Kesä, älä anna odottaa

Tänään tajusin kesän olevan käsillä. Ja nimenomaan sen Suomen, mansikkakermakakun ja kärpästen tuoksuisen kesän. Sydän meinasi rutistua ihastuksesta ajatellessani.

Mitä muistan lapsuuden kesistä?

Perheretket ympäri Suomea, tuttavien mökeillä vietetyt yöt ja illat ja Kuhmon metsissä ryömimisen ja leikkimisen. Mustikkaisen suun, polkupyöräretket eväspysähdyksineen ja veneiden uittamisen mummin ja vaarin kesämökillä. Illansuuksi leivotut ja koristellut mansikkakermakakut, uudet perunat ja vanilja-mansikkapehmikset Nipan Grilliltä. Sen, kuinka aurinko ei tuntunut laskevan lainkaan ja sauna tuntui olevan aina päällä.

Mitä en muista lapsuuden kesistä?

Sitä että satoi. Tai sitä että oli tylsää. Vaikka varmasti satoi ja varmasti oli.

Vaikka olen usean tunnin lennon päästä Suomesta, saan nenääni helposti ruohosipulin ja vastaleikatun nurmen ja puulämmitteisen saunan tuoksun. En malta odottaa toisia, raakoja alkukesän mansikoita, heinäkuisia iltoja kallioilla köllötellen, pihalla syötäviä lounaita enkä huppari-ja-farkkusortsit-keliä.

Kesä on ihan käsillä. Ei ole totta!

Paras kytkeä valittamisen vaihde pois päältä ja kaivaa esiin pölyttyneet lapsen aivot: kun kesäloma alkoi, ensimmäisenä päivänä poljettiin pyörällä uimaan. Ai että oli ihanaa ja lämmintä! Noin 12 astetta. Ja jäätelöt kylmien väreiden päälle. Mikä kesä!

-Henriikka

Ps. Kolmanneksi vikan kuvasta löytyvät, malttamattomat kummitytön sormet ovat minusta aika söpöt.

Kategoriat: elämä, kaverit Avainsanat: Ei kommentteja. Kommentoi!

Kesä, älä anna odottaa

Ei kommentteja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *