Se keltainen nahkatakki – palkinto paljosta työstä

Kirjoitin kesäkuussa juosseeni maratonin itselleni maaliinpääsystä lupaamani nahkatakin kuvat silmissäni. Pidin ihan oikeasti keltaisen nahkatakin tiiviisti ajatuksissani, kun kipittelin eteenpäin Tukholman katuja.

Juoksu oli saman päivän aikana juostu (Luojan kiitos!), vaan takin hankinta kesti. Tänään, neljän kuukauden jälkeen, pidin palkintotakkiani ensi kertaa.

Voi tajuton, mikä takki. Paksua, mutta mukautuvaa nahkaa, joka taatusti vain paranee ajan myötä. Pinta on mukavan eläväinen, hihat saa suppuun vetskareilla. Liepeessä on suloinen pikkutasku.

(Hetken ihmettelin, että enkös ole juuri luetellut takkiominaisuuksia, kunnes tajusin eilisenkin kirjoituksen koskeneen unelmatakkia.)

Ja kyllä se paras asia vain on tarina hankinnan taustalla. Muistan hyvin juoksulenkit marraskuussa, kun mietin, mikä olisi juoksuprojektin arvoinen palkinto itselleni. Ja erityisesti viimeiset treenikuukaudet, kun tiesin sen olevan juuri tämä takki.

Ei kovin järkevä ja käytännöllinen ostos, mutta tunnetta aliarvioidaankin argumenttina aivan liikaa. Minä en ole ihmisenäkään aina kovin järkevä ja käytännöllinen, mutta hyvin on pärjätty. Ei ensimmäisenä maalissa, mutta maalissa kuitenkin.

We can do it.

-Henriikka

takki/Samsoe&Samsoe, t-paita/Nanso, farkut/Levi’s

Kategoriat: muoti, oma tyyli Avainsanat: 10 kommenttia

Se keltainen nahkatakki – palkinto paljosta työstä

10 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *