Miltä näyttää lauantai-ilta yksin kotona?

Arkea pyydetty, arkea tiskiin. Olin eilisillan yksin kotona, kun Janne lähti spontaanista ehdotuksesta roudauksella ansaitulla lipulla Sidewaysiin. Minulle jäi oma, ihanan yksinäinen ilta:

Kaksi litraa makeita, tummia, riittävän napakoita kirsikoita.

Kulhon pohjalle jääneet salt & vinegar -sipsien jämät.

Lasillinen pikaisesti pakastimessa kylmetetystä valkoviinipullosta.

Monta mukillista kahvia ja kuplavettä.

Skamin viimeisin jakso, joka oli varmaan paras tähänastisista. Erään pitkään venytetyn kohtauksen päätteeksi puhkesin yksin olohuoneessa avoimeen, liikuttuneeseen itkuun. Perus.

Naapurissa luukutettiin Lucasta, Robinia ja viime vuoden kesäkumibiisiä. Pääsin nauttimaan seiniä pitkin kotiini kantautuvista melodioista.

Vaikka kadulla riideltiin, tunsin kesäonnea. Yhden aikaan kömmin peiton alle, enkä odottanut unta kahta minuuttiakaan.

-Henriikka

Kategoriat: astiat, elämä, ruoka ja juoma 2 kommenttia

Miltä näyttää lauantai-ilta yksin kotona?

2 kommenttia

  • Jenna sanoo:

    Voi että! Minulle tällaiset yksinäiset illat ovat lähes jokapäiväisiä. Tänään heräsin 3 tunnin päikkäreiltä tähän hiljaiseen asuntoon. Oli tokkurainen olo. Näin herättävän unen. Sellaisen, että ymmärrän, että menneeseen ei ole paluuta. Kirjoitin uneni ylös vihkoseen.
    Yhtäkkiä muistan etten ole lenkkeillyt aikoihin. Ratsastanut, pyöräillyt ja huhkinut kasvimaalla kylläkin. Eilen tuli käveltyä ystävän kanssa lenkki kaupungille ja takaisin. Mulla on paljon mielenpäällä josta haluaisin kirjoittaa. Mulla ei ole näyttöä tietokoneeseeni vielä. En voi aloittaa blogin kirjoittamista tahi kirjan kirjoittamista. Hyvää aikaa kaikkeen muuhun. Olen alkanut epäröidä kirjan kirjoittamista sillä käsittelisin siinä raskaita aiheita. Pitänee sulatella asiaa.
    Määhän kirjotan, ku vanhalle tutulle! Ehkä blogia seuratessa herää illuusio, että mähän tunnen jonkun pienen osan sua.

    Tää sun blogi on mun tämän hetken suosikki. Se on raikas ja kevyt tuulahdus.

    • Henriikka sanoo:

      Heippa Jenna.

      Aivan ihana ja ilahduttava kommentti. Kiitos siitä. On aina ilo, kun joku kertoo omista ajatuksistaan. Oon ihan otettu, että pääsen olemaan sun tänhetkinen suosikki. Ja hei, mä kyllä rohkaisen sua kirjoittamaan, jos on mielenpäällä asioita, joista tahtoisit kirjoittaa. Mulle kirjoittaminen, ihan vain pöytälaatikkoonkin, on tosi terapeuttista. Jotenkin tuntuu helpottavalta, kun saa kirjoitettua ajatuksia ulos itsestään. Tsemppiä tän aiheen sulatteluun ja aurinkoa sun kesään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *