Milloin mielettömyydestä tuli ainoa motiivi?

Tuntuu, että nykypäivänä perussuoritus ei riitä enää mihinkään. Mikään ei riitä enää mihinkään.

Harjoittelen maratonille, joka on kesäkuun alussa. En ole todellakaan varma pääsenkö maaliin, mutta yritän. Ystäväni kysyi aikatavoitetta. Kerroin, että haluaisin päästä hymyssä suin maaliviivan yli ja varmaan realistinen aika voisi olla jotain 5–6 tunnin väliltä.

Alkoi sanallinen rummutus: ”Hei kamoon! Sähän oot treenannut paljon ja oot urheilullinen valmiiksi. Kyllähän nyt vähintään 4,5 tuntia.” Kerroin, etten edes haluaisi olla maalissa kaikkeni antaneena. Haluaisin mieluummin rennon suorituksen ja tunteen, että haluan juosta jatkossakin. Hän ei voinut käsittää ajatustani vaan jatkoi aikatavoitteeseen tsemppaamista.

Ikään kuin 42,2 kilometrin juoksu ei olisi mieletön suoritus, olisi juoksutahti mikä tahansa. Ja ikään kuin silläkään olisi väliä, onko se mieletöntä. Miksi ”mieletön suoritus” olisi paras motiivi?

Kävimme marraskuussa ystäväni kanssa ensimmäistä kertaa telttailemassa pakkasessa. Olimme Repovedellä kaksi päivää ja yhden yön. Olin valtavan onnellinen ja ylpeä, että menimme ja koimme. Käytin sosiaalisessa mediassa retkestämme ohimennen, kevyesti sanaparia ”talvivaellus”. Eräs seuraaja, ulkoilmaelämää reilusti kokenut heitti huvittuneen kommentin: ”Aikamoinen VAELLUS teillä. Yksi yö..”

Mietin, miten vain yhden sanan käyttäminen aiheutti niin suuren tunteen? Olisiko teltassa pitänyt viettää pakkasilla samantien viikkokausia, että olisin edes uskaltanut mainita aiheesta ylpeästi? Mieletöntä suoritusta kaivattiin, jälleen kerran.

Työelämässä pitää vääntää sata lasissa – liidaa, clousaa, koordinoida. Pitää tuhansia lankoja käsissä ja juosta se alle neljän tunnin maraton lomalla. Ei ei ei, kun Ironman-triathlon! Siinä sivussa pitää ajaa eteenpäin mielipidettä, että nimeksi vaihdettaisiin Ironhuman. Tasa-arvoa, ihmiset!

Kun ystävät ovat kylässä, pöydän keskellä on oltava 8-kerroksinen raakakakku, itsetehty. Suolaiset tarjoillaan annoksittain pöytiin. ”Etkös voisi rinnalle tehdä edes jotain pientä cocktail-palaa?”, kysyi ystäväni joskus, kun kerroin tarjoavani synttäreillä vain tilattua kakkua ja skumppaa.

Matkalle lähtiessä on etsittävä asumaton saari, nouseva tähtikohde tai paikka, jonne on oikeasti laitonta mennä, mutta mistä saatava Instagram-kuva on sakkouhan arvoinen. ”Ai te meinaatte yöpyä hostellissa, vaikka sohvasurffauskin on keksitty?”

Pidän kohtuullisesta elämästä. Pidän siitä, että voin itse päättää, mikä on minulle riittävä tai riittämätön haaste. Pidän siitä, että ympärillä ihmiset arvostavat tätä ja minä voin oppia arvostamaan heidän päätöksiään. Mieletön suoritus on yksi motiiveista, ei onneksi se ainoa, eikä läheskään aina paras.

”Rakastan pitkospuilla vieretysten käveleviä tuulipukumiehiä ja -naisia. Rakastan tunturissa perätysten hiihtäviä reppuselkämiehiä ja -naisia. Rakastan kumaraisia vanhuksia, jotka taluttavat toinen toisensa postilaatikolle ja maitokauppaan, niin kuin ovat taluttaneet halki elämän.” (Taivaslaulu – Pauliina Rauhala)

Minulla on opittavaa yhtä lailla, luultavasti paljon enemmän kuin monella. Rauhallista, onnellista sunnuntaita kaikille.

-Henriikka

Kuvat: Joonas Linkola

Kategoriat: elämä, oma tyyli 57 kommenttia

Milloin mielettömyydestä tuli ainoa motiivi?

57 kommenttia

  • Juhana sanoo:

    Mielettömän sopiva kuulostaa miusta mielettömän sopivalta tavoitteelta ☺

  • Sinä ja tämä <3 Muistetaan jatkossakin hengittää, ja kuljetaan rauhaksiin. Onneksi nähdään taas pian!

  • Kaina sanoo:

    Kiitos näistä sanoista, tulivat tarpeeseen!

  • Hanna sanoo:

    Huhhuh, aikamoista. Itse olen kehä kolmosen ulkopuolelta enkä ole iki kuuna päivänä saanut samanlaisia kommentteja. Päinvastoin, läheiset toppuuttelevat liikaa suorittamista ja kehuvat, kun itse vähättelen. Toivottavasti tuollainen mielettömyyden tavoittelu ja vaatiminen unohdetaan mahdollisimman pian!

    • Henriikka sanoo:

      Aikamoiselta se kieltämättä välillä tuntuu. Mutta onneksi ei aina. Ja onneksi kehä kolmosen sisäpuolellakin on paljon paljon kohtuullisia ihmisiä.

  • Petra sanoo:

    Oi, tää postauksen aihe on tärkeä ja itsellä tuntunut hyvin ajankohtaselta. Ihana lukea jonkun muunkin ajatuksia tästä <3 Näin töitä hakiessa tämä asia tuntuu näkyvän erityisen paljon. Tuntuu, että kaupan kassankin pitäisi olla sosiaalisesti lahjakas myyntitykki, jolla on 20-vuotiaana 10 vuoden työkokemus ja viisi muuta erikoistaitoa. Ja sama meininki pitäisi jatkua vapaa-ajalle.

    • Henriikka sanoo:

      Hei hyvin sanottu Petra. Välillä meininki tuntuu aika mielettömältä.

      Kiitos piristävästä kommentista. Kiva, ettei olla ainoita, jotka ajattelee näin.

  • Tintti sanoo:

    Hieno ja tärkeä aihe!
    Joskus, kun huomaa olevansa ympäröitynä ihmisillä, jotka eivät arvosta ”sitä normaalia” suoritusta, niin huomaan, että ne omatkin tavoitteet nousevat. ”Eihän tämä ole mitään, kun minäkin olen siihen pystynyt” Ei näin. Ennen ajattelin aina näin, kaikista suorituksista. Nykyään, onneksi, arvostan myös sitä puolikkaan maratonin yli kahden tunnin aikaa. Aikaahan se otti, että osaan olla ylpeä suorituksista.
    Ja kyllä, ne ”ystävät”, jotka vähättelivät, ovat ex-ystäviä. Valitettavasti. Haluan ympäröidä itseni tsempeillä, kannustuksella ja hymyillä! Näin teen muille, ja toivon minullekin tehtävän.
    Mahtava kirjoitus!

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos kovasti Tintti. Sun asenne kuulostaa niin hyvältä. On ilo huomata, miten paljon meitä on samanmielisiäkin liikenteessä. Mä oon viime aikoina jotenkin vielä entistä enemmän herännyt tähän ja surrut sitä, miten mielettömäksi tää elämä välillä ajautuu.

  • keväänkukkanen sanoo:

    Hei,
    ihanaa että sun blogista lukee tällaista. Oot aina edustanut mulle sellaista huippusuoritaja-tyyppiä ja välillä en edes pysty blogiasi lukemaan kun tuntuu kaikki olevan niin täydellistä että oma keskeneräisyys hävettää ja ahdistaa. Pitäisi kuitenkin muistaa että blogi tosiaankaan ei ole koko totuus. Välillä se on kuitenkin mahdotonta ymmärtää.

    • Henriikka sanoo:

      Hei onpa harmi, että jos oon edustanut sulle mun juttujen kautta jonkunlaista huippusuorittajaa. Tiedän, että blogissa näkyy erityisesti mun elämän ruusuinen puoli, mutta toivoisin myös, että näkyisi myös se, että oon ihan tosi tavallinen tyyppi. Niin kun itsekin sanoit, blogissa ei näy koko mun elämä, vaikka toisaalta tahdon myös kirjoittaa sinne ihan arkisista jutuista. En missään nimessä tahdo, että kenelläkään tulee mun juttujen takia huono fiilis itsestään.

      Kiitos paljon kommentista. Se oli herättelevä! Aurinkoa sun kevääseen :-)

  • Sofia sanoo:

    Yksi parhaista kirjoituksistasi! Ihania oman mielen mukaan elettyjä päiviä sinulle! :)

  • Emppu Vantaalta sanoo:

    Kuulostaa osittain tutulta. Teen itse ”vain” 5 tuntista työpäivää terveydellisten seikkojen vuoksi ja jatkuvasti pitäisi olla selittelemässä kaikille miksi en tee yhtä pitkiä työpäiviä kuin muut. Itse olen ylpeä siitä että ne 25h/vk työtunnit mitä työtäni teen, teen iloisesti ja laadukkaasti, mutta jotenkin se on muille ihmisille kauhean iso ongelma jos ei tee vähintään 40h/vk. Tuntuu että ainoa keino olla sosiaalisesti hyväksytty olisi työskennellä itsensä burnoutin partaalle ja vielä vähän pidemmälle ja sitten vielä vapaa-ajalla juosta maratoneita ja kirjoittaa kirjoja ja osallistua tosi-telkkariin ja mitä nyt ikinä sitten keksiikin. Kiva kuulla että muitakin hieman hiostuttaa tällaiset yli-inhimilliset vaatimukset. Minulla ainakin tavoitteena on elää elämä nauttien omista lempipuuhista ja ihmisistä, ei kerätä mahdollisimman näyttävää cv:ta tai instagrammia. Anteeksi Henriikka ja muut kauheasta avautumisesta, jotenkin vain osui tämä teksti niin itselle tärkeään aiheeseen ja piti höyrytä tunteet näppikselle. Mukavaa sunnuntaita, ”alisuoriudutaan” elämästä yhdessä ja hymyssä suin.

    • Henriikka sanoo:

      Hei hyvä kommentti. Kiitos Emppu. Ei tarvii yhtään pyydellä anteeksi, ajatuksenvaihtoa vartenhan nämä kommenttikentät täällä on. On kivaa ja helpottavaa kuulla, etten oo yksin näiden pohdintojeni kanssa.

  • Maarit sanoo:

    Oot Henriikka ihana! En oo varma oonko ees aiemmin kommentoinut, vaikka sun blogi on yksi mun suosikeista. En voisi olla enempää samaa mieltä, kun mitä oot näitä ajatuksia kirjottanut. On just hyvä olla harmaahiiri, tasapaksu keskitien kulkija. :) Tuntuu, että sellaisesta erikoisuuden ja paremmuuden tavoittelusta on tullut hyve. Jäin miettimään esimerkkinä meidän taannoista Islannin reissua. Olin nähnyt ennen matkaa kuvan Instagramissa, jollaisen olisin halunnut itsekin kuvata. Kun sitten oltiin tuossa kohteessa tajusin, että mun olisi täytynyt mennä kieltokylttien ja aitojen yli alueelle, jota haluttiin suojella ihmisten aiheuttamalta kulumiselta. Jätin kuvat ottamatta, mutta jäljistä päätellen moni oli mennyt.

    • Henriikka sanoo:

      Voi että, tulin niin hyvälle mielelle tästä kommentista. Kiitos Maarit. Ja täytyy vielä sanoa, että sun kuvagalleria on kyllä aivan uskomaton ihan ilman sitä yhtä kuvaakin. Keep up the good work!

  • Marjut sanoo:

    Niin osuva teksti! Jos et ole vielä lukenut, niin suosittelen Juha T. Hakalan Kohtuuden kirjaa! Samansuuntaisia mietteitä siinä, pidin kirjasta todella paljon. Ja tästä tekstistä.

  • Liisa sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Armollisuutta itselle ja muille <3

  • Lilli sanoo:

    WORD! Totta puhut. Mieletön on jo sanana minulle jotenkin liikaa ja yhdistän sen itsekin usein juuri tuollaiseen älyttömään Ironman-touhuun.

    Mielettömän sijaan rentouttavaa sunnuntai-iltaa sulle! :)

    • Henriikka sanoo:

      Onpa näitä teidän kommentteja ihanaa ja iloista lukea. Ihan mahtavaa sakkia. Kiitos Lilli ja rentouttavaa tiistai-iltaa sinulle.

  • Ihana teksti, Henriikka! Tosiaan tuntuu, että koko elämä on monella mieletöntä suoristusta. Lomalle mennään ”vain Kanarialle” ja joulun pyhät vietin ”vain Keski-Suomessa”. Miksi itselle hyvän vaihtoehdon pitäisi olla sen kummallisempi tai mielettömämpi. Ja maraton, jo pelkkä järjettömän pitkän pätkän juoksu on jo uskomattoman mieletön suoritus. Ehkä joskus taas ”ihan kiva” ja ”aivan tavallinen” onkin se juttu.

  • Ninni sanoo:

    Kiitos tästä tekstistä, se loksautti jotain paikoilleen pään sisällä. Löysin ehkä sanat sille, mitä olen hakenut. Kiitos <3

  • Mari sanoo:

    Todella osuva kirjoitus!! Tuntuu et kohtuullisuus on tänä päivänä monille ruma sana… Mut liputetaan me kohtuullisuuden puolesta :)

  • Inna-Pirjetta sanoo:

    Kiitos ihanasta tekstistä. Kohtuullisuus on omassa elämässä ollut viime aikoina kaukana, mutta nyt tuli vietettyä kohtuullisen kohtuullinen viikonloppu. Samaan teemaan liittyen kuuntelin aivan mahtavan podcastin viikonlopun aluksi, suosittelen https://itunes.apple.com/fi/podcast/10x-finland-podcast/id1161363200?l=fi&mt=2#episodeGuid=459bd1b5475b313f4feb80916c805f59

    • Henriikka sanoo:

      Ja kiitos sulle ihanasta kommentista. Pitääpä ottaa haltuun tuo podcast, kun vaan suinkin löydän sille sopivan ajan.

  • Satu sanoo:

    Hei Henriikka, kiitos tästä tekstistä ja ajatusten jakamisesta. Puhut viisaita. Keskitytään itselle hyvään ja riittävään, nautitaan juoksemisesta :) Kiitos myös blogistasi!

  • Lily sanoo:

    Hyvä kirjoitus! Olen miettinyt juuri samoja asioita lähiaikoina. Välillä tuntuu, että nykyään kaikki pitäisi tehdä just eikä melkein, mistä johtuen saatan jättää monia asioita kokonaan tekemättä. Kamalaa! Olisi hyvä muistaa, että asioita voi tehdä ihan vain omaksi iloksi ja sillä tavalla, minkä kokee itselleen parhaaksi. Muuten voi jäädä moni huippu juttu kokematta. Ihanaa loppukevättä!:)

  • Sinitiainen sanoo:

    Osu ja uppos!

  • huldamaria sanoo:

    tärkeä teksti – kiitos, kun kirjoitat ja kun saamme lukea!

  • Kaisu sanoo:

    Nyt puhut kyllä asiaa!! Oon sitä mieltä, että työt pitää aina tehdä kunnolla. Vapaa-ajalla sitten inhoankin kaikenlaista suorittamista. Mulle riittää ihan tavallinen, ihan sama vaikka muille se ei ole mitään. En oikeasti ymmärrä miksi ihmisten pitää jo nuorena polttaa itsensä loppuun, kun siitä palautuminen ei koskaan ole helppoa.

  • Todella hieno kirjoitus, joka taitaa olla harmittavan totta nykymaailmassa. Itse olen suorittaja tietyillä elämän osa-alueilla, mutta mielestäni siihen peliin lähtevien pitää keskittyä vain siihen omaan suoritukseen, ei muiden. En missään nimessä halua arvostella, mutta esimerkiksi tarjoiluun puuttuminen kuulostaa aika… töykeältä. Vaikka olisi kuinka hyvä ystävä. Eli jotkut eivät vain oikeasti ajattele tarpeeksi pitkälle, mitä pitää sanoa ja mihin kannattaa keskittää omat energiansa, vaikka olisivat kuinka hyviä ihmisiä muuten. Skumppaa ja kakkua = unelma :D!

    Tsemppiä maratoniin, joka on ihan hemmetin kova suoritus, vaikkei pääsisi edes loppuun asti. Pelkästään siihen treenaaminen ja vieläpä osallistuminen ovat saavutuksia itsessään. NBE Host-bloggaajien iltamassa sanoit keskittyväsi nykyään enemmän nautiskeluun ja elämiseen töissä raatamisen sijaan, mikä on erittäin kunnioitettava ja hieno päätös :). Jatka samaan malliin!

    • Henriikka sanoo:

      Heippa Jerry. Kiitos mahtavasta kommentista ja kannustuksesta. Elämästä nautiskelu ja eläminen on totta tosiaan mun tavoitteita, joita suosittelen myös lämmöllä muille. Jatketaan siis ilolla sitä rataa!

  • Emilia sanoo:

    Juuri näin! Tämä kirjoituksesi upposi nyt todella syvälle hyvällä tavalla, sillä täällä joudutaan juuri rauhoittumaan kun kroppa ei kestänytkään tuossa myllytyksessä ja suorittamisessa. Kiitos <3

  • aki sanoo:

    Lagom sanoo ruåtsalaiset… eli kohtuudella kaikkea…

  • N sanoo:

    Ompas outoja kommentteja, eihän tuollaiset ole ystävien sanoja. Kateus?

    • Henriikka sanoo:

      Hmm niin, en tiedä, oliko takana kateutta vai vaan sen hetken ajattelemattomuutta. Tuskin ne pahaa tarkoitti. Hyvä toisaalta, niin mä sain ainakin pohdittavaa.

  • Saimi sanoo:

    Kaikki tuntuu olevan jo sanottu näissä fiksuissa kommenteissa ja tässä fiksussa postauksessa. Pitää silti kommentoida, kun tuntui niin hyvältä lukea tämä! Ja lopun Taivaslaulu-sitaatti, tulipa siitä hyvä olo – kiitos.

    Ps. En jaksa kommentoida jokaiseen torstai-illan ratoksi lukemaani rästipostaukseen, mutta leffapostaukseen sellainen kommentti, että Hidden Figures lisää huippuhyvä, kun taas Saattokeikalta odotin enemmän!

    • Henriikka sanoo:

      Voi kiitos Saimi. Sun kommentti ei ollut yhtään vähäpätöisempi, vaikka tähän onkin tullut aikaisemmin jo paljon kommentteja. Kiva siis, kun kommentoit.

      Hidden Figuresille siis suositus ja Saattokeikkaa maybe-listalle (Y)

  • Helma sanoo:

    Amen to that! ♡

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *