Arkisto: marraskuu 2017

Miten tekstini syntyvät?

Yksi kaikkien aikojen kysytyimmistä kysymyksistä täällä blogissa on, kuinka blogitekstini syntyvät? Olen kirjoittanut ylös itselleni esitettyjä kysymyksiä, joihin ajattelin nyt kaivautua: Miten kirjoitusprosessini toimii? Kuinka kuvat tulevat teksteihin? Luonnosteletko vai teetkö kaiken yhdellä rysäyksellä valmiiksi?  Nämä kysymykset kuulostavat niin hienoilta, että ensiajatuksella tulee sellainen olo, etteivät nämä edes kosketa itseäni….

Postikortteja Berliinistä

Kaupallinen yhteistyö: Nordic TB & Germany Tourism #citybreakgermany Lokakuinen Berliini tulvahti kertaheitolla takaisin mieleeni, kun valitsin vielä 20 kuvaa ja hetkeä tätä viiimeistä Berliini-kirjoitusta varten. Useamman matkakohteen kirjoitukset odottavat vielä julkaisuaan (Islanti, Jenkit-Kanada, Kreikka, Skotlanti.. woops), joten yhtä reissua ei voi jäädä pyörittelemään liian pitkäksi aikaa. En niinkään välitä siitä,…

Mitä kaikkea tänään tunsin?

Tunsin väsymystä, kun aamulla heräsin. Tunsin kurkkukipuakin. Ääni ei kulkenut, ja ymmärsin vilustuttaneeni itseni oikein kunnolla Arthur’s Seatilla Skotlannissa. Aamukahvin jälkeenkin minusta kuului vain vaivaista pihinää. Kipitin aamupäivän aikana portaita pitkin muutamat FB-kirpputoriostokset kadulle. Hävetti vähän, kun vingahtelin. Tunsin lämpöä, kun vakiolounaspaikkani työntekijä hymyili ja oli jälleen niin kovin ystävällinen,…

Kiitti rakas.

Tulin yöllä reissusta kotiin. Nukuimme pitkään ja hetki sitten söimme yhdessä aamupalaa. Mukava nähdä pitkästä aikaa, etenkin kun Janne ilahdutti aamuani tällaisella kohteliaisuudella: ”Heti kun sun kädestä loppuu ruoka, otat puhelimen.” — Kymmenen vuotta sitten olisin ehkä musertunut hiukan. Tai vetänyt dunkkuun. Nyt purskahdin nauruun: ”Huomasitko edes miten kauniisti sä…

Lempivärini? Keltainen Lempiruokani? Makaronilaatikko

Kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia Lempiaineeni? Liikka ja kuvis. Lempivärini? Keltainen. Lempiruokani? Makaronilaatikko. Näin kuului rimpsuni ala-asteen täytettyjen ystäväkirjojen sivuilla. Päätin yllättää rakkaan suomenlinnalaisen ystäväni lapsuuden lempiruoallani viime viikolla: ”Mitä jos tulisin teille torstaina ja toisin lounaan mukanani? Voin tuoda niin reilusti, että pojillekin riittää.” Ilahtunut Dorit suostui tarjoukseen. En…

Lopulta päädyn kuitenkin perille

Saavuin tänään Edinburghiin, yli lentokoneen ikkunasta näkyvien vihreiden ylämaiden. Olin tehnyt taas kerran ennakkovalmisteluni kehnosti, mutta niin kuin aina tähänkin mennessä, haahuilin onneksi lauman mukana oikeaan, keskustaan menevään bussiin. Koko bussimatkan ja vielä keskustassakin kuljin huuli pyöreänä ihmetellen, miten talot näyttävät linnoilta ja miten kaikki on niin kerrassaan potteria. Kuljin…

Huomenna Edinburghiin!

Lähden huomenna Skotlantiin. En ole koskaan käynyt siellä ja koko Iso-Britannian alueellakin vain kerran Lontoossa tasan viisi vuotta sitten. Kuvittelen mielessäni sateisen Edinburghin, Harry Potter -henkiset linnat ja suloisen pimeät kahvilat ja olutbaarit. Keltaista valoa hohkavat katulamput, jylhät puistot ja huonot lämmitykset kodeissa. Pianhan se nähdään, onko mieleni kartalla. Lähden…

Kun jää itselleen kiinni luuseriasenteesta

Olin eilen treeneissä. Meillä on treeniryhmässämme sellainen tapa, että kun on kunkin treenaajan sadas treeni, niin se kyseinen treenaaja saa päättää tunnin sisällöstä. (Kanerva sen tavan on varmaan keksinyt, tai joku toinen Coren valmentaja.) Eilen oli erään ryhmäläisemme juhlatreeni, ja pääsimme muut nauttimaan hänen toivomuksistaan. Luvassa oli aikamoinen setti: koko…

Isä, sinua aina ihailen

30 vuotta isänä, pian 27 vuotta minun isänäni. Olen ihaillut sinua isä kaikki ne kaksikymmentäseitsemän vuotta. Kiitos rakkaudestasi, huolenpidostasi. En malta odottaa ensi kevään seikkailuamme! Onnellista isänpäivää. -Henriikka

Äidin ja tyttärien 6 tyyliä (+Nanso-arvonta)

Kaupallinen yhteistyö: Nanso Meidän perheen tyttöjen kesken on aina puhuttu tyylistä ja vaatteista. Olemme aina kyselleet neuvoa ja mielipiteitä, sekä jakaneet tyylimietteitä toisillemme. Usein sovussa, aina ei. Kun olimme lapsia, äiti vei meidät kerran vuodessa junalla tyttöjen reissulla Helsinkiin, jossa saimme valita muutamia suosikkivaatteitamme. Ne tuntuvat muistojenkirjossa jollain tapaa sellaisilta…

Minä rakastan suomen kieltä

Minä rakastan suomen kieltä. Rakastan sitä, kuinka se vääntyy ja kääntyy, kuinka sitä voi itse keksiä. Kuinka sanan unohtuessa tilalle voi heittää jotakin sinne päin ja tulee siitäkin huolimatta lähes aina ymmärretyksi. Nautin siitä, kuinka sanat kuvastavat usein juuri prikulleen sitä mitä ne tarkoittavat: korista, lorista, litistä, lätistä, raakkua, vaakkua….

Kirkkaankeltainen huivi

Olin lähdössä tiistai-aamuna Arabian lehdistötilaisuuteen. Katsoin itseäni peilistä ja näytin kertakaikkisen tylsältä, harmaalta, ankealta. Vaikka päällä oli ihana mekko, kasvoilla perusmeikki ja hiuksetkin juuri pesty, niin peilikuva näytti siltä kuin sitä ei edes olisi. Kokeilin näyttäviä korviksia, värikkäitä kenkiä ja hassuja hattuja. Mikään ei iskenyt. Lopulta bongasin eteisen ullakkovarastoon menossa…

Joulu hiipii hiljaa mieleen, mattoon ja lakanoihin

Kaupallinen yhteistyö: Vallila Interior & Asennemedia Pidän kirkkaanpunaisesta väristä, mutta punaposkiset tai -lakkiset joulutontut tai joulupukit eivät saa paraatipaikkaa sisustuksessamme edes joulun alla. Saatan joskus hankkia jonkun huomiotaherättävän tonttuyksityiskohdan, mutta omaan kotiimme tuskin koskaan ripustetaan huutavanpunaisia jouluverhoja, joissa muori hämmentää puuropataa. Joulu saa kuitenkin näkyä kodissamme, ehdottomasti. Se hiipii hiljaa…

Hämmentävimmät kuvat Instagram-historiassani

Liityin Instagramiin neljä vuotta sitten, syksyllä 2013. Muistan miten jännityksissäni ja innoissani olin. Hankin älypuhelimen huomattavan paljon muita myöhemmin, joten myös Instaan rantauduin verrattain myöhään. Tuuttasin tietysti tilin täyteen melko harkitsemattomia puhelinkuvia. Pitkäänhän Instagram olikin monelle bloggaajalle nimenomaan ”pääsy kulisseihin”, behind the scenes -materiaalia varsinaisista blogikuvista. Lähiviikkoina vanhoista IG-kuvistaan ovat…

Vuoden ensimmäiset pikkujoulut

Kaupallinen yhteistyö: Earth Control & Asennemedia Vietimme eilen vuoden ensimmäisiä pikkujouluja. Hauskinta oli, että ne pidettiin puolen tunnin varoitusajalla. ”Moi. Tuutko meille juomaan glögiä ja herkuttelemaan vähän? Olis kiva nähdä”, soitin siskolleni. Hän saapui paikalle lähes seuraavalla raitiovaunulla. Ajattelen koko ajan mielessäni sanaa ”pikkujoulupäiväkahvit”, vaikka kahvin sijasta tarjolla olikin glögiä….

Stressi.

Yhtäkkiä se iski – lamauttava, typerä sunnuntaistressi. Pelko siitä, ettei saa kaikkea valmiiksi, ettei pysty kaikkeen, ettei onnistu. Pelko, ettei riitä. Jo eilen se hiipi ajatuksiin. Parin rennon päivän jälkeen avasin vielä ennen nukkumaanmenoa kalenterin katsoakseni, miltä se näyttää tulevina päivinä. Olin merkinnyt sunnuntain, siis tämän päivän, työpäiväksi. Ja tänään…

Perjantaitreffit ja ekat joululahjaostokset merellä

Kaupallinen yhteistyö: Tallink & Asennemedia Olimme eilen risteilemässä! Ihana kirjoittaa minireissusta heti, kun se on vielä kirkkaana mielessä. Olimme päättäneet Jannen kanssa haluavamme, ja oikeastaan tarvitsevammekin, Singaporen matkani jälkeen todellisen treffipäivän. Päivän ilman töitä, päivä jonka tarkoituksena on vain kiireetön, stressitön yhdessäolo. Merkkasimme päiväksi eilisen. Pidempään blogia seuranneet tietävät kyllä,…

10 kysymystä, joita olen miettinyt tänään

1. Miksi jotkut esanssit maistuvat sille, mitä ne esittävätkin, ja toiset eivät yhtään? (esim. meloniesanssi ei muistuta edes kaukaisesti melonia) 2. Miksi toiset biisit saavat liikuttumaan salamannopeasti, vaikka niihin ei ole minkäänlaista henkilökohtaista tunnesidettä? (Dancing in the moonlight, Kun silmäni mä auki saan…) 3. Miksi oma irronnut hius on perus,…

Kuinka ottaa Berliini haltuun? Kaksi vaihtoehtoa hop on hop off -bussille

Kaupallinen yhteistyö: Nordic TB & Germany Tourism #citybreakgermany Vietin syksyisen kolmipäiväisen Berliinissä syyskuun puolivälissä. Tämä ei ollut ensimmäinen kertani Berliinissä ja suosituimmat turistikohteet olin rastinut listaltani jo edellisillä kerroilla: Check point Charlie oli nähty, samoin DDR-museo, Brandenburgin portti ja monet muistomerkit. Tällä kertaa päästiin siis itse asiaan: sukeltamaan kaupungin todelliseen…

Oo se kuka oot

Otimme aamulla Jannen kanssa nämä kuvat. Oli erihyvä aamu kymmenen tunnin yöunien jälkeen, vaikea olla hymyilemättä jne. Repeilin tuon tuosta ja hölötin. Janne: ”Sun pitää varmaan nyt olla vähän coolimpi, kun sulla on tuo pipokin.” Pistin parastani ja saimme yllä olevan kuvan. Vaan jos ihan totta puhutaan, niin pidän paljon…