Maailman koomisin YO-todistus

Moi, olen Henriikka ja minulla maailman koomisin YO-todistus. Todistuksestani saattanee huomata impulsiivisuuteni ja haasteisiin tarttumisen intoni. Tarkkasilmäinen voi havaita myös jonkunlaisen pakkomielteen pitkiin aineisiin.

Minulla on kahden L:n paperit (sitä kun yleensä kyseltiin), mutta minulla on myös kahden A:n paperit. Siinä välissä keikkuu somasti kaksi komeaa C:tä.


YO-todistukseni:

Äidinkieli L
Terveystieto L
Pitkä englanti C
Pitkä ruotsi C
Pitkä saksa A
Pitkä matematiikka A

En suinkaan kirjoittanut niitä aineita, joissa olin hyvä. Äidinkieli ja reaalit olivat aina olleet minulle helpoimpia, mutta päätin siitäkin huolimatta haastaa itseäni (YO-kokeet ovat juuri se oikea hetki!) ja kirjoittaa sen sijaan kieliä ja matematiikkaa. Ne kun olivat aina olleet itselleni niitä kipukohtia ja umpihangessa hiihtämistä.

Äidinkieli

Suoraan sanoen olisin varmaan pettynyt kaikkiin muihin arvosanoihin paitsi ällään. Tämän minä osaan! Tämä on mun juttu! Onneksi kirjoitukset menivät hyvin ja sain sekä tekstitaidosta että esseekirjoituksesta hyvät pisteet. Muistan edelleen esseeni aiheen: Todellisuuden ja mielikuvituksen suhde novellissa ”Musta lokki”.

Sain sekä Helsingin Sanomien että Kouvolan Sanomien stipendit ja nauroin partaani, että kahden A:n papereilla sai käydä pokkailemassa palkintoja.

Terveystieto

Olin silloin lähes koko elämäni ajatellut tulevan työurani olevan joko liikunnanopettajana tai lääkärinä, joten terveystieto oli luonnollinen valinta. Terveystieto kiinnosti minua yleisesti myös tosi paljon.

Lisäksi kursseja ja kirjoja oli niin vähän, että ajattelin monen laiskan lukijan tarttuvan tilaisuuteen ja näin ollen silloinen arvostelukäyrä olisi tällaisille lukutoukille suotuisa. Ja olihan se. Kirjoittelin muistaakseni pitkät rivit ainakin nuuskan haittavaikutuksista.

Englanti

En todellakaan ollut (enkä ole) loisteliain kieli-ihminen, ainoastaan ruotsi sujui loogisuudessaan hyvin. Englannin kirjoitukset menivät juuri niin kuin olin olettanutkin niiden menevän: kovalla opiskelulla keskinkertaiseen.

Onneksi olen oppinut lukion aikana myös oikeasti puhumaan ja käyttämään englantia (ja häpeämään vähän vähemmän suomiaksenttiani ja epätäydellistä kieltäni), enkä vain keskittymään kielioppivirheisiin ja lauserakenteisiin.

Ruotsi

Olin lukenut keskipitkän ruotsin, mutta koska kaksi muutakin kieltä olivat pitkiä, päätin hetkin mielijohteesta kirjoittaa ruotsinkin pitkänä. Pitkien aineiden arvosanat kerrottiin myös yliopistojen valintakokeissa usein 1,5:llä ja pitkän C:n kirjoittaminen tuntui vähintään yhtä todennäköiseltä kuin keskipitkän E:n. Lisäksi keskipitkästä ruotsin kokeesta puuttui pitkän esseen kirjoittaminen, josta nautin suuresti.

Ruotsi oli minulle aina mieluisaa, sillä se muista kielistä poiketen loogista ja monesti pääteltävissä. Asuessani Ruotsissa muutaman kuukauden lukion jälkeen, talade jag ganska flytande svenska. Valitettavasti en enää.

Saksa

Todella random! Menetin yläasteen jälkeen motivaationi saksan opiskeluun tajutessani, ettei saksa olekaan yhtä mieletön tulevaisuuden ja bisnesmaailman kieli kuin 90-luvulla uskottiin. Olin kyllä kiinnostunut matkustamaan Saksaan ja vierailemaan Frankfurtin ja Stuttgartin joulumarkkinoilla, mutta kielen opiskeluun intoni oli melko lailla nolla.

Miksi siis kirjoitin sen? En todellakaan tiedä. Varmaan turhaa sisuani. Varmaan samasta syystä kuin luin latinaakin lukiossa.

Matematiikka

Veljeni olivat olleet matikkaneroja ja uiskentelin heidän vanavedessään pitkän matematiikan satamaan. Kurssiarvosanani kulkivat mukavassa laskusuhtanteessa kiinnostuksen lopahtaessa: 10-8-8-7-7-8-6-6-6-5-5-4. Todennäköisyydet, päättely ja loogiset laskut kiinnostivat, ulkoa opeteltavat kaavat ja derivoinnin kaltaiset kummajaiset eivät. Abivuoden istuin takapenkissä muuan Martin kanssa ja pelasin ristinollaa.

Kun vanhempani kysyivät piruuttaan vanhempainillassa matikanopettajaltani, kuinka pärjään, hän hymyillen sanoi: ”Voi olla että Henriikkaa saattavat muut asiat kiinnostaa vähän enemmän.” Että hän ehkä harkitsisi matikan kirjoittamista vapaaehtoisena.

Miksi en vaihtanut lyhyeen? Miksi kirjoitin pitkän? En todellakaan tiedä. Varmaan turhaa sisuani.


Jälkikäteen analysoidessani olisin voinut hyvin jättää matikan ja saksan kirjoittamatta ja ottaa tilalle vaikka psykologiaa, uskontoa ja biologiaa. Olisi voinut tulla huomattavan paljon tasaisempi rivi, sillä päättötodistukseni keskiarvo oli kuitenkin paljolla työllä ja lukemisella siinä yhdeksän paikkeilla. Mutta en tainnut silloin hahmottaa, että YO-kokeet eivät välttämättä ole se hetki, kun kannattaa mennä sieltä mistä aita on korkein.

Mutta onko mikään elämässäni jäänyt vielä mielivaltaisesta YO-todistuksestani kiinni? Ei ole. Oikeastaan kirjoituksilla on ollut melko vähän arvoa elämässäni, enkä ole hakeutunut aloille, joiden pääsykokeissa kirjoitukset olisivat tosi vahvasti keskiössä loppuun saakka. Ja todistuksenihan on oikein hyvä! Ylipäänsä ylioppilaaksi pääseminen on hieno suoritus. Sitä paitsi olisihan noita voinut käydä korottamassa, jos olisi ollut tarpeen.

Joten tsemppinä kevään ylioppilaille: kyllä te tulette pärjäämään. Tietenkin tulette. Tällainen kahelikin on pärjännyt!

-Henriikka

Ps. Välillä haaveilen kirjoittavani vielä joskus lyhyen venäjän kirjoittamisesta ja joidenkin kurssien uudelleenkäymisestä yleissivistyksen vuoksi. Olisi ihana kerrata ainakin historia, uskonto, maantieto, biologia ja psykologia. Miksi? Ihan elämää varten vain.

Kategoriat: elämä, opiskelu Avainsanat: , 14 kommenttia

Maailman koomisin YO-todistus

14 kommenttia

  • Veera sanoo:

    Haha, melkoinen vuoristoratahan tuo rivistö on!
    Mutta hauska idea muistella tässä kevään tullessa ylppäreitä, pitäisköhän itse tarttua samaan aiheeseen. Mulla taas on todistuksessa tasainen rivi E-kirjaimia, paitsi minullakin pitkän matematiikan kohdalla A, koska halusin vetää sen sinnillä läpi vaikka suurin osa asioista viuhui täysin ohi meikäläisen ymmärryksen :D

    • Henriikka sanoo:

      Muahhaa, kuulostaa niin tutulta tuo matikka. Ei tullut kuulonkaan, etteikö sitä olisi kirjoittanut.

      Oli kyllä kieltämättä ihan virkistävää etsiä lukiotodistus ja tutkia sitä. Suosittelen lämpimästi.

  • Aikamoista vuoristorataa! Mulla on myös ollut samanlainen postaus mielessä, ehkä tästä nyt innostun! Itse kirjoitin lyhyestä matikasta L, vaikka inhosin matematiikkaa. Edelleen olen pettynyt, että englanti jäi pisteen päähän
    L:stä, harhaanjohtavien kuunteluiden takia. Vaihtarivuoden Jenkeissä viettänyt olisi nimenomasn halunnut enkusta L:n. Ei tullut ei, ja kampaajaksi lähdin mun E:n papereilla , eikä kukaan ole mun papereitani halunnut nähdä sen koommin :).

    • Henriikka sanoo:

      Innostu innostu! Mikä sen hauskempaa kuin ylppärien alla muistella omaa vuoristorataa.

      Se on kyllä aika hauskaa, että vieläkin on jäänyt mietityttämään jotkut valinnat ja arvosanat, vaikka tällaisillakin papereilla on päätynyt lopulta juuri sinne oikeaan paikkaan.

  • Lotta sanoo:

    Ihana kirjoitus! Tosi hauskaa kuulla näistä valintakriteereistä. Itse menin vähän sieltä missä aita on matalin ja nyt kun miettii, niin olisi voinut ottaa enemmänkin haasteita. Seuraavissa haasteissa sitten!

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos Lotta. Mainiota, että tää tuotti sulle iloa niin kuin mullekin. Nyt jälkiviisaana sitä vaan miettii, miten pöhköjä päätöksiä on tullut tehtyä. Vaikka onhan se nyt myös aika viihdyttävää katsella tuota rivistöä.

  • Henne sanoo:

    Hauskaa, että on myös näitä ääripää-ihmisiä! Mulla on Yo-todistus todella keskiverto. Äikästä M, enkusta, hissasta, ruotsista ja lyhyestä matikasta KAIKISTA C sekä lyhyestä venäjästä A. Venäjä vähän harmittaa, mutta Taidelukiossa opiskellessani taidekurssit veivät ainakin ajatuksissani aina voiton tärkeysjärjestyksessä. Ja eipä musta venäjän opiskelijaa tullutkaan, toisin kun yhdestä kurssikaveristani. Musta tuli kuvisope-opiskelija. Ja ehkä joskus tosta tittelistä jää tuo opiskelija-pääte pois :)

    • Henriikka sanoo:

      Hahaa, kuulostaa hyvältä rivistöltä tuo sinunkin. Tässä vaiheessa huomaa, miten vähän sillä kuitenkin on loppujenlopuksi merkitystä, mitä kirjoittaa ja kuinka hyvin. Vaikka tottakai arvosanoillakin on ollut jonkunlainen merkitys siihen, miten helposti on päässyt opiskelupaikkaan.

  • Anniina sanoo:

    Hei tämä oli hauska postaus! :) Sai muistelemaan myös omia kirjoituksia ja sitä omaa YO-todistusta, joka on myöskin aika värikäs :D Äikän kanssa olin samoilla linjoilla kanssasi – laudaturia lähdin tavoittelemaan ja sen myös sain, olisin ollut todella pettynyt muihin arvosanoihin (myönnettäköön). Historiasta E, psykasta M, ruotsista C ja enkusta ja lyhyestä venäjästä B. Nauroin YO-juhlissani, että jos olisin kirjoittanut vielä lyhyen matematiikan, olisin saanut sen puuttuvan A:n vielä todistukseeni :D

    Noh, värikäs todistukseni ei kuitenkaan estänyt minua saamasta haluamaani opiskelupaikkaa :) (ja onhan tuosta ”kerää kaikki” -suorasta hyvä heittää läpyskää!) :D

    • Henriikka sanoo:

      Eikä, ihan mahtava tuo sun rivistö. Kyllä sillä kelpaa vähän ylpeilläkin. Ja hei, kiva kuulla, että juttu oli mieleen. Kiitos.

  • irjuski sanoo:

    Mikähän siinä on, että pitkän matikan kirjoittaminen oli jotenkin kunniakasta, huolimatta siitä pärjäsikö? Minulla se johti hylättyyn Yo-kokeessa :D Olisi toivonut, että ope olisi jossain vaiheessa tajunnut suositella vaihtamista lyhyeen, mutta hän halusi kynsin hampain pitää kiinni oppilaistaan. Onneksi kirjoitin matikan vapaaehtoisena.

  • Katariina sanoo:

    Ihana kirjoitus <3 :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *