Lihakseni ovat täällä jossakin

Olen ilmoittautunut jokaiselle tunnille!” ilmoitin innoissani Kanervalle palatessani ryhmätreeneihin Corelle viime viikon torstaina yli puolen vuoden jälkeen.
”Sun on/off-historian tuntien en anna sun tulla kaikille”, vastasi vakaa valmentajani.

Jokaisessa kroppani pienimmässäkin lihaksessa tuntuu, että olen palannut pitkän tauon jälkeen lihaskuntotreenin pariin. Neljät treenit takana, toivottavasti paljon enemmän vielä edessä. Sormet ristiin ja mieli lujaksi, en halua taas keksiä syytä jäädä tauolle.

Viime viikolla energia meni hengittämiseen ja siihen, että pysyin yhtenä kappaleena. Kun on lähinnä juossut viimeiset kuusi kuukautta, tuntuu yksi vatsalihasliikekin vaativalta suoritukselta. Sitä paitsi tiedän jo entuudestaan, että vatsalihasliikkeet kaikissa muodoissaan ovat oma heikkouteni. Miten ne voivatkin surkastua niin nopeasti?

Eilen punnerrettiin ja kiipeiltiin köysisissä. Perusasiat olivat sentään muistissa. Yläkroppa veti kuitenkin illalla sellaisen totaalikönttikrampin, että muisti kyllä, mitä oli tehnyt.

Tänään kyykkäsimme, juoksimme ja keskityimme keskivartaloon (+ hyppäsimme lopuksi yhdessä tuumin mereen). Vaihdoimme Eevan kanssa kuulumisia kahvakuulaheilautusten ohella ja muistuttelimme itseämme ja toisiamme, että nyt ei höntyillä.

Olen aivan intoa täynnä siitä, että pitkästä aikaa teen taas jotain, missä tiedän voivani kehittyä vauhdilla. Tulokset näkyvät ihanan nopeasti ja ihanan selkeästi. Sopii tällaiselle kärsimättömälle niin hyvin.

Eniten odotan kaikkea omalla kehonpainolla opittavaa ja taitokeskeistä: kiipeilyä köysissä, hyppimistä hyppynarulla, seisomista käsillä… Seuraavan puolen vuoden päästä olen ketterä kuin istuva apinaemoji. Käyn varmasti myös Taitoliikuntakeskuksella kokeilemassa taitojani.

Urheilun rinnalla olisi tietysti hyvä tsekata myös ravintoasiat. Vaan vielä ei jaksa, mennäänhän heinäkuussa. Jäätelö(paketti) sinne tai tänne, otan ne sitten syyniin joskus vähän myöhemmin.

Nyt keskityn siihen, etten höntyile, etten tempoile, vaan keskityn siihen, miten mukavalta tuntuu löytää omat lihakset.

-Henriikka

12 kommenttia

  1. Avatar Tiiana 18.7.2017

    Oi miten ihanat trikoot ! (keskityn olennaiseen :D )

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 24.7.2017

      Hahah, no onhan se aika olennainen osuus sekin. Kiitos sulle.

      Vastaa
  2. Avatar Salla 19.7.2017

    Moi Henriikka! Vaikka en sua tunne, vaikutat omaavan mahtavan elämänasenteen ja se todellakin välittyy sun teksteistä. Melkein päivittäin tulee tsekattua onko tullut uusia postauksia, sun jutut saa hymyilemään ja ajattelemaan. Kiitos että kirjoitat <3

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 24.7.2017

      Voi että. Tää kommentti teki mut niin iloiseksi. Kiitos paljon. On ilo kirjoittaa, kun lukijoina on noin herttaisia ihmisiä.

      Vastaa
    • Avatar Anna-Kaisa 27.7.2017

      Mä olen tismalleen samaa mieltä Sallan kanssa! Pulppuileva positiivisuus ja huumori ihastuttavat kerta toisensa jälkeen. Niiden vastapainona on myös muita tunteita, jotta syntyy aito fiilis. Kiitos! <3

      Vastaa
    • Avatar Heidi 14.8.2017

      Niin samaa mieltä Sallan kanssa 🤗

      Vastaa
  3. Avatar emzi 2.8.2017

    Lihasten löytäminen on kyllä niin parasta :D

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 21.8.2017

      No älä muuta sano. Miten niitä voikin löytyä aina vaan lisää. Tietysti voi myös olla, että oon jo löytänyt samat lihakset aikaisemmin ja vaan unohtanut niiden olemassaolon…

      Vastaa
  4. Avatar Heidi 14.8.2017

    Hyvä kirjoitus! Kaipailinkin jo jotain urheiluun liittyvää – mutta siis riittikin kun selailin kirjotuksiasi taaksepäin ;)
    Kuulostaa tuo sun on-offailu niin tutulta :D Mutta hienoa että olet taas löytänyt urheilun rytmin! Samaa minä yritän tässä mm. 20km työmatkapyöräilyllä x3-4/viikko. Kyllä se tästä!
    Laitapa joskus myös ravinnostasi juttua blogiisi (jollet sitten jo ole kirjoittanut siitä:).

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 21.8.2017

      Ohoh, sulla on kieltämättä aika tiukka työmatka. Mä oon yhden kesän polkenut 5x viikossa töihin 15 kilometrin päähän ja sekin tuntui jo tosi pitkältä. Tosin nykyään saattaisin valita pyöräksi jonkun muun kuin mummini vanhan pyörän.

      Mä yritän muistaa jossain vaiheessa kirjoittaa vähän ravintojutuista, mutta en uskalla luvata mitään.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.