Miltä tuntuu saapua kotiin?

Saavuin pari tuntia sitten tyhjään kotiin.

Ajo Ylläkseltä Kittilään oli nopea, samoin lento Kittilästä Helsinkiin, vaan lähijuna ja täysi raitiovaunu tuntuivat ottavan aikanasa. Tunsin nenässäni, kuinka takkini haisee ikävästi savulle. Se on outo tunne, kun vastahan se oli tuoksua. Odotin kärsivällisesti, että ollaan oikealla pysäkillä ja kävelin pinkki duffeli selässäni kotiin saakka.

Kotona ei ollut ketään. Se oli oikeastaan ihan kivaa. Laskin matkatavarat maahan, pesin kädet ja laitoin kahvin tippumaan. Tuntui vähän uupuneelta, mutta rauhalliselta.

Äiti sanoo aina innostuneesti odottaen, että kotiin päästyä keitetään sitten kyllä hyvät kaffet. Tein juuri itse samat. Viisi kupillista, jotta Jannellekin riittäisi, kun hän saapuisi pian kotiin. Kuuma kupillinen tuntuu palkinnolta, joltain askeleen arjen yläpuolella.

Jouduin tosin kaivamaan astianpesukoneesta likaisen kahvipannun tiskien keskeltä. Siellä se odotti pesemistään, vaan keitin pannulla kuitenkin vielä nämä yhdet sumpit.

Sumpit – siinäpä vasta typerä sana.

Osa kasveista oli ehtinyt vähän nuupahtaa viidessä päivässä. Puutarhurinlahjoja ei ole suotu meille kumpaisellekaan. Ruusussa oli vähän hometta, ja kahvipensas kaipasi juomaa. Mutta kaikki olivat elossa, myös ne kaikki, joita emme osaa edes nimetä.

Pöydällä odotti luottolasku: nolla euroa tällä kertaa, onneksi. Sen lisäksi pinossa oli apteekin kanta-asiakaslehti, kuoressa kaksi kotiin tilattua, etiopialaista kahvipapupussia ja kaksi ilmoitusta paketeista. Pitäisi käydä postissa, mutta siihen tuntuu olevan aina niin epärealistisen korkea kynnys.

Ihmettelen aina kotiin palattua, kuinka meillä on niin kaunista ja kuinka pidänkään kodistamme. Sen unohtaa aina muualla.

Tällä kertaa sain onneksi myös ihailla yllättävää siisteyttä, joka on lähiaikoina ollut harvinaista. Viime viikonloppuna oli ystäviä kylässä, ja siivosimme ennen viikonloppua urakalla. Se urakka palkittiin nyt, kun sydämeni lepäsi seesteisenä, kun ympärillä ei ollut siivotonta.

Jääkaapista löytyi pari viikunaa, puoliksi syötyjä ja täysiä hillopurkkeja, eikä paljon muuta. Täytyy käydä pian kaupassa.

Janne saapui hetken päästä kotiin. Halasin lujasti ja sanoin ääneen, että sä näytät kyllä niin tutulta.

Juotiin kupit kahvia, viidestä oli vielä jäljellä. Olin tuonut Ylläksen urheilukauppa-alennuksista tuliaiseksi kevyttoppatakin. Se on lupaus siitä, että voimme taas pian retkeillä yhdessä.

Ylläs oli i-ha-na. Kiinnyn helposti paikkoihin, ja kiintyminen on taas tapahtunut. Kuvittelen jo kaamos-reissun, ensi kauden valkoiset puuteririnteet ja tulevan, unelmien kesämökin. Minulla on niin monta hyvää hetkeä reissusta jaettavana ja aloitan kuvien purkamisen jo heti tänään.

Nyt on naputettava koko ilta, sillä sumuiset syysretket vaativat vastapainokseen tiuhempaa työntekoa. Sitä on tiedossa täysi viikonloppu. Mutta mikäs tässä ollessa, kun vieressä näppäillään lempeästi kitaraa ja viiden kupillisen jälkeen voi taas keittää lisää.

Ja joojoo, mä lähden kyllä taas pian.

-Henriikka

Kategoriat: elämä, janne, matkustus, sisustus 7 kommenttia

Miltä tuntuu saapua kotiin?

7 kommenttia

  • Tilda sanoo:

    Olipas ihana ja jotenkin elämänmakuinen postaus. Tuli hyvä fiilis.
    Mulla olis postaustoive (ehkä vähän kummallinen, mutta sä olet kyllä just sellanen tyyppi jolta tällästä kehtaa toivoa), kun muutitte teidän nykyiseen kotiin, muistan että kehuit teidän vihreää kattoa. Se on joskus vilahtanut, ja kehuja on senkin jälkeen siitä kuultu, mutta olis tosi mielenkiintosta nähdä se katto kunnolla. Vai onkohan se näkynyt jo? Enkö mä vaan hahmota?

    Kattojuttuja odotellen, ja lempeää viikonloppua toivoen.

    • Henriikka sanoo:

      Voi että, miten kiva kuulla. Oli ihana palata kotiin ihanan reissun jälkeen.

      Ja hei, ihan vaan pelkästään kattojuttua en oo ikinä kirjoittanut, mutta laitetaan harkintaan. Voisin hyvinkin toteuttaa sun toiveen :-)

      Aurinkoista viikonloppua sinullekin.

  • Sirja sanoo:

    Tästä postauksesta tuli pitkän työpäivän jälkeen hyvälle tuulelle! Itselläni oli töissä vähän huono fiilis ja se jatkui vielä kotonakin. Tämän luettuani kuitenkin aloin miettimään oman kodin ihania asioita ja tulin paremmalle tuulelle. Kiitos! :)

  • Saaara sanoo:

    Juu meil keitetään kans aina tulokahvit ja lähtökahvit. Niin parhautta. Mökin tulokahvit on kyllä ihanimmat. Niitä odottaa ja miettii jonkun spesiaaliherkunkin. Sitten huuhdotaan ehkä järvessä pari mukia ja juodaan kaffet vielä purkamattomian tavaroiden keskellä.

    • Henriikka sanoo:

      Huuuuh, kuulostaa ihan täydelliseltä. Mä joudun odottamaan seuraavia mökin tulokahveja hetken, mutta onneksi voi juoda kaikenmaailman arkikahveja.

  • Hetukka sanoo:

    Tätä postausta lukiessa tuli jotenkii tyyni olo. Huomasin miettiväni jos jonain päivänä kirjotat kirjan, nii mä ostan sen saman tien sen enempää miettimättä, koska nautin sun kirjotustyylistä niin paljon! Ei sattuis olemaan kirjan kirjotusprojekti salasesti kesken? :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *