Arkisto: lokakuu 2017

Mä oon niin vihanen. Tai niinku ärtynyt.

Mä oon niin vihanen! Tai niinku ärtyny. Tai oikeastaan ihan tyytyväinen. Mut oon väsynyt – tai ehken niinkään. Koska nukuin hyvin, otin päiväunetkin. Pettynyt… Ehken sitäkään. Mikä sana tätä kuvaa? Ehkä mä turhaudun, niinku välillä, tuntuu merkityksettömältä. Tosi harvoin kyllä. Ei oikeastaan koskaan. Koska koen itseni tärkeäksi, ja elämä on…

Mielenrauhaa kaaoksen keskellä

Kaupallinen yhteistyö: Lejos & Asennemedia Arkemme on ollut viime aikoina paikoitellen kaoottista, mutta olen yrittänyt sinnikkäästi löytää mielenrauhaa kaiken keskeltä. Kun kaksi aikuista asuvat 40 neliön kodissa ja monen monituisten töidensä lisäksi harrastavat ahkerasti ja ovat paljon menossa, on tietty mielen tasapaino aina välillä vähän hakusessa. Urheilu on minulle paras…

Ikävä sua

Täällä minä vaan kuljen, maailman menossa. On ikävä sua. Tänään söimme aamiaiseksi tuoretta mangoa, papaijaa ja pikkubanaaneja. Lounaaksi viiriäisenmunia ja erikoista, makeaa munakasta tikussa. Illalliseksi fried rice with pineapple ja white fish with onion & ginger. Olisit tykännyt. Yöpaikkaamme tullessamme kylpyhuoneen lattialta löytyi valtava torakka, jota äiti kovasti kiljahti. Nostin…

Mitä kertoisin kolme vuotta nuoremmalle itselleni?

Minulla on oma aikayksikkö. Se on minun ja siskoni ikäero eli noin kolme vuotta. Olen tottunut ajattelemaan asioita siitä näkökulmasta: ”Joo, se oli silloin, kun olin samanikäinen kuin Roosaliina nyt.” En tiedä miksen hahmota maailmaa yhtä vahvasti isoveljieni ikien mukaan. Jostain syystä vain tämä aikayksikkö on iskostunut vahvasti päähäni. Roosaliina…

Suomessa sataa kuulemma lunta

Suomessa sataa kuulemma lunta. Uskoisikohan? Arvatkaa mitä? Täällä ei. Olen kaukana ensilumesta, paratiisisaarella. Kello on 22:50, ja lämpömittari näyttää 28. En tiedä kumpi säätila on absurdimpi: kotikadun ensilumi vai nykyhetkeni. Kuvissa on Vietnamin Phu Quoc  ja hetkiä tältä päivältä: palmun varjot Sao Beachilla, äitini kerjäämässä minulta kananmunakarkkeja Haribo-pussista, palmunlehtiä yläilmoista…

Ollapa kuin mun mutsi

Äiti täytti eilen 54 vuotta. Syntymäpäiviä vietettiin luonnollisesti täällä Singaporessa. Ostimme lähikaupasta paukkuserpentiiniä, vähän kornin kultakoukeroisen onnittelukortin ja pienen, vaaleanpunaisen pullon kuohuvaa. Sitten me laulaen yllätimme äidin, jonka sydän pomppasi kurkkuun paukkuyllätyksestämme. Ei ääneen vuoksi, vaan siksi, että hän samantien alkoi panikoimaan, että yllätyksistä lähtevä haju voisi tarttua majapaikkamme mattoon….

Tuleva uusi taitoni

Haaveilen uudesta taidosta. Viime syksynä opin sienestämään. Noh, kahta sienilajiketta (suppilovahveroita ja kanttarelleja), mutta kuitenkin. Viime keväänä opin suunnistamaan. Melko kehnosti, mutta kuitenkin. Tänä syksynä en ole oppinut yhtään mitään. En edes huonosti. Esimerkkejä asioista, joita tahtoisin oppia: venäjän kielen, palomiespunnerruksen eli push upin, seisomaan käsilläni, koristelemaan kakkuja paremmin, heittämään…

Singapore tuntuu tulevaisuudelta

Tänään on ollut ensimmäinen kokonainen päivä Singaporessa. Saavuimme äitini ja siskoni kanssa eilen illalla perille ja nukuimme viime yön viiden tunnin aikaerosta huolimatta kuin vaavit. Lämpötila ei laske juuri alle 30 asteen yölläkään, joten Suomen viileät syyspuuskat on jo reilussa vuorokaudessa unohdettu. Millainen on ensivaikutelmani kaupungista? Tai siis maasta! Tai…

Mitä Lapissa voi tehdä, jos rinteet eivät ole auki?

Kaupallinen yhteistyö: Visit Ylläs Olen lapsesta saakka ollut Lapin kävijä, mutta vierailut ovat aina sijoittuneet talviaikaan. Lappi oli minulle pitkään yksinkertaisesti pidemmät rinteet ja paksumpi lumikerros kuin Kouvolan kotikeskuksessani Mielakassa. Simppelisti silkat paremmat puitteet lumilautailulle. Mutta mitä vielä! Viimeisten vuosien aikana olen laajentanut ymmärrystäni pikkuhiljaa. On olemassa monen rakastama kesä-Lappi…

Syksy Ylläksellä – ikävä Lapin keltaiseen maailmaan

Kaupallinen yhteistyö: Visit Ylläs Vietin elämäni ensimmäistä ruskalomaa syyskuussa Lapissa. Kohteena oli viime talveltakin tuttu Ylläs ja seurana sisareni. Vietimme aktiivisen, mutta rentouttavan viispäiväisen alkuruskan väreissä, upean usvan keskellä. Meloimme, pyöräilimme, retkeilimme, harhailimme sumussa, söimme reilusti eväitä ja kaadoimme termarista höryäviä kupillisia kuksiimme. Seurasimme ruskamummoja löytääkseemme perille ja kun kerran…

Hajuton ja mauton

Kaipaan tavallista elämää. Kaipaan tylsää, hajutonta ja mautonta elämää. Kaurapuuroa voisilmällä ja ruisleipää, johon voi on kehnosti levitetty. (Kunnon voi, ei mikään levite.) Olisi mukava siivota. Kuurata kunnolla vessan kaakelitkin, pyyhkiä pölyjä senkin jälkeen, kun pölyä ei enää ole. Kääntää tauluja varovasti suoraksi, kiillottaa laseja ja asetella niitä vitriiniin. Imuroida…

Minä olen kiusaaja

Laitoin eilen ystävilleni WhatsApp-ryhmässämme screenshotin eräästä yhteisestä puolitutustamme, joka toisinaan olemassaolollaan herättää meissä pientä ärsytystä ja ihmetystä. Kirjoitin kuvatekstiksi: ”Arvatkaa, kuka tulee uniin?” Kuvan lähetyksen jälkeen se iski: olen kamala. Olen kiusaaja. Miksi ihmeessä tein jotain noin ilkeää ja täysin turhaa? Ajattelin ehkä, että saan ystäväni nauramaan. Ajattelin olevani hauska…

Lokakuun paratiisi: ystävät, koirakaveri ja puurobaari

Kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia Viikko sitten lauantaina oli ankeinta ikinä: satoi toista viikkoa putkeen, koko maailma oli harmaa. Töitä oli enemmän kuin olisi sallittavaa, ja syys-blues iski päälle pahemman kerran. Laitoin Bealle viestiä, että tulisivatko he seuraavana aamupäivänä meille brunssille. Ankeuden keskelle oli saatava valoa, sateen keskelle kirkkautta. Läppärinkansi…

Mitä kertoisin Berliinistä ystävilleni?

Kaupallinen yhteistyö: Nordic TB & Germany Tourism #citybreakgermany Raitiovaunut ovat kauniin keltaisia. Kaupunki elää koko ajan. Ympärillä voi tapahtua ihan mitä vain. Festivaaleja, tapahtumia, klubikeikkoja, konsertteja, teatteria, kirpputoreja, viikonloppumarketteja… Uusia kauppoja ja ravintoloita nousee kivijalkatiloihin tuon tuosta, eivätkä paikallisetkaan pysy perässä, mitä kaikkea ympärillä on vasta tapahtunut. Jos joku paikka…

Joskus menettäisin hermoni, nyt hymyilen salaa

Istun kämäsessä, mutta tunnelmallisessa berliiniläisessä kuppilassa, jossa tuoksuu vanha, penkkeihin tarttunut tupakka ja hyllyillä liian pitkään odottaneet viinit. Tilasin turvallisesti vihreän teen sitruunalla ja istuin hetkeksi kirjoittamaan, ennen kuin siirryn seuraavaan kortteliin illalliselle. Tapasin aamiaisella iloisen, paikallisen naisen, joka suositteli kyseistä ravintolaa ja tein varauksen samantien. Puhelimessa varausta tekevä henkilö…

Olisipa elämä kuin Megazone

Pelasin eilen elämäni ensimmäistä kertaa laser-sotaa. Olimme viettämässä siskoni synttäreitä hänen kauniin ja komean kaveriporukkansa kanssa Salmisaaren Megazonessa. Ai että se oli kivaa! Olin yrittänyt keksiä tekosyitä, ettei tarvitsisi mennä. Paineensietokykyni ja kilpailuhenkisyyteni tasapaino on niin kehno ja kieroutunut (siis ihan oikeasti), että pelkäsin saavani sydänkohtauksen. Roosaliina ei kuitenkaan luovuttanut:…

Julisteet ja taulut: vaikeinta ja ihaninta sisustuksessa

Kaupallinen yhteistyö: Desenio & Asennemedia Pahinta ja parasta sisustuksessa: taulujen laittaminen seinälle. Siinä missä sohvapöydän lykkää paikoilleen ja vaihtaa jälkiä jättämättä, jättää taulu yleensä reiän seinään. Sen vuoksi meidänkin kotimme lattialistan rajaa ovat kaunistaneet jo pian pari vuotta seiniin nojaavat taulu- ja taiderykelmät. Rakastan kuitenkin taidetta nimenomaan seinällä, tai niille…

Paljon onnea vauva

Aamulla hampaita pestessäni minulla pyöri päässä laulu menneisyydestä: ”paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea vauva, kun sä ryömit äitin masusta!” Se oli 4-vuotiaan isoveljeni improvisoima laulu pikkusisarukselle, joka oli juuri syntynyt maailmaan. Nauhoitimme C-kasetille terveiset sairaalaan, kun sisko oli juuri saanut nähdä ihan oikean maailman. Kasetti oli ”Valitut…

Koska olet viimeksi pessyt tyynysi ja peittosi?

Kaupallinen yhteistyö: LV & Asennemedia Käsi ylös, jos olet viimeksi pessyt tyynysi ja peittosi yli vuosi sitten. Käsi ylös, jos et ole koskaan pessyt tyynyäsi ja peittoasi. Ihminen hikoilee reilusti yön aikana ja osa tästä imeytyy suoraan lakanoihin ja vuodevaatteisiin. Ihosta irtoaa myös reilusti ihosolukkoa ja päästä hiuksia unen aikana….

Ärsyttämisen jalo taito

Tiedättekö sellaisia ihmisiä, jotka eivät koskaan tahallaan ärsytä ketään? Sellaisia, jotka eivät edes osaa härnätä toisia ihmisiä. Minä tiedän, mutta… no, minä en ole sellainen. Tuntuu, että sisälläni on sellainen ärsyttämisen kiintiö, joka on pakko täyttää. Lapsena rakastin härnätä isoveljiäni, myöhemmin pikkusiskoani. Tungin mukaan veljien leikkeihin, vaikka tiesin etten saanut,…

Hyvinvointia hakemassa: lounas tammimetsässä

Kaupallinen yhteistyö: Lejos & Asennemedia Olimme juuri ennen Islannin matkaa viettämässä sunnuntaipäivää ja pitämässä lounashetkeä tammipuiden varjossa. Janne pakkasi reppuun valmiiksi tehdyn salaatin (huom! taattu resepti alempana) ja termarin ja huristi bussilla Helsingistä Tammiston luonnonsuojelualueen portille. Olin itse ollut parin kilometrin päässä ystävän vauvajuhlissa, joten odottelin jo paikan päällä. Sain…

7 tietokirjavinkkiä syksyyn

Tietokirjallisuus – siinäpä vasta kuiva termi kiinnostavalle asialle. Kun kaunokirjallisuus-sana puhkuu hattaraa ja onnellisuutta, töksähtää tieto aika kovasti. Termistä viis, minulla olisi nyt seitsemän tietokirjasuositusta päälle vyöryvään syksyyn. Olen parin viime vuoden aikana tajunnut eläväni kuplassa, jossa kaikki kirjoittavat kirjoja. Tai jos eivät kirjoita, niin kuvittavat tai taittavat. Ehkä kustantavat….

Alakuloinen alkusyksy

Minulla on vahva aavistus: tuleva kaamos tulee olemaan itselleni alakuloista aikaa. Jottei tämä ennustus kävisi toteen, teen kyllä kaikkeni, mutta jostain syystä syksy tuntuu kiipeävän jollain ei-riemukkaalla tavalla sisuksiini. Syksy on suosikkiaikaana, mutten ole saanut siitä tänä vuonna vielä otetta. Menen minne kengät kävelevät, teen asioita. Työtarjoukset menevät läpi, kalenteri…

Tämä maanantai tunti tunnilta

Kotimaisen blogikentän ensitaipaleella, 2010-luvun taitteessa, oli tavanomaista jakaa omasta päivänkulustaan hyvin yksityiskohtaisesta. ”Kello 07:28 heräsin, join lasin vettä ja pesin hampaat Pepsodentillä.” Ajattelin kokeilla tänään jotain samankaltaista, vaikka kuvia ei hetkistä olekaan. Klo 06:55 Kello soi ensimmäisen kerran. En muista hetkestä muuta kuin että painan torkkua. Myöhemmin aamulla Janne paljastaa,…

Vihdoin uusia värejä IKEA-kasseihin: IKEA & HAY -yhteismallisto

Kaupallinen yhteistyö: IKEA Yksi eniten käyttämistäni tavaroista: IKEA-kassi. Kyllä, se huutavansininen, suurikokoinen ja norsun kestävä. Viralliselta nimeltään FRAKTA, kavereiden kesken ihan vaan ikeakassi. Käytänkö niitä niiden ulkonäön vuoksi? En. En kummemmin välitä siitä sinisestä, vaikka ihmeen hyvinhän siihen on tottunut. (Eikä pelkästään tottunut, vaan suorastaan kiintynyt.) Käytän kasseja kuitenkin pääasiassa…