Kestävämpi koti, kestävämpi maailma

Kaupallinen yhteistyö: IKEA

Vaikka vaikutan usein täysveriseltä optimistilta, sisimmässäni kalvaa myös melkoinen skeptikko. Ajattelen helposti etenkin yrityksistä, ettei niiden toimintatapoihin tai bisnekseen mahdu mitään hyvää. Etteivät ne kuitenkaan edes yritä.

En välttämättä vaivaudu edes aina ottamaan selvää, vaan elän omissa oletuksissani (=nyky-yhteiskunnan isoimpia virheitä).

Tänä vuonna olen hypännyt yhden silmätikkuyritykseni kehäkelkkaan: olen pureutunut kaikille tutun IKEA-konsernin kestävän kehityksen maailmaan ja pohtimaan ylipäänsä sitä, miten saisimme omasta kodistamme kestävämmän.

Olin tietysti lukenut IKEA-konsernin tekevän aina välillä jotain hyvää. Kaikkihan tekevät. Pesevät kätensä ja jatkavat likaisia puuhiaan (tämä on juuri sitä salattua skeptisyyttä!)

En ollut kuitenkaan tajunnut, millainen kestävän kehityksen vyyhti kaiken selvittelyn takaa avautuisi. Jännästi sitä hyvää alkaa löytyä, kun jaksaa vähän kaivaa.

Pienenä, mutta konkreettisena esimerkkinä ovat näiden postauksen sinisenharmaat lasimaljakot kevään uudesta PS-mallistosta: Maljakot on valmistettu erivärisistä ylijäämälasin palasista. Kestävämmän tuotannon lisäksi jokainen maljakko on uniikki.

Millaisiin muihin faktoihin olen törmännyt materiaaleja selatessani?

IKEA on siirtynyt myymään pelkästään led-lamppuja ja -valaisimia, mikä tuo isoa energiansäästöä, pienemmän ympäristövaikutuksen ja jopa 20 vuoden käyttöikä. Led-lamput kuluttavat 85 % vähemmän energiaa ja niiden käyttöikä on 25 kertaa pidempi kuin perinteisten hehkulamppujen.

Kaikki IKEA-hanat edesauttavat vähentämään vedenkulutusta; keittiöhanat noin 20 % ja kylpyhuonehanat jopa 50 %. Tässä oli taustalla joku ilmaa ja vettä sekoittava suutinsuunnittelu. Myös Ikean pesu- ja astianpesukoneet ovat tehokkaita vedenkäyttäjiä.

Kierrätysmateriaalit toimivat myös monien IKEA-tuotteiden raaka-aineina ja IKEA on panostanut isosti myös kotien kierrätysjärjestelmien kehittämiseen. Sen lisäksi pakettiin tuo osansa energiatehokkaat kodinkoneet, ladattavat akkuparistot ja esimerkiksi kestävämmät ruokatuotteet.

Monesta asiasta on tullut sellainen olo, että mitäs minä paasaan, kun en itse tee puoltakaan parhaastani.

Tavatessani IKEA-konsernin vastaavia ihmisiä aiheen tiimoilta, isoimpana yksittäisenä asiana jäi mieleen se, että huonekaluja on suunniteltu ja jopa myöhemmin uudelleenkehitetty niin, että ne on mahdollisimman tiivis tai kevyt pakata ja näin kuljetuspäästöt vähenevät huomattaasti. Esimerkiksi klassista, kaikkien tuntemaa Kallax-Expedit-hyllyä on muutettu myöhemmin tämän vuoksi.

Uskon todellakin, että IKEA-konsernilla on vielä aivan tosi paljon tehtävää, enkä sisänsä ole kadottanut täysin skeptisyyttäni. Mutta olen lukenut ja tutkinut niin monesta lähteestä nyt hyviä uutisia toimintatavoista, että uskon että he laittavat tikkua jo ristiin. Ja hyvä että laittavat! Onhan se ehdottomasti heidänkin vastuunsa.

IKEA tekee nyt töitä sen eteen, että tuottaisi uusiutuvaa energiaa yhtä paljon kuin kuluttaakin ja että kaikki käytetty puu olisi peräisin kestävämmistä lähteistä vuoteen 2020 mennessä. Pohjoismaissa IKEA on jo täysin energiaomavarainen, ja Suomessa kaikki käytetty energia on uusiutuvaa energiaa. IKEA-konserni ja IKEA Foundation ovat myös sitoutuneet investoimaan miljardi euroa ilmastonmuutoksen torjumiseen.

Voisin omalta kohdaltani miettiä, millaisen summan itse olen valmis investoimaan.

Asiaa tästä saisi vaikka sadan liuskan verran. IKEA kestävän kehityksen raportista kiinnostuneet voivat käydä lukemassa lisää. Paneudun myös myöhemmin tänä vuonna aiheeseen uudestaan.

Lopuksi kevennän kuitenkin vähän. Äitini oli lukenut jostain lehdestä IKEA-konsernin tukevan diakoniaa ja laittoi minulle heti viestiä:

Hyvä tieto Ikealta. Varmaan jo tiedätkin, mut hienoa tehdä varmaan yhteistyötä tällaisen kaa. Mukavaa oloa sinne.”

Laitoin sitten myöhemmin vielä perheemme WhatsApp-ryhmään tietoa siitä, että teen tänä vuonna yhteistyötä IKEA kestävän kehityksen bloggaajana. Äiti pommitti taas ihanasti:

”Hienoo H, että teet yhteistyötä kestävästä kehityksestä. Ja tää seuraava on meille kaikille: Että vielä opittais elämään sen mukaan! Ja ollaan kiitollisia tästä kaikesta hyvästä. Ja minä oon niin kiitollinen teistä kaikista!

Kestävämpiä, kiitollisia ajatuksia kaikille!

-Henriikka

Kestävämpi koti, kestävämpi maailma

19 kommenttia

  • Juuli sanoo:

    Hienoa, että kestävään kehitykseen panostetaan Kuitenkin itse koen parhaimmaksi välttää kaiken ylimääräisen materian hankkimista. Sen koen kaikista kestävimmäksi valinnaksi. Valitettavasti nykyaikaa värittää paljon kertakäyttökulttuuri ja valtava materian hankkiminen. Jokaisella olis varmasti tässä parannettavaa.

    • Henriikka sanoo:

      Siis ihan ehdottomasti! Siis totta kai. Mutta esimerkiksi tässä tapauksessa kun tarvitsin kotiin maljakoita, niin mieluummin kierrätyslasinen kuin jotain muuta. Kirpputorit tietenkin ovat ykkösmestoja. Että löytäis edes vähän pienemmässä mittakaavassa vaikka niitä parempia valintoja, joita voi sitten kehittää tiedon ja ymmärryksen lisääntyessä koko ajan paremmiksi valinnoiksi.

  • Ässä sanoo:

    Hei! Minusta on hienoa, että olet valinnut näitä ympäristöä kunnioittavia yhteistöitä. Olen itsekin melko epäileväinen juuri siitä, että yritykset kyllä tekevät hyvää maineen vuoksi. On siis kiva kuulla, että ikeassakin ollaan tosissaan, ehkä jonain päivänä raaka-aineetkin ovat pelkkää luonnossa hajoavaa.

    Minuakin kuitenkin ärsyttää Juulin tapaan tämä kaikenlainen materia maailmassa. Työskentelen itse kirpputorilla ja voin vain kertoa, että melkein aina suuri osa tavaroista jää myymättä ja on paljon sellaista tavaraa, joista kenellekään ei ole enää hyötyä, koska niiden laatu on niin heikko. Itse pyrin ostamaan vain tarpeellista, mutta kyllähän lipsahduksia sattuu kun löytää vain jotain niin nättiä :D.

    Lipsahdin vähän sivuraiteille, mutta halusin vain sanoa, että arvostan linjaasi blogissa ja on hyvä, että puhut tästä aiheesta. Pidän myös siitä, että tässä vähän samalla tulee esiin se, että on muitakin tapoja vaikuttaa ympäristöön kuin ruokavalio.

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos kommentista. Toi oli muuten hyvä pointti, että tuntuu, että lähiaikoina ruoka-asiat ovat olleet niin suuressa roolissa, että avokadot vesisyöppöinä, kuumat suihkut kotona ja vaikka kierrätysasiat ovat taas jääneet taka-alalle. Hyvä herätellä muitakin osa-alueita.

      Ja sit tuo materia: itseänikin ärsyttää se, vaikka rakastankin kauneutta ja kauniita esineitä jne. Laatu on se juttu, mikä pitäisi iskostaa kaikkeen kovemmin. Että ei vaan yksinkertaisesti tuotettaisi sitä kertakäyttötavaraa, ettei pakattais kaikkea muoviin jne. Näistä asioista olisi niin paljon kirjoitettavaa, enkä valitettavasti ole asiantuntija vielä tässäkään, että osaisin ottaa kirjoituksiin aina kaikki aspektit.

  • Mymmeli sanoo:

    Ihan mielenkiinnosta, miksi verrata led-valon käyttöikää perinteisiin hehkulamppuihin, joita ei ole ollut ainakaan EU-alueen markkinoilla vuosikausiin? Eikö pienloistelamppuun (eli ns. energiansäästölamppuun) vertaaminen olisi tarkoituksenmukaisempaa?

    Yleensä kaupalliset yhteistyöpostauksesi ovat moneen muuhun verrattuna silkkaa priimaa, mutta tässä tuon faktalitanian lähdekritiikki taitaa olla hieman hukassa.

    • Henriikka sanoo:

      Moi Mymmeli! Kiitos kommentista. Hyvä, aiheellinen kritiikki. Yritykset esittävät tietysti aina asiansa niin kuin heille on edullisinta. Itse yritän esittää asiat vertaisen kuluttajan, en journalistin näkökulmasta ja esim. tuohon lamppuvertailuun voisi tosiaan ottaa vaikka energiansäästölamput mukaan. Tarkoitus oli kuitenkin kertoa, että hyvää tehdää ja hyvä niin. Päätarkoitus lisäksi kirjoittaa, että niin kuuluukin tehdä ja suorastaan pitää.

      Ensi kerralla taas paremmin.

  • Kata sanoo:

    Viher(pesu..?)trendi on askel oikeaan suuntaan! Komppaan Juulia,parhain ympäristöteko on varmasti jättää uniikki uutuusmaljakko kauppaan ja pärjäillä sillä vanhalla :) Kodin ja muun materian päivittäminen joka kauden uutuuksilla on melkoista kerskakulutusta!
    Kestävämmät ratkaisut valaistus-,vesi-ym. kodin ratkaisuissa ovat erittäin jees .

    • Henriikka sanoo:

      Oijoi. Nyt vähän harmittaa, että tekstistä jäi kertomatta, että maljakot oli tosiaan ostoslistalla ja tulivat tarpeeseen, eivät ainoastaan kauneuden takia.

      Eli siis todellakin! Tarpeeseen hankkiminen, kestävien tuotteiden hankkiminen ovat vaalittavia asioita, tietysti.

  • HeidiKe sanoo:

    Oon samaa mieltä Juulin ja Katan kanssa siitä, että kodin päivittäminen joka kausi uutuksilla on kaikin puolin ympäristöä kuluttavaa. Vaikka olisikin tehty niistä ylijäämämateriaaleistä. Pitäisi osata myös tyytyä vähempään ja olla ostamatta kokoajan uutta. :)

    • Henriikka sanoo:

      Harvinaisen oikeassa olette kaikki. Itsellänikin tässä varmasti paljon parannettavaa.

      Se vähän harmittaa, että jos olisin kirjoittanut vain ostaneeni uuden maljakon, niin tällaista kritiikkiä tuskin tulisi. Tai että usein ihmiset heräävät kritisoimaan vasta, kun yrittää nostaa jotain hyvää tapetille. Ja tämä ei siis koske sinun kommenttiasi, vaan ylipäänsä vastaavaa keskustelua: koskaan ei saada mitään suurempaa aikaan, jos ei ensin hyväksytä pienempiä askeleita parempaa kohti. AINA on parannettavaa ja AINA on joku, joka tekee paremmin. Se ei tee kehnompaa pienemmästä, hyvästä yrityksestä parempaa kohti. Luulen, että on helpompi samaistua johonkin virheitä tekevään, yhtä lailla koko ajan asiaa opettelevaan kuin ekotekovirtuoosiin.

      • HeidiKe sanoo:

        Ehkä itsekin lähdin vähän kärjistäen liikkeelle. En siis mitenkään halunnut sua syyllistää. Oon sun blogia jo vuosia lueskellut ja sun kirjoitukset pistävät hyvällä tavalla ajattelemaan.

        On tietenkin hyvä ja oikea suunta että yhtiöt heräävät valmistamaan tuotteitansa kestävästi ja ympäristöystävällisesti. Mutta olen miettinyt sitä, että onko kuitenkaan niin hyvä sekään että myös nämä kestävät tuotteet ovat niin halpoja, että on helppo uusia kausittain. Tällä hetkellä kuitenkin ahdistaa juuri tuo tavaran haaliminen ja kun alkaa kyllästyttää niin se pistetään kiertämään. En tosin itsekään tiedä mitään hyvää ratkaisua tähän muuta kuin ihmisten havahtuminen kasvavaan ongelmaan.

        • Henriikka sanoo:

          Totta! Tuo on kyllä sinänsä haaste, että kun on edullista, niin sittenhän sitä uusitaan. Toisaalta, jos kestävä olisi aina niin arvokasta, ettei olisi kaikkien saatavilla, niin siitäkin tulisi huolestua. Voi että tätä maailmaa. Niin kimurantti, niin paljon ajateltavaa, että aivot menee solmuun.

          Kiitos kivoista sanoistasi.

  • Minni sanoo:

    Moikka!

    On tosi hienoa, että nostat esiin tärkeitä asioita! En vain pidä siitä, että jokaiseen postaukseen on ujutettu mukaan mainontaa. Osaat kirjoittaa todella taitavasti ja tekstisi arkipäivän askareista vaihtuu todella luontevasti mainospuheeksi. Siksi lukijana pitääkin olla tosi tarkkana, mitä tekstissä oikeasti kerrotaan. Haluan lukea sun kuulumisiasi, en jonkun firman kuulumisia. Nykypäivänä mainostulva on aivan valtava, enkä lue blogeja mainosten toivossa. En tarkoita tätä millään pahalla, mutta liikaa mainontaa on liikaa. Kuitenkin oot yks mun lempparibloggaajista. Oot todella taitava kirjoittamaan ja kuvaamaan ja sulla on tosi kiva tyyli! :)

    Kivaa kevättä! :)

    • Ellu sanoo:

      Samaa mieltä Minnin kanssa. Jotenkin tylsää lukea näitä mainostuksia postauksesta toiseen.

      Toivoisin sitä oikeaa kriittisyyttä ja järkeä näihin yhteistyökumppaneiden valintaan. Itseäni häiritsee suunnattomasti esimerkiksi Arabian Suomi 100 -mukit: valmistettu Aasiassa. Tai GoGreen -tuotteet. Äkkiseltään katsottuna nämä maitojuomat on valmistettu Yhdysvallat- Belgia- Sri Lanka -akselilla. Ikea puolestaan tykkäsi hakata Karjalan ikimetsiä nurin.

      Minusta olisi niiiiin paljon mukavampaa lukea juttua, kuinka teet yhteistyötä pienen, kotimaisen, ponnistelevan yrityksen kanssa, tuotteista, minkä takana voit täysin seisoa. Nyt haisee liikaa sellainen raha.

      Kritiikistä huolimatta, tämä on minun lemppari blogini ja toivon hyviä lukuhetkiä itselleni jatkossakin :)

      mukavaa kevättä!

      • Henriikka sanoo:

        Hello Minni ja Ellu! Kiitos kommenteista. Otan ne vastaan isolla mietiskelyllä, siksi vastaamisessakin kesti.

        Maalishuhti-akseli on ollut hurjaa. Yhteistöitä on ollut omaan makuunikin liian usein, pahoittelut siitä. Maaliskuu on ensimmäinen kuukauteni yrittäjänä ja blogini päätyöni. On ollut vaikea hahmottaa millä pärjää jne. Eli totta kai hommassa on raha kyseessä/mukana, sillä onhan tämä työtäni. En lähtisi Ikealle, enkä muillekaan isoille bisnestä tahkoavalle yrityksille tekemään ilmaista työtä, eikä kannatakaan. Tietysti on jotain spesiaalikeissejä, mutta esimerkiksi tässä tapauksessa. Voisinhan kirjoittaa kestävästä kehityksestä muutenkin. Ja toisaalta pienten yritysten yhteistöille en eläisi, heillä kun ei luonnollisestikaan budjetteja ole tällaiseen, eikä tarvitsekaan olla. Mutta kun on tehnyt päätöksen kirjoittaa blogia työkseen, niin kopromissejakin on tehtävä.

        MUTTA lähiviikkojen yhteistöiden määrä ei poista sitä faktaa, että mietin kyllä kriittisesti yhteistyökumppaneitani. Jokaikinen asia on harvoin mallillaan, mutta toivon voivani haastaa myös yhteistyökumppaneita ja tulevaisuuden olevan kirkkaampi. Mielestäni on tosi hyvä nostaa isoja yrityksiä tapetille ja olla haastamassa heitä parempaan, kestävämpään jne. Joskus huomaa liikaa sellaista hajanaistumista, että tiedostavat nostavat pieniä niin innokkaasti, että isojen yritysten annetaan jyllätä omaa elämäänsä omalle kohderyhmälleen – sillä sellaistakin populaa on paljon, joita ei vaan kiinnosta yritysten kritisoiminen yhtään. Apua, kun tätä asiaa on vaikea pukea sanoiksi? Olinkohan lainkaan ymmärretävä? Tarkoituksena siis tuoda esiin, että jos ei suurien yritysten arvoihin ja tekemiseen pyritä vaikuttamaan, niin ei pienillä ja eettisillä täysin tätä maailmaa pelasteta. Ja joskus parempi tapa vaikuttaa on yhteistyön tekeminen kuin se, että haukutaan ulkoapäin. On helpompi ymmärtää molempia puolia, kun kuuntelee molempia puolia. Tänne blogiin ei sellainen provosoitunut vihapuhe sovi, eikä kuulu. Se on ollut päätökseni.

        Mutta siis tällaiset kommentit teiltä on tosi tärkeitä ja edelleen sydän kiitollisena luen, miten rohkeasti ja hyvin olette sananne pukeneet. Mistä sitä tietää, jos nämä ajatukset jäävät kytemään ajatuksiini niin syvästi, että se vaikuttaa tulevaisuudessa ratkaisevasti tekemisiini? Kuka tietää. Ainakin ajattelen näitä asioita ihan tosi paljon ja mahdollisimman monelta kantilta, mutta mokailulta en välty minäkään.

        Valoa tunnelin päässä: yhteistyökirjoitukset pysyvät jatkossa varmasti mukanakin, mutta maaliskuun tahti ei ole pysyvä. Alkuyrittäjyyden paniikki sai nyökyttelemään mahdollisesti liian monelle asialle, joita olisi voinut ripotella vähän rauhallisemmin vuoden ajalle.

        Aurinkoa viikonloppuun.

  • Meeri sanoo:

    Hei! Olen pitkäaikainen lukijasi, mutta nyt rohkaistun kommentoimaan ensimmäistä kertaa. Ensiksi kiitos hienosta blogista! Arvostan sitä että kestävyys ja kierrätys ovat jo pitkään näkyneet eri tavoin teksteissäsi esimerkiksi kirpparilöytöjen, kasvisruoan ja luonnonläheisyyden kautta. Ihailen myös tapaasi, jolla otat palautetta vastaan ja pyrit kehittymään jatkuvasti!

    Yllä olevissa kommenteissa esitettiinkiin jo hyviä pointteja, mutta jäin pohtimaan sitä miten ”kestävyydellä” sekä postauksessa että sitä seuranneessa keskustelussa melko suppeasti viitataan ainoastaan ympäristön huomioonottamiseen eli ekologisuuteen. Ikean kaltaisen yrityksen kohdalla tuntuisi erittäin relevantilta puhua kestävyyden yhteydessä myös eettisestä vastuullisuudesta eli ihmisoikeuksien ja reilujen tuotanto-olosuhteiden toteutumisesta valmistusmaissa. Samaa jäin pohtimaan sinänsä hyvin toteutetun sadetakkipostauksesi jälkeen. Kierrätysmateriaalien käyttö on mahtavaa, mutta emme kai osta itsellemme hyvää omaatuntoa jälleen toisten ihmisten selkänahasta revityllä työllä? Kenties muun muassa juuri tähän viittasitkin sanoessasi olevasi yhä skeptinen, mutta ehkä tätä näkökulmaa voisi korostaa useamminkin ääneen? Ymmärrän, että yhteistyöpostauksia tehdessäsi et voi purra (ainakaan kovaa) sitä kättä joka ruokkii, mutta ellemme me vaadi muutosta niin kuka? Reetta Rätyn vastajulkaistua kolumnia (http://www.image.fi/image-lehti/onhan-se-mielipuolista-ostamme-etta-tulisimme-onnellisiksi-luovumme-etta-tulisimme) kompaten oma skeptinen pelkoni on, että yksittäisiä ”conscious collectioneita” tai vastaavia toisinaan lanseeraamalla kriittisetkin kuluttajat pidetään tyytyväisinä ja kokonaiskuva suurine ongelmineen hämärtyy. (Vaate-)vallankumouksenhan tulisi olla 365 päivää vuodesta!

    Toinen asia mitä olen pohtinut, että olisi kiinnostavaa kuulla sinun ja muiden bloggaajien ajatuksia siitä miten maailmaa voisi muuttaa muuten kuin henkilökohtaisilla kuluttajavalinnoilla tai ylipäätään rahalla (esim. kuukausilahjoitusten muodossa). En oleta, että kellään yksin on valmiita vastauksia asiaan, mutta välillä itseäni harmittaa se, että ”maailman parantamisesta” puhuttessa keskitytään niin paljon ainoastaan yksilöjen ostoskäyttäytymiseen. Kuvittelisin ainakin, että meidän on tehtävä paljon muutakin? Mitä kaikkea se voisi olla, siinähän mielikuvitus ainoastaan on rajana ja olisi hienoa kuulla lisää keskustelua ja brainstormausta asian tiimoilta!

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos paljon sanoistasi. Mulle on kyllä tärkeää, että oppisin myös vastavuoroisesti tässä hommassa. Toivon keskustelua ja hyvää argumentointia. Tämäkin keskusteluboksin kommentointi on ollut tosi avaavaa ja antoisaa, vaikkakin välillä tunnen itseni tosi pieneksi ja tyhmäksi, kun ymmärrän tietysti että omat aivoni argumentoivat vain yhden ihmisen edestä, kun taas seuraajissa löytyy kymmeniä tuhansia viisaita.

      Tosi tärkeä pointti nostaa esiin tuo termin laajuus! Usein kestävää kehitystä ajatellaan vain ekologisena kestävyytenä. Vähän niinkuin ympäristöasioita puhutaan tällä hetkellä lähinnä vain ravinto edellä. Mutta onhan se paljon, paljon muutakin ja juuri tuo sosiaalinen kestävyys on yksi itseänikin puhuttavimmista asioista. Onko väliä jos esim. banaani on luomu, muttei reilu, jos luomutuotanto on tehty työntekijän hengellä, terveydellä tai palkalla?

      Mietin nostanko sitä puolta tässä kirjoituksessa esiin, mutta päädyin kuitenkin keskittymään tuohon yhteen osa-alueeseen. Ajattelin sen olevan kevyt startti ja riittävän lähellä kotiaihetta. Joskus on parempi rajata kovemmin ja tehdä syvempää kuin keskittyä kaikkeen pintapuolisesti. Tosin näin lyhyissä teksteissä näin laaja aihe jää väkisin pintapuoliseksi.

      Ja hei tuo toinen ideasi on timanttinen. Oon välillä pyöritellyt noita asioita mielessä, suunnitellut haasteita, joita tekisin yhdessä seuraajien kanssa jne. Ilmeisesti nyt pitää tarttua härkää sarvista ja ryhtyä toimiin. Kiitos ideasta. Ja jos tulee konkreettisejä vinkkejä mieleen, niin saapi heittää.

      • Meeri sanoo:

        Konkreettisia vinkkejä, hyvä vastapallo! Hmm. Riippuu toki siitä minkälaisen toiminnan kukin kokee mielekkääksi ja omaan elämäntilanteeseensa sopivaksi. Erilaisissa kansalaisjärjestöissä vapaaehtoistamisen lisäksi itselleni kenties viime vuosien antoisin uusi harrastus ovat olleet erilaiset opinto- ja lukupiirit, mitä olemme alkaneet epäsäännöllisesti pitää vaihtelevan ystäväporukan kesken. Monenkirjavalla poppoolla yhteiskunnallisesti kiinnostavista aiheista tai kirjoista keskusteleminen on paitsi hauskaa niin myös opettavaista ja avartavaa – ajattelen, että pitkällä tähtäimellä tiedon ja koulutuksen tukeminen kaikin tavoin ovat myös isomman muutoksen perusta. Hyvän porukan tsemppaamana saan myös luettua kirjoja, joihin yksin tuskin tulisin tarttuneeksi ja on joka kerta inspiroivaa huomata miten paljon voi oppia muilta! Kuin varkain saattaa myös hiljalleen huomata ymmärtävänsä monia yhteiskunnallisia ilmiöitä tai poliittisia keskusteluita paremmin (ja mikä tärkeintä: ylipäätään kiinnostuvansa niistä).

        Muita ideoita ja itseäni kiehtovia tapoja vaikuttaa ovat sekavassa järjestyksessä esimerkiksi: kaupunkiviljely, vapaaehtoisvoimin ja tee-se-itse-hengellä toimivat pyöräpajat ja lainaamot, ystävätoiminta (josta muistaakseni sinäkin olet kirjoittanut) sekä mielenosoitukset hyvien asioiden puolesta. Miksei myös esimerkiksi käsityöt – olen sivusta salaa sympatiseerannut vaikkapa Radikaalit ristipistot- hanketta (http://www.oranssi.net/etusivu/%E2%9C%84-radikaalit-ristipistot-oranssilla-%E2%9C%84) sekä tempauksia, joilla pyritään keräämään kasaan itseneulottuja villa-asusteita keskosille tai turvapaikanhakijoille. Helsingissä myös esimerkiksi kahvila Kolo on ihana ja ostopakoton tila, missä järjestetään paljon mielenkiintoisia ja usein tärkeisiin aiheisiin liittyviä tapahtumia kuten leffailtoja tai keskustelutilaisuuksia. Tässä jotain itseäni inspiroivia esimerkkejä, mutta ideoita on varmasti yhtä monia kuin tekijöitäkin! Ihana kuulla, että innostuit ajatuksesta. Haasteet voisivatkin varmasti olla hyvä tapa lisätä sekä yhteisöllisyyttä ja tietoisuutta erilaisten tärkeiden teemojen tiimoilta!

  • Salli sanoo:

    Ikivanha keskustelu, mutta kommentoin vielä. Edellä ekologinen ja sosiaalinen kestävyys on nähty irrallisina ja vähän niin, että ympäristöasioiden voimakas esilläolo on sosiaaliselta kestävyydeltä pois. Sosiaaliseen kestävyyteen panostettaessa keskeistä on kuitenkin huolehtia ympäristöllisestä kestävyydestä. Ylikuluttamisen aiheuttama roskaantuminen ja ilmastonmuutos vaikuttavat kaikkein voimakkaimmin köyhissä maissa eli siellä, missä kulutetaan vähiten.

    Meillä länsimaissa liikakulutuksen ja kärsimyksen välinen yhteys ei ole vielä kovin konkreettinen, mutta alkaa konkretisoitua pakolaisvirroissa. Pohjimmiltaan Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan pakolaisuus johtuu ilmastonmuutoksen aiheuttamasta kuivuudesta ja nälästä. Ympärisöasioiden laiminlyönti siis kostautuu inhimillisenä kärsimyksensä. Ja se on myös meidän asia, koska suomalaisilla on useissa viimeisimmissä mittauksissa ollut maailman suurin tai tosiksi suurin hiilijalanjälki. Sen pienentämiseksi on pakko alottaa niistä kulutus- ja liikkumistottumusten muuttamisesta. Oon tykännyt siitä, että tässä blogissa on paljon esillä kotimaanmatkailu, kasviruoka ja kierrätys. Ja niin, että motivaationa on tavoite kestävyydestä eikä cooliudesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *