Arkisto: syyskuu 2017

Älä yliarvioi kuvaa (et koskaan tiedä kaikkea)

Nauroin tänä aamuna Saran kirjoitukselle ”10 x totuus kuvan takaa…”, jossa puitiin valmiista kuvista kertomatta jätettyjä asioita. Kirjoitus sai minut myös nauramaan, kun muistin yllä olevan kuvan: pidimme ystävieni kanssa piknikiä Vanhankaupunginkoskella. Raukkaparat joutuivat pitämään lakanaa auringon edessä, kun halusin saada kattauksesta kauniit kuvat. Kuvasta diskattiin etualan kivennäisvedet ja termarit,…

Se keltainen nahkatakki – palkinto paljosta työstä

Kirjoitin kesäkuussa juosseeni maratonin itselleni maaliinpääsystä lupaamani nahkatakin kuvat silmissäni. Pidin ihan oikeasti keltaisen nahkatakin tiiviisti ajatuksissani, kun kipittelin eteenpäin Tukholman katuja. Juoksu oli saman päivän aikana juostu (Luojan kiitos!), vaan takin hankinta kesti. Tänään, neljän kuukauden jälkeen, pidin palkintotakkiani ensi kertaa. Voi tajuton, mikä takki. Paksua, mutta mukautuvaa nahkaa,…

Mun takin sisällä on aina kesä

Kaupallinen yhteistyö: ZO•ON Iceland Get out there – whatever the weather. Rakastan islantilaisen ulkovaatebrändi ZO•ON:n slogania. Haluaisin itsellenikin sellaista sinnikkyyttä ja asennetta, että lause toteutuisi omalla kohdallani. Ihminen on aina pärjännyt hulluimmissakin olosuhteissa; katsoin joskus dokumenttia, jossa kerrottiin ihmisistä, jotka ovat sopeutuneet elämään luonnon ehdoilla. Meren äärellä asuneet ihmiset kävelivät…

Lähtöjä ja tuloja

Tänään olen miettinyt lähtöjä ja tuloja. Kuinka Helsingin katukuvaa katsoessa huomaa, että kaikki ovat matkalla jonnekkin. Se joka pysähtyy, on kummajainen. Ja erityisesti tiellä. Jos pysähtyy ihan muuten vaan, niin ympärillä olijat yleensä olettavat sinulla olevan joku hätänä. Että olet eksynyt. Tai että kerjäät. Pysähdypä joskus. On muuten outoa. -Henriikka

Elämä on suurimmaksi osaksi kuitenkin aika arkista

Kun olen yksin kotona, soitan Spotifystä valmiita fiilis-listoja (aamukahvia, akustista iltapäivää, viikonloppufiilistä, itketysbiisejä…) ja haaveilen sohvalla toimettomana pötkötellen siitä, että lukisin enemmän. Valitsen kuivaruokakaapista herkkuja kahvin kanssa ja päätän, etten saa syödä niitä (edes aloittaa!) ennen kuin kahvi on tippunut ja kupissa. Yleensä en malta odottaa. Kastelen kukkia liikaa tai…

9 lisähuomiota Islannista

Olen reissannut ympär-ämpär taianomaista Islantia nyt viikon päivät. Tällä valtavalla asiantuntemuksellani ajattelin siis kirjoittaa teille yhdeksän lisähuomiota, jotka olen laittanut merkille torstain listani jälkeen. (Ennen sitä osoitan syyttävää sormeani itseäni kohti – tämä on ollut tavattoman hidastempoinen blogijakso. Hyvittelylahjana aion huomenna kotiin palatessani valmistaa teille tiedoksi listan, johon kirjaan kaikki…

Kaaso

En ole koskaan ennen ollut kaaso, nyt olen. Se tuntuu suurelta. Se tuntuu siltä kuin olisi saanut taskuunsa vaalittavakseen valtavan jalokiven ja siitä tulee  (ja siitä haluaa) huolehtia tarkasti. Ja että kiven antaja myös uskoo, että sinusta on siihen. Antaja tietää, ettei se mene sinun käsissäsi palasiksi, se ei naarmunnu,…

9 asiaa, jotka laitoin merkille Islannista

Ensimmäisen 1,5 vuorokauden aikana olen pistänyt merkille muun muassa seuraavaa Islannista ja Reykjavikista: -Reykjavikissa on varmasti käymistäni kaupungeista eniten ihania seiniä, joiden edessä pasteerata ja ottaa kuvia. -Islantilaisen vaatetyylin kulmakivi vaikuttavat olevan erävaatteet. -Islantilaisen elämäntyylin kulmakivi ovat monsteriautot ja valtavat nelivetot. Niitä ajetaan yleensä yksin. -Julkisissa paikoissa (kahviloissa, ravintoloissa, kaupoissa…)…

Terveisiä taivaalta

Tiistai 19.9. klo 16:15 Icelandair: Helsinki – Reykjavik Lentelen juuri pilvien päällä. Tuntuu etten ole nähnyt sinistä taivasta pitkään aikaan, vaikka se ei kyllä aivan pidä paikkaansa. Lentokoneen ikkunasta näkyy niin paljon valoa, vaaleansinistä ja valkoista, että silmiä kivistää. Olemme matkalla Islantiin, Bea ja minä. Olen selvitellyt, mitä kaikkea Islannissa…

Kuinka löytää elämästä aikaa unelmille?

Esitän argumenttini koristeettomasti ja tahallisen naiivisti, jotta sanoma ei kärsisi: aikaa unelmille löytää vain priorisoimalla. Piste. — Muistin muutama päivä sitten vihdoin vastata eräälle lukijalle, joka oli laittanut minulle ihanan pohdiskelevaa viestiä. Lukijan viestissä oli paljon muutakin, mutta seassa vilahtelivat seuraavat lauseet: ”Kuinka järjestää enemmän aikaa? — Jos sulla on…

Verbaalisen päihittämisen riemu

Eräänä kauniina päivänä laitoin likapyykkiä pesukoneeseen, ja Janne petasi sänkyämme: H: ”Kestävyyslajit ei niin ole mua varten. Tämä vaatteissa haiseva hiki ei ole sellaista tsemppihikeä, vaan se haisee pitkän, matelehtivan suorituksen aikana vaatteisiin tarttuneelta. Haju ehtii pinttyä vaatteisiin itse suorituksen aikana, ennen maaliin saapumista.” J: ”Tää tyyny on litistynyt. Viime…

Tulevan syksyn reissukalenteri

On aika paljastaa syksyn matkasuunnitelmat. Istun kotisohvalla pienessä lämmössä ja kurkkukivussa. Tällä hetkellä ei tunnu, että olisin lähdössä yhtään minnekään. Mutta tunnen itseni ja tiedän, että tämä on parissa päivässä ohi. Hetken tässä ehtiikin hengähtää, kunnes on aika palata täysiin voimiin. Syksystä on nimittäin tulossa reissuntäyteinen. Ja ainahan syksy on…

Miltä tuntuu saapua kotiin?

Saavuin pari tuntia sitten tyhjään kotiin. Ajo Ylläkseltä Kittilään oli nopea, samoin lento Kittilästä Helsinkiin, vaan lähijuna ja täysi raitiovaunu tuntuivat ottavan aikanasa. Tunsin nenässäni, kuinka takkini haisee ikävästi savulle. Se on outo tunne, kun vastahan se oli tuoksua. Odotin kärsivällisesti, että ollaan oikealla pysäkillä ja kävelin pinkki duffeli selässäni…

En ole nero, mutta alitajuntani on

Sytyn harvoin unitarinoille, niitä kuunnellessa vaipuu yleensä itse uneen, mutta joskus ne ovat parasta huumoria. Tai niin kuin tässä tapauksessa, silkkaa nerokkuutta suoraan alitajunnasta. En voi olla kertomatta unesta, jonka Janne näki juuri ennen lähtöäni. Minulla on usein, hyvin usein, vaikeuksia nousta sängystä aamuisin. Ei vain kertakaikkiaan pysty nousemaan, kun…

Kun kamera ei rakasta (osa 9)

On aika palauttaa itsetunto kohdilleen. Eilinen Ruskamummo-kirjoitus sai niin lämpimän vastaanoton, että minulla karkasi melkein virtsa päähän. Onneksi olen viime kuukausien aikana taas tallentanut ei-niin-herttaisia-otoksia itsestäni. Näiden avulla on hyvä palauttaa mieli maan pinnalle. Mutta arvatkaas! Olin tallentanut myös kuvan, jossa loikkaan ilmaan korkokengissä erään virolaisen kartanon edustalla – yltiöiloisena,…

Ruskamummo

Minusta tulee isona sellainen ruskamummo. Sellainen, jonka löytää soutuveneestä vispaamassa airoja vimmatusti ja puolukkapusikosta suu täynnä punaisia marjoja. Sellainen joka tietää mitä tahtoo ja jonka kanssa ei sovi rettelöidä. Siskoni sanoi tänään, että hiustyylistäni on helppo ennustaa, miltä tulen näyttämään mummona. Minulla tulee kuulemma olemaan sellainen löysä mysteerinuttura, josta on…

Kaiken se kestää ja kuusi muuta suositusta

Perjantai ja aika kouralliselle suosituksia. Eilispäivästäni tuli sattumalta kaikessa aktiivisuudessaan sellainen, että sain ammennettua Helsingistä ja elämästä asioita, tapahtumia ja paikkoja, joille voin antaa lämpimän suosituksen: Klo 07.15 Allas Sea Pool Olin aamu-uinnilla taivasalla. Tosin siitä tuli tarkemmin sanottuna aamusauna, kun palelin aamutuimaan niin, että kävin vain lastenaltaassa kastautumassa ja…

Parhaiden ystävien eli sisarusten kesken

Kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia Juttelin muutama päivä sitten erään läheisen ystäväni kanssa ystävistä ja ystävyydestä. Olen ymmärtänyt kuluneen kesän aikana kunnolla erään olennaisen asian. Olen ihmetellyt usein, miten muilla tuntuu olevan niin paljon aikaa ystävilleen. En ole kuitenkaan aina muistanut, että itselläni on niiden ystävien lisäksi tukiverkostossa kaksi suurta…

Uskon ikuiseen rakkauteen

Hengittää ihoa paljasta vasten, nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet. Hengittää, olla kaltainen lasten, nauraa silmät veessä, päästää ulos kyyneleet. Olen katsonut heinäkuisia kuvia rakkaiden ystävien pihahäistä. On se uskomatonta, että ihmiset ja sielut vain löytävät toisilleen sopivat. Ja vielä sekin, että kauniin morsiamen sisällä kasvaa uusi, ihmeellinen, tuikitärkeä elämä….

Olen yrittäjä – mitä oikeasti teen?

Minulla on yritys. Olen yrittäjä. Ajattelin kertoa siitä muutaman ajatuksen, sillä tänään on Yrittäjän päivä. Ja koska olette siitä usein kysyneet. Perustin toiminimeni alkuvuodesta 2015, mutta täyspäiväinen yrittäjä olen ollut maaliskuun lopusta 2017. Ehdin siis tehdä pari vuotta töitä sivutoimisena yrittäjänä päivätöiden rinnalla – viimeiset seitsemän kuukautta tein tosin omasta…

Huippuhyvä ja nopea portobellowokki

Kaupallinen yhteistyö: Puhtaasti kotimainen ja Champ & Asennemedia Joskus en malta odottaa, että pääsen jakamaan jonkun reseptin blogissa. Tämä on yksi niistä kerroista. Teimme viime viikolla Jannen kanssa portobello-sienistä ja värikkäistä kasviksista niin hyvää ja helppoa wokkia. Kukkakaalin sesonkiaika on käynnissä, joten teimme pohjaksi kukkakaaliriisiä. Jos joku kaipaa nopeaa ja…

Kuinka kesälistan kävi? Tuloksena 12/21

Mitä kohtia sain kesälistalta raksittua, entä mitä jäi rästiin? Kirjoitin alkukesän roadtripin viimeisenä iltana kesälistan eli kuluneen kesän bucket-listin. Tarkoituksena oli suunnitelmallisuudella saada itsensä liikkeelle ja tekemään asioita, joita oikeasti tahtoo. Tulos on, tititititidididiii, 12/21. Ei surkeasti, muttei kyllä kiitettävästikään. Oikeastaan kyllä aika surkeasti. Tässä tulisi selonteko: 1. Katso Pulp…

8 parasta asiaa luonnossa olemisessa

Miksi viihdyin luonnossa? Miksi olen kotonani metsän keskellä? Olen bussissa matkalla Liesjärven kansallispuistoon. Kävin juuri läpi viimeisten kuukausien luontokuvia. Olen harhaillut yhdessä jos toisessa metsässä, lipunut aalloilla merellä sekä järvissä ja viettänyt päivää lankkuna kallioilla. Olen selkeästi viihtynyt luonnossa vielä enemmän kuin koskaan ennen. Mikä sinne vetää? Mikä on parasta…