Viikonloppupurjehdus vuokraveneellä ystävien kanssa

Vietin viikonlopun purjeveneellä, missäs muuallakaan?

Kaikki lähti siitä, kun heitin eräs kerta ystävällemme, jonka tiesin osaavan purjehtia: ”Mentäiskö joskus purjehtimaan porukassa?”

Lause oli enemmänkin heitto, mutta huomasin taas, miten paljon pidän ihmisistä jotka laittavat tuulemaan. Yhtäkkiä tuli viestillä viikonloppuvaihtoehdot, sen jälkeen vene-ehdotus. Yhtäkkiä takuuraha ja vuokrakin oli jo maksettu. Purjehdusunelma ei ollutkaan enää kaukainen haave jossain ulottumattomissa, vaan jotain, mikä oikeasti toteutuu.

Olen ollut useita kertoja purjeveneessä täytenä turistina (olen kököttänyt penkillä tai kannella ja paistatellut päivää tekemättä mitään), sen lisäksi olimme kaksi vuotta sitten Turkissa purjehtimassa. Silloin sain tehdä joitain tarkkaan harkittuja asioita, mutta vielä koskaan en ollut ollut veneessä niin, että purjehtiminen on oikeasti osakseen myös minun vastuullani.

Totuushan nimittäin oli, että yllä olevassa kuvassa hymyilevä kaveri oli ainoa purjehduksen taitava henkilö, ja me muut taas melko vahvasti hakusessa. Oli selitettävä purjeenkäännöt, väistämisvelvollisuudet, merikortit sekä vihreät ja punaiset kepit. (Tyyrpuuri ja paapuuri menevät edelleen sekaisin.)

Jos hanskojen puutetta ei lasketa, olin sentään osannut pukeutua asianomaisesti. Purjehdustyyli onkin yksi purjehduksen parhaita puolia, hah.

Homma oli yllättävän hyvin hanskassa, kiitos rauhallisen kapteenin ja innokkaan miehistön.

Lähdimme porskuttelemaan Lauttasaaresta hulppealla aluksellamme. Tuuli oli niin navakkaa, että vähempikin olisi varmasti sopinut aloittelijoille, mutta sillä mentiin mitä oli tarjolla. Purjeet puolitankoon ja aalloille!

Olin varautnut köllöttelemään kannella, vaan sehän oli melkoista työtä. Tosin kivaa sellaista! Suurimman osan ajasta olin suu virneessä. Vene kallisteli, taivaalta tuli mitä tuli, ja kapteeni neuvoi paikoin ulalla olevaa miehistöään. Jälkikäteen naurattavat etenkin kolme seuraavaa kuvaa:

Iltapäiväksi kuitenkin tyyntyi. Aurinko tuli esiin, ja homma oli silkkaa luksusta (meillä oli veneessä jopa vessa).

Vuokrasimme veneen Skipperin kautta. Koko homma hoitui tosi helposti ja selkeästi, palvelu on vähän kuin veneiden Airbnb, ja vaihtoehtoja olisi ollut vaikka miten.

Ja jos joku miettii paljonko veneenvuokraus maksoi, niin tuollaisen tilavan ja vessallisen veneen vuokraus maksoi näiltä kahdelta päivältä yhteensä 400€ (+lähes parin tonnin takuuraha, joka palautettiin). Sen lisäksi päälle tuli bensaraha ja 25 euron satamamaksu. Eli viiden hengen sakissa vajaa 100 euroa hengeltä.

Illalla parkkeerasimme/pysäköimme/kiinnitimme (mikä on oikea sana?) veneen Isosaaren satamaan ja karkasimme Upseerikerhoon satamakahveille.

Korvissa humisi ja kropassa keinui. Oli mukava olo. Kaikki paitsi purjehdus on turhaa.

Olimme punniskelleet luonnonsatamien ja saunallisten satamien välillä. Jälkikäteen olen niin tyytyväinen, että yövyimme saunallisessa. Kahvien jälkeen kävimme vain hakemassa veneestä pyyhkeet ja uikkarit ja kipitimme rantasaunan sekavuorolle.

Voin kertoa, että yllätys oli kyllä aikamoinen, kun avasimme tyttöjen kanssa saunan oven, ja lauteilla odotti 25 miestä uimahousuisillaan, eikä ainoatakaan naista. ”Tää on nyt sitä livetinderiä”, kuiskasin.

Tilavassa saunassa sai hyvät löylyt, suihkutilojen vaaleissa kaakeleissa oli sopiva sekoitus kauhuelokuvia ja ajan patinaa, ja 16-asteisessa merivedessä tarkeni vielä.

Tuuli tyyntyi, ja ilta-aurinko laski samalla, kun teimme veneessä illallista. Tortillat katosivat pöydältä, samoin jälkiruokamarjat. Kahvi oli unohtunut kotiin, mutta punaviintä oli jaettavaksi pullollinen. Höpötimme, oikeastaan tutustuimme toisiimme, ja pelasimme Bezzerwizzeriä. Nyt tiedämme, että keskiajalla aseet jätettiin kirkoissa aina asehuoneisiin.

Silmät tipahtivat kiinni varhain, sinnittelyn jälkeen yhdentoista maissa. Kiipesimme Jannen kanssa veneen keulaan ja iloitsin, että hän oli valinnut mukaan kauniit lakanat. Vene keinutteli muutamassa minuutissa uneen.

Olimme varmistelleet illalla, että laitetaanko herätyskelloja. Kysymyksemme oli saanut suurta ihmettelyä ja vastustusta osakseen. Aamulla tajusin miksi: muu miehistö heräsi sisäiseen kelloonsa jo seitsemän jälkeen! Meille ei ole sellaisia kelloja vielä jaeltu, joten hyvä, että kuitenkin salaa viritimme kellon yhdeksäksi.

Upseerikerholta haettiin kahvit, kun muu aamiainen valmistui veneessä. Siljan buffetkaan ei vedä vertoja meidän eväillemme. Pojat saivat jopa aloittaa päivänsä kokiksella ja susupaloilla. Mitä elämää!

Eilisen aurinkoinen ja tasainen purjehdus tuntui unettavalta lauantain vastatuulen ja ähellyksen jälkeen. Köllötimme ruorin luona, puimme elämää ja pidimme silmät auki, ettemme jää risteilyalusten alle.

Alkuillasta palautimme bensareissun ja vessatankin riemullisen tyhjentämisen jälkeen ehjän veneen (ja yhden puhjenneen fenderin, woops) omistajalle ylpeinä itsestämme.

Parasta reissussa oli seura, lähes yhtä hienoa oppia uutta ja kokea onnistumista. Lauantaina liputettiin kaiken lisäksi Suomen luonnon päivää, jota vietti kernaasti luonnon helmassa liplatellen.

Ensi vuonna uudestaan.

-Henriikka

    Purjehdustakki, -housut ja vaaleanpunainen huppari / Peak Performance (saatu)
kirjoitus sisältää kaupallisia linkkejä

Kategoriat: Helsinki, janne, kaverit, outdoor Avainsanat: 2 kommenttia

Viikonloppupurjehdus vuokraveneellä ystävien kanssa

2 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *