Ennen kahdeksaa maanantaiaamuna

Uskomatonta! Heräsin tänään kellon soittoon klo 06.00 enkä ollut väsynyt. Ensimmäistä kertaa varmaan elokuun jälkeen en ollut väsynyt herätessäni herätyskelloon. Pötkötin silmät pyöreinä hykerrellen autuasta olotilaani, heiluttelin sormiani ja varpaitani ja kävin mielessäni läpi tulevaa päivää ja nähtyjä unia.

(Näin aivan todella outoa unta, taas kerran. Tapasin Timo Wildernessin ollessani tulevien rakennusmiesten orientoitumistilaisuudessa. Hän huomasi minut, tuli viereeni ja näytti padilta millaisen uuden videon hän oli laittanut Youtubeen: videolla hän hyppi sähkölangoilta etu- ja takaperinvoltteja suoraan tiheään kuusimetsään.)

Lähden harvoin kotoa aamuisin ennen kahdeksaa, mutta tänään olin pihalla jo ennen puolta, sillä aamujooga odotteli. Aamuihmetyksieni sarja ei suinkaan ollut lopussa: pihalla oli valoa! Odotin Jätkäsaaresta kaartavaa raitiovaunua luonnonvalossa, jonka en tiennyt kuuluvan vielä maaliskuun alun aamuseitsemään.

Tajusin, että tästä alkaa aika, jolloin valo lisääntyy niin rankasti, ettei muisti meinaa pysyä mukana. Aamupalan kahvikupillisen voi tallentaa kameranmuistille ilman, että se on valaistu kymmenillä kirkasvalolampuilla, eikä viideltä ole vielä tuomiopäivän mustaa.

Raitiovaunu kuljetti minut Roots Helsinkiin, jonne Sara oli järjestänyt Peak Performancen aamujoogan. Olisi voinut kuvitella, että olisin aurinkoenergioissani valinnut hattaranväriset housut, vaan mustaan päädyin kuitenkin.

Tunnin verran availtiin kehon ja mielen solmuja ja hengiteltiin menemään. Olen juossut lähiviikkoina niin paljon, että kehonhuollolle on niin paljon tarvetta kuin vain on aikaa antaa.

Tunnin jälkeisen värikkään aamiaisen aikana iloitsin erityisesti tunnilla mukana olleesta ystävästä. Tietämättämäni paikalle tupsahtanut Tuija toi sellaisia ilontunteita aamuun, ettei olisi tehnyt mieli nousta pöydästä ollenkaan.

Kuvitella, että mekin olemme tunteneet jo kolme vuotta. Facebook muistutti juuri merkkipäivästämme ja heitti ruudulle kuvan, jossa juoksemme yhdessä adidasheimon treeneissä keväällä 2014.

Koonti kirjoituksesta: viikko on startannut erinomaisesti.

Tapasin kuulla valituksia siitä, miten kliseistä on, että allekirjoitan sähköpostini usein: ”Aurinkoa! Terveisin, Henriikka” En kuitenkaan keksi, mikä muu voisi olla yhtä ilahduttavaa kuin valo ja aurinko.

Siis aurinkoa!

-Henriikka

Ennen kahdeksaa maanantaiaamuna

6 kommenttia

  • Olipa virkistävä viikon aloitus! Miten pystyt pitämään noin hyvän rytmin, että heräät jo kuudelta? Voi että kun mäkin pystyisin, saisi enemmän aikaiseksi päivän aikana. Mukavaa viikkoa sinulle!

    P.S. Ei mitään paineita/stressiä, kunhan tiedustelen vain, että onko jossain vaiheessa tulossa se kirjoitus liittyen tehokkuuteen ja aikaiseen rytmiin, jota ehdotin Kysy minulta -postauksen kommenteissa? :)

    • Henriikka sanoo:

      No niin oli, ihan mainio. Mutta talviaikaan mäkin herään melko harvoin kuudelta, joten ei paineita. Mä simahdan iltaisin aina aikaisin, niin sitten on varmaan vähän helpompi herätä aikaisemmin. Ja hei, juttua tuosta aikaisesta rytmistä on tulossa, kun vihdoin on enemmän aikaa. Joten pysy linjoilla ja ihanaa viikkoa sullekin.

  • Minttu sanoo:

    Olen juuri tammikuussa aloittanut jooga tunneilla käynnin. Nopeasti siihen jää koukkuun, kun tulee vaan niin hyvä olo.

  • Tuija sanoo:

    Sä oot kyllä yks aarre, senkin joogahiirulainen. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *