Ikävä sua

Täällä minä vaan kuljen, maailman menossa. On ikävä sua.

Tänään söimme aamiaiseksi tuoretta mangoa, papaijaa ja pikkubanaaneja. Lounaaksi viiriäisenmunia ja erikoista, makeaa munakasta tikussa. Illalliseksi fried rice with pineapple ja white fish with onion & ginger. Olisit tykännyt.

Yöpaikkaamme tullessamme kylpyhuoneen lattialta löytyi valtava torakka, jota äiti kovasti kiljahti. Nostin sen urheasti vessapaperinpalalla kaakeleilta. Olisit nauranut tilannetta. Olisit tarjoutunut nostamaan torakan, vaikka olisit tiennyt minun haluavan tehdä sen itse.

Olen kotoa vasta toista viikkoa, mutta tuntuu pidemmältä. On ikävä sua.

Kävelimme tänään 15 kilometrin lenkin Singaporen luontoalueella. Oli kuuma kuin sademetsässä ja puissa kiipeili apinoita. Olisit ihmetellyt kanssani rottinkipuuta, muistuttanut aurinkorasvasta.

Lenkin jälkeen hyppäsimme pihan uima-altaaseen. Seisoin käsilläni ja sukeltelin. Yritin saada äidin lentämään hartioiltani altaaseen korkeassa kaaressa. Saimme aikaan matalia pyllähdyksiä ja yhden näyttävän mahaplätsin. Apuasi oltaisiin kaivattu.

On mukava tuntea ikävää, kun se ei syö, vaan rakentaa. Kun sille on tiedossa viimeinen päivämäärä, ja kun tietää sen tarkoittavan, että on jotain tai joku, jota ikävöidä.

On ihana tietää, että tiistaina katsomme taas toisiamme silmät vilkkuen silmiin ja voin jälleen kertoa, ettei minulla ole mitään tuliaisia. Vaikka aina on.

Vaikka lähden uudestaan ja uudestaan, vastaisuudessakin, on aina ikävä sua.

-Henriikka

huivi/Peak Performance, takki/Minimum, reppu/Fjällräven

Kategoriat: janne, matkustus 16 kommenttia

Ikävä sua

16 kommenttia

  • Tuulia sanoo:

    Ihana, ihanat! 💖

  • Onpa kaunis kirjoitus! <3 Monia etävaiheita suhteessa kokeneena kosketti. Paljon helpompaa tosiaan on ikävä, jonka tietää loppuvan tiettyyn päivämäärään mennessä, mutta kun toinen on toisella puolella maapalloa, eikä tiedä koska seuraavaksi tavataan, tunne onkin jo haastavampi sulattaa.

    Mukavaa matkan jatkoa!

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos jälleen. Ja oot kyllä varmasti ihan oikeassa. Me ollaan siinä mielessä päästy helpommalla, että aina on tiedetty deadline erossa olemiselle.

  • A sanoo:

    Hei! Pidän blogistasi yleisesti paljon, kirjoitat mielestäni nerokkaasti, arkisen lennokkaasti. Tyylisi ottaa kuvia, olla kuvissa ja elää on ylipäätään nautinnollista seurattavaa. Halusin kuitenkin kommentoida tähän nyt näin, koska olisi mielenkiintoista tietää kokiko kukaan muu tekstiä kuten minä koin : mauttomana. Voinee johtua omista näkökulmista josta asiaa katson, mutta odotin avatessani postauksen sen olevani tribuutti kirjoitus jollekkin kuoleelle läheiselle, taivas teemaisten kuvien siivittämänä. Tekstikin on mielestäni hieman ylidramatisoitu, tai tulee mielikuva siitä, että toinen olisi poissa – vaikka oikein ymmärtääkseni poissaoloa on 2 viikkoa.. ? Ekaa kertaa vuosiin täytyy sanoa että nyt ei napannut. Enkä tiedä miksi otin tämän näin ”henkilökohtaisesti” tai kommentin arvoiseksi sanottavaksi, mutta olisi mielenkiintoista kuulla muutakin näkökulmaa tähän.

    Ihanaa loppureissua, ja jatka omaa tyyliäsi kirjoittana – älä muokkaa sitä esim. tällaisten tyyppien takia :-D

    • K sanoo:

      Pakko kommentoida, koska olen niin eri mieltä :D siis samaa mieltä kuin sinäkin, Henriikan blogia on nautinnollista seurata ja postaukset mielenkiintoisia. Aina kaikki aiheet ei nappaa tosin, mutta silti tyyli on kiva.

      Tämä postaus vastas mun tunteisiin, oon ite vain 2pv erossa miehestä just tätä lukiessani ja kolahti muhun. Ikävä voi olla vaikka toinen ois poissa ihan vaan töissä. Mitta toisaalta ymmärrän mitä tarkoitit A, tämä juttu oli erilainen, eikä varmasti nappaa kaikkia. Siks Henriikka oot just hyvä, kirjotat silti! Annat aidosti näkyä sen sun fiiliksen sillä hetkellä mikä on :)

      Lisäks oon paljon miettinyt juurikin tuota että Henriikka tuntuu olevan paljon poissa kotoa ilman miestä ja tämä postaus vastas hyvinkin mun kysymykseen, mitä en ois kehdannut alkaa kysyä toisten parisuhteesta. Ihana että on ikävä, siitä tietää että toinen on tärkeä <3

    • Heidi sanoo:

      Mä en sitten yhtään ottanut tätä niikuin A, vaan sanoin ihan ääneen AAWWW! Ihana kirjoitus! <3 Aito ja erilainen tapa tuoda esiin se mitä teillä kahdella on, rakkautta.

      • Henriikka sanoo:

        Voi kiitos Heidi. Ihanasti kirjoitettu. Mä toivon, että tästä välittyisi aito tunne ja mainiota, jos niin kävi ainakin sun kohdalla.

    • Matilda sanoo:

      En ihan saanut kiinni A:n pointista, omasta mielestäni tämä oli paras postaus ikinä! Huokailin ääneen ihastuksesta lukiessani tätä, niiiin ihanaa. Väkisinkin tuli hymy huulille. Näitä lisää <3! Ootte ihania!

      • Johanna sanoo:

        Hei!
        Minä taas pidin kirjoituksesta kovasti. Ehkä siksi, että se kertoo ihmisen aidot ajatukset, mitä kullekin tulee jotakuta kaivatessaan. Tekstissä on tuotu ihanasti esille se, miten voi olla hyvä olla muualla, mutta miten rakas ihminen kulkee silti mukana jokaisessa hetkessä. Se voi olla jonkun silmissä dramaattista, mutta toisen silmissä se on syvää rakkautta.
        Parasta tässä blogissa on ehdottomasti se, miten pieniltä tuntuviin asioihin mennään syvemmälle ja niistä tehdään merkittäviä. Sitähän elämä on, pienet asiat ovat oikeasti suuria. Se on sitten jokaisen oma asia, millaisena asiat haluaa nähdä… :)

        • Henriikka sanoo:

          Heippa Johanna,

          Mainiota kuulla, että sulle välittyi tästä aito tunnelma, koska se oli mun lähtökohta. Ja hei, ihanaa pohdintaa muutenkin. Ilahduin kovasti, että löydät mun jutuista arjen pieniä (ja suuria!) iloja, koska niistähän elämässä on juuri kyse. Kiva, kun kommentoit :-)

      • Henriikka sanoo:

        Aivan huippu puolustuspartio mulla täällä. Kiitos kovasti Matilda. Ihana kuulla, että tykkäsit. Tämä tuli suoraan sydämestä.

  • Laura sanoo:

    Ihana ❤ Olen työn takia aika paljon pois kotoa. Aina on ikävä.

  • E sanoo:

    Ihana kirjoitus, elämänmakuinen ja syvällinen. <3 Erityisesti kolahti, miten puit tekstissä sanoiksi ikävän kaksi luonnetta: se voi joko syödä ihmistä tai olla rakentavaa! Olen kokenut molempia ja jotenkin oli suorastaan lohduttavaa lukea tämä sanallinen kuvauksesi ikävän kahdesta puolesta. Kaikkea hyvää Sinulle! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *