Mielenrauhaa kaaoksen keskellä

Kaupallinen yhteistyö: Lejos & Asennemedia

Arkemme on ollut viime aikoina paikoitellen kaoottista, mutta olen yrittänyt sinnikkäästi löytää mielenrauhaa kaiken keskeltä. Kun kaksi aikuista asuvat 40 neliön kodissa ja monen monituisten töidensä lisäksi harrastavat ahkerasti ja ovat paljon menossa, on tietty mielen tasapaino aina välillä vähän hakusessa.

Urheilu on minulle paras mielen tyynnyttäjä. Jo nuorena menettäessä malttini tai maailman ahdistaessa lähdin muutaman kilometrin ripeälle juoksulenkille tai kiskomaan hyppyrimäen portaita. Kun teininä en meinannut saada tunteistani kiinni, lähdin nuorisotilakellariin useaksi tunniksi yksikseni tanssimaan. Edelleen riidellessämme kotona, tekee mieli päästä hikilenkille. Onkin huvittavaa, kun tartumme Jannen kanssa molemmat lenkkareihin ja suuntaamme ulos, vaikka tarkoitus on nimenomaan puhista omissa oloissaan.

Mikään ei rauhoita ja laita asioita perspektiiviin yhtä hyvin kuin fyysinen liikuntasuoritus – kun kroppa on väsynyt, ei omat tunteetkaan jaksa leimuta ylivilkkaina.

Aina ei voi kuitenkaan lähteä pitkälle lenkille. Joskus työt jyräävät urheilun yli, ja hommat on saatava tehtyä ajallaan. Saatan naputtaa kotona pitkiä päiviä tietokoneella, eikä aikataulusta irtoa aikaa tunnin treeneille.

Ja niin kuin olen monesti ennenkin kirjoittanut, tässä elämänvaiheessa eniten kärsii kotimme siisteys. Se on nyt se, josta on tässä kohtaa nipistetty.

Siitäkin huolimatta, että tiedän siivouksen olevan meille nyt toisinaan (usein) toissijaista, olen pitkään pyrkinyt löytämään rauhaa arkeen nimenomaan siististä kodista. Huomaan, että ajattelen siivousta ylellisyytenä, johon unelmoin joskus olevan kunnolla aikaa. Enkä ole oikein osannut rauhoittaa kunnolla mieltäni, jos ympärillä on sotkua.

Homman koonti: Todella daiju ajatusmalli, jos siivousta ei kuitenkaan meinaa priorisoida. On siis parempi alkaa miettiä, miten voisin rauhoittua, vaikka sotkua, vilskettä ja melskettä riittää. Koska sitähän riittää.

Tässä muutamia tapoja, joita itse yritän harjoitella ja soveltaa mielenrauhan löytämiseen kaaoksessa:

Ensinnäkin, yritän koko ajan opetella, että pienikin liikuntahetki riittää. Lyhyet venyttelyt tai joogahetket työnteon lomassa olohuoneen lattialla tai kolmen minuutin kävely korttelin ympäri riittävät. Parhaassa tapauksessa vaikka vartin lenkki. Ajattelen helposti, että turha liikkua, jos sitä ei voi tehdä a) vähintään tuntia b) täysillä. Tämä ajatusmalli minun on saatava kumoon samantien. Ei ole olemassa huonoa harjoitusta.

Myös hengitysharjoituksista ja trendikielellä lyhyistä mindfullness-hetkistä on tullut minulle tärkeitä – esimerkiksi minuutiksi keskittyminen meneillä olevaan hetkeen, omaan oloon, mieleen ja kroppaan. Parhaita mielenrauhan saavuttamisen keinoja onkin napata oma harhaileva mieli kiinni ja keskittyä. (Ihan sika vaikeaa! Mutta kehityn koko ajan. Kevään tavoitteena on pystyä keskittymään kolme minuuttia putkeen vain meneillä olevaan hetkeen.)

Ruokavalioon keskittyminenkin saattaa tuoda yllättävää tyyneyttä ja vaikuttaa vahvasti myös mielen liikkeisiin. Oma kehoni huutaa heikkoina hetkinä aina hiilareita: nopeita sokereita ja valtavasti leipää. Mutta tiedän, että voin paremmin esimerkiksi runsailla proteiineilla ja hyvillä rasvoilla.

Myös kahvin juomista olen opetellut harkitsemaan. Kahvi on minulle suuri nautinto ja tuo usein iloa, inspiraatiota ja uusia ideoita. Liiallisina määrinä hörpittynä se vie kuitenkin pohjan keskittymiseltä.

Olen tänä syksynä ottanut kahvin rinnalle (uskokaa tai älkää) myös entistä reilummin teetä. Olen yrittänyt opettaa mieltäni tekemään mielleyhtymän teehen: kun höyryävä teekuppi on edessä, on aika rauhoittua. En tiedä, voiko ihmistä ja mieltä tällä lailla kouluttaa, mutta voisin kuvitella sen onnistuvan. Siinä missä yhdistän kahvin elämäniloon ja energiaan, tee tuo harmoniaa ja seesteisyyttä.

Kuvissa juon Teekannen appelsiini-sitruunateetä ja Indian chaita. Voi olla, että syksyn suosikkini on kuitenkin ollut saman valmistajan piparminttutee.

Sitä paitsi mielleyhtymä-teoriaani tukee se, että vattutee maistuu edelleen teiniaikaisilta sydänsuruilta. Opettelin juomaan teetä joskus kymmenen vuotta sitten vadelmateen muodossa. Samaan aikaan minulla oli erään pojan vuoksi sydän syrjällään, mikä loi tämän mielenkiintoisen, nostalgisen ja melankolisen yhteyden.

Viimeinen vinkkini on pikapuhelu ystävälle. Kun saa puhallettua höyryä läheiselle, muuttuvat asiat yleensä helpommiksi ja mittasuhteiltaan hallittavimmiksi. Ainakin kotoa käsin työskentely saattaa joskus tuntua ankean hapettomalta ja yksinäiseltä, mutta muutama sana ulkomaailmaan auttaa yleensä ihmeellisen paljon. Samaa olen kuullut vauva-arkea eläviltä ystäviltäni. Mielenrauhaa on vaikea saavuttaa ypöyksin.

Ja kyllä, jossain syvällä toivon edelleen, että saisin arjen järjestettyä niin, että kodille olisi enemmän aikaa. Ettei pöly pääsisi kertymään koskaan nurkkiin, ja pyykkikori olisi lähes aina tyhjillään. Ettei tavarat lojuisi niille kuulumattomissa paikoissa, ja että erikoisastiat pestäisiin käsin heti käytön jälkeen.

Mutta nyt minulla ja meillä ei ole vielä sitä arkea. Joten nautin menosta ja melskeestä ja pyrin löytämään mielenrauhan muilla keinoilla. Omat parhaat vinkit saa jättää ilomielin kommentilla.

-Henriikka

Kategoriat: hyvinvointi, urheilu, yhteistyö 10 kommenttia

Mielenrauhaa kaaoksen keskellä

10 kommenttia

  • Tilda sanoo:

    Hyviä vinkkejä! Tuohon liikuntakohtaan liittyen muistan lukeneeni tutkimuksesta jossa vertailtiin jotakin kahta eri ryhmää (ja nyt en kuolemaksenikaan muista oliko kyse normaali- ja ylipainoisista, hyvä- vai huonokuntoisista vai mistä. Veikkaan ekaa, mutta en vanno, koska ylipainoinenkin voi olla hyvässä kunnossa tai toisinpäin.) Mutta ero löytyi siitä, että toinen ryhmä ajatteli ”minulla on 15 minuuttia aikaa, hyvin ehtii tehdä pikaisen spurtin” kun taas toiset ajattelivat ”minulla on vain 15 minuuttia aikaa, turha lähteä lenkille”. Eli ensimmäiset keksii tekosyitä liikkumiselle, toiset tekosyitä liikkumattomuudelle.

    Ilman olennaisinta tietoa ketä tässä vertailtiin, olen itse yrittänyt pitää tämä mielessä ja yritä aina keksiä mieluummin tekosyyn lähteä liikkumaan kuin keksin tekosyyn olla liikkumatta.

    Ei nyt ollutkovin tieteellinen ja tyhjentävä tämä kommentti…

    • Henriikka sanoo:

      Oh, miten mielenkiintoiselta kuulostaa tuo tutkimus, vaikka sun esittely ei ehkä täyttänytkään kaikkia tieteellisen tekstin kriteereitä. Mulle kelpasi aivan hyvin tuollaisena. Toivottavasti mäkin voisin olla sellainen, joka keksii tekosyitä päästäkseen liikkumaan. Siinä on kyllä varmasti myös parantamisen varaa. Kiva, kun kommentoit Tilda.

  • Ida sanoo:

    Aapua, minulla on hyvin samantapainen mielleyhtymä vadelmateehen! Olin juuri eronnut teiniaikojeni rakkaudesta ja sydän oli ihan syrjällään. Paras ystävä soitti ovikelloa, toi vadelmateetä ja suklaata ja sitten istuttiin alas, juotiin teetä ja syötiin suklaata, sekä purettiin sydäntä.

    Ps. Itse en pysty keskittymään mihinkään jos on epäsiisti koti. Viisi minuuttia päivässä siivoukseen (pyyhkii yhdestä kaapista pölyt, siivoaa sohvapöydän rojut tms) tekee jo paljon!

    • Henriikka sanoo:

      Haha huikeeta. Ehkä vadelmateessä on jotain sydänsuruihin tepsivää. Tai sitten ei.

      Mäkin huomaan, että parhaiten pystyisin keskittymään, kun ympärillä on siistiä. Mutta koska tällä hetkellä viiden minuutin pikasiivous ei tekisi suuria ihmeitä tässä sotkun määrässä, niin on pitänyt opetella keskittymään myös rojujen keskellä. Toivottavasti vielä tulevaisuudessa muutama minuutti riittäisi siihen, että koti olisi siisti ja rauhoittava ympäristö.

  • Saana sanoo:

    Kiitos, tänään tää kirjoitus tuli enemmän kuin tarpeeseen! Oon parille ystävälle jo puhissut sitä, miten tuntuu että oon nykyään vaan yksi iso stressipallo kaiken arjen hulinan keskellä. Täytyy yrittää muistaa liikuntatuokiot ja pikapuhelut, ne tuo ihmeen hyvin rauhan tuntua hektisyyteen.

  • Tiiana sanoo:

    Itse etätyöläiseä olen yrittänyt opetella tekemään koritöitä siinä sivussa. Kun kello hälyttää että on aika nousta tuolista teen jonkun lyhyen homman; pyykkikoneen täyttö/tyhjennys, tiskikoneelle samat, paistinpannun tiskaus, kukkien kastelu, tai sitten vain kuskaan lasten tavaroita niiden huoneisiin. Kun tunnissa pitää sen 5-10min jaloittelun niin kummasti sitä saa kuin huomaamatta asioita aikaiseksi. Ja tulee noustua sen koneen edestä.
    Ruokataukoon olen yrittänyt sisällyttää edes lyhyen ulkoilun, jo muutama minuutti happea auttaa iltapäivään.

    • Henriikka sanoo:

      Hei kuulostaapa hyvältä. Ehkä mäkin saisin kotipäivinä tehtyä töiden lomassa myös pieniä kotipuuhia. Mun on ehkä vaan ollut vaikea osata tehdä vaan pieniä askareita. Helposti käy niin, että kun alan siivoamaan esimerkiksi olohuoneen pöytää, niin nopeasti huomaa, että myös ruokapöytä kaipaisi siivousta ja pölyt pitäisi pyyhkiä, vessa pestä ja pyykit laittaa kuivumaan jne jne. Mutta ei paineita, musta voi tulla jonain päivänä vielä mestarisiivooja työnteon ohella.

  • Hetukka sanoo:

    Ihana postaus jälleen kerran :) Itsellä olen huomannut, että kävelylenkit ja teen juonti ovat auttaneet härdellin arjen keskellä pitämään pakan kasassa. Olen havainnut myös kuinka pienet kotityöt, esim. parin lautasen tiskaus tai paidan viikkaus kaappiin, tuo itselleni hyvän mielen. Myös kodin puhtaus ja siisteys on minulle melkeinpä ykkösjuttu iloa tuottavien asioiden listalla.

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos kovasti :-)

      Tää oli hyvä, herättelevä juttu myös mulle, kun piti oikeasti miettiä, miten pitää pää kasassa kaiken härdellin ja epäsiisteyden keskellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *