Moi vaan, uusi minä.

Piti tehdä tavalliset, teinkin jotain ihan muuta.

Kävelin eilen aamulla kampaajan penkkiin. Vakiokampaajani Elina kysyi, kirkastetaanko taas väriä ja laitetaan tummempaa juurta piiloon. Sanoin joojoo ja aloitin lehtien lukemisen. Hetken päästä nostin vielä päätäni:

”Vaikka kyllä mä haaveilen taas jostain ihan uudesta. Oon aina samannäköinen. Joskus olis ihana kokeilla sellainen poltettu vaalea oranssi, aprikoosi tai joku sellainen.”

Elinan silmissä kirkastui: ”Kokeillaanko heti?”

Mietin hetken (noin 10 sekuntia), onko tulossa jotain tilanteita, kuvauksia tai muita vastaavia, joissa vaaleat hiukset olisi välttämättömät. En keksinyt. Elina oli jo sopivan värisen hiusväritupsun kanssa mallailemassa väriä.

”Kokeillaan vaan”, vastasin. Voi juku!

Parin tunnin päästä hiuksissa oli uusi väri. Mansikkainen, oranssihtava, vähän kuparinen, hyvällä tavalla haalistunut ja eläväinen. Saa nähdä miten lähelle blondia seuraavat pesut väriä vielä kuluttavat.

Hiukseni ovat viimeksi olleet noin kuusi vuotta sitten jotkut muut kuin vaaleat. Silloin kokeilin hetkeksi ruskeaa. Sitä edeltävinä vuosina kokeilinkin kaikkea punaisesta huutavaan oranssiin.

 Hiukset ovat kyllä äärimmäisen hienot. Olen ihaillut onnistunutta sävyä moneen kertaan. Jannekin tasaantui slaaginsa jälkeen:

”Miksi sä et kertonut, että sä aiot värjätä?”
”En mä tiennyt itsekään!”

Vielä en tunnista päätä omakseni, niin syvään on juurtunut vaalea identiteetti. Onneksi pahimman identiteettikriisin iskiessä hiukset saa helposti takaisin vaaleiksi.

Nyt minulla on kuitenkin ylläpitävä shampoo ja into siitä, että hiukseni sointuvat syksyyn. Ruskahiukset, ihanaa!

Miltä nämä teistä näyttävät?

-Henriikka

Kategoriat: hiukset, muoti, oma tyyli 44 kommenttia

Moi vaan, uusi minä.

44 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *