arkisto:

maaliskuu 2017

Kuinka näyttävästi housut voivat revetä?

Pliis, luepa loppuun. Saatat saada alkuvuoden parhaat naurut kömmähdyksestäni, johon myös otsikko viittaa.

Myös allaoleva kuva saattaa vähän naurattaa. Siinä on minun ja Jannen loma-aamiaiset vastatusten. Voitte ehkä arvata, että minun on tuo vasemmanpuoleinen.

Kun minä pääsen valmiin aamiaisbuffetin ääreen, mietin miten saan ravintorikkaan, runsaan ja monipuolisen aamupalan. Jannen spesiaali-aamiainen taas huutaa: JESSSSSS! Vihdoin paahtoleipää ja marmeladia. Vihdoin vain niitä asioita, joita oikeasti haluan.

Tässä tulisi toinen setti Vuokatin minilomamme kuvia. Ehdimme viettää mäessä kaksi kokonaista päivää. Siinä ajassa ehdimme molemmat rylliä kunnolla, pelätä ärsyttävää tuolihissiä ja paleltua samaiseen vekottimeen. Tajusin myös, etten ole koskaan ennen kokenut korkeanpaikanhuimausta tuolihississä. Voi tajuton, minusta on tulossa vanha.

Toisaalta samassa ajassa ehimme laskea monta, monta mäkeä. Posket helottivat punaisina ja suu oli hymyssä. Kaksi lettiä piiskasivat ilmaa, kun näytin Jannelle kuinka lumilautaillaan.

Ensimmäisen rinnepäivän jälkeen suuntasimme rentoutumaan kylpylään. Toisen päivän jälkeen oli ohjelmassa jotain vielä paljon parempaa: Angry Birds Activity Park.

Mieletön paikka! Saatoimme olla paikan ainoat aikuiset, jotka olivat tulleet paikalle ilman lapsia, mutta emme antaneet sen häiritä. Löimme pesäpalloa, pelasimme korista, ajoimme ralliautoilla, potkulautailimme ja otimme noin tuhat muuta lajia haltuumme kolmen tunnin aikana.

No nyt niihin housuihin sitten…

Paikan vetonaula oli volttimonttu, johon hypittiin trampoliinilta. Montusta nousi korkea boulderointiseinä aina katonrajaan saakka. Halli oli täynnä trampoliinilla ja montussa lojuvia 12-vuotiaita, kun päätimme Jannen kanssa mennä kiipeilemään.

Kiipesin näyttävästi katonrajaan saakka, kunnes roikkuessani kiipeilyotteista, kuulin minulle kohdistetun huudon huoneen reunalta, paikan valvojalta.

”Sulla on housut revenneet.”

Roikuin hämähäkkiasennossa seinällä pylly kaikkia kohti ja kokeilin takalistoa kädelläni. Trikoiden takasauma oli auennut keskeltä ylhäältä alas saakka paljastaen olemattomat alushousuni ja koko takapuoleni. Olin hetken hallin kuutamo kaikkien toljottaessa tapahtunutta.

Naurattihan se ihan kamalasti. Samalla tajusin, että nämä 12-vuotiaat ovat juuri niitä, jotka luultavasti laittavat valkoisen pyllyni Youtubeen nanosekunnissa.

Hyppäsin siis volttimonttuun enkä noussut, ennen kuin valvoja toi collegepaitansa pyllyni peitoksi. Mietin siinä pehmopalojen seassa istuessani, että jos olisin keski-ikäinen mies, niin minut olisi varmasti jo tuomittu oikeuteen paljastelustani.

Onni onnettomuudessa: sain löytötavaroista jonkun 152-senttisen pojankoltiaisen aluskerrastohousut lainaksi loppuajaksi. Kyllä ne jalassa kelpasi ampua Angry Birds -tykillä.

Nauroimme tietysti tapahtuneelle koko illan (ja edelleen). Otin muistokuvankin housut jalassa, mutta pyhä jysäys, se lokeroisi blogini jonnekin K18-osastoon.

Suihkun jälkeen oli vuorossa illallinen Ravintola Kipossa. En ollut koskaan paikasta kuullukaan, mutta uskallan suositella tosi lämpimästi. Vahvaa Kainuun otetta, paikallisuutta ja inspiraatiota metsästä. Mielettömän hyvää ruokaa ja ystävällistä palvelua.

Listalta löytynyt härkis-kuksa oli täysi yllätys! Alkukeitoksi nautin niin hyvää sienikeittoa, ettei mitään rajaa. Jälkiruoan salmiakki- ja tervajäätelöpallot ja puolukkasorbetti olivat huippuja nekin.

Voi tosin olla, että siinä nälässä olisin antanut viisi tähteä vaikka Valkealan ABC:n lounasbuffetille, mutta Kippoon palaan kyllä mielellään.

Vuokatti oli ihana irtiotto arjesta ja tavallisesta parisuhdearjesta. Toivon mukaan palaan huudeille taas kesäaikaan ja ensi talvena taas lumille.

Onneksi lumet eivät kohdaltamme lopu vielä tähän, sillä arvatkaa mitä: ensi viikon tiistaina yöjuna puksuttaa meidät perille Ylläkselle.
A-a-a-auuuuu!

-Henriikka

Huom! Olimme reissulla VuokattiSportin kutsumina, emmekä vastanneet kustannuksista itse.

Lumilomalla Vuokatissa

Vihdoin Vuokatti-kuvia!

Kun reilu viikko sitten vietin läksiäisaamiaistani entisessä työpaikassani, iloitsin siitä, että tiesin pääseväni jo samana päivänä reissuun. Oli huippu sattuma, että jo ennen irtisanoutumistani sovittu miniloma sattui juuri ensimmäiselle viikonlopulleni yrittäjänä. Ikään kuin palkintona uudesta.

Hyppäsimme aamiaisen jälkeen laina-autoon, ja Janne ajoi meidät kahden pysähdyksen taktiikalla turvallisesti perille Vuokattiin.

Oli hauska palata heinäkuun jälkeen vähän erinäköiseen Vuokattiin ja Vuokatin urheiluopistoon. Kesällä Chalets-asuntomme ikkunasta näkyi valtava järvi, hiekkarannan pätkä ja laiturilta veteen pomppivat ihmiset. Nyt tilalla oli lumenpeittämä alue, jossa kulki komea hiihtolatu ja moottorikelkat.

Kesällä ohjelmassa oli kiipeilypuistoa, mäkiautoilua ja wakeboardausta, tällä kertaa vuorossa oli kunnon lumiloma: vuoden ensimmäistä kertaa laudan päälle ja vauhdilla alamäkeen. Parasta.

Onhan se aina jännittävää – päästä vuoden jälkeen takaisin rinteeseen (tai niiden ulkopuolelle). Totutella tunteeseen, että jalat ovat sitkeästi kiinni laudassa, ja muistaa lopulta, että se tuntuu oikeastaan aika luonnolliselta.

Viime talvikauteni luisui käsistä, ja lopulta pääsin rinteeseen kerran: yksinäni Skibussilla Kampista Messilään. Sen muistaen riemuitsinkin jokaisesta laskusta Vuokatissa vielä vähän enemmän.

(Puhumattakaan siitä riemusta, jonka koin rinneravintolan kaakota juodessani.)

Ensimmäisen mäkipäivän jälkeen korkattiin proseccopullo uuden yrittäjänalun ja elämänvaiheen kunniaksi. Mietin juomaa siemaillessani, miten minä näytän rinne-elämän jälkeen nuutuneelta lättätukalta, kun taas Sara näyttää aluskerrasto päällään supermallilta. Tärkeintä kuitenkin, että yhtä hyvä fiilis varmasti kummallakin.

Kippisten jälkeen suuntasimme Katinkullan kylpylään. Luulimme nauttivamme poreista, mutta makoilimmekin lähes koko ajan savusaunassa, höyrysaunassa, normisaunassa ja jo-unohtuneissa-saunoissa.

Kylpylän jälkeen nautimme O’Learysin välittömästä tunnelmasta ja valtavista nachomääristä saunanraikkaina. Lähes nukahdin pöytään aktiivipäivän jälkeen, vaikkei kello ollut lähtiessämme edes yhdeksää.

Säästin puolet kuvista vielä toiseen juttuun, sillä valkoisia hankia ja tutusta asuinympäristöstä poikkeavia, venytettyjä viikonloppuja voisi hehkuttaa vaikka millä mitalla.

Ehkä jollekin teistä Vuokatti on tosi tuttu? Itse olen päässyt vierailemaan siellä muutamia kertoja, mutta vasta viimekesäisen ja toissaviikkoisten vierailujen jälkeen paikka alkaa kunnolla avautua.

Suomi-lomailu on lomailun aatelia.

-Henriikka

Huom! Olimme reissulla VuokattiSportin kutsumina, emmekä vastanneet kustannuksista itse.

Ennen kahdeksaa maanantaiaamuna

Uskomatonta! Heräsin tänään kellon soittoon klo 06.00 enkä ollut väsynyt. Ensimmäistä kertaa varmaan elokuun jälkeen en ollut väsynyt herätessäni herätyskelloon. Pötkötin silmät pyöreinä hykerrellen autuasta olotilaani, heiluttelin sormiani ja varpaitani ja kävin mielessäni läpi tulevaa päivää ja nähtyjä unia.

(Näin aivan todella outoa unta, taas kerran. Tapasin Timo Wildernessin ollessani tulevien rakennusmiesten orientoitumistilaisuudessa. Hän huomasi minut, tuli viereeni ja näytti padilta millaisen uuden videon hän oli laittanut Youtubeen: videolla hän hyppi sähkölangoilta etu- ja takaperinvoltteja suoraan tiheään kuusimetsään.)

Lähden harvoin kotoa aamuisin ennen kahdeksaa, mutta tänään olin pihalla jo ennen puolta, sillä aamujooga odotteli. Aamuihmetyksieni sarja ei suinkaan ollut lopussa: pihalla oli valoa! Odotin Jätkäsaaresta kaartavaa raitiovaunua luonnonvalossa, jonka en tiennyt kuuluvan vielä maaliskuun alun aamuseitsemään.

Tajusin, että tästä alkaa aika, jolloin valo lisääntyy niin rankasti, ettei muisti meinaa pysyä mukana. Aamupalan kahvikupillisen voi tallentaa kameranmuistille ilman, että se on valaistu kymmenillä kirkasvalolampuilla, eikä viideltä ole vielä tuomiopäivän mustaa.

Raitiovaunu kuljetti minut Roots Helsinkiin, jonne Sara oli järjestänyt Peak Performancen aamujoogan. Olisi voinut kuvitella, että olisin aurinkoenergioissani valinnut hattaranväriset housut, vaan mustaan päädyin kuitenkin.

Tunnin verran availtiin kehon ja mielen solmuja ja hengiteltiin menemään. Olen juossut lähiviikkoina niin paljon, että kehonhuollolle on niin paljon tarvetta kuin vain on aikaa antaa.

Tunnin jälkeisen värikkään aamiaisen aikana iloitsin erityisesti tunnilla mukana olleesta ystävästä. Tietämättämäni paikalle tupsahtanut Tuija toi sellaisia ilontunteita aamuun, ettei olisi tehnyt mieli nousta pöydästä ollenkaan.

Kuvitella, että mekin olemme tunteneet jo kolme vuotta. Facebook muistutti juuri merkkipäivästämme ja heitti ruudulle kuvan, jossa juoksemme yhdessä adidasheimon treeneissä keväällä 2014.

Koonti kirjoituksesta: viikko on startannut erinomaisesti.

Tapasin kuulla valituksia siitä, miten kliseistä on, että allekirjoitan sähköpostini usein: ”Aurinkoa! Terveisin, Henriikka” En kuitenkaan keksi, mikä muu voisi olla yhtä ilahduttavaa kuin valo ja aurinko.

Siis aurinkoa!

-Henriikka

Kaikki kuluneen viikon kahvihetket

Kaupallinen yhteistyö: Moccamaster

Maanantai

Aamukahvit kotona klo 08.00 (2 kuppia, koska on maanantai)
Päiväkahvikupillinen kotona klo 14.00 (töiden lomassa)
Yökahvi (täydellinen konsepti) klo 21.30

Kirjoitin kuluneella viikolla ylös kaikki kahvihetkeni. Voi, niitähän riitti! Miten kiva on nyt sunnuntaina lukea kaikista ihanista tuokioista ja tajuta, että kahvin äärellä tapahtuu kuin tapahtuukin paljon kaikkea erityisen hyvää.

Miksi ryhdyin yllättäen yksityiskohtaiseen kahvien kirjaamiseen? Moccamaster laittoi yhden kultaisen keittimensä kiertämään maalis–huhtikuun ajan bloggaajalta toiselle. Keittimen mukana kulkee myös ihkaensimmäinen Moccamaster-kahvipöytäkirja, joka on lopulta kierroksensa jälkeen kaikkien nähtävillä Helsinki Coffee Festival -tapahtumassa.

Minun jälkeeni keitin ja kirja jatkavat matkaansa Liemessä-blogin Jennille, mutta minua ennen ei ollut kukaan. Oli tabula rasa ja valkoiset sivut. Ja luokattomat paineet tietenkin! Käyttää nyt ylipäänsä mustekynää läppärien täyteisessä maailmassa, saati jonon ensimmäisenä.

Ei vaan. Nautin oikeasti, kun sain uppoutua tyhjän aukeaman ääreen.

Torstai

Aamukahvi Arabianrannassa klo 08:08 (kyytipoikana vihreä kuula, suotta parjattu herkku)
Warrior voikahvi (jaiks!) klo 08:40
Aamupäiväkahvi klo 10.10
Päiväkahvi klo 13.00
Yökahvi kotona kaikessa rauhassa klo 22:15 (ilta-/yökahvit tuntuvat aina palkinnolta koko päivästä)

Minua pyydettiin ikuistamaan pöytäkirjaan hyviä kahvihetkiä ja niiden jättämiä jälkiä. Tajusin kuitenkin heti, ettei minulla ole kuin hyviä kahvihetkiä. Jätin muutama vuosi sitten huonot ja keskinkertaiset kahvihetket, pahan kahvin ja tottumuksesta ryystetyt kitkerät kupilliset.

Niinpä pystyin hyvällä omatunnolla kirjaamaan kirjaan jokaisen juomani kupillisen. Yleensä kupillisia on päivässä 3–4, joskus harvoin enemmän tai vähemmän. En ole mikään litrahuuli, vaan juon mieluummin useamman pienen, herkullisen kupillisen kuin valtavan mukillisen.

Oma hopeinen Moccamasterimme on palvellut meitä noin kuusi vuotta. Välillä tulee hinku hankkia värikäs malli, mutta vielä koskaan ei ole tullut samanlaista keitinkateutta kuin tästä kiertävästä kultaisesta. Kulta on Moccamasterin uusi vanha väri ja sointuu isovanhempien perintökärryyn saumattomasti.

Mutta vanhassa vara parempi. Ainakin tässä tapauksessa, kun tutulla keittimellämme on vielä monta vuotta edessään.

Sunnuntai

Aamukahvia monta, monta kuppia klo 08:30–18.00
(seurana ystäviä, jäätelöä ynnä muuta kivaa)

Pöytäkirja-aukeaman viimeiset rivit ovat vielä kirjoittamatta. Luulen nimittäin, että iltakävelyn jälkeen teemme vielä isot salaatit ja juomme jälkiruoaksi somat kupit kahvia.

Huomenna keitin jatkaa kulkuaan Jennille. Jätinkin aukeamani kulmaan hänelle pienen haasteen: ”Juo ainakin yhdet ensi viikon kahvit luonnossa – tai vähintään pihamaalla. Nauti keväästä.”

Jätän saman haasteen myös teille kaikille.
-Henriikka

Kevätriivaaja

Eilen iski kevätriivaaja. Menin Stockmannille kysymään, olisiko Yves Saint Laurent ottanut vieläkään takaisin valikoimiinsa Baby Doll nestemäistä eyelineria. Viimeinen kesti käytössäni noin kolme vuotta, ja kun menin edelliskerran vanhan, kuluneen putkiloni kanssa kauppaan, sain vastaan lempeää naurua:

”Meillä ei ole ollut tätä hetkeen valikoimissa. Et taida meikata mitään päivittäisiä Amy Winehouseja?”

Sain eilen taas pettyä, sillä ilmeisesti kukaan muu ei ole välittänyt kyseisestä tuotteesta.

Sitten minuun iski kevätriivaaja: mitäs ihmettä minä jollain silmämeikillä teen, kun voin ostaa kevätauringossa hohtavaa huulipunaa.

Kävelin suoraa päätä Macin osastolle, pyysin kirkkaimpia mattasävyjä nähtäville ja valitsin Retro Matte Relentlessly red -huulipunan ja Dynamo-sävyisen rajauskynän.

Tänään heräsin innoissani, sillä tiesin saavani uudet huulet. Nämä kuvat on otettu, kun huulilla on syöty jo iso aamiainen ja kolme kuppia kahvia. Ja edelleen suunnilleen suussa!

Iloa on iloinen suu.

-Henriikka

Miten kasvimaitoja voi käyttää?

Kaupallinen yhteistyö: GoGreen & Asennemedia

Kaikki alkoi soijamaidosta. Vähitellen siirryin vahvempiin; kaura- ja mantelimaitoon. Jätin soija- ja mantelijuomista makeutta pois ja siirryin sokerittomiin versioihin. Myöhemmin rinnalle tulivat esimerkiksi kookos- ja cashewmaito.

Kasvimaidoista, virallisesti kasvijuomista, on tullut olennainen osa jääkaappiamme ja ruokavaliotamme.

Missä sitten käytämme kasvimaitoja? Milloin reseptin maidon voi korvata kasvimaidolla? Itse käytän sääntöä: koska vain. Maku voi vaihdella vähän, joten jokainen varmasti löytää kokeilemalla oman suosikkinsa kuhunkin tilanteeseen.

Tässä muutama esimerkki kuluneelta viikolta, kun käytin kasvimaitoa:

Smoothiet

Suosituimman aamusmoothiemme resepti kuuluu näin:

Laita blenderiin yksi banaani, 2 dl pakastepuolukkaa ja 2 dl mantelimaitoa. Sekoita. Kaada lasiin, nauti.

Juuri tästä smoothiesta lähtikin innostuksemme kasviperäisiin juomiin. GoGreenin kasvimaidot ovat ihanissaihanissa pastellisävyisissä pakkauksissa, ja Mantelijuoma Original on vaaleanvioletissa tölkissä. Mantelimaidon sijasta voisin käyttää mitä vain kasvimaitoa ja kun makuun tottuun, voi helposti siirtyä luomuuun ja sokeroimattomaan vaihtoehtoon.

Puuro

Kuvien aurinkopuuro on syntynyt gluteenittomasta kaurapuurosta, johon on lisätty reilusti siemeniä. Päällä on sharon-viipaleita, pakastetyrniä ja kookoshiutaleita, minkä lisäksi päälle on hulautettu GoGreenin makeuttamatonta kookosjuomaa.

Kasvimaitoja voi käyttää hyvin niin puuron valmistuksessa kuin myöhemmin puuron rinnalla. Itse totuin maidosta poikkeavaan makuun hetkessä ja nautin myös siitä, että eri kasvijuomia käyttämällä puuroihin saa eri makuja.

Kahvi

Maitokahvi taitaa olla monille se tyypillisin tapaa käyttää kasvimaitoja? Halu perinteisen maitokahvin korvaamiseen kasviperäisellä saattaa johtua esimerkiksi terveys-, erikoisruokavalio- tai makusyistä, mutta monilla on taustalla myös eettisiä valintoja.

Meidän kaapista löytyy aina vierasvarana vähintään yhtä kasvimaitoa kahvin kyytipojaksi. Usein se on mantelimaitoa, mutta ylläolevailla laskiaiskahveilla ystävän kahvissa oli GoGreenin makeuttamatonta luomusoijajuomaa. Lisäksi kokeilimme ensimmäisen kerran kahvissa myös cashewjuomaa.

Toinen tykkää toisesta, toinen toisesta. Kokeilemalla selviää.

Leivonta, ruoanlaitto

Viimeisenä, mutta myös arkemme olennaisena asiana, on ruoanlaitto ja etenkin leivonta. Viikonloppuna käytin GoGreenin makeuttamatonta kaurajuomaa, kun tein gluteenittomista kaurajauhoista amerikkalaisia pannukakkuja (tällä ohjeella).

Minulla on usein kauramaitojen kanssa hankaluuksia, sillä ne ovat harvoin gluteenittomia. GoGreenin on, ja lisäksi purkkiin on lisätty kalsiumia. Molempi parempi.

Kakkujen ja muiden leivonnaisten lisäksi käytämme kasvimaitoja niin kastikkeiden, keittojen kuin esimerkiksi perunamuussin teossa. Käyttätapoja kyllä riittää.

Luulen, että iso joukko lukijoistani käyttää jo kasvimaitoja ahkerasti. Ehkä joukossa on kuitenkin myös jokunen, joka vielä jännittää uusia makuja tai ei keksi kasvijuomille käyttötarkoituksia. Toivon, että tämä kirjoitus auttoi ja inspiroi heitäkin asiassa eteenpäin.

Ei tarvitse olla vegaani käyttääkseen kasvimaitoja arjessaan. Vaihtelu on mukavaa ja kasvimaitojen maailma kiehtova.

Iloista päivää kaikille! Torstai on viikon paras päivä.

-Henriikka

Paljastuksia tulevista reissuista

Yllä olevassa, Kuhmon kesämökillä kesäyössä otetussa kuvassa kiteytyy matkustajaluonteeni: luonnonlapsi uteliaalla mielellä ja katseella.

Matkustajaluonnettani arvostaa myös momondo, joka kysyi minut tämän vuoden Suomen ambassadorikseen. Yritän ottaa koko jutun muka viileästi, vaikka oikeasti räjähdän ilosta. Lisäkseni mukana Suomesta ovat Laura, Stella ja Jarski ja pääsen myös tapamaan myöhemmin muiden pohjoismaiden ambassadorit.

Tässä tulisi matkateemainen haastettelu, jonka momondo kirjoitti minusta. Ehkä haluatte itsekin miettiä vastauksia omalla kohdallanne?

Kerro itsestäsi muutamalla lauseella

Henriikka, 26-vuotias bloggaaja ja viestinnän ammattilainen Helsingistä. Olen väsymätön projekti-ihminen ja armoton fiilistelijä. Sydäntä lähellä ovat outdoor-elämä, taide, urbaani kuljeskelu ja tietysti kaiken maailman matkustus.

Millainen olet matkailijana?

Utelias: Haluaisin oppia kaikesta kaiken ja mieluiten kokemalla asiat itse.

Kontrastinen: Vaikka usein olenkin seikkailunhaluinen reppureissaaja, niin joskus viiletän Pariisin katuja hillittömissä koroissa tai lekottelen luksuslomalla Viron kylpylöissä.

Selvitän vasta paikan päällä: olen huono ennakkovalmistelija. Jos aika vain suinkin antaa periksi, tykkään sukeltaa kohteeseen ensin ja miettiä vasta sitten, mitä tehdä.

Mitkä ovat olleet unohtumattomimpia matkakokemuksiasi tähän mennessä ja miksi?

Trans-Siperian junamatka ja erityisesti Baikal-järvi ja Mongolia upposivat. Sen lisäksi esimerkiksi Etiopiassa vietetyt kolme kuukautta ja ensirakkauden New Yorkiin muistan ikuisesti. Palaan Kööpenhaminaan aina uudestaan.

Mitkä ovat unelmakohteitasi, jonne vielä haluaisit matkustaa ja miksi?

Tämän vuoden tammikuussa listasin eniten kiinnostaviksi kohteiksi Jordanian, Kanadan, Irlannin, Kreikan ja Intian. Lisäksi haluaisin lähteä Trans-Siperian junamatkalle uudestaan, päätyen tällä kertaa Pekingin sijasta Vladivostokiin.

Luulen vähän, että olen koko maapallolle avoin.

3 asiaa, joita ilman et lähtisi matkalle?

Vihko ja kynä. Kirjoitetut sanat ovat itselleni paras tapa purkaa tuntoja ja ajatuksia reissatessa.

Kamera. Ei haittaa vaikka olisi kymmenen euron kertakäyttökamera, kunhan on kamera.

Purkka ja hammasharja. Jos tapaan uusia ihmisiä, en halua henkeni haisevan.

Nyt voin paljastaa jo vähän tulevasta reissuvuodestani. Neljä reissua on tällä hetkellä tiedossa: parin viikon päästä suuntaamme Jannen kanssa Suomen Lappiin, Ylläkselle. Maaliskuun lopulle on tiedossa kaksi pitkän viikonlopun mittaista matkaa: Georgian Tbilisiin ja Kööpenhaminaan. Lokakuulla odottavat yhdet kirpputorituotoilla ostetut extemporelennot: Singapore kutsuu!

Voi mahdoton, mikä upea maailma.

-Henriikka