Tulkoon taianomainen

Muistan kesäkuun kuudennen päivän. Silloin saattoi syntyä koko kesän paras tekstini, sillä päivä oli yksinkertaisen paras.

Nämä kuvat absurdin vihreistä lehdistä on otettu saman päivänä Bulevardilta. Kesää odottavat lehdet kumartelevat portin yli ihmisten luokse ja oksilla notkuu odotus. Vaaleanvihreät seinät ja katto tuoksuvat kesältä. Puunrunkoja tekisi mieli halata salaa.

Toivon, että saisin päälle saman tunteen kuin minulla tuolloin oli. Onni niin vahvasti läsnä, että se veti koko tytön kippuraan. Eikä millekään löyhälle kerälle, vaan sitkeälle solmulle.

Ei minulla nytkään mitään hätää ole, ei ei ei, mutta mieleni on jo syysvaihteella.

Alkukesästä innostun vastaantulevista puolitutuista, ehdotan spontaaneja kahveja ja kesäretkiä, koska ei ollakaan nähty piiiiitkään aikaan. Loppukesästä vaihdan energiapalkit nollissa kadunpuolta, sillä mitä sanottavaa olisi ihmiselle, jota ei ole nähnyt piiiiiitkään aikaan.

Kirjoitin aiemmin, että heinäkuu tuntui kolmen päivän mittaiselta. Sen sijaan kesä on ollut minusta pidepi kuin koskaan. Vapusta tuntuu olevan puolikas keskiaikaa, kesäkuun alustakin lyhyt ikuisuus. Roadtrip-reissujutut ja -video odottavat julkaisuaan.

Eilen treeneistä kotiin kävellessäni huomasin, että syysillat tuntuvat jo iholla. Vedin hupparin hupun päähän ja katsoin Kaivarin rannan menoa: kesäbileet jatkuvat kuitenkin. Toisilla ihmisillä ei varmaan ole sisäänrakennettua syysmelankoliaa, ja osalle vuodenaika on promilleista kiinni.

 Tänään aamupäivällä istuin ystävän kanssa kahvilassa. Nostimme omena-sitruuna-inkiväärimehulasilliset ilmaan viime hetkellä, vielä kun oli kulaukset jäljellä. Sanoin ”tulkoon syksystä taianomainen”, ja Dorit vastasi: ”tulkoon taianomainen”.

Sitä minä totta tosiaan toivon ja iloitsen, että vuodenaikojen vaihtelut voi vielä tuntea mielessä ja kropassa, vaikka sää pysyykin koko vuoden samana.

-Henriikka

4 kommenttia

  1. Avatar Amc 10.8.2017

    Tajuan!! <3

    Vastaa
  2. Avatar Sanna / Kototeko 11.8.2017

    Suomessa vuodenaikojen vaihtelut on yksi ihanimmista asioista. Iloitsen nykyisin jokaisesta vaihdoksesta. Ainoastaan loka-marraskuu on kohta, joka tuntuu kestävän ikuisuuden. Elokuuta rakastan. Minusta se on kuin pikku uusi vuosi. Kirjoitinkin siitä fiiliksiä blogiini juuri pari päivää sitten: http://www.kototeko.fi/2017/08/universumin-nopeimmat-tikkujatskit.html?m=1

    Mukavaa elokuuta! Tulkoon taianomainen! 🙂

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 24.8.2017

      Ja ihan pian elokuu on jo ohi. Huhhuh. Mutta onneksi sitten tulee vähintään yhtä taianomainen alkusyksy. Mäkin oon kovasti vuodenaikojen ja niiden vaihteluiden kannattaja. Ja hei, miten huikeat noi tikkujätskit, pitääkin laittaa idea korvan taakse odottelemaan sopivaa hetkeä.

      Iloa sun elokuun viimeiseen viikkoon.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.