Verbaalisen päihittämisen riemu

Eräänä kauniina päivänä laitoin likapyykkiä pesukoneeseen, ja Janne petasi sänkyämme:

H: ”Kestävyyslajit ei niin ole mua varten. Tämä vaatteissa haiseva hiki ei ole sellaista tsemppihikeä, vaan se haisee pitkän, matelehtivan suorituksen aikana vaatteisiin tarttuneelta. Haju ehtii pinttyä vaatteisiin itse suorituksen aikana, ennen maaliin saapumista.”

J: ”Tää tyyny on litistynyt. Viime yönä mä sen tajusin. Tämä ei ole enää se sama tyyny, johon mä aikoinaan tutustuin.”

H: ”Hahahahahahahaha!”

J: ”Nauroitsä just mun jutulle? Mahtavaa!”

H: ”Nauroin. Se oli hauska. Harmitti kyllä, kun et äsken nauranut mulle, vaikka mun hienpinttymislause oli täydellinen verbaalinen onnistuminen kaikessa takeltelemattomuudessaan.”

J: ”Häh? Musta se oli ihan sun perus verbaalista onnistumista.”

H: ”Pyh. Musta se oli hyvä. Sä et vaan kuunnellut kuinka smoothisti sen sanoin. Mun sanat kulki tuplasti ajatusta nopeammin.”  

Smoothia sunnuntaita, rikasta dialogia kaikille.

-Henriikka

Kategoriat: elämä, janne, mökki Ei kommentteja. Kommentoi!

Verbaalisen päihittämisen riemu

Ei kommentteja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *