Arkisto: heinäkuu 2017

Tulisielu

Kaupallinen yhteistyö: Sampo Tuli, tuo ihanan intensiivinen ja toisaalta pelottava elementti. Janne kutsuu minua usein tulisieluksi. Lempinimellä ja impulsiivisuudellani saattanee olla yhteys. Näin rauhallisena hetkenä nimi kuulostaa mukavalta, vaan kiivastumisen hetkellä oloani ei varsinaisesti helpota luonteenpiirteestäni muistuttaminen. Silloin kannattaa pysyä vaiti tai väistää vaihtoehtoisesti lentäviä esineitä. Olen pohtinut viime viikkoina…

Yksinolon kaipuu

On menossa kausi, kun huomaan haluavani olla enemmän ja enemmän yksin. Ihan yksin. Haluaisin mennä mökille viikonlopuksi ilman seuraa, istua kahvilassa omineni ja viettää aikaa kotona omassa seurassani. Ja niin olen tehnytkin, se tuntuu tärkeältä. Kaipaan tilaa ajatella, kaipaan intensiivistä itsereflektiota. Joskus tuntuu, että haluaisin hiljentää kaupungin äänet ja sulkea…

Lihakseni ovat täällä jossakin

”Olen ilmoittautunut jokaiselle tunnille!” ilmoitin innoissani Kanervalle palatessani ryhmätreeneihin Corelle viime viikon torstaina yli puolen vuoden jälkeen. ”Sun on/off-historian tuntien en anna sun tulla kaikille”, vastasi vakaa valmentajani. Jokaisessa kroppani pienimmässäkin lihaksessa tuntuu, että olen palannut pitkän tauon jälkeen lihaskuntotreenin pariin. Neljät treenit takana, toivottavasti paljon enemmän vielä edessä. Sormet…

Millä perusteella valitsen reissukohteeni?

Melko yleisesti kysytty kysymys minulle kuuluu: ”millä perusteella ja miten valitset matkakohteesi?” Viime viikolla vastasin kysymykseen ainakin kahdesti ja tajusin, etten ole koskaan miettinyt asiaa kovin syvällisesti. Jouduin miettimään, millä tavalla prosessi usein edistyy. Useimmiten matkustukseni lähtökohtina ovat rajattomat haaveet. Näitä rajattomia haaveita rajoittamassa tai boostaamassa ovat kuitenkin vaihtelevasti eri…

Ei enempää kuin elämää

Olen onnellinen, nautin arjesta. Nautin saunasta, aamu- ja iltauinneista. Kuumista löylyistä ylälauteilla, lempeistä alimmilla. Viileästä vedestä polviin saakka, kertahumauksesta kunnolla veden alle. Kääriytyä suureen, pehmeään pyyhkeeseen ja pysyä pihalla pimeään saakka. Olen onnellinen, nautin arjesta. Pysyä valveilla pitkään, herätä aikaisin. Mennä aikaisin nukkumaan, herätä vasta puoliltapäivin. Pitää vihaa vain hetken,…

Kaksi mannerta, kesän kaikuja

Tänään on ollut lämmintä. Sellaista heinäkuista, jollaisena heinäkuun aina muistaa. Olen pidättänyt itkua rakkaan sukulaispojan rippijuhlissa ja syönyt montaa kakkua. Koko päivän mielessä on pyörinyt Emma Salokosken Kaksi Mannerta. Koska se ei nyt oikein sovi tilanteeseen, niin valitsin Kesän Kaikuja. — Vielä yksi aurinkoinen päivä Samaan aikaan silmät avataan Vielä…

Tämä kirjoitus koittaa ikuistaa sitä tunnelmaa, kun me yhessä kikkailtiin

Suomi Suomi Suomi ohoi, eikä tarvetta lähteä juuri nyt yhtään mihinkään! Ihana olla tiukasti kotimaan kamaralla. (Näen isoveljieni pyörittävän hymyillen tässä vaiheessa päätään: ”Niin vissiin.” Meillä saattanee olla perhepiirissä pientä kettuilua höyryämisestäni suuntaan sekä toiseen – Henriikka eli sinne ja takaisin.) Pääni on tällä hetkellä melko lailla jetlagin vietävissä. Saavuimme…

Oman elämänsä Wonder Woman

H: Mulla on kaks leffalippua, jotka menee sunnuntaina vanhaksi. J: JES! H: Joo, mä käytän ne varmaan Bean kanssa. Tai sit meen itse kahteen. J: Häh? Miks sä edes sit kerroit ton mulle? Mä haluan nähdä Wonder Womanin. H: Tässä sulle yks Wonder Woman. *pyörittää lannetta ja esittää suihkuttavansa majoneesia…

Kesälista

Reissun viimeinen ilta ja ajatukset kääntyvät Suomeen. Kirjoitin juuri kesälistan. Heinäkuu on puolessa välissä ja vielä ehtii vaikka mitä. Lähtiessämme aamulla ajamaan Traverse Citystä Chicagoon, mietin mitä ja millaisia asioita haluan vielä kesällä kokea. Parhaat asiat löytävät harvoin kotisohvalle, joten pientä elämän ohjailua kannattaa omilla suunnitelmilla harjoittaa. Muutamien hetkien mietinnän…

Muistoja amerikkalaiselta kesämökiltä

Reissua on takana nyt kolme viikkoa. Loppu häämöttää: palaamme keskiviikkona Suomeen. On ollut upeaa, ihanaa, ajatuksia herättävää, koskettavaa ja vielä on onneksi muutama päivä edessä. Ajoimme perjantaina aamuyöllä Michiganiin, Traverse Cityyn, erään paikallisen perheen luokse ja olemme täällä vielä huomiseen saakka. Tapasimme perheen äidin ja yhden tyttäristä marraskuussa ja otimme…

Miltä kesä tuntuu?

Kesä tuntuu illuusiolta, ettei tarvisi unta lainkaan ja että ravinnoksi riittäisi pelkät kirsikat. Kesä tuntuu lämpimältä, vaikka sataisi ja olisi kylmä. Kesä tuntuu lämmöltä iholla ja muuttuu pisamiksi. Kesä kuulostaa siltä, kun äiti huusi lapsena lettukesteille kesken leikkien. Oli mansikkaa ja kermavaahtoakin. Kesä kuulostaa siltä, että ympärillä tapahtuu koko ajan….

Onnellinen yhden hengen aamiainen

Kaupallinen yhteistyö: Earth Control & Asennemedia Saimme pyörittää kotonamme aamiaisrutiinejamme muutaman vuoden ajan, ennen kuin tajusin sen olevan jotain poikkeuksellista. Syömme lähes joka aamu aamiaista yhdessä, ja aamiaiset ovat keskenään identtiset. Jos toisella on puolukkasmoothie, niin toisellakin on. Jos syödään puuroa, niin sitten syödään. Yhteiset aamut ovat arjen ja parisuhteen…

Fyysistä kipua haaveilusta

Olen tuntenut sitä taas muutaman kuukauden tauon jälkeen: pakahtumista. Olen saanut olla parin viikon ajan niin vapaa ja alati muuttuvassa ympäristössä, että aivoni kannat ovat löystyneet uudelle vaihteelle. Kaiken tämän päälle monta, monta sataa kilometriä pelkääjänpaikalla istumista, eikä tarkoituksella mitään järkevää tekemistä: olen pyörittänyt suussani kirsikankannoista solmuja, vertaillut ohi vilahtavia…

Jukolan viesti 2017: kuinka ensikertalaiselle kävi?

Jukolan viestistä tuli viikonloppuna kuluneeksi kaksi viikkoa. Niin kuin minulle usein käy, tarvitsen aikaa ajatella prosessoidakseni tapahtuneita. Mutta siellä sitä totta tosiaan juostiin, umpimetsässä kartta ja kompassi kädessä. Vieläpä maaliin saakka! Kuka olisi vielä vuosi sitten voinut uskoa? Kaikkein vähiten minä itse. Jaoin kisasta videon jo Facebook-sivulle. Siihen kiteytyy hyvin…

Ronja Ryövärintytär

Tänä kesäkuun päivänä tunsin olevani Astrid Lindgrenin sadusta. Olin säilönyt pitkään kaapissani kirpputorimekkoa, sillä en ollut varma halusinko edes koskaan käyttää sitä. Päätin antaa mekolle yhden testipäivän. Se lunasti paikkansa heti. Oli tahattoman sotkuiset hiukset ja matalat nahkakengät. Kävin sattumalta samana päivänä ostamassa ystävälleni suklaakakun. Kakku on asusteista uskottavin. Minä…

Maisemia joita en uskonut olevan olemassa

Kanadan ja Jenkkien roadtrippiä on nyt takana puolitoista viikkoa. Se tarkoittaa, että reilu toinen puolikas on vielä jäljellä. En ikinä usko, millaisia maisemia voi olla olemassa. Sitten näen ne omin silmin, enkä meinaa uskoa siltikään. Pyörein silmin, leuka navassa tuijotan turkooseja koskia, kallioita pitkin tippuvia vesiputouksia ja vuoria, jotka ovat…