Voiko luovuutta harjoitella?

Haluaisin ruokkia luovuuttani enemmän. Saada pyörät päässäni pyörimään, kelat liikkeelle ja mielen liitämään.

Ihmiset ovat harvoin todella luovia, jos puhuvat luovuudesta. Ihmiset eivät ole juuri koskaan luovia, jos kutsuvat itseään luoviksi.

Mutta kai sitäkin ominaisuutta voi jotenkin tietoisesti harjoittaa?

Luin eilen jalkahoidossa Trendi-lehteä (teki mieli alkaa selitellä, etten usein käy jalkahoidossa, että tämä nyt oli vain ainutkertainen juoksutreenikauden jälkeinen spesiaalisuperyllätyshetki, mutta tajusin, ettei ehkä tarvitse selittää, vaan voin rauhassa käydä jalkahoidossa) ja siellä oli kirjoitettu samasta aiheesta. Moni vinkki vaikutti turhanpäiväiseltä, mutta joukossa oli myös kiitettäviä ja erinomaisia.

Erityisen hyvin muistan erään professorin vinkin: lue tietokirja aiheesta, josta et tiedä mitään.

Professorin vinkistä tuli heti kaksijakoiset fiilikset:

A) Joo! Todellakin luen. Vaikka curlingista tai rubikinkuutioiden ratkaisemisesta. Tai jostain matemaattisesta kaavasta, parkettilattioista tai antibiooteista. Tai ehkä siitä, millaista elämää hyönteiset elävät.
B) Ei! Ei, missään tapauksessa. En kestä ajatusta, että käyttäisin kallisarvoista aikaani johonkin, joka ei suoraan hyödytä minua tai josta en ole kiinnostunut. Miksen samantien lukisi tietokirjaa aiheesta, joka koskettaa työtäni tai jotain kiinnostuksenkohteistani? Tai jonkun ihanan romaanin.

Ajatukset johtivat suoraan johtopäätökseen: Vaihtoehto A saattaa ruokkia luovuutta, vaihtoehto B oman navan syvempää kaivamista ja oman kuplan reunojen varovaista koputtelua.

Luovuudelle on oltava aikaa. Jopa sellaista aikaa, joka saattaa mennä hukkaan.

Istun usein illalla väsyneenä ruokapöytämme ääreen kirjoittamaan. Istun tuolillani näyttöä tuijottaen. Kulmat ovat kurtussa, kun alan pohtia, mistä kirjoittaisin. Tänäänkin meinasin kirjoittaa kuvia katsoessani aiheesta: ostamani valkoiset liljat ovat kauniita ja tuoksuvat tosi hyvältä.

Kirjoitin jo muutaman rivin, kunnes pyyhin kaiken pois. Oli tulossa aivan surkea kirjoitus. Tästäkö minä haluan tänään jakaa? Tiedättekö sellaisen tilan, jossa vain alkaa tuijottaa ympärillään olevia asioita ja ajatella niitä, eikä pysty keskittymään muuhun: valkoiset liljat, lamppu, pöytä, tietokone, haarukka… Olin juuri siinä tilassa.

Nousin hetkeksi ylös, pyöräytin hartioita, hain kuplavettä. Yritin tyhjentää tietoisesti mieltäni ja antaa ajatuksien virrata vapaasti. Istuin uudestaan alas vähän kirkkaimmin ajatuksin. Syntyi tämä teksti luovuuden ruokkimisesta. Ei tämä mikään Puhdistus ole, mutta jos nyt edes joku tuntemattomampi runonpätkä.

-Henriikka

Kategoriat: elämä, kukat Avainsanat: 11 kommenttia

Voiko luovuutta harjoitella?

11 kommenttia

  • Riku Kylä sanoo:

    Istun bussissa, kun luen tätä sun kirjoitusta ja mietin aikalailla samaa aihetta: ”Kuinka saisin kuviin enemmän potkua ja säväytystä?” Istuskellessa ja miettiessä tajusin, että silloin tulee eniten ideoita kun on vain aikaa, eikä voi tehdä muuta kuin syventyä päähänsä. Kai tämäkin jonkinlaista luovuuden harjoitusta on? :D

  • Maiju123 sanoo:

    Ihana! Ja blogisi on ihana! Lukiessa tulee aina levollinen mieli ja se on ainutlaatuista. Kiitos!

  • Riina sanoo:

    Täytyy olla ”luovana” ihmisenä hyvinkin eri mieltä. Minusta kaikki ihmiset on lähtökohtaisesti luovia. Jokaisella meillä on valmiudet luoda jotakin, tehdä asioita eri tavalla tai ajatella laatikon ulkopuolelta. Luovuus voi olla pientä sai suurta, näkyvää tai näkymätöntä. Luovuutta on se, kun keksii laittaa uutta maustetta tuttuun ruokaan tai se, kun uskaltaa ehdottaa työpaikalla, että vihreiden muistilappujen sisään käytettäisiin punaisia, koska punainen ilostuttaa ja positiivisuus vaikuttaa työn laatuun. Ilman luovuutta ihminen ei kykenisi toimimaan. Aina tulee uusi este kierrettäväksi tai vanha ajatusmalli muutettavaksi. Niin monet väittää olevansa epäluovia (?), koska eivät osaa soittaa, laulaa, maalata tai rakentaa. Perinteisesti pidettyä luovuutta hypetetään ihan liikaa, mikä etäännyttää ihmiset luovuuden käsitteestä ja merkityksestä. Minun mielestä taitoja voi oppia ja niitä oppeja sitten hyödyntää luovuuden ilmentämisessä, mutta luovuus asuu meissä aina. Kysymys on lähinnä siitä, uskallammeko avata luovuudelle oven ja missä muodossa. Saa olla eri mieltä :) Hauskaa viikonloppua!

  • Krista sanoo:

    Syntyi timantti! ”Luovuudelle on oltava aikaa. Jopa sellaista aikaa, joka saattaa mennä hukkaan.” Ajatuksesi pysäytti ja muistutti elämän aitojen lainalaisuuksien olevan jotain muuta kuin tehotuotantoa. Ajatuksesi on nyt käsinkirjoitettu muistikirjaani. Rohkaiseva ja vapauttava totuus.

  • Emilia sanoo:

    Luovuutta on monenlaista ja joskus se luovuus on kadoksissa. Uskon myös, että luovuuden voi tappaa ihmisestä ja sen takia sitä pitääkin vaalia kuin kukkaa kämmenellä. Tietyissä asioissa luovuutta voi harjoitella, mutta ehkä sillä omalla aihealueella. Hyvä postaus ja herätti paljon ajatuksia :)

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos paljon. Kiva kuulla, että herätti ajatuksia. Ja niin hyvin sanottu, luovuudesta on todellakin pidettävä hyvää huolta.

  • Maria sanoo:

    Vau aika mielenkiintoinen toi tietokirjavinkki! Ehkä siinä on sekin ajatus, että inspiraatio voi piileksiä ihan missä vaan ja että niitä tavanomaisia polkuja tallailemalla ei päädy kuin samoihin vanhoihin ratkaisuihin :) Mä inspiroiduin tästä, heh!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *