Hajuton ja mauton

Kaipaan tavallista elämää. Kaipaan tylsää, hajutonta ja mautonta elämää. Kaurapuuroa voisilmällä ja ruisleipää, johon voi on kehnosti levitetty. (Kunnon voi, ei mikään levite.)

Olisi mukava siivota. Kuurata kunnolla vessan kaakelitkin, pyyhkiä pölyjä senkin jälkeen, kun pölyä ei enää ole. Kääntää tauluja varovasti suoraksi, kiillottaa laseja ja asetella niitä vitriiniin. Imuroida niin kauniin ja hennon musiikin tahtiin, ettei musiikkia kuule mölyn yli.

Luulin Transsiperian reissulla vuonna 2015, että tulisi tylsää. Olin viikon junassa, parhaimmillaan neljä yötä ja päivää putkeen. Ei tullut yhtään tylsää. Ei, vaikka kuinka yritin. En tiedä millainen elämänpätkä pitäisi irrottaa, että haukottelisin pitkävetäistä elämää.

Olisi mahtavaa vetelehtiä. Marhuta himassa ja maata selällään lankuilla, tuijottaa kattoa. Sylkäistä ilmaan ja napata kiinni. (No, ei sentään.)

Kirjoitin maanantaina, että blogiani kuvailtiin hajuttomaksi ja mauttomaksi. Se on tarkemmin ajateltuna kohteliaisuus. Ei draamaa, ei liian suuria yllätyksiä. Tavallisuutta, tavallisuutta, tavallisuutta vain. Normcorehan on ollut jo jonkin aikaa in. Provosoiminen on jotain toista varten. Rauhaa rakastava tuulipukukansa on minun mieleeni.

(Joojoo, rakastan räyhäämistä myös. Mutta vain pienissä erissä, enkä ilman kunnon syytä.)

  Olen käynyt alkuviikosta läpi syyskuisen Ylläksen reissumme kuvasatoa. Oli pääasiassa ihanan rauhallista ja seesteistä, lähinnä luontoa ja ruskaa. Hyvää ruokaa, sisarten välistä laatuaikaa ja saunomista. Mutta ei vieläkään hetkeäkään tylsää!

Joten olkoon loppuvuoden tavoitteeni viettää joku sairaan tylsä, päättömän pitkäveteinen, hauton ja mauton päivä.

-Henriikka

Kategoriat: elämä, matkustus Avainsanat: 16 kommenttia

Hajuton ja mauton

16 kommenttia

  • Aino sanoo:

  • Elina sanoo:

    <3 <3 <3

  • Johanna sanoo:

    Rakastan sun blogia. Sanoin tän sulle kyllä kasvotustenkin, mutta ai että. Ihanan tavallista elämää: hetkestä nauttimista, luonnollista ja yksinkertaisen kaunista elämää. Ota vastaan kritiikkiä, mutta älä luovu ”hajuttomasta ja mauttomasta” – se nimittäin on tässä blogissa parasta. Olet ihminen ihmiselle. Lemppareitani ovat juuri nämä ”elämä on” -postaukset – eivät ne kauniisti katetut pöydät ja brunssit. Olet opettanut mulle niin paljon. Ihanaa, siunattua syksyä!

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos ihanista sanoista. Mä pyrin pitämään jutut edelleen inhimillisinä, sehän se ihmisissä on parasta. Vaikka toki rakastan myös kauniisti katettuja brunsseja. Mutta on ilo kirjoittaa sun kaltaisille ihmisille. Kiitos, kun oot mukana.

  • Sun blogi on kyl kaikkee muuta kuin hajuton ja mauton. Kauniita kuvia ja runollista, hyvin kirjoitettua tekstiä. Kauneutta ja viehättävyyttä elämän pienistä asioista. Aitoa. Ei yritystä olla jotain. Kunhan on vaan. Sellainen on kuule melko harvinaista blogimaailmassa. Jatka vaan samalla linjalla. ❤️

  • Taas uusi sana! Marhuta! Hauskaa! :)

    • Henriikka sanoo:

      Hahah, mistähän takaraivosta sekin sana taas tähän tupsahti. Jos voisin, niin laittaisin tähän nyt lisäksi pari apinaemojia.

  • Lotta sanoo:

    Jos vain blogissasi olisin sydän-nappi, kuluttaisin sen puhki!

  • Tuune sanoo:

    Moi! Pakkohan tähän oli kommentoida. Blogisi ei ole yhtään hajuton taikka mauton. Pikemminkin päinvastoin! Tavallaan ihanan tavallista ja tuttua. Pidän siitä miten simppeleistä asioista pidät ja kirjoitat. Osaat vain käyttää todella värikästä ja nokkelaa sanastoa kun kuvailet kaikkea sitä tavallista. Se onkin yksi niistä syistä miksi aina palaan lukemaan blogiasi! Ja entä ne kuvat sitten? No aivan älyttömän hienoja! Mä inspiroidun aina niiin paljon sun blogista!
    Ja nyt kysymys vähän asian vierestä, mikä on tuo ihana huulipuna, joka aina vilahtelee kuvissa, myös tuolla paratiisi-brunssilla? Se on valloittava!

    • Henriikka sanoo:

      Heippa Tuune,

      Ihana kommentti. Kiitos miljoonasti. Miten iloiseksi tulinkaan tästä.

      Paratiisibunssilla mulla oli Make up storen Dare-huulipunaa. Se on munkin mielestä aivan mahtava!

  • Hetukka sanoo:

    Silmään osui hyvin vahvasti tuo ”hajuton ja mauton -yhdistelmä” kuvaamaan blogiasi! Mielestäni blogisi on kaikkea muuta. Tosin ymmärrän sanojan pointin, jos tarvitsee lukemiltaan blogeilta sitä draamaa ja mystisyyttä. Tykkään blogistasi juuri sellaisena kuin se on. Postaustesi upeista teksteistä ja niitäkin upeammista kuvista. Kirjoitustyylisi on niin puoleensavetävä, että tekee mieli lukea monta postausta kerrallaan. Siksi onkin parasta, jos ei arjessa ehdi lukea blogeja sen enempää, niin on aina vapaapäiville mieluisaa tekemistä :)

    • Henriikka sanoo:

      Voi että. Mitä tähän nyt oikein voi sanoa? Jos ei muuta niin älyttömän suuri kiitos sulle. Vaikka tietysti rakentava kritiikki on paikallaan, niin on erityisen iloista saada tällaista palautetta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *