenä lähes joka aamu? Miksi torkutan? Rauhallisesta aamusta en ole myöskään valmis tinkimään, joten herätyskelloni soi yleensä 06:30–07 välillä, jolloin aikaa jää niin matelehtimiselle kuin aamiaisellekin.

Aloitin torkuttamisen vasta yliopistoaikoina Jyväskylässä. Vielä lukiossa nousin aina tikkana, enkä voinut käsittää torkutusominaisuutta. Välivuotena pomppasin sängystä aina ensimmäisestä herätysäänestä – tosin välivuoteeni kuului myös kolmen kuukauden aika Ruotsissa, jolloin nukuin ilman herätyskelloa 12 tuntia joka yö! Ylösnouseminen on edelleen helppoa, jos tiedän että on pakko. Miksei se voi olla aina yhtä helppoa?

Väsyneet aamut ovat kuuluneet näin lyhyen päätelmäketjun mukaan aikaan, kun en ole herännyt yksin. Aamuväsymys on ollut suoraan verrannollista Jannen rooliin elämässäni. Olisikohan asialle joku psykologinen selitys? Keittiöpsykalla tosin voi jo päätellä, ettei vieressä hehkuvan patterin vierestä tee mieli nousta kylmään maailmaan.

Elämäntavoilla, ruokavaliolla, ateriarytmillä, urheilulla ja esimerkiksi erilaisilla puutostiloilla on varmasti myös vaikutusta, mutta en tunnista yhteyksiä. Onko kenelläkään vinkkejä parempiin aamuihin? Voisiko kaikessa olla kysymys kehnoista unista? Missä sellaista voi mitata ja tutkia?

Projektina parempi uni, virkeämmät aamut. Ajattelin ensialkuun pitää pari viikkoa unipäiväkirjaa, jos huomaisin sen kautta selkeitä syy-seuraussuhteita. Ehkä joku teistä lähtee samaan projektiin?

Tulevan yön nukun kuitenkin poikkeuksellisesti yöjunassa ja herään toivottavasti virkeänä Kolarista, ihanan kaukana kotoa.

-Henriikka

Kategoriat: hyvinvointi Avainsanat: , , , 22 kommenttia

Ajatuksia unesta ja väsymyksestä

22 kommenttia

  • emmio. sanoo:

    Minulla on kaksi kikkaa, jolla saan itseni ylös sängystä aikaisin (yleensä).
    1. Menen ajoissa nukkumaan ja koitan saada itseni uneen mahdollisimman nopeasti. Tähän auttaa vaikka lukeminen tai päiväkirjan kirjoittaminen, jos jostain syystä käyn sängyssäkin vielä kierroksilla.
    2. Keksin aamulle jotain kivaa, kuten esimerkiksi erityistä aamupalaa, leipomista tai lenkkeilyä. Lenkkeileminen ei tietenkään aina aamuvarhain inspiroi, mutta silloin koetan motivoida itseäni ajattelemalla raikasta ilmaa ja auringonnousua, jota pääsen lenkkeilyn siivellä katsomaan.

    Valitettavasti lankean joskus itsekin ihmispatterin vieressä kiehnäämiseen, joten sen välttelemiseen minulla ei ole tahdonlujuutta parempaa ratkaisua…Onnea aamuisiin taistoihin!

    • Henriikka sanoo:

      Hei kuulostaa hyviltä kikoilta. Itsekin yritän parhaani mukaan totella jonkunlasta unirytmiä ja juurikin niin, että iltaisin menisi aikaisin nukkumaan, niin jaksaisi herätäkin aikaisemmin. Ja aamuun on niin paljon helpompi nousta, kun tietää, että luvassa on jotain kivaa.

      Patterin vältteleminen on välillä ihan ylitsepääsemätön este. Onneksi en selvästikään ole ainoa heikko tässä maailmassa.

  • Saara sanoo:

    Mulla niin toi sama! Heräsin aikana ennen puolisoa todella aikaisin ja pirteänä ja itsestään. Nyt aamut ovat vähintäänkin kankeita. Ja tarviin aina vähintään 2h maleksimista ennen lähtöä. Mikäköhän lie.

    • Henriikka sanoo:

      Pahuksen puolisot! Ne on tehneet meistä laiskoja. Tsemppiä sun aamuihin, vielä tästä patterikuopasta noustaan.

  • Faijahommia sanoo:

    Kylmällä vedellä kasvojen pesu herättää todella hyvin, kun on kerran päässyt ylös sängystä ja raahauduttua vessaan :D

    https://faijahommia.fi/

    • Henriikka sanoo:

      No sepäs se – kun pääsisi vaan sängystä ylös. Mulle elämä on helppoa heti, kun saan kammettua itseni makuuasennosta. Mutta joo, kyllähän se kylmä vesi senkin jälkeen tekee ihan poikaa, täytyy myöntää.

  • Tapojen muuttaminen vie aikaa: Tutkimusten mukaan esimerkiksi urheilun ottaminen osaksi arkea ja elämäntapaa vie tavallisesti vähintään kolme kuukautta. Siihen saakka joutuu enemmän tai vähemmän turvautumaan itsensä pakottamiseen.

    Voisin kuvitella, että sama pätee torkutukseenkin. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta koita pakottaa itsesi nousemaan heti herättyäsi niin kauan, että se tulee luonnostaan. On itselläkin päässyt tuo reippaasti ylösnouseminen lipsumaan sen jälkeen kuin aloin uudelleen opiskella puolitoista vuotta sitten.

    Mulla toimii aika hyvin se, että laitan puhelimen, joka toimii siis herätyskellona, toiseen huoneeseen yön ajaksi. Kun on pakko nousta ekalla herättämällä, houkutus palata sänkyyn on pienempi. Paitsi ehkä keskellä talvea, kun lattia on kylmä ja sängyssä lämmittää mukavasti se ihmispatteri – mutta nyt onkin onneksi jo kevät! Tsemppiä!

    • Henriikka sanoo:

      Kiiiiitos tsempeistä ja vinkeistä. Tota herätyskellon siirtämistä toiseen huoneeseen mun varmaan pitäisi kokeilla, mutta se tuntuu vaan niin inhottavalta ajatukselta, että vielä en oo päässyt käytännön tasolle. Ehkä jonain päivänä…

  • Ootko kuullut unisykleistä? Voisiko niiden miettiminen auttaa? Yksi sykli on ymmärtääkseni puolitoista tuntia, ja tarkoittaa siis sitä, että elimistö olisi suht valmis heräämään syklin jälkeen. Eli unta pitäisi saada tarpeeksi (8h, tai mikä kenelläkin), ja pitäisi siis laittaa herätyskello soimaan niin, että heräisit juuri syklin loputtua. Näin voisit ehkä herätä virkeämmin. Toki kannattaa huomioida nukahtamiseen käytetty aika laskussa myös. Tuossa vinkiksi, jos kiinnostaa kokeilla! :)

    • Henriikka sanoo:

      Niin joo, oonhan mä ainakin lukion psykan ja terveystiedon kursseilla kuullut näistä, mutta on päässyt unohtumaan jo aika lailla kaikki. Pitääpä siis virkistää muistia ja googletella. Onkohan se omien syklien löytäminen aikaavievää puuhaa? Hmm… Toisaalta kyllähän siihen voi antaakin aikaansa, jos se auttaa heräämään virkeänä seuraavat vuosikymmenet.

      Kiitos paljon hyvästä vinkistä Sofia :-)

  • tinttiti sanoo:

    Me hankimme viime kesänä älyvalot makuuhuoneeseemme. Erityisesti mieheni on tarkka siitä, että huoneen on oltava pilkkopimeä, jotta hän saa unta. Tämä taas vaikeutti minun heräämistå aamulla. Älyvalot ovat siis kattolampussa, mutta ne saa ajastettua siten, että kirkastuvat hiljalleen haluttuun aikaan (myös illalla hiljalleen himmenevät). Niinpä usein herään jo ennen kelloa ikään kuin auringonnousuun nousisi. Ja päivällä valot toimivat siis ihan tavallisena kattolamppuna, joiden lämpöä ja kirkkautta voi halutessaan säädellä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan, meidän valomme ovat Philipsin Hue -valot. Verrattuna herätysvaloon (jota myös kokeilimme) on nämä mielestäni paremmat, sillä valaisevat huoneen laajasti ja ovat myös tehokkaammat. Lisäksi ei tarvita ylimääräisiä vekottimia kun korvaa kattolampun.

    • Henriikka sanoo:

      Ohoh, älyvalot. Tällaisista en olekaan kuullut ennen, mutta pitääkin ottaa selvää. Kuulostaa nimittäin ihan hyvältä. Kiiitos vinkistä.

  • Anniina sanoo:

    Torkuttaminen on mahdollisesti kauheinta koko maailmassa! En itse harrasta sitä, koska mielestäni se on kauheinta huijausta ja kiusausta, mitä voi itselleen tehdä :D Itse asennoidun heräämisiin niin, että vaikka pakotan itseni heräämään ekaan soittoon ja nykyään se on jo hyvin luonnollista.

    • Henriikka sanoo:

      Hahahaa, mä luulen, että aika moni jakaa sun ajatukset. Mutta useimmalla ei ehkä oo samaa mielen lujuutta kuin sulla, mm. itselläni. Vaikka toisaalta torkuttaminen on mun mielestä myös aivan uskomattoman ihanaa.

  • Vilma sanoo:

    Moi Henriikka! Mulla on tähän teoria (en tosin vielä ole päättänyt, että onko se toimiva). Oon huomannut itsessäni samanlaista käyttäytymistä juurikin mieheni unirytmiin liittyen. En yksin nukkuessani juuri torkuta, enkä vieläkään tykkää siitä yhtään, mutta hän todella rakastaa pitkää heräilyä. Siis rakastaa niin, että epäilen hänen unensa olevan sikeimmillään vasta kun radioherätys ja kännykkä jo pirisevät kilpaa.

    Tulin jokunen kuukausi sitten yhdistäneeksi asian tahdonvoimaan (ks. esim. Frank Martelan jutut aiheesta, https://tahdonvoimankayttoohje.fi/). On ihan suoraviivaista ajatella, että varmaan sitä tulee aamuisin jo käyttäneeksi aika paljon ihan vain sängystä nousemiseen, kun toisen kainalossa olisi niin mukavaa ja lämmintä. Kun tähän omassa tapauksessani lisään vielä sen, että käytännössä aina minä olen lopulta torkutusrumban lopettaja ja ensimmäinen herääjä, syntyy jonkinmoinen kierre – ja huomenna sitä tahdonvoimaa on jo vähän eilistäkin vähemmän. Pidemmän päälle olo alkaa olla aina heräämishetkellä vähän liian väsynyt.

    Ehkäpä näin? En tiedä liippaako läheltäkään sun tilannetta ja as I said, tätä teoriaa täytyy tässä kontekstissa vielä hioa :D Enkä teoriastani huolimatta ole vielä keksinyt, miten kierteen saisi katkaistua… Ehkäpä just minimoimalla käytettävän tahdonvoiman heräämishetkellä (esim. muiden vinkit yllä) ja olemalla kärsivällinen, jotta jostain uudesta mallista tulisi ei-tahdonvoimaa-tarvitseva tapa? Joka tapauksessa tsemppiä unipulmiin! Harvoin tulen kommentoineeksi mitään, joten heitän tässä samalla kiitokset sun elämänmakuisesta, ihanasta blogista! :) Kiitos kun kirjotat!

    • Henriikka sanoo:

      No moi Vilma. Mitä mahtavaa pohdintaa. Mua naurattaa, että oot kehitellyt kunnon teorian tälle. Mutta siis keep up the good work – kuulostaa ihan järkevältä. Ehkä mä jonain päivänä luen tästä jostain tieteellisestä julkaisusta (joita luen normaalisti päivät pitkät…) ja voin miettiä, että oon ollut yksi sun teorian koehenkilöistä. Ei ollenkaan huonompi pesti.

      Kiitos sulle ihanasta ja ilahduttavasti kommentista. Tulin niin hyvälle mielelle. Kiitos kun luet!

  • Johanna sanoo:

    Unipäiväkirjan pitäminen on erittäin hyvä tutkimusmuoto unihäiriöiden selvittämiseen. Kliinisessä työssä käytetään yleisesti työterveyslaitoksen unipäiväkirjaa (löytyy Googlesta) vähintään 2 viikon ajan. Pelkästään unipäiväkirjan pitäminen auttaa jo monilla, koska huonojen ja hyvien öiden/aamujen vaihdellessa saattaa huomata yllättäviäkin yhteyksiä. Esimerkiksi kofeiinin tiedetään tutkimustiedon perusteella heikentävän väestötasolla yöunta lähinnä vähentämällä syvän unen määrää sekä lyhentämällä ajallisesti unta. Kofeiinia ei tulisikaan nauttia enää seitsemään tuntiin ennen nukkumaanmenoa, mikäli kärsii unihäiriöistä.

    Toivottavasti saat aamuihisi lisää virkeyttä! Pidän kovasti blogistasi, valokuvat sekä tekstit ovat aivan ihastuttavia!
    Terveisin blogiasi seuraava yleislääkäri

    • Henriikka sanoo:

      Voi, kun jaksaisikin ryhtyä pitämään unipäiväkirjaa. Siitä olis varmasti hyötyä. Toisaalta eipä se veisi kun pari viikkoa, joten hyvinkin voisin sitä yrittää. Kofeiinistä mä osaan jo aika vahvalla kokemuksella etukäteen sanoa, että ei taida olla vaikutusta mun uniin (paitsi ehkä positiivisessa mielessä, kun on hyvä mieli käydä nukkumaan iltakahvien jälkeen!). Mutta voisi löytyä muita juttuja, joiden vaikutusta en oo edes tajunnut.

      Kiitos Johanna ihanista sanoista. Oon aivan otettu. Iloa sun viikkoon!

  • Minäkin olen tehnyt töitä nukkumisen ja erityisesti aamujen tehokkuuden kanssa. Aamut ovat toki lapsiperheessä aika erilaisia kuin yksin tai puolison kanssa kaksin asuvilla.
    Aloitin jättämällä pois kofeiinin ja alkoholin käytön klo 18 jälkeen. Sitten lisäsin D-vitamiinia ruokavalioon. Ei ruutua klo 21.30 (uutisten) jälkeen muuta kuin poikkeustapauksissa. Tabletti on sängyssä vain koska luen e-kirjoja ”pimennetyltä näytöltä”, siis sellaiselta, jonka ei pitäisi nostaa virkeystasoa.
    Ja sitten tärkein; olen luvannut itselleni yhden palasen tummaa suklaata joka aamu, kun herään tikkana ilman torkutteluja. Ja totta puhuen luulen, että valmiiksi ladattu kahvikone ja tämä motivaatiosuklaa on tärkein palanen reippaassa heräämisessä. Sinkoan aamulla ylös jopa joskus ennen kelloa; napin painalluksella kahvi kuppiin ja suklaata sulamaan kielelle, ja sitten on lupa koomata viisi minuuttia somessa ja facessa ja blogeissa, ennen kuin aamun pyörremyrsky lapsineen ja hukassa olevine lapasineen alkaa.

    • Henriikka sanoo:

      Ei vitsi, sun aamut kuulostaa erittäin hyviltä. Pitäisiköhän sitä itsekin miettiä tollaista pientä aamuporkkanaa, että jaksaisi nopeammin ponkaista ylös. Toi onkin varmaan taas ihan oma juttunsa, että itsensä lisäksi pitäisi saada vielä lapsetkin liikkeelle. Pitää toivoa, että siihen mennessä oon saanut mun omat aamut kuntoon.

  • iituliina sanoo:

    Mä oon joskus ajatellut, että pitäis olla torkuttamatta, mutta mulla on sellainen pieni ongelma, että mä oikeasti saatan torkuttaa puoli tuntia tai vaikka tunninkin ihan unissani, tietämättä asiasta mitään ennen varsinaista heräämistä.. Ja viereiseen huoneeseeen asetettu kello ei auta, kun en herää siihen.

    Onneksi nykyisin on aika harvoin sellaisia aamuja, jolloin edes tarvitsisi herätyskelloa. Luonnollinen rytmi rules, joten herään aamuisin kymmenen ja yhdentoista välillä tyytyväisenä, ilman kiukkua.

    • Henriikka sanoo:

      Hahhaa, voi ei. Sun tilanne kuulostaa kieltämättä vähän lohduttomalta. Vaikka kyllä mäkin tunnistan itseni siitä, että ei edes herää torkkuihin. Sisko, joka ei torkuta, valittaa aina meillä yökylässä ollessaan, kun viiden minuutin välein soi herätys toisessa huoneessa. Mua se ei häiritse, kun saatan ihan unessa laittaa vaan seuraavan torkun päälle.

      Mä tosi tosi harvoin jätän herätyksen kokonaan laittamatta. Jotenkin tuntuu, että päivä menee ihan plörinäksi, jos nukun yli yhdeksään. Mutta meitä on moneksi, onneksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *