Olipahan taas.

Vietin viikonlopun Turussa. Ensin lungia aikaa ihanien ystävien ja puolitoistavuotiaan beibeläisen kanssa, ja eilen juhlittiin Varjoawardseja – kepeää ja riehakasta gaalailtaa pilke silmäkulmassa. Olipahan taas.

Eilen olin tähän aikaan jo täydessä tanssivauhdissa täyspitkässä, huutavanpunaisessa glittermekossani. Iltani Jessica Rabbittina. Sama vauhti jatkuikin aina aamuneljään saakka, jonka jälkeen suuntasimme Hannen, Joonaksen ja Pajun kanssa Hesburgeriin kurkkumajoneesille ja kinuskisundaelle, ennen kuin taivalsimme parin kilometrin yökävelyllä nukkumaan Lauran residenssiin. Minulla oli oma heteka varattuna sopivasti jääkaapin vierestä.

Mutta olipa ihanaa tanssia. (Tänään reisissä on sellaista sopivaa lihaskipua muistuttamassa, että kylläpä eilen kyykättiin.) Kaiuttimista soi milloin Gimmel, milloin Tuisku. Välillä jotain kansainvälisempääkin. Löysin jonkun kauan kadotetun taikalokeron muististani, kun lauloin koko Janen Perhosen ulkoa, C-osankin.

Tänään myöhäisen aamun, brunssin ja juhlapaikan siivouksen jälkeen hurautimme Helsinkiin. Ihme, että pysyin pelkääjänpaikalla pilkkimättä. Turku heitti jäähyväiset uskomattomalla auringonlaskulla ja usvalla, joka kiemurteli pelloilla ja talojen välissä. Auringon jälkeen jäi pimeä, tunnelmallinen sunnuntai ja hymähtelyä aiheuttavia muistoja siitä, kuinka kivaa oli.

-Henriikka

2 kommenttia

  1. Avatar shuvee 28.11.2017

    Janen perhonen :’D mää en muista ku että ’perhonen tatuoituna rintaaaaan…’

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 6.1.2018

      Hahah, ai että. Vähän tulee myötähäpeä, kun muistelee yhtään enempää.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.