Mitä opiskella, jos ei halua olla tyhmä?

Pahin pelkoni yrittäjäksi jäämisessä oli ja on, että en enää kehity. Että jään tieto- ja taitotasoltani tällaiseksi kuin nyt olen, kun en ole enää osa keskustelevaa ja sopivan haastavaa työyhteisöä. Oman osaamisen kanssa pyristelee hetken, mutta pidemmän päälle kannattaa hakeutua itseään fiksumpien ja erityisesti itsestään poikkeavien ihmisten seuraan. Silloin yleensä oppii eniten.

Tiedän, ettei pelkoni ole kovin realistinen. Tapaanhan arjessani koko ajan erilaisia ihmisiä, olen mukana erilaisissa ja entistä monipuolisemmissa työ- ja blogiprojekteissa, seuraan mediaa, luen ja pyrin pitämään aistit auki uudelle. Huomaan kuitenkin, että esimerkiksi ajankohtaisista asioista tulee keskusteltua huomattavan paljon vähemmän, kun ei ole kollegoita ympärillä viittä päivää viikossa. Lisäksi blogihommissakin tai esimerkiksi omassa ystäväporukassa on usein ympäröity samanhenkisillä ihmisillä, mikä jo sinänsä kaventaa keskustelun monipuolisuutta. Tulee hahmotettua vähemmän näkökulmia, jos kukaan ei ympärillä argumentoi vastaan tai eri tavalla.

Haluaisin opiskella. En uskonut sanovani tätä vielä pitkään aikaan, mutta näin se vain on. En haluaisi opiskella valmistumista varten, en tutkinnon saamista varten, en tutkimuksen tekemistä varten, vaan yksinkertaisesti oppiakseni lisää.

Opiskelun ei tarvitsisi olla perinteistä yliopisto- tai ammattikorkeakouluopiskelua, mutta jonkunlaista systemaattisuutta ja seuraa kaipaisin. En usko itseeni riittävästi, että pystyisin aloittamaan jokaisen päiväni yksin kirjatankkauksella tai katsomalla luentoja Youtubesta.

Mikä ala kiinnostaa? Lähinnä kiinnostaa kaikki.

Sattumanvaraisesti lueteltuna opiskelisin mieluusti sosiaalipsykologiaa, kirjallisuutta, puheviestintää, metsätiedettä, kauppatiedettä, sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa, kehitysmaatutkimusta ja käytännöllistä filosofiaa. Futurismi on myös salainen kiinnostuksenkohteeni, vaikken tiedä onko siihen mitään opinhaaraa oikeasti edes olemassa.

Haluaisin myös sellaisen peruskattauksen liikuntaa, fysioterapiaa ja terveystieteitä, että ymmärtäisin ihmistä ja ihmisen kehoa paremmin. Sen lisäksi haluaisin käydä uudestaan lukiokurssit vähintään historiasta, yhteiskuntaopista, biologiasta, maantieteestä ja uskonnosta ja kirjoittaa joskus lyhyen venäjän.

(Voi, miten monta alaa ja asiaa taatusti unohdan!)

Tiedän, ettei tehokkainta oppimista itselleni ole sellainen perinteinen massaluentomeininki. Kaipaan niiden rinnalle omitoimiopiskelua ja kirja- ja keskustelupiirejä. Olen myös oppinut monista asioista ihan vain satunnaisissa seminaareissa, joihin on saanut mennä kuuntelemaan ilman tietoa tulevista tenteistä. Rakastan esimerkiksi futuristien luentoja. Ne ovat lähes aina supermielenkiintoisia. Tentit taitavat ylipäänsä lamauttaa pitkäaikaista oppimistani aika lailla.

En halua kiirehtiä tai taltuttaa oppimisintoani ensi metreillä, vaan tarttua oppimishaasteisiin pala kerrallaan. Sitä paitsi voi olla, että otan nyt vielä jonkun aikaa rauhassa, kun täyspäiväistä yrittäjyyttäkin on takana vasta puolisen vuotta ja tässä paljon opittavaa.

Tänä syksynä olen kuitenkin päättänyt aloittaa ainakin venäjän kielen opinnot aivan alkeista. Olen katsellut sopivia kursseja kansalaisopistoilta ja muilta vastaavilta tahoilta ja luulen pääseväni niiden avulla hyvin uuden kielen oppipolun alkuun.

Mutta kuulisin mieluusti teiltä vastauksia valtavan laajaan kysymykseen: miten te opitte ja kehitytte parhaiten?

Luetteko kirjoja, seuraatteko tiettyjä medioita, opiskeletteko koulussa tai kursseilla, käyttekö kirja- tai keskustelupiireissä, ehkä seminaareissa tai muissa tilaisuuksissa? Hakeudutteko oppineiden seuraan vai opitteko itse opettamalla ja ottamalla selvää? Mikä on oppimisenne salaisuus? Etsittekö illanistujaisistakin ihmisiä, joilla on uutta annettavaa vai löydättekö itsenne vahingossa uutta synnyttävien tai vanhaa syventävien asioiden ääreltä?

Olen itse vähän kyllästynyt sellaiseen ajattelumalliin, että ihminen oppii vain yliopistossa, vain professoreja kuunnellen ja on tuore tutkintopaperi kädessä viisaimmillaan. Tai että kirjat perinteisessä muodossaan olisi paras ja ainoa opinlähde.

Näin laaja aihe tänään. Minunkin pääni meni omista ajatuksistani sekaisin.

A well-read woman is a dangerous creature.
-Lisa Kleypas

-Henriikka

Ps. Lue myös toukokuun jutut:
Maailman koomisin YO-todistus
Opiskelupaikkojen hakuhistoriani

13 kommenttia

  1. Anna-Kaisa 27.7.2017

    Olen viime vuodet tehnyt ihan ”virallisia” opintoja. Ensin avoimessa yliopistossa ja nyt aikuisopiskelijana ammattiopistossa. Koko ajan rinnalla oma leipätyö. Siisteintä on ollut päästä tekemään uusia juttuja. Tällä viikolla olen tehnyt metsätöitä ensimmäistä kertaa yksin, ilman isän valvovaa silmää. Ihan kuin olisi oppinut kävelemään tai saanut ajokortin! Amisopintojen myötä olen päätynyt myös epämukavuusalueelleni: tykkään opetella asiat ensin teoriassa mutta isäni opissa olenkin joutunut kokeilemaan käytännön töitä jo varsin nopeasti. Ihanaa ja kamalaa samaan aikaan :D Seuraavaksi olisi kiva löytää lukupiiri ja pitää taukoa virallisesta opiskelemisesta. Jos syksyllä saan tutkinnon valmiiksi, en hetkeen opiskele mitään oikeaa :)

    Vastaa
    • Henriikka 21.8.2017

      Ei himputti, miten hyvältä kuulostaa. Hatunnosto sulle ja sun opiskelulle. Oot varmasti oppinut vaikka mitä, kun oot joutunut mukavuusalueeltakin pois. Mä ainakin huomaan, että sellaiset kokemukset ja niistä opittu jää usein parhaiten mieleen . Mutta ymmärrän kyllä hyvin myös sen, että tutkinnon jälkeen on ihana opiskella ihan vaan epävirallisesti omien mielenkiinnonkohteiden mukaan.

      Vastaa
  2. Emppu Vantaalta 27.7.2017

    Mä opiskelen sekä työkseni, että huvin vuoksi. Työn puolesta tavoitteena on valmistua tohtoriksi jonakin päivänä, mutta oman alan lisäksi kiinnostaa tuhat muutakin asiaa. Vapaa-ajalla luen tietokirjoja kaikesta mahdollisesta, katson telkkarista dokkareita, tilaan Tiede-lehteä ja yritän käydä kaiken maailman seminaareissa ja väitös-tilaisuuksissa. Kaikki kiinnostaa niin aika uhkaa loppua. :D

    Vastaa
    • Henriikka 21.8.2017

      Oijoi, tohtoruus (voiko noin edes sanoa?) Tsemppiä siihen! Sä kuulostat kyllä erityisen tehokkaalta ja innokkaalta opiskelijalta. Keep up the good work. Mullakin on enemmän ongelmana se, miten löytää aika kaikelle kiinnostavalle kuin se, ettei mikään kiinnostaisi.

      Vastaa
  3. Iina S 27.7.2017

    Mäkin haluaisin opiskella jotain, ihan myös tutkinnonkin takia, mutta myös oppimisen ja tiedonjanon takia. Korkeakouluhaut olen aina sössinyt ja olen monta kertaa yrittänyt opiskella avoimessa yliopistossa. Yliopisto tuntui vaikealta. Luennot olivat super mielenkiintoisia, mutta tehtävät tuottivat vaikeuksia tällaiselta hankalalta opiskelijalta ja yliopisto-opiskeluun tottumattomalta. Höh. Ehkä joskus keksin jotain itselleni sopivaa.

    http://www.iinas.fi

    Vastaa
    • Henriikka 21.8.2017

      Voin kuvitella, että voi olla vaikeaa tehdä yliopisto-opintoja ilman yliopisto-opiskeluun perehdyttämistä. On se kuitenkin oma maailmansa. Mutta ihan varmasti keksit ja löydät jotain itselles sopivaa, siitä ei oo epäilystäkään. Ja kaikilla meillä on ihan omanlaiset polut. Ihanaa, että sulla on into oppia ja tietää lisää! Mä ainakin koen, että sillä pääsee jo hurjan pitkälle.

      Vastaa
  4. Heidi 28.7.2017

    Tuttuja ajatuksia! T. Ikuinen opiskelija :)

    Vastaa
    • Henriikka 21.8.2017

      Jee, kiva kuulla, että muutkin on samoilla linjoilla mun kanssa :-)

      Vastaa
  5. Laura 29.7.2017

    Ah, opiskelu! <3 Teen väikkäriä työkseni ja siinä sivussa opiskelen yliopistossa paria alaa, joista "ehkä vois olla joskus jotain hyötyä". Lisäksi selaan just tähän aikaan vuodesta sormet syyhyten kansalaisopistojen syksyn tarjontaa. Ihan liikaa kaikkea mielenkiintoista. Tekisi niin mieli alkaa opiskella jotain kieltä. Vanhaa tuttua, joka on jäänyt unohduksiin tai sitten ihan uutta. Tai tekisi mieli tehdä jotain konkreettista käsin, vaikkapa posliininmaalausta. Niin, ja haluaisin oppia jonkin uuden liikuntalajin!

    Kohta niille kursseille pitää jo ilmoittautua ja niitä on ihan liikaa. Mies huutelee sohvalta, ettei kaikkia aloja/lajeja/asioita tarvitsee ottaa haltuun saman syksyn aikana. Ai jaa!

    Vastaa
    • Henriikka 21.8.2017

      Hahhaa, aivan huikeeta. Tää kommentti sai mut hymyilemään niin leveästi, että melkein sattuu. Ihan mahtava meininki sulla. Vaikka kyllähän sun miehen ajatuksissakin on pointtia.

      Mainiota loppukesää ja syksyä! Toivottavasti pääset oppimaan mahdollisimman paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä.

      Vastaa
  6. VV 30.7.2017

    Turun yliopistossa voi opiskella tulevaisuuden tutkimusta (maisterin tutkinto). Jos on jossain muussa suomalaisessa yliopistossa kirjoilla voi myös tehdä tulevaisuudentutkimuksen verkostoakatemian (TVA) kursseja 25op. Saattaisi jopa onnistua avoimen opetuksenakin. Suosittelen! Mikään ala ei ole yhtä kokonaisvaltainen.

    Vastaa
    • Henriikka 21.8.2017

      Ohhoh, kylläpä kuulostaa mielenkiintoiselta. Pitää muistaa tämä mahdollisuus!

      Vastaa
  7. […] Toisaalta huomaan pohtivani konkreettista ajatusta maisterinpapereista liittyen kestävään kehitykseen. Vastuullisuus ja arvot ovat teemoja, joita voisin analysoida melko loputtomiin, mutta tarvisin kyllä oman ajattelun ja itsenäisen tietokirjaviidakko- ja internet-opiskeluni rinnalle systemaattisempaakin otetta. En ole mikään säännöstellyn luento- ja kirjaoppimisen suurin fani, mutta yliopistosta saisin varmasti arvokasta tietoa nykyisen mutumutinani sekaan. Kirjoitin jo viime vuonna aloista, joita mielelläni opiskelisin. […]

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.