Melkein kuin olisi taas 19

Tänään on tuntunut vähän siltä, niin kuin tuntui 19-vuotiaana. Työskentelin erään kevään laitoshuoltajana, ja viikon kohokohta oli lähteä lauantaiaamuna Valtterin kirpputorille.

Kello herätti aikaisin, kirpputorilla oli oltava viimeistään yhdeksältä, ja aamiaiseksi oli sokerimuroja gojimarjoilla. Sokerimurojen sokereista en vielä tiennyt, mutta työpaikalla oli kerrottu gojimarjojen olevan terveellisintä maan päällä. Ostin tukusta kilon pussin ja ripottelin niitä sinne sun tänne.

Tänään heräsimme hiljakseen vasta yhdeksän jälkeen, mutta jotenkin onnistuimme saamaan tuon nuoruudesta tutun tunnelman päälle. Hyppäsimme raitiovaunuun ja suuntasimme kohti Kalliota. Aamiaista nautittiin Roots Helsingissä.

Nuorena ja kulttuurituotannon opiskeluaikoina tiesin aina, mitä uuden kaupunkikulttuurin saralla tapahtuu ja mikä paikka on paras, vaikka edullinen. Muistin ulkoa, milloin mikäkin kirpputori aukeaa ja mistä etsiä mitäkin. Tiesin täsmällisesti, milloin parhaat löydöt on jo myyty, mutta hinnat tippuvat.

Silloin kirppisjonot eivät vielä kiemurrelleet ja tarjolla oli muutakin kuin halpahallin kerran käytettyä vaatetta. On sitä vieläkin, mutta saa etsiä paljon kauemmin. Lisäksi olen ymmärtänyt, etten tarvitse puoleksikaan niin paljon, kuin joskus luulin tarvitsevani.

 

Aamiaisen jälkeen kävelimme verkkaisesti Brunon kirpputorille. Rekit ja pöydät näyttivät tutuilta, mutta myyjiä oli vain kourallinen. Hallissa tuoksui kuitenkin hyvältä, ja ihmiset olivat mukavalla tuulella.

Anti oli valitettavan kehnoa, mutta mukaan lähti kuin lähtikin viimeisestä pöydästä valtava untuvatoppatakki. Talvi tulee, talvi tulee. Myyjä sanoi hinnaksi euron tai kaksi, joten luovuin suosiolla kakkosesta. Janne nappasi Kjell Westön pokkarin samasta pöydästä hurjaan 50 sentin hintaan.

Joskus nämä olisi dyykattu myyntiajan jälkeen, nyt tuntui mukavalta maksaa se muutama euro.

Edelleen kirpputorilla parasta on se, että paikalla on erilaisia ihmisiä. Eri-ikäisiä, -näköisiä ja eri kuplista, jos kupliin on uskominen.

Nyt en osaa päättää kumpi: Ollapa taas 19. Onneksi en ole enää 19.

-Henriikka

Melkein kuin olisi taas 19

2 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *