Joulu hiipii hiljaa mieleen, mattoon ja lakanoihin

Kaupallinen yhteistyö: Vallila Interior & Asennemedia

Pidän kirkkaanpunaisesta väristä, mutta punaposkiset tai -lakkiset joulutontut tai joulupukit eivät saa paraatipaikkaa sisustuksessamme edes joulun alla. Saatan joskus hankkia jonkun huomiotaherättävän tonttuyksityiskohdan, mutta omaan kotiimme tuskin koskaan ripustetaan huutavanpunaisia jouluverhoja, joissa muori hämmentää puuropataa.

Joulu saa kuitenkin näkyä kodissamme, ehdottomasti. Se hiipii hiljaa mukaan pieninä yksityiskohtina: valkoisina ja joulukuussa jo punaisinakin kukkina, pöydälle jääneinä glögilaseina ja muutaman, tarkkaan valitun koristeen muodossa. Joulun odotusta on myös ihana korostaa tekstiileihin: joulutunnelma saa näkyä omalla hiljaisella tavallaan pyyhkeissä, matossa, pöytäliinoissa ja lakanoissa.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy vähän joulukotimme ensiaskeleita. Ikkunalaudalla on reilusti kynttilöitä, glögimuki on pöydällä, ja tyynynpäällinen on vaihtunut talvisempaan. Lattialla on uusi matto.

Varmasti moni muistaa, että löysin olohuoneeseen kesällä juuri sopivan juuttimaton. Tilasinkin tämän uuden, Vallilan villaisen Ilari-maton makuuhuoneeseen. Kuitenkin sovittellessani sitä sinne, se ei löytänyt paikkaansa. Olohuoneeseen se taas istui niin kauniisti, että nyt on sitten perusmaton rinnalla vaaleampikin vaihtoehto.

Vihreät Tippa-pyyhkeet otimme marraskuun alusta käyttöön. Samoja pyyhkeitä on myytävänä kirkkaanpunaisinakin, mutta nuo sopivat meidän kotimme vihreän katon alle liian hyvin harkitaksemme edes toisia.

Tekstiileiden lisäksi rauhakseen siivoaminen laskee joulutunnelman kotiin. Tosin eilen meinasi kyllä mennä usko asiaan, kun keskustelin Jannen kanssa:

H: ”Täällähän on hei tosi paljon pölyä. Voitaisiin muutenkin pitää sellainen täysi siivouspäivä. Merkitään kalenteriin yksi kokonainen päivä, kun ei tehdä muuta kuin siivotaan.”

J: ”Sopii hyvin. Miten olisi se meidän reissun jälkeen?”

H: ”Mitä? Mehän tullaan vasta tammikuussa!”

J: ”No, mutta eihän me ennen sitä haluta käyttää aikaa siivoamiseen, kun kiva nähdä just perhettä ja ystäviä.”

Muistan lapsena, kuinka äiti taikoi joulun kotiin nimenomaan verhojen ja mattojen avulla. Meidän kodissamme neliöitä on tiukasti, eikä roikkuvia verhoja ole lainkaan. Itse tulen ehkä joskus olemaan se mutsi, joka muistetaan pöytäliinoistaan – on ihana heittää tutun pöydän päälle uudennäköinen, rohkea tai seesteisempi kangas, joka muuttaa tilan ilmeen täysin.

Ensimmäisen kuvan Ropina-kangas rauhoittaa vaalealla värillä ja leikkisyydellään. Toisen kuvan sinisävyinen Iltalento taas tuo luonnon lähelle jopa sellaisella isänmaallisella tavalla – pidän Vallilan syksyn mallistosta muutenkin erityisesti, sillä luonto on siitä tosi lähellä. Malliston nimikin on Uljas Suomi. Kolmannen kuvan Harju-pöytäliina kiinnittää huomion tilasta. Se kaipaa rinnalleen tilaa ja selkeitä astioita.

Kaikki pöytäliinat ovat yksinkertaisesti kangaspaloja. En usein jaksa edes ommella reunoja, vaan kangaspalat voivat roikkua sellaisenaan pöydän yli.

Luulen, että joulu on itselleni enemmänkin mielentila kuin mitään selkeitä konkreettisia tekoja. Kun petaan Tiira-lakanat sänkyyni ja ajattelen niiden liittyvän itselleäni joulunodotukseen, niin niistä tulee tärkeä osa sitä. Kun käytän joulun alla vihreää pyyhettä, niin se tuntuu omien ajatusteni vuoksi ihan eriltä kuin saman pyyhkeen käyttäminen keskikesällä. Huijaan mieltä usein ja lempeästi.

Vallilalla on auennut tämän viikon alussa joulukauppa niin verkossa kuin myymälöissäkin. Tuotevalikoimassa on vaikka mitä ihanaa (Himmeli-vahakangas, Iltalento-pussilakanat, Kerttu-ostoskassi…). Mutta niin kuin kirjoitin, mikään ei tietysti estä ajattelemasta kaikkea ja kaikkia jouluisena. Huomaan aivojenikin muuttuvan koko ajan vähän enemmän jouluisiksi.

Vaikka kyllä minä sitten lähempänä joulua laitan enemmän ranttaliksi: hankin hehkuvanpunaisen joulutähden, nostan yhden olkipukin ikkunanreunalle ja harkitsen himmelin hankkimista, niin kuin joka vuosi. Vaan marraskuussa vasta laskeudutaan, joulukuussa sitten hullaannutaan.

Onko teillä joulumattoja, jouluverhoja, joululakanoita…? Tunnen kyllä myös pientä haikeutta siitä, että tänä vuonna ollessani joulun ulkomailla, en näe niitä tuttuja koristeita, jotka äiti nostaa joka vuosi esille lapsuudenkotiin.

Onnellista päivää kaikille.

-Henriikka

Kategoriat: sisustus, yhteistyö 1 kommentti

Joulu hiipii hiljaa mieleen, mattoon ja lakanoihin

1 kommentti

  • Hetukka sanoo:

    Itseäni harmittaa, etten samalla tavalla koristele ja laita kotia joulutunnelmiin niin kuin lapsuuden koti koki suorastaan hurjan muodonmuutoksen joulukoristeineen ja -härpäkkeineen. Omia perinteitä en ole vielä saanut muodostettua, mutta yhden asian olen itselleni saanut muodostumaan perinteeksi. Joka joulu käyn varastosta isomman tarjottimen, johon laitan erään pienen tontun, jonkin koriste-esineen (joka kahtena jouluna on ollut jouluteemainen Fresita-pullo) sekä jouluvalot tai kynttilöitä. Pitääkin alkaa hahmottelemaan joulua hieman.. josta tulikin mieleen, että kohtahan pääsee askartelemaan joulukortteja! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *